Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Daavid kääntyi heettiläisen Ahimelekin ja Serujan pojan Abisain, Joabin veljen, puoleen ja kysyi: "Kuka lähtee minun mukanani tuonne Saulin leiriin?" Abisai vastasi: "Minä lähden." [1. Aik. 2:16] | |
Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänään luovuttanut vihollisesi sinun käsiisi. Anna minun nyt keihästää hänet maahan yhdellä iskulla, niin toista ei enää tarvita!" [2. Sam. 16:9] | |
Mutta Daavid sanoi Abisaille: "Älä surmaa häntä! Kuka on rankaisematta kohottanut kätensä Herran voideltua vastaan?" | |
Ja hän jatkoi: "Niin totta kuin Herra elää, vain Herra itse saa lyödä voideltunsa kuoliaaksi. Hänen hetkensä tulee ja hän kuolee, tai hän lähtee sotaan ja kohtaa tuhonsa siellä. [Room. 12:19] | |
Sieltä hän huusi sotilaille ja Abnerille, Nerin pojalle: "Abner, kuuletko sinä?" Abner huusi takaisin: "Kuka sinä olet, kun noin huudat kuninkaalle?" | |
Daavid vastasi Abnerille: "Eikö sinun pitäisi olla mies, vailla vertaa Israelissa? Miksi et sitten suojellut kuningasta, herraasi, kun joku mies tuli äsken surmaamaan häntä? | |
Silloin Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: "Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!" Daavid vastasi: "Niin on, kuninkaani." | |
Ja hän jatkoi: "Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt? Tahdonko minä sinulle pahaa? [1. Sam. 20:1] | |
Kuuntele nyt, kuninkaani, mitä palvelijallasi on sanottavana. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, hänet voi lepyttää uhreilla. Mutta jos ihmiset ovat sen tehneet, kohdatkoon heitä Herran kirous! Nyt he ovat karkottaneet minut pois Herran omasta maasta, joka on myös minun maani, ja sanoneet: 'Mene muualle ja palvele vieraita jumalia.' | |
Silloin Saul sanoi: "Minä olen tehnyt väärin. Palaa takaisin, poikani Daavid! Koska olet tänään säästänyt minun henkeni, en enää tee sinulle pahaa. Olen ollut mieletön ja tehnyt suuren rikoksen." | |
Daavid vastasi: "Näetkö, tässä on kuninkaan keihäs! Tulkoon joku miehistäsi tälle puolelle hakemaan sitä. | |
Silloin Saul sanoi Daavidille: "Ole siunattu, poikani Daavid! Sinä teet suuria tekoja, eikä onni sinua jätä." Daavid lähti sitten omille teilleen, ja Saul palasi kotiinsa. | |
Daavid ajatteli mielessään: "Joskus saan kuitenkin surmani Saulin kädestä. Minun ei auta muu kuin hankkiutua turvaan filistealaisten maahan. Silloin Saul näkee, että minua on turha etsiä ympäri Israelia, ja minä olen vihdoin häneltä turvassa." | |
Daavid sanoi Akisille: "Jos olen ansainnut sinun suosiosi, anna minulle jostakin pikkukaupungista paikka, johon voin asettua asumaan. Palvelijasi on turha asua sinun luonasi kuninkaan kaupungissa." | |
Aina kun Akis kysyi: "Missäpäin olette nyt ryöstelleet?", Daavid vastasi: "Juudan Negevissä" tai "jerahmeelilaisten Negevissä" tai "keniläisten Negevissä". [1. Sam. 30:29; 1. Aik. 2:9 | Tuom. 1:16+] | |
Daavid ei koskaan jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista Gatiin tuotavaksi, sillä hän ajatteli: "He vielä paljastaisivat meidät ja kertoisivat, mitä minä olen tehnyt." Näin Daavid menetteli koko ajan asuessaan filistealaisten maassa. | |
Akis uskoi Daavidia ja ajatteli: "Hänellä on nyt Israelissa niin paha maine, että hän joutuu loppuikänsä pysymään minun palveluksessani." | |
Noihin aikoihin filistealaiset kokosivat joukkonsa lähteäkseen sotaan Israelia vastaan, ja Akis sanoi Daavidille: "Muista, että sinun ja miestesi pitää lähteä sotaan minun joukkojeni mukana." | |
Daavid vastasi Akisille: "Hyvä! Nyt saat nähdä, mihin palvelijasi pystyy." Akis sanoi Daavidille: "Hyvä on! Minä teen sinusta vakituisen henkivartijani." | |
Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää minulle nainen, joka pystyy manaamaan esiin vainajien henkiä, niin minä menen hänen luokseen ja pyydän neuvoa." Hänen palvelijansa vastasivat: "En- Dorissa on nainen, joka manaa henkiä." | |
Saul pukeutui valepukuun ja lähti tuntemattomana matkaan kahden miehen kanssa. Hän tuli yöllä naisen luo ja pyysi: "Tee taikasi ja manaa minulle esiin sen miehen henki, jonka nimen sinulle sanon." | |
Mutta nainen vastasi hänelle: "Tiedät varmaan, mitä Saul on tehnyt. Hän on hävittänyt maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät. Miksi yrität virittää ansaa pääni menoksi?" | |
Silloin Saul vannoi hänelle valan Herran nimessä ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, kukaan ei tule syyttämään sinua tästä." | |
Nainen kysyi: "Kenet minun pitäisi manata esiin?" Saul vastasi: "Manaa Samuel." | |
Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: "Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!" | |
Mutta kuningas vastasi: "Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?" Nainen sanoi: "Näen jumalolennon nousevan maasta." | |
Saul kysyi: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan." Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka. | |
Samuel sanoi Saulille: "Miksi häiritsit minua ja kutsuit minut esiin?" Saul vastasi: "Olen suuressa ahdingossa. Filistealaiset käyvät sotaa minua vastaan, ja Jumala on väistynyt minusta eikä enää vastaa minulle profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsuin sinua, jotta ilmoittaisit, mitä minun pitää tehdä." [1. Sam. 18:12] | |
Mutta Samuel sanoi: "Miksi sinä minulta kysyt neuvoa, kun Herra on jättänyt sinut ja tullut viholliseksesi? [1. Sam. 16:14] | |
Nainen tuli Saulin luo ja näki, että tämä oli kauhun vallassa. Hän sanoi Saulille: "Minä, palvelijasi, tottelin sinua ja panin oman henkeni vaaraan noudattaessani sinun pyyntöäsi. | |
Saul ei suostunut vaan sanoi: "En syö." Mutta kun naisen lisäksi hänen omat palvelijansakin vaativat häntä syömään, hän taipui heidän tahtoonsa, nousi maasta ja istuutui vuoteelle. | |
Filistealaisten päälliköt kysyivät: "Keitä nuo heprealaiset ovat?" Akis vastasi päälliköille: "Tuo on Daavid, Israelin kuninkaan Saulin miehiä. Hän on jo vuoden päivät ollut minun luonani, enkä ole huomannut hänessä mitään epäilyttävää sen jälkeen kun hän siirtyi minun puolelleni." [1. Sam. 27:2,7] | |
Mutta filistealaisten päälliköt sanoivat vihaisina: "Lähetä se mies takaisin. Palatkoon hän siihen paikkaan, jonka olet antanut hänen haltuunsa! Sotaan hän ei saa tulla meidän mukanamme, ettei hän taistelussa kääntäisi aseitaan meitä vastaan. Miten hän voisi paremmin hankkiutua herransa suosioon kuin miestemme päiden hinnalla? [1. Sam. 27:6; 1. Aik. 12:20] | |
Tuohan on se Daavid, josta naiset tanssiessaan lauloivat: -- Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin." [1. Sam. 18:7, 21:12] | |
Silloin Akis kutsui Daavidin luokseen ja sanoi hänelle: "Niin totta kuin Herra elää, sinä olet rehellinen mies, ja minun mielestäni on hyvä, että palvelet joukoissani. Itse en ole löytänyt sinusta moitteen sijaa siitä päivästä alkaen kun tulit luokseni, mutta päälliköt eivät pidä sinusta. | |
Daavid sanoi Akisille: "Mitä minä olen tehnyt? Mitä pahaa olet minussa huomannut sinä aikana, jonka olen ollut palveluksessasi, kun en saa tulla taistelemaan herrani ja kuninkaani vihollisia vastaan?" | |
Akis vastasi hänelle: "Voit olla varma siitä, että minun silmissäni olet hyvä kuin Jumalan enkeli, mutta filistealaisten päälliköt sanovat, ettet saa tulla sotaan meidän mukanamme. [2. Sam. 14:17,20] | |
Daavid joutui suureen hätään, sillä miehet olivat poikiensa ja tyttäriensä vuoksi niin katkeria, että uhkasivat kivittää hänet kuoliaaksi. Mutta Daavid haki tukea Herrasta, Jumalastaan, | |
ja sanoi pappi Abjatarille, Ahimelekin pojalle: "Tuo efodi tänne." Abjatar toi efodin Daavidin luo, [1. Sam. 23:9] | |
ja Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö ajamaan takaa noita rosvoja? Saanko heidät kiinni?" Herra vastasi hänelle: "Lähde heidän peräänsä! Sinä saat heidät kiinni ja vapautat vangit." [1. Sam. 23:2; 2. Sam. 5:19] | |
Daavid kysyi häneltä: "Kenen väkeä sinä olet ja mistä tulet?" Mies vastasi: "Minä olen egyptiläinen, amalekilaisen miehen orja. Sairastuin kolme päivää sitten, ja isäntäni jätti minut tänne. | |
Daavid kysyi: "Vietkö minut sen rosvojoukon luo?" Hän sanoi: "Vanno minulle Jumalan nimessä, ettet tapa minua etkä luovuta minua isäntäni käsiin, niin vien sinut sen rosvojoukon luo." | |
ja lisäksi vielä lampaita, vuohia ja lehmiä. Hänen miehensä ajoivat karjan hänen eteensä ja sanoivat: "Tämä saalis kuuluu Daavidille." | |
Mutta Daavidia seuranneessa joukossa oli myös kehnoja ja kelvottomia miehiä. He sanoivat: "Koska nuo eivät pysyneet mukana, emme anna heille mitään saaliistamme. Saakoon kukin vain vaimonsa ja lapsensa. Viekööt heidät mukanaan ja menkööt tiehensä!" | |
Daavid sanoi heille: "Veljet, noin ei saa tehdä Herran antamalle saaliille! Herra on suojellut meitä ja antanut meidän käsiimme rosvojoukon, joka kävi kimppuumme. | |
Tultuaan Siklagiin Daavid lähetti osan saaliista niille Juudan vanhimmille, jotka olivat hänen ystäviään, ja käski sanoa heille: "Tässä on teille lahjaksi Herran vihollisilta saatua saalista." | |
Silloin Saul käski aseenkantajaansa: "Tartu miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo ympärileikkaamattomat tulevat ja lävistävät minut ja häpäisevät minut." Mutta kun aseenkantaja ei uskaltanut sitä tehdä, Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen. [Tuom. 9:54] | |
Daavid kysyi häneltä: "Mistä sinä tulet?" Hän vastasi: "Olen päässyt pakenemaan Israelin leiristä." | |
Daavid kysyi: "Mitä on tapahtunut? Kerro!" Hän sanoi: "Sotilaat pakenivat taistelukentältä, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet." | |
Kun nuorukainen oli kertonut tämän, Daavid kysyi: "Mistä sinä tiedät, että Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?" | |
Viestintuoja vastasi: "Osuin sattumalta Gilboanvuorelle, ja Saul nojasi siellä haavoittuneena keihääseensä, ja vihollisen sotavaunut ja ratsumiehet olivat jo tulossa häntä kohti. [1. Sam. 31:3] | |
Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Sanoin: 'Mitä voisin tehdä?' | |
Hän kysyi: 'Kuka sinä olet?' Minä vastasin: 'Olen amalekilainen.' | |
Saul sanoi: 'Tule tänne ja tapa minut. Silmissäni pimenee jo, vaikka minussa vielä on henki.' | |
Daavid kysyi viestintuojalta: "Mistä sinä olet kotoisin?" Hän vastasi: "Olen amalekilaisen siirtolaisen poika." | |
Daavid sanoi hänelle: "Kuinka rohkenit kohottaa kätesi surmaamaan Herran voidellun?" [1. Sam. 24:7, 26:11; Ps. 105:15] | |
Hän kutsui yhtä miehistään ja sanoi: "Tapa hänet!" Mies löi nuorukaisen hengiltä, | |
ja Daavid sanoi: "Olet itse syypää kuolemaasi. Oma suusi todisti, kun sanoit: 'Minä surmasin Herran voidellun.'" [Joos. 2:19+ | Job 15:6; Ps. 64:9] | |
Jousilaulu. Tarkoitettu opetettavaksi Juudan asukkaille, alkuaan kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan. [Joos. 10:13] | |
Tämän jälkeen Daavid kysyi Herralta: "Voinko mennä johonkin Juudan kaupunkiin?" Herra vastasi: "Mene." Daavid kysyi: "Mihin kaupunkiin?" Herra sanoi: "Hebroniin." [1. Sam. 23:2+] | |
Juudan miehet tulivat ja voitelivat Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi. Kun Daavidille kerrottiin, että Gileadin Jabesin miehet olivat haudanneet Saulin, | |
hän lähetti sananviejiä sanomaan heille: "Herra siunatkoon teitä, kun osoititte uskollisuutta herrallenne Saulille ja hautasitte hänet. [1. Sam. 31:13] | |
Abner sanoi Joabille: "Nyt saavat nuoret miehet esittää meille taistelunäytöksen." Joab suostui tähän. | |
Abner katsahti taakseen ja kysyi: "Asael, sinäkö se olet?" Hän vastasi: "Minä." | |
Abner sanoi: "Käänny jonnekin muualle, ota kiinni joku toinen ja riistä itsellesi hänen varusteensa." Mutta Asael ei halunnut kääntyä toiseen suuntaan. | |
Silloin Abner jatkoi: "Lakkaa jo ajamasta minua takaa, ettei minun tarvitse tappaa sinua! Kuinka silloin voisin katsoa silmiin veljeäsi Joabia?" | |
Abner huusi Joabille: "Pitääkö miekan riehua ikuisesti? Etkö käsitä, että se tietää katkeraa loppua? Eikö sinun olisi jo aika sanoa miehillesi, että he lakkaavat ajamasta takaa veljiään?" | |
Joab vastasi: "Niin totta kuin Jumala elää: ellet nyt olisi puhunut, mieheni olisivat jatkaneet takaa-ajoa aamuun saakka." | |
Saulilla oli ollut sivuvaimo nimeltä Rispa, Aijan tytär. Kerran Isboset kysyi Abnerilta: "Miksi olet käynyt isäni sivuvaimon luona?" [2. Sam. 21:8] | |
Abner suuttui Isbosetin sanoista ja vastasi: "Juudan koirienko päällikkö minä olen? Olen tähän päivään asti ollut uskollinen isäsi Saulin suvulle ja hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, ja nyt sinä syytät minua tämän naisen vuoksi. | |
Abner lähetti heti sananviejiä Daavidin luo sanomaan: "Kenen maa tämä oikein on? Solmi kanssani liitto, niin minä autan sinua saamaan puolellesi koko Israelin." | |
Daavid vastasi: "Hyvä on! Minä solmin kanssasi liiton, mutta vain yhdellä ehdolla: tuo luokseni Saulin tytär Mikal. Ilman häntä et saa astua kasvojeni eteen." | |
Sitten Daavid lähetti sananviejiä Saulin pojan Isbosetin luo sanomaan: "Anna minulle takaisin vaimoni Mikal, jonka kihlasin omakseni sadalla filistealaisten esinahalla." [1. Sam. 18:27] | |
Mikalin mies lähti mukaan ja seurasi häntä Bahurimiin saakka itkien koko ajan. Mutta Abner sanoi hänelle: "Mene takaisin!" Ja hän lähti. | |
Abner oli asettunut yhteyteen Israelin vanhimpien kanssa ja antanut heille tällaisen neuvon: "Te olette jo kauan halunneet Daavidia kuninkaaksenne. | |
Toimikaa siis nyt, sillä Herra on sanonut Daavidille: 'Minä annan palvelijani Daavidin pelastaa kansani Israelin filistealaisten ja kaikkien sen vihollisten käsistä.'" [1. Kun. 3:6, 11:13; 2. Kun. 19:34, 20:6] | |
Abner sanoi Daavidille: "Minä lähden nyt ja kokoan kaikki israelilaiset sinun luoksesi, herrani ja kuninkaani. He solmivat kanssasi liiton, ja sinusta tulee kaikkien niiden kuningas, joita tahdot hallita." Daavid saatteli Abnerin matkaan, ja hän lähti rauhassa menemään. | |
Kun Joab saapui miehineen, hänelle kerrottiin, että Abner, Nerin poika, oli tullut kuninkaan luo ja että kuningas oli päästänyt hänet lähtemään. | |
Joab meni kuninkaan luo ja sanoi: "Mitä sinä olet tehnyt? Abner tuli sinun luoksesi, ja sinä annoit hänen mennä kaikessa rauhassa! | |
Saatuaan kuulla tämän Daavid sanoi: "Minä ja kuningassukuni olemme Herran edessä ikuisesti syyttömät Abnerin, Nerin pojan, kuolemaan. | |
Daavid sanoi Joabille ja kaikille, jotka olivat paikalla: "Repäiskää vaatteenne, pukeutukaa säkkikankaaseen ja pitäkää valittajaiset Abnerille." Ja kuningas Daavid kulki paarien jäljessä, | |
Kuningas lauloi Abnerille tämän valituslaulun: -- Oliko Abnerin kuoltava niin kuin tyhmyri kuolee? [2. Sam. 1:17] | |
Vielä päivänvalon aikaan väkijoukko tuli tarjoamaan Daavidille leipää.* Mutta Daavid sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos ennen auringonlaskua maistan leipää tai mitään muutakaan." [Leivän tarjoaminen kuului hautajaismenoihin ja oli tarkoitettu surevien lohduttamiseksi.] | |
Kuningas sanoi miehilleen: "Te tiedätte, että tänään on Israelista kaatunut suuri päällikkö. | |
He toivat Isbosetin pään Daavidille Hebroniin ja sanoivat hänelle: "Tässä on Saulin pojan Isbosetin, sinun vihollisesi pää. Hän tavoitteli henkeäsi, mutta Herra on nyt kostanut herramme ja kuninkaamme puolesta Saulille ja hänen jälkeläisilleen." | |
Daavid vastasi Rekabille ja hänen veljelleen Baanalle, beerotilaisen Rimmonin pojille: "Niin totta kuin Herra elää, Herra, joka on pelastanut minut kaikesta hädästä: [1. Kun. 1:29] | |
kun Siklagissa eräs mies tuli kertomaan minulle Saulin kuolemasta ja luuli tuovansa hyvänkin sanoman, minä otin hänet kiinni ja tapatin hänet. Siinä oli hänelle palkkio ilosanomastaan. [2. Sam. 1:15] | |
Kaikki Israelin heimot saapuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: "Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta. 2. 5:1-10:[ 1. Aik. 11:1-9 : 2. Sam. 19:13,14] | |
Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 18:16, 25:30; 2. Sam. 7:8; Ps. 78:71] | |
Kuningas lähti miehineen Jerusalemiin niitä jebusilaisia vastaan, jotka yhä asuivat maassa. Nämä sanoivat Daavidille: "Tänne sinä et pääse, sokeat ja rammatkin pystyvät torjumaan sinut." Tällä he tarkoittivat, ettei Daavid koskaan pääsisi kaupunkiin. [Joos. 15:63; Tuom. 1:21] | |
Sinä päivänä hän sanoi: "Te, jotka tahdotte kukistaa jebusilaiset, pistäkää hengiltä nuo sokeat ja rammat, joita Daavid ei voi sietää."* Tämän vuoksi sanotaan: "Sokeat ja rammat eivät pääse sisälle pyhäkköön." [Toisen tulkinnan mukaan tekstissä on viittaus kaupungin vesitunneliin.] [3. Moos. 21:18; Matt. 21:14] | |
Daavid kysyi Herralta: "Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?" Herra vastasi hänelle: "Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi." [1. Sam. 23:2, 30:7,8] | |
Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: "Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon." Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim.* [Nimi Perasim merkitsee 'murtamiset'.] [Jes. 28:21] | |
Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: "Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta. | |
Herran teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: "Kuinka minä voisin ottaa Herran arkun luokseni?" | |
Mutta kun Daavid kuuli, että Herra oli Jumalan arkun vuoksi siunannut Obed-Edomin koko perhettä ja hänen omaisuuttaan, hän lähti Obed-Edomin taloon ja toi sieltä Jumalan arkun riemusaatossa Daavidin kaupunkiin. 2. 6:12-23:[ 1. Aik. 15:1-16:43] | |
Mutta kun Daavid palasi tervehtimään perhettään, Saulin tytär Mikal tuli häntä vastaan ja sanoi: "Kylläpä Israelin kuningas tänään käyttäytyi arvokkaasti! Paljasti itsensä palvelijoidensa piikojen edessä niin kuin mikäkin narri!" | |
Daavid vastasi: "En, vaan Herran edessä! Hän valitsi mieluummin minut kuin isäsi ja isäsi suvun ja määräsi minut Israelin, Herran kansan, hallitsijaksi. Herran edessä minä tahdon iloita, | |
vaikka joutuisin alentumaan vielä tätäkin enemmän ja halventamaan itseni omissakin silmissäni. Mutta ne piiat, joista sinä puhuit, tulevat pitämään minua arvossa." | |
Kerran kuningas sanoi profeetta Natanille: "Sinä näet, että minä asun setripuisessa palatsissa mutta Jumalan arkku asuu teltassa." [2. Sam. 5:11, 6:17] |