Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. [2. Kor. 4:6] | |
Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." [Ps. 33:6; Jes. 40:22; Jer. 10:12, 51:15] | |
Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. [Ps. 33:7] | |
Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. | |
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. [Ps. 136:7-9; Jer. 31:35] | |
Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." | |
Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." [1. Moos. 8:17] | |
Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. | |
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." [1. Moos. 5:1, 9:6; Viis. 2:23; Kol. 3:10] | |
Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." [1. Moos. 9:1,2; Ps. 8:7; Viis. 9:2] | |
Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. [1. Moos. 9:3] | |
Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. | |
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." [Saarn. 4:9] | |
Ja mies sanoi: -- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.* [Alkutekstissä on tässä sanaleikki:mies on hepreaksi is, nainen issa 'miehetär'.] | |
Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. | |
Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" | |
Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. | |
Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?" | |
Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin." | |
Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" | |
Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." | |
Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin." | |
Herra Jumala sanoi käärmeelle: -- Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. | |
Naiselle hän sanoi: -- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. [1. Moos. 35:16; Jer. 4:31; Joh. 16:21; Ilm. 12:2] | |
Ja miehelle hän sanoi: -- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. | |
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" | |
Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen."* [Nimi Kain muistuttaa heprean verbiä qana 'saada', 'hankkia'.] | |
Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? | |
Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. [Viis. 10:3; Matt. 23:35; 1. Joh. 3:12; Juud. 1:11] | |
Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?" | |
Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta? [Hepr. 12:24] | |
Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa. | |
Mutta Herra sanoi hänelle: "Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin." Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. | |
Lemek sanoi vaimoilleen: -- Ada ja Silla, kuulkaa minua, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä naarmusta nuorukaisen. | |
Hän antoi pojalle nimen Nooa* ja sanoi: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut." [Nimi Nooa (hepreaksi Noah 'lepo') muistuttaa sanaa niham 'lohduttaa', 'keventää mieltä'.] | |
Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta." [1. Moos. 2:7+] | |
Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt." | |
Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan. | |
Herra sanoi Nooalle: "Mene perheinesi arkkiin, sillä minä olen havainnut sinut ainoaksi vanhurskaaksi tämän sukupolven joukossa. [Viis. 10:4; Sir. 44:17; 2. Piet. 2:5] | |
Silloin Jumala sanoi Nooalle: | |
Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. [Sananl. 20:9; Saarn. 9:3; Jes. 54:9; Jer. 17:9; Mark. 7:21] | |
Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. 1. 9:1,2:[ 1. Moos. 1:28] | |
Ja Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen: | |
Jumala sanoi vielä: "Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: | |
Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa." | |
hän sanoi: -- Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja. | |
Ja hän sanoi vielä: -- Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja. [Joos. 16:10; Tuom. 1:28] | |
Hän oli suuri metsästäjä Jumalan armosta. Siksi onkin tapana sanoa: "On kuin Nimrod, suuri metsästäjä Jumalan armosta." | |
Ja he sanoivat toisilleen: "Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. | |
He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan." | |
ja sanoi: "Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. | |
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. [Ap. t. 7:3; Hepr. 11:8] | |
Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Ja Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. [1. Moos. 13:15, 24:7, 26:3; Neh. 9:8; Ap. t. 7:5] | |
Egyptiä lähestyttäessä hän sanoi vaimolleen Saraille: "Minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. | |
Kun egyptiläiset näkevät sinut ja käsittävät, että sinä olet minun vaimoni, he tappavat minut mutta jättävät sinut henkiin. | |
Sano siis, että olet minun sisareni, jotta minua kohdeltaisiin sinun takiasi hyvin ja saisin sinun ansiostasi pitää henkeni." [1. Moos. 20:2, 26:7] | |
Silloin farao kutsutti Abramin luokseen ja sanoi: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi? | |
Miksi sanoit häntä sisareksesi, niin että minä saatoin ottaa hänet vaimokseni? Siinä on vaimosi, ota hänet ja mene matkoihisi!" | |
Abram sanoi Lootille: "Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. | |
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: "Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, | |
ja hän siunasi Abramia sanoen: -- Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. [1. Moos. 1:1+] | |
Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle ihmiset. Karjan ja tavaran voit pitää itse." | |
Silloin Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Korkeimman Jumalan, puoleen, joka on luonut taivaan ja maan, ja vannon: | |
minä en ota mitään sinun omaasi, en edes langanpätkää tai sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.' | |
Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser." | |
Abram sanoi vielä: "Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut." | |
Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: "Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi." [1. Moos. 17:16] | |
Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä." [1. Moos. 22:17, 26:4; 2. Moos. 32:13; 5. Moos. 1:10] | |
Herra sanoi Abramille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan." | |
Mutta Abram kysyi: "Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?" | |
Silloin Herra sanoi hänelle: "Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen." | |
Silloin Herra sanoi hänelle: "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. [2. Moos. 1:13,14, 12:40; Ap. t. 7:6] | |
Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, [1. Moos. 17:2 | 1. Moos. 12:7+ | Joos. 15:4; 1. Kun. 8:65] | |
Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. | |
Silloin Sarai sanoi Abramille: "Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme." | |
Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan. | |
Hän sanoi: "Hagar, Sarain orjatar, mistä olet tulossa ja minne olet menossa?" Hagar vastasi: "Minä olen paennut emäntäni Sarain luota." | |
Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi luo ja ota nöyrästi vastaan hänen kurituksensa." | |
Herran enkeli sanoi hänelle vielä: "Minä teen sinun jälkeläistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea." [1. Moos. 17:20, 21:13, 25:16] | |
Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: -- Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli,* kun valitit hätääsi. [Nimi Ismael merkitsee 'Jumala kuulee'.] | |
Niin Hagar alkoi kutsua Herraa, joka oli puhunut hänelle, nimellä El-Roi, 'Jumala joka minut näkee', sillä hän ajatteli: "Olenko todella saanut tässä paikassa nähdä hänet, joka valvoo askeleitani?" | |
Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti, [1. Moos. 49:25; 2. Moos. 6:3; 4. Moos. 24:4] | |
Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala sanoi hänelle: | |
Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen. | |
Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. | |
Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?" [1. Moos. 18:12; Room. 4:19] | |
Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!" | |
Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak*. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa. [Nimi Iisak merkitsee 'hän nauraa'.] [1. Moos. 21:3] | |
Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. [Hepr. 13:2] | |
Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin." | |
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!" | |
Miehet kysyivät Abrahamilta: "Missä on vaimosi Saara?" Hän vastasi: "Tuolla teltassa." | |
Silloin yksi heistä sanoi: "Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika." Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. | |
Siksi Saara naurahti itsekseen ja ajatteli: "Voisiko näin kuihtuneessa naisessa vielä herätä halu? Miehenikin on jo käynyt vanhaksi." [1. Moos. 15:4, 17:17] | |
Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: 'Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?' | |
Saara väitti: "En minä nauranut", sillä hän oli peloissaan. Mutta Herra sanoi: "Saara, kyllä sinä nauroit." | |
Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta, mitä aion tehdä? [Aam. 3:7] | |
Ja Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. [1. Moos. 13:13+] |