Löytyi 4337 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Lähetä siis, herrani, lupaamasi vehnä, ohra, öljy ja viini meille, palvelijoillesi. | |
Salomo lausui silloin: -- Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan. 2. 6:1-11:[ 1. Kun. 8:12-21] | |
ja Salomo lausui: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Hän on omalla kädellään pannut täytäntöön lupauksen, jonka hän antoi isälleni Daavidille sanoessaan hänelle: | |
Mutta Herra sanoi hänelle: 'Olet halunnut rakentaa minulle temppelin, ja olet tehnyt hyvin, kun olet sitä ajatellut. | |
ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun kaltaistasi jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä. Sinä pidät voimassa liiton ja osoitat rakkautta palvelijoillesi, jotka vilpittömin sydämin elävät tahtosi mukaan. | |
Herra, Israelin Jumala, täytäthän vielä senkin, minkä lupasit isälleni Daavidille, palvelijallesi, kun sanoit hänelle: 'Aina on Israelin valtaistuimella oleva sinun sukuusi kuuluva mies, jos poikasi pysyvät oikealla tiellä ja vaeltavat minun lakini mukaan, niin kuin sinäkin olet vaeltanut minun edessäni.' | |
Pidä päivin ja öin silmissäsi tämä temppeli, paikka, jossa olet sanonut nimesi asuvan. Kuule, mitä palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. | |
ja jos he sitten siinä maassa, jonne heidät on viety, tekevät parannuksen, kääntyvät puoleesi ja vankeutensa maassa anovat sinulta armoa sanoen: 'Olemme tehneet väärin, olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan', | |
Herra ilmestyi hänelle yöllä. Herra sanoi Salomolle: "Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja ottanut tämän temppelin paikaksi, jossa minulle uhrataan. [5. Moos. 12:5] | |
minä pidän pystyssä sinun kuninkaallisen valtaistuimesi, niin kuin olen isällesi Daavidille luvannut. Olenhan sanonut hänelle, että Israelia on aina hallitseva hänen sukuunsa kuuluva mies. | |
Jokainen, joka kulkee tämän ennen niin mahtavan temppelin ohi, tyrmistyy ja kysyy: 'Miksi Herra on tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?' [5. Moos. 29:23; Jer. 22:8] | |
Hänelle vastataan: 'Siksi, että israelilaiset hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka toi heidät Egyptistä, ja turvautuivat toisiin jumaliin, kumarsivat ja palvelivat niitä. Sen vuoksi Herra on pannut kaiken tämän pahan heidän kärsittäväkseen.'" | |
Faraon tyttären Salomo vei Daavidin kaupungista häntä varten rakentamaansa palatsiin. Salomo sanoi: "Kukaan vaimoistani ei saa asua Daavidin, Israelin kuninkaan, palatsissa. Se on pyhä, koska Herran liitonarkku on ollut sillä paikalla." [1. Kun. 3:1, 7:8] | |
Hän sanoi kuninkaalle: "Totta se oli, mitä minä maassani kuulin sinusta ja viisaudestasi. | |
Israelilaiset kutsuivat hänet mukaansa, ja yhdessä he menivät Rehabeamin puheille ja sanoivat: | |
Rehabeam sanoi heille: "Odottakaa vielä kaksi päivää ja tulkaa sitten uudelleen." Väkijoukko lähti pois. | |
Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?" | |
He vastasivat hänelle: "Jos olet hyvä tälle kansalle, jos tahdot sen parasta ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin se tulee aina olemaan sinun palvelijasi." | |
"Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?" hän kysyi heiltä. "Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi." | |
Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: "Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset. | |
Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt. | |
ja puhui heille nuorten neuvon mukaisesti. Hän sanoi: "Isäni teki teidän ikeestänne raskaan, mutta minä teen sen vielä raskaammaksi. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskalla." | |
Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin: -- Mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa? Vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku! Niin israelilaiset palasivat kotiinsa. | |
Mutta Semajalle, Jumalan miehelle, tuli Herran sana: | |
"Vie Rehabeamille, Salomon pojalle ja Juudan kuninkaalle, ja kaikille Juudassa asuville israelilaisille sekä Benjaminin heimolle tämä viesti: | |
Näin sanoo Herra: 'Älkää lähtekö sotimaan veljiänne vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani.'" He tottelivat Herran sanaa eivätkä lähteneet Jerobeamia vastaan, vaan palasivat kotiin. | |
Sisakin lähestyessä Juudan johtomiehet olivat kokoontuneet Jerusalemiin Rehabeamin luo. Profeetta Semaja tuli sinne ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Koska te olette luopuneet minusta, minä luovutan teidät Sisakin käsiin.'" | |
Silloin Israelin johtomiehet ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: "Herra antaa meille ansiomme mukaan." | |
Kun Herra näki heidän nöyrtyneen, hän puhui Semajalle näin: "Koska he ovat nöyrtyneet, minä en tuhoa heitä. Annan heidän juuri ja juuri pelastua, en anna vihani kohdata Jerusalemia, Sisak ei sitä hävitä. | |
Abia nousi Semaraimin vuorelle, joka on Efraimin vuoristossa, ja puhui näin: "Kuulkaa minua, Jerobeam ja koko Israel! | |
"Nyt te luulette, että pystytte voittamaan Herran kuningaskunnan, joka on Daavidin jälkeläisten hallussa. Teitä on suuri joukko, ja teillä on kultaiset sonnipatsaat, jotka Jerobeam on teettänyt teille jumaliksi. [1. Kun. 12:28] | |
Hän käski Juudan kansan kääntyä Herran, isiensä Jumalan, puoleen ja noudattaa hänen lakiaan ja määräyksiään. | |
Hän sanoi Juudan kansalle: "Meidän on linnoitettava nämä kaupungit ja varustettava ne muureilla ja torneilla, porteilla ja salvoilla, kun maassa vielä on rauhallista. Me olemme palvelleet Herraa, Jumalaamme, ja hän on antanut meille joka taholla rauhan." Ja rakennustyöt onnistuivat hyvin. | |
Asa rukoili Herraa, Jumalaansa: "Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin. Auta nyt meitä, Herra, meidän Jumalamme! Sinuun me turvaudumme, sinun nimessäsi lähdemme tuota suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme. Osoita, että sinulle ei ihminen voi mitään!" | |
Hän lähti Asan luo ja sanoi hänelle: "Asa ja kaikki Juudan ja Benjaminin miehet, kuulkaa minua! Herra on teidän kanssanne, jos te olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät. [1. Aik. 28:9; 2. Aik. 33:12,13] | |
Asa otti silloin Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarrekammioista hopean ja kullan ja lähetti ne Ben- Hadadille, Syyrian* kuninkaalle, joka asui Damaskoksessa. Hän käski sanoa kuninkaalle: [Nimeä Syyria on käytetty yhtyneiden aramealaisheimojen muodostamasta valtiosta, jonka pääkaupunki oli Damaskos. Hepreassa käytetään samaa nimitystä aram sekä aramealaisista että Syyriasta ja syyrialaisista.] | |
Noihin aikoihin tuli näkijä Hanani Juudan kuninkaan Asan luo ja sanoi hänelle: "Koska olet turvautunut Syyrian kuninkaaseen etkä Herraan, Jumalaasi, Syyrian kuninkaan sotajoukko pelastuu joutumasta sinun valtaasi. | |
Ahab, Israelin kuningas, kysyi Josafatilta, Juudan kuninkaalta: "Lähdetkö kanssani Ramot-Gileadiin?" Josafat vastasi hänelle: "Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin. Minä lähden kanssasi sotaan." | |
Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: "Kysy sentään ensin Herran mieltä." | |
Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: "Tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot- Gileadia vastaan vai ei?" He vastasivat: "Lähde matkaan! Jumala antaa kaupungin sinun käsiisi." | |
Josafat kysyi: "Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?" | |
Israelin kuningas vastasi Josafatille: "Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika." "Noin ei kuningas saisi puhua", sanoi Josafat. | |
Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: "Toimita heti tänne Miika, Jimlan poika." | |
Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.'" | |
Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: "Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi." | |
Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: "Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää." | |
Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Jumalani sanoo." | |
Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: "Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?" Miika vastasi: "Lähtekää vain. Voitto on teidän. Kaupunki annetaan teidän käsiinne." | |
Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä?" | |
Silloin Miika sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'" | |
Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa." | |
Miika sanoi vielä: "Kuulkaa siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. | |
Ja Herra sanoi: 'Kuka eksyttäisi Ahabin, Israelin kuninkaan, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?' Yksi vastasi yhtä, toinen toista, | |
kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä eksytän hänet.' 'Millä tavoin?' kysyi Herra. | |
Henki vastasi: 'Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.' | |
Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?" | |
Miika vastasi: "Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa." | |
Israelin kuningas sanoi silloin: "Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. | |
Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin." | |
Miika sanoi siihen: "Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani." Ja vielä hän sanoi: "Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!" | |
Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi." Hän vaihtoi vaatteita, ja niin he lähtivät taisteluun. | |
Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa päälliköille käskyn: "Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen." | |
Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja he piirittivät hänet käydäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Josafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä ja houkutteli miehet pois hänen ympäriltään. | |
Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Israelin kuningasta haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: "Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut." | |
Näkijä Jehu, Hananin poika, tuli kuninkaan luo ja sanoi hänelle: "Pitikö sinun auttaa jumalatonta? Sinähän olet Herran vihollisten ystävä. Tämän vuoksi sinua kohtaa Herran viha. [2. Aik. 16:7] | |
Hän sanoi heille: "Harkitkaa tarkoin, mitä teette, sillä te ette ole vastuussa ihmisille, vaan Herralle. Hän on mukana, kun te lausutte tuomion. [Room. 13:4] | |
Hän antoi heille tällaiset määräykset: "Ohjatkoon työtänne Herran pelko, toimikaa tunnollisesti ja vilpittömin mielin! | |
Josafatille tultiin ilmoittamaan: "Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan. Se on jo Haseson-Tamarissa." Tämä tarkoittaa En-Gediä. | |
ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa. | |
He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet: | |
Hän lausui: "Kuulkaa, koko Juudan kansa, Jerusalemin asukkaat ja kuningas Josafat! Näin sanoo teille Herra: Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö tuota valtavaa sotajoukkoa, sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan. | |
Varhain seuraavana aamuna he lähtivät kulkemaan kohti Tekoan autiomaata. Kun he olivat lähdössä, Josafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, Juudan kansa ja Jerusalemin asukkaat! Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin." [Jes. 7:9] | |
Mutta Elieser, Dodavan poika Maresasta, ennusti Josafatille: "Koska olet tehnyt liiton Ahasjan kanssa, Herra särkee sen mitä olet rakentanut." Ja laivat haaksirikkoutuivat eivätkä päässeet Tarsisiin. | |
Joram sai profeetta Elialta tällaisen kirjeen: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: 'Sinä et ole vaeltanut isäsi Josafatin ja Juudan kuninkaan Asan teitä, | |
Sitten Jehu lähti etsimään Ahasjaa, ja hänet löydettiin Samarian kaupungista, jossa hän piileksi. Hänet vietiin Jehun luo ja surmattiin. Ahasjalle toimitettiin kuitenkin hautaus, sillä hänestä sanottiin: "Olihan hän sentään Josafatin pojanpoika, ja Josafat palveli koko sydämestään Herraa." Mutta Ahasjan suvussa ei ollut enää ketään, josta olisi voinut tulla kuningas. [2. Kun. 9:27,28] | |
Kaikki koolle tulleet tekivät temppelissä liiton kuninkaan kanssa. Jojada sanoi heille: "Tässä on kuninkaan poika. Hänet on asetettava kuninkaaksi. Onhan Herra luvannut säilyttää kuninkuuden Daavidin suvulla. [2. Aik. 21:7] | |
Kuninkaan poika tuotiin esiin, hänen päähänsä asetettiin otsaripa ja hänelle annettiin lain kirja. Jojada ja hänen poikansa voitelivat hänet kuninkaaksi, ja koko kansa huusi: "Eläköön kuningas!" | |
Hän näki kuninkaan seisovan korokkeella sisäänkäynnin luona, ja kuninkaan ympärillä seisoivat päälliköt ja torvensoittajat. Koko kansa riemuitsi, torvet soivat ja laulajat soittivat ja lauloivat ylistyslaulua. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: "Kapina, kapina!" | |
Pappi Jojada antoi sadanpäälliköille käskyn: "Viekää hänet rivistöjen välitse ulos ja surmatkaa jokainen, joka yrittää seurata häntä." Hän oli näet kieltänyt tappamasta Ataljaa Herran temppelissä. | |
Hän kokosi papit ja leeviläiset ja sanoi heille: "Käykää kaikissa Juudan kaupungeissa ja kerätkää israelilaisilta rahaa Jumalanne temppelin vuotuisia korjauksia varten. Ja toimikaa nopeasti." Leeviläiset eivät kuitenkaan pitäneet kiirettä. | |
Silloin kuningas kutsui luokseen ylipappi Jojadan ja sanoi hänelle: "Miksi et ole pitänyt huolta siitä, että leeviläiset kokoaisivat Juudasta ja Jerusalemista veron, jonka Jumalan palvelija Mooses ja seurakunta ovat määränneet israelilaisten maksettavaksi pyhäkkötelttaa varten? [2. Moos. 35:5-9] | |
Kuninkaan käskystä tehtiin arkku, joka asetettiin Herran temppelin portin ulkopuolelle. | |
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: "Näin sanoo Jumala: 'Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.' Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät." [1. Sam. 15:23] | |
Kuningas Joas ei ajatellut, miten paljon hyvää Sakarjan isä Jojada oli hänelle tehnyt, vaan surmautti hänen poikansa. Kuollessaan Sakarja sanoi: "Herra näkee ja kostaa." | |
Murhaajien lapsia hän ei kuitenkaan surmannut. Tässä hän noudatti Mooseksen lakia, jossa on Herran käsky: "Älköön isää tuomittako kuolemaan poikansa älköönkä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan." [5. Moos. 24:16+] | |
Silloin hänen luokseen tuli Jumalan mies, joka sanoi: "Kuningas, sinun ei pidä ottaa mukaasi israelilaisia joukkoja, sillä Herra ei ole Israelin eikä kenenkään efraimilaisen kanssa. | |
Amasja kysyi Jumalan mieheltä: "Entä ne sata talenttia, jotka olen antanut israelilaisten joukolle?" Jumalan mies sanoi: "Herra voi antaa sinulle enemmänkin kuin sen." | |
Silloin Herra vihastui Amasjaan ja lähetti hänen luokseen profeetan, joka sanoi: "Miksi palvelet tuon kansan jumalia? Eiväthän ne ole kyenneet edes suojelemaan omaa kansaansa sinulta." | |
Mutta kuningas sanoi: "Kuka sinut on pannut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta, tai saat raippoja!" Profeetta vaikeni, mutta sanoi vielä: "Minä tiedän, että Jumala on päättänyt saattaa sinut tuhoon, koska teet tuolla tavoin etkä noudata neuvoani." | |
Kysyttyään neuvonantajiensa mieltä kuningas Amasja lähetti Israelin kuninkaalle Joasille, Joahasin pojalle, Jehun pojanpojalle, sanan: "Tule, meidän on selvitettävä välimme." 2. 25:17-24:[ 2. Kun. 14:8-14] | |
Mutta Joas, Israelin kuningas, lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle vastauksen: "Libanonin ohdake lähetti Libanonin setrille sanan: 'Anna tyttäresi pojalleni vaimoksi.' Mutta Libanonin villieläimet kulkivat siitä ja tallasivat ohdakkeen jalkoihinsa. | |
Sinä olet voittanut edomilaiset, ja tämä kunnia on ylpistänyt sinut. Pysy kuitenkin aloillasi! Pitääkö sinun ehdoin tahdoin etsiä onnettomuutta, syöstä itsesi ja samalla koko Juuda turmioon?" | |
He asettuivat kuningas Ussian tielle ja sanoivat: "Ussia, sinä et saa uhrata suitsutusta Herralle. Sen saavat tehdä vain papit, Aaronin suvun miehet, jotka on sitä varten pyhitetty. Lähde pois temppelistä! Sinä olet rikkonut Herraa, Jumalaasi, vastaan, ja se on sinulle häpeäksi hänen edessään." [2. Moos. 30:7,8; 4. Moos. 18:7] | |
Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä lähelle mutta kuninkaiden haudan ulkopuolelle, koska hän oli spitaalinen. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jotam. | |
Samariassa oli Herran profeetta, jonka nimi oli Oded. Hän lähti sotajoukkoa vastaan ja sanoi sotilaille: "Koska Herra, teidän isienne Jumala, on vihastunut Juudaan, hän on antanut sen teidän käsiinne. Viha, jonka vallassa te olette tappaneet Juudan asukkaita, nousee taivaaseen asti. | |
Nyt aiotte vielä pakottaa Juudan ja Jerusalemin asukkaat orjiksenne ja orjattariksenne. Ettekö te itsekin ole kylliksi rikkoneet Herraa, Jumalaanne vastaan? | |
He sanoivat sotilaille: "Älkää tuoko tänne noita sotavankeja! Syyllisyytemme Herran edessä on jo ennestään suuri ja Herran viha on yllämme, mutta te vain tahdotte lisätä syntejämme ja syyllisyyttämme." | |
Hän uhrasi Damaskoksen jumalille, jotka olivat voittaneet hänet, sillä hän ajatteli: "Kun Syyrian kuninkaat ovat saaneet apua jumaliltaan, minä uhraan niille, ja niin ne auttavat minuakin." Näin Ahas ja koko Israel lankesivat syntiin. [2. Kun. 16:10-16] |