header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku אלהים ('elohiym el-o-heem' ) God

Löytyi 2246 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Moos. 1:1 

Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

1. Moos. 1:2 

Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

1. Moos. 1:3 

Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. [2. Kor. 4:6]

1. Moos. 1:4 

Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä,

1. Moos. 1:5 

ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

1. Moos. 1:6 

Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." [Ps. 33:6; Jes. 40:22; Jer. 10:12, 51:15]

1. Moos. 1:7 

Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui,

1. Moos. 1:8 

ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

1. Moos. 1:9 

Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. [Ps. 33:7]

1. Moos. 1:10 

Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:11 

Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui.

1. Moos. 1:12 

Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:14 

Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. [Ps. 136:7-9; Jer. 31:35]

1. Moos. 1:16 

Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet.

1. Moos. 1:17 

Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle,

1. Moos. 1:18 

hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:20 

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."

1. Moos. 1:21 

Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:22 

Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." [1. Moos. 8:17]

1. Moos. 1:24 

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui.

1. Moos. 1:25 

Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:26 

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." [1. Moos. 5:1, 9:6; Viis. 2:23; Kol. 3:10]

1. Moos. 1:27 

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. [1. Moos. 5:2; Matt. 19:4]

1. Moos. 1:28 

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." [1. Moos. 9:1,2; Ps. 8:7; Viis. 9:2]

1. Moos. 1:29 

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. [1. Moos. 9:3]

1. Moos. 1:31 

Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä. [Sir. 39:16; 1. Tim. 4:4]

1. Moos. 2:2 

Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. 1. 2:2,3:[ 2. Moos. 20:11, 31:17; Hepr. 4:4]

1. Moos. 2:3 

Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.

1. Moos. 2:4 

Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

1. Moos. 2:5 

ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä.

1. Moos. 2:7 

Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.* [Heprean kielessä maata merkitsevä sana adama ja ihmistä merkitsevä sana adam ovat äänteellisesti lähellä toisiaan. Ks. myös 3:19.] [ Job 33:4,6; Ps. 104:29,30; Saarn. 12:7; 1. Kor. 15:45]

1. Moos. 2:8 

Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt. [1. Moos. 13:10]

1. Moos. 2:9 

Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun. [Sananl. 3:18; Ilm. 2:7, 22:14]

1. Moos. 2:15 

Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

1. Moos. 2:16 

Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.

1. Moos. 2:18 

Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." [Saarn. 4:9]

1. Moos. 2:19 

Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.

1. Moos. 2:21 

Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla.

1. Moos. 2:22 

Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. [1. Kor. 11:8,9; 1. Tim. 2:13]

1. Moos. 3:1 

Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" [Viis. 2:24; Joh. 8:44; Ilm. 12:9, 20:2]

1. Moos. 3:3 

Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'"

1. Moos. 3:5 

Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." [Jes. 14:14; Hes. 28:2; 2. Tess. 2:4]

1. Moos. 3:8 

Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.

1. Moos. 3:9 

Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?"

1. Moos. 3:13 

Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin."

1. Moos. 3:14 

Herra Jumala sanoi käärmeelle: -- Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät.

1. Moos. 3:21 

Ja Herra Jumala teki Aadamille* ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin. [Kaikkialla ei ole ratkaistavissa, onko adam-sanaa käytetty erisnimenä vai tarkoittaako se ihmistä yleensä.]

1. Moos. 3:22 

Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"

1. Moos. 3:23 

Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.

1. Moos. 4:25 

Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan. Eeva antoi hänelle nimen Set* ja sanoi: "Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi." [Nimi Set muistuttaa heprean verbiä at 'asettaa', 'suoda'.]

1. Moos. 5:1 

Tämä on luettelo Aadamin jälkeläisistä. Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen. 1. 5:1-32:[ 1. Aik. 1:1-4; Luuk. 3:36-38 : 1. Moos. 1:26+]

1. Moos. 5:22 

Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.

1. Moos. 5:24 

Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen. [Sir. 44:16, Sir. 49:14; Hepr. 11:5; Juud. 1:14]

1. Moos. 6:2 

jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat. [2. Piet. 2:4; Juud. 1:6]

1. Moos. 6:4 

Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit. [4. Moos. 13:33; Bar. 3:26]

1. Moos. 6:9 

Tämä on kertomus Nooasta ja hänen suvustaan. Nooa oli aikalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja nuhteeton, ja hän vaelsi Jumalalle kuuliaisena.

1. Moos. 6:11 

Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan.

1. Moos. 6:12 

Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.

1. Moos. 6:13 

Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.

1. Moos. 6:22 

Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. [Hepr. 11:7]

1. Moos. 7:9 

meni pareittain, uros ja naaras kutakin lajia, Nooan luo arkkiin, niin kuin Jumala oli hänelle sanonut.

1. Moos. 7:16 

jokaista lajia uros ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut. Ja Jumala sulki oven Nooan jälkeen.

1. Moos. 8:1 

Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta.

1. Moos. 8:15 

Silloin Jumala sanoi Nooalle:

1. Moos. 9:1 

Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. 1. 9:1,2:[ 1. Moos. 1:28]

1. Moos. 9:6 

-- Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen. [2. Moos. 21:12; 3. Moos. 24:17; 5. Moos. 21:9 | 1. Moos. 1:26+]

1. Moos. 9:8 

Ja Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen:

1. Moos. 9:12 

Jumala sanoi vielä: "Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti:

1. Moos. 9:16 

Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa."

1. Moos. 9:17 

Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa."

1. Moos. 9:26 

Ja hän sanoi vielä: -- Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja. [Joos. 16:10; Tuom. 1:28]

1. Moos. 9:27 

Tehköön Jumala laajaksi Jafetin suvun,* ja saakoon se asua myös Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa. [Nimi Jafet muistuttaa heprean sanaa jaft 'tehköön laajaksi'.]

1. Moos. 17:3 

Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala sanoi hänelle:

1. Moos. 17:7 

Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Jumalasi ja sinun jälkeläistesi Jumala.

1. Moos. 17:8 

Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala." [1. Moos. 12:7+]

1. Moos. 17:9 

Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen.

1. Moos. 17:15 

Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara.

1. Moos. 17:18 

Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!"

1. Moos. 17:19 

Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak*. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa. [Nimi Iisak merkitsee 'hän nauraa'.] [1. Moos. 21:3]

1. Moos. 17:22 

Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois. [1. Moos. 35:13; Tuom. 13:20; Ps. 47:6, 68:19]

1. Moos. 17:23 

Niin Abraham ympärileikkasi vielä samana päivänä poikansa Ismaelin ja talonsa muut miehet ja poikalapset, sekä oman väen että rahalla ostamansa orjat, kuten Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

1. Moos. 19:29 

Mutta kun Jumala hävitti tasangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään, ja sen vuoksi hän toimitti Lootin pois tuhon keskeltä ennen kuin hävitti kaupungit, joissa Loot oli asunut.

1. Moos. 20:3 

Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Sinun on kuoltava sen naisen vuoksi, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo."

1. Moos. 20:6 

Jumala sanoi hänelle unessa: "Minäkin tiedän, että teit tämän vilpittömin mielin, ja niin minä estin sinua tekemästä syntiä minua vastaan. Sen vuoksi minä en sallinut sinun koskea häneen.

1. Moos. 20:11 

Abraham vastasi: "Minä ajattelin: 'Tällä seudulla varmaankin jumalanpelko on tuntematon, ja siksi nämä ihmiset tappavat minut ja ottavat vaimoni.'

1. Moos. 20:13 

Mutta kun Jumala vei minut kauas isäni suvusta, minä sanoin vaimolleni: 'Tee minulle tämä palvelus: sano kaikkialla, minne menemmekin, että minä olen sinun veljesi.'"

1. Moos. 20:17 

Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala päästi Abimelekin kirouksesta ja paransi hänen vaimonsa ja orjattarensa, niin että he saattoivat jälleen saada lapsia.

1. Moos. 21:2 

Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. [Hepr. 11:11]

1. Moos. 21:4 

Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympäri- leikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. [Ap. t. 7:8]

1. Moos. 21:6 

Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani."* [Ks. selitystä jakeeseen 17:19.]

1. Moos. 21:12 

Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. [Room. 9:7; Hepr. 11:18]

1. Moos. 21:17 

Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: "Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun.

1. Moos. 21:19 

Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

1. Moos. 21:20 

Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies.

1. Moos. 21:22 

Niihin aikoihin Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet.

1. Moos. 21:23 

Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua etkä minun sukuani etkä jälkeläisiäni kohtaan, vaan osoitat minua ja tätä maata kohtaan, missä nyt asut muukalaisena, samaa vilpittömyyttä ja hyvyyttä, jota minä olen sinulle osoittanut."

1. Moos. 22:1 

Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: "Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen." [Judit 8:26]

1. Moos. 22:3 

Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.

1. Moos. 22:8 

Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani." Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.

1. Moos. 22:9 

Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.
Sivu: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23>