Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Mordokai sai vihiä hankkeesta ja kertoi siitä kuningatar Esterille, joka vei tiedon edelleen kuninkaalle. | |
Silloin kuninkaan hoviherrat kysyivät Mordokailta: "Minkä takia sinä uhmaat kuninkaan käskyä?" | |
Kun he olivat päivästä päivään puhuneet tästä hänelle eikä hän siitä piitannut, he kertoivat asian Hamanille saadakseen tietää, oliko Mordokain esittämä syy pätevä. Hän oli näet sanonut olevansa juutalainen. | |
Tämän jälkeen Haman sanoi kuningas Kserkseelle: "Valtakunnassasi on kansa, joka asuu hajallaan sen kaikissa maakunnissa muiden kansojen seassa, mutta niistä erottautuen. Sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan, eivätkä sen kansan jäsenet noudata kuninkaan lakeja. Ei ole oikein, kuningas, että sinä annat heidän olla rauhassa. | |
sanoen: "Voit tehdä hopeallesi ja myös sille kansalle mitä haluat." | |
ja Mordokai kertoi, mitä oli tapahtunut ja miten suuren määrän hopeaa Haman oli luvannut luovuttaa kuninkaan aarrekammioihin korvaukseksi juutalaisten hävittämisestä. [Est. 3:9] | |
Ester käski Hatakin viedä Mordokaille tämän vastauksen: | |
Mordokai käski sanoa hänelle: "Vaikka asutkin kuninkaan palatsissa, älä kuvittele, että voit juutalaisista ainoana pelastaa henkesi. | |
Ester käski vastata Mordokaille: | |
Sitten kuningas kysyi häneltä: "Mikä sinun mieltäsi painaa, kuningatar Ester? Mitä sinä minulta toivot? Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen." [Mark. 6:23] | |
Ester sanoi: "Jos kuningas suvaitsee kuunnella minua, niin toivoisin, että kuningas tulisi Hamanin kanssa tänään pitoihin, jotka olen järjestänyt kuninkaan kunniaksi." | |
Kuningas sanoi: "Hakekaa Haman kiireesti tänne, jotta Esterin toive voidaan toteuttaa!" Sitten kuningas ja Haman menivät Esterin järjestämiin pitoihin, | |
ja viiniä juotaessa kuningas kysyi Esteriltä: "Mitä haluat saada? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit pyytää minulta? Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen!" | |
Ester vastasi: "Mitäkö toivon ja pyydän? | |
Haman sanoi vielä: "Minä olen sitä paitsi ainoa, joka sai tulla kuninkaan kanssa kuningatar Esterin järjestämiin pitoihin, ja hän on huomiseksikin kutsunut minut kuninkaan kanssa luokseen. | |
Silloin hänen vaimonsa Seres ja kaikki hänen ystävänsä sanoivat hänelle: "Anna pystyttää viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu ja pyydä huomisaamuna kuninkaalta, että Mordokai hirtetään siihen. Sitten voit iloisella mielellä mennä kuninkaan kanssa pitoihin." Hamanista se oli hyvä neuvo, ja hän antoi pystyttää hirsipuun. | |
Kuningas kysyi: "Millaisen palkinnon tai ylennyksen Mordokai siitä sai?" Kuningasta palvelevat hoviherrat vastasivat: "Hän ei saanut mitään." | |
Kuningas kysyi: "Kuka on palatsin pihassa?" Haman oli juuri tullut palatsin ulkopihaan puhuakseen kuninkaalle Mordokain hirttämisestä siihen puuhun, joka oli hänen varalleen pystytetty. [Est. 5:14] | |
Hoviherrat sanoivat kuninkaalle: "Haman on pihassa." Kuningas sanoi: "Tulkoon tänne." | |
Hamanin tultua kuningas kysyi häneltä: "Millaisen kunnianosoituksen kuningas voi suoda miehelle, jonka hän haluaa palkita?" Haman ajatteli: "Kenetpä muun kuningas haluaisi palkita kuin minut?" | |
Ja hän vastasi kuninkaalle: "Sille miehelle, jonka kuningas haluaa palkita, | |
Kuningas sanoi Hamanille: "Hae kiireesti puku ja hevonen, niin kuin sanoit, ja tee kaikki tämä juutalaiselle Mordokaille, joka palvelee hovissani. Äläkä laiminlyö mitään siitä, mitä sanoit." | |
Hän kertoi vaimolleen Seresille ja ystävilleen, miten hänen oli käynyt, ja hänen viisaat ystävänsä ja hänen vaimonsa Seres sanoivat hänelle: "Jos kerran tuo Mordokai, joka nyt on pääsemässä sinusta voitolle, on juutalaista sukua, niin silloin et voi hänelle mitään, vaan kärsit perinpohjaisen tappion." | |
Nyt toisena pitopäivänä viiniä juotaessa kuningas kysyi jälleen Esteriltä: "Mitä haluat saada, kuningatar Ester? Saat kaiken mitä haluat. Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen." [Est. 5:3,6] | |
Kuningatar Ester sanoi: "Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, ja jos niin suvaitset, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää, sillä sitä minä pyydän ja toivon. | |
Kuningas kysyi kuningatar Esteriltä: "Kuka aikoo tehdä tuollaista? Missä hän on?" | |
Ester vastasi: "Se vainooja ja vihollinen on tuo paha Haman!" Haman alkoi vavista pelosta kuninkaan ja kuningattaren edessä. | |
Kun kuningas palasi sisäpihan puutarhasta pitosaliin, Haman oli juuri vaipunut sohvalle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Silloin kuningas sanoi: "Yritätkö sinä tehdä väkivaltaa kuningattarelle minun läsnä ollessani?" Tuskin oli kuningas saanut tämän sanotuksi, kun palvelijat jo peittivät Hamanin kasvot. | |
Harbona, yksi kuningasta palvelevista eunukeista, sanoi: "Onhan Hamanilla pihassaan valmiina viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu. Sen hän pystytti Mordokaita varten, joka kerran teki kuninkaalle suuren palveluksen." Kuningas sanoi: "Hirttäkää Haman siihen." | |
ja sanoi: "Jos suvaitset, kuningas, ja jos olen saavuttanut suosiosi, jos pidät asiaa oikeana ja jos minä miellytän silmiäsi, niin estä Hamanin, Hammedatan pojan, Agagin jälkeläisen, hanke. Anna laatia peruutus niille kirjeille, jotka hän lähetti hävittääkseen juutalaiset kaikista kuninkaan maakunnista. [Est. 3:12,13] | |
Silloin kuningas Kserkses sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: "Minä olen jo antanut Hamanin omaisuuden Esterille, ja Haman itse joutui hirsipuuhun, koska halusi tappaa juutalaiset. | |
hän sanoi kuningatar Esterille: "Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä, myös Hamanin kymmenen poikaa. Mitä he lienevätkään tehneet kuninkaan muissa maakunnissa! Mitä haluat nyt? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit vielä pyytää? Joka pyyntö täytetään!" | |
Ester sanoi: "Jos suvaitset, kuningas, niin sallittakoon Susan juutalaisten toimia vielä huomenna samoin oikeuksin kuin tänään, ja ripustettakoon Hamanin kymmenen pojan ruumiit hirsipuuhun." | |
Kuningas määräsi, että oli tehtävä niin. Susassa julkaistiin sitä koskeva käsky, ja Hamanin kymmenen pojan ruumiit ripustettiin hirsipuuhun. | |
Mutta kuningas oli tästä kuultuaan lähettänyt uuden kirjallisen käskyn, ja niin Hamanin katala hanke juutalaisia vastaan kääntyi hänen omaksi tuhokseen ja hänet ja hänen kymmenen poikaansa ripustettiin hirsipuuhun. | |
Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, [2. Kun. 20:18; Jes. 39:7] | |
mutta ylieunukki sanoi Danielille: "Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle." | |
Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: | |
Kuninkaan määräämän ajan mentyä umpeen ylieunukki vei kaikki pojat Nebukadnessarin eteen. | |
Silloin kuningas käski kutsua enteidenselittäjät, loitsupapit, noidat ja kaldealaiset viisaat selittämään nämä unet, ja he tulivat ja asettuivat kuninkaan eteen. [Jes. 47:12,13] | |
Kuningas sanoi heille: "Minä olen nähnyt unen, ja minun on saatava tietää, mitä se merkitsee." | |
Sitten minä kuulin pyhien enkelien puhuvan, ja yksi heistä kysyi toiselta: "Kuinka kauan meidän täytyy katsella tätä? Päivittäinen uhri on poissa, jumalattomuus levittää tuhoa, ja pyhäkkö ja palvelus on tallattu maahan!" [Luuk. 21:24; Ilm. 11:2] | |
Toinen vastasi: "Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan." | |
ja minä kuulin ikään kuin ihmisen äänen Ulain rantojen yllä, ja se huusi ja sanoi: "Gabriel, selitä hänelle tämä näky." | |
Hän tuli aivan viereeni, ja hänen lähestyessään minä kauhistuin ja heittäydyin kasvoilleni. Hän sanoi minulle: "Ihminen, sinun tulee ymmärtää, että se näky koskee lopun aikaa." | |
Hän sanoi: "Katso, minä teen sinulle tiettäväksi, mitä on tapahtuva vihan ajan lopussa, sillä näky koskee lopun aikaa. | |
Ja näky illoista ja aamuista, jonka sait, on tosi. Mutta pidä salassa se näky, sillä se koskee tulevia päiviä." | |
Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin syntini ja sanoin: "Herra, sinä suuri ja pelättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja olet armollinen niille, jotka sinua rakastavat ja pitävät sinun käskysi! [5. Moos. 7:9; Neh. 1:5] | |
Hän neuvoi minua ja sanoi: "Daniel, nyt olen tullut ohjaamaan ymmärrystäsi oikeaan. | |
Hän sanoi minulle: "Daniel, sinä Jumalalle rakas! Opi ymmärtämään ne sanat, jotka minä sinulle puhun. Nouse seisomaan. Sinun luoksesi minut on lähetetty." Ja kun hän puhui tämän minulle, minä nousin vavisten ylös. [Dan. 9:22,23] | |
Hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel. Sinun sanasi kuultiin ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin nöyrästi pyysit ymmärrystä Jumalalta. Minä olen tullut sinun sanojesi vuoksi. | |
Silloin eräs ihmisen kaltainen kosketti huuliani, ja minä avasin suuni ja lausuin edessäni seisovalle: "Herrani, näyn nähdessäni tuska kouristi minua ja voima pakeni minusta. | |
ja sanoi: "Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!" Kun hän puhui minulle, minä vahvistuin ja sanoin: "Nyt voit puhua, herrani, sinä olet vahvistanut minua." | |
Hän sanoi: "Tiedätkö, miksi olen tullut luoksesi? Nyt minä palaan taistelemaan Persian enkeliruhtinasta vastaan. Ja kun olen lähtenyt luotasi, Kreikan enkeliruhtinas tulee. | |
Toinen sanoi pellavavaatteiselle miehelle, joka seisoi virran vesien yläpuolella: "Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat?" [Dan. 10:5] | |
Minä kuulin, mutta en ymmärtänyt. Ja minä sanoin: "Herrani, miten tämä kaikki päättyy?" | |
Hän sanoi: "Mene, Daniel. Totisesti, nämä asiat ovat salatut ja sinetöidyt lopun hetkeen saakka. | |
Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena Herra toteutti sanansa, jonka profeetta Jeremia oli julistanut. Hän johdatti Kyyroksen kuuluttamaan kaikkialla valtakunnassaan sekä suullisesti että kirjallisesti: 1:1-4:[ 2. Aik. 36:22,23 : Jer. 25:12, 29:10] | |
"Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. [Jes. 44:28] | |
Käskynhaltija kielsi heitä nauttimasta pyhiä uhreja, kunnes ilmaantuisi pappi, joka voisi ratkaista asian urimilla ja tummimilla*. [ja tummim olivat arpomisvälineitä, joiden avulla tiedusteltiin Jumalan vastausta (vrt. 2. Moos. 28:15).] [3. Moos. 6:11+ | 2. Moos. 28:30+] | |
he tulivat Serubbabelin ja sukujen päämiesten luo ja sanoivat: "Me tulemme mukaan rakentamaan, sillä mekin palvelemme teidän Jumalaanne. Hänelle me olemme uhranneet siitä lähtien, kun Assyrian kuningas Asarhaddon toi meidät tänne." [2. Kun. 17:24-41] | |
Serubbabel, Jesua ja muut Israelin sukujen päämiehet vastasivat: "Emme me voi yhdessä teidän kanssanne rakentaa temppeliä Jumalallemme. Me rakennamme yksin temppelin Herralle, Israelin Jumalalle, niin kuin Persian kuningas Kyyros on käskenyt meidän tehdä." [Esra 1:3] | |
En voinut mennä pyytämään kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan, sillä olimme sanoneet hänelle: "Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia, jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen ankara vihansa." | |
Sanoin heille: "Teidät on pyhitetty Herran palvelukseen. Pyhiä ovat myös nämä astiat, ja hopea ja kulta ovat pyhiä lahjoja Herralle, isienne Jumalalle. | |
Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: "Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista. | |
ja sanoin: "Jumalani, minä häpeän niin, että tuskin uskallan nostaa kasvojani sinun puoleesi, sillä meidän syntimme tulvivat jo päämme yli ja syyllisyytemme kohoaa taivaaseen saakka. [Dan. 9:7,8] | |
"Jumala, mitä me nyt tämän jälkeen voimme sanoa? Mehän olemme hylänneet sinun käskysi, | |
jotka olet antanut palvelijoidesi, profeettojen, julistaa meille: 'Maa, jota olette menossa ottamaan haltuunne, on saastainen. Muut kansat ovat kauhistuttavilla tavoillaan saastuttaneet sen äärestä ääreen. [3. Moos. 18:25, 20:23] | |
Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa. | |
Pappi Esra astui esiin ja sanoi: "Te olette luopuneet Herrasta, kun olette ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia. Näin olette lisänneet Israelin syyllisyyttä. | |
Kansanjoukko vastasi yhteen ääneen: "Meidän on tehtävä niin kuin sinä sanot. | |
He vastasivat: "Ne, jotka ovat päässeet palaamaan tuohon maakuntaan, elävät siellä suuressa kurjuudessa ja häpeässä. Jerusalemin muurit ovat raunioina, ja sen portit on poltettu." [2. Kun. 25:9,10; 2. Aik. 36:19] | |
"Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja pelättävä Jumala! Sinä pidät liittosi voimassa ja olet uskollinen niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi. [5. Moos. 7:9; Dan. 9:4] | |
Mutta muistathan, että sanoit Moosekselle: 'Jos te luovutte minusta, minä hajotan teidät muiden kansojen sekaan. [3. Moos. 26:33; 5. Moos. 4:27, 28:64] | |
hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin, | |
mutta sanoin sitten kuninkaalle: "Saakoon kuningas elää ikuisesti! Kuinka minä en näyttäisi surulliselta, kun kaupunki, jossa esi-isieni haudat ovat, on tuhottu ja sen portit poltettu?" [Dan. 2:4+] | |
Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa | |
ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi- isieni haudat ovat." | |
Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: "Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?" Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä. | |
Sanoin kuninkaalle vielä: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan. | |
Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, millaisessa vaarassa olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja. Emme saa enää alistua tähän häpeään." [Sir. 49:13] | |
Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua ja mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Meidän täytyy ruveta rakentamaan muureja." Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön. | |
Mutta kun horonilainen Sanballat, ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem kuulivat tästä, he ivasivat ja pilkkasivat meitä ja sanoivat: "Mitä te oikein olette tekemässä? Aiotteko kapinoida kuningasta vastaan?" [Neh. 3:33] | |
Minä vastasin heille: "Taivaan Jumala auttaa meitä. Olemme hänen palvelijoitaan ja ryhdymme rakennustöihin. Mutta teillä ei ole osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne mitään muistoa." | |
hän sanoi veljilleen ja Samarian sotajoukolle: "Mitä nuo kurjat juutalaiset oikein tekevät? Aikovatko he rakentaa muurin uudelleen? Sitäkö varten he toimittavat uhrejaan? Luulevatko he saavansa muurin valmiiksi yhdessä päivässä? Kuvittelevatko he herättävänsä palaneet kivet tuhkakasoista eloon?" | |
Ja ammonilainen Tobia sanoi hänen vierellään: "Antaa heidän yrittää. Heidän rakennelmansa sortuu, jos vain kettukin hyppää sen päälle." | |
Mutta koko Juudan heimo valitti: -- Kantajien voimat uupuvat, niin paljon on soraa raivattava pois. Me emme jaksa rakentaa muuria valmiiksi. | |
Meidän vastustajamme puhuivat: "Kaupungin asukkaat eivät saa aavistaa mitään, ennen kuin jo olemme heidän keskellään. Sitten tapamme heidät ja teemme lopun heidän työnteostaan." | |
Mutta luoksemme tuli heidän lähistöllään asuvia heimolaisiamme, ja me kuulimme heiltä yhä uudelleen suunnitelmista, joita viholliset hautoivat meitä vastaan. | |
Tarkastettuani kaiken astuin esiin ja sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: "Älkää pelätkö vihollisia! Muistakaa Herraa, joka on suuri ja pelättävä. Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta." [4. Moos. 14:9; 5. Moos. 20:3,4] | |
Sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: "Meidän työmaamme on laaja, ja me olemme hajallamme pitkin muuria, kaukana toisistamme. | |
Annoin kansalle myös määräyksen, että jokaisen miehen oli palvelijansa kanssa yövyttävä Jerusalemissa, jotta he voisivat yöllä olla vartiossa ja päivällä tehdä työtä. | |
Jotkut sanoivat: "Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä." | |
Toiset sanoivat: "Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme." | |
Jotkut taas sanoivat: "Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. | |
Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: "Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi." Syytin heitä kansan edessä [2. Moos. 22:24+] | |
ja sanoin: "Me olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko, että me lunastamme heidätkin?" He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa mitään. | |
Minä jatkoin: "Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? [Jes. 52:5; Hes. 36:20] | |
He vastasivat: "Me palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot." Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin kuin oli sovittu. |