Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 2246 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Iltauhrin aikaan toivuin lamaannuksestani. Nousin paikaltani vaatteet revittyinä ja heittäydyin polvilleni. Ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen | |
ja sanoin: "Jumalani, minä häpeän niin, että tuskin uskallan nostaa kasvojani sinun puoleesi, sillä meidän syntimme tulvivat jo päämme yli ja syyllisyytemme kohoaa taivaaseen saakka. [Dan. 9:7,8] | |
Mutta Herra, meidän Jumalamme, on nyt hetken ajan osoittanut meille armoaan ja sallinut pienen osan meistä pelastua. Hän on suonut meille jalansijan pyhässä paikassaan, hän on herättänyt meissä toivon ja antanut meille uutta voimaa orjuuteemme. | |
Orjia me olemme olleet, mutta Jumalamme ei jättänyt meitä orjuuteen. Hän on taivuttanut Persian kuninkaat suopeiksi meitä kohtaan, niin että he ovat antaneet meille elämän mahdollisuuden. He ovat sallineet meidän nostaa temppelimme raunioista ja rakentaa sen uudelleen, ja he ovat antaneet meille turvapaikan Juudassa ja Jerusalemissa. | |
"Jumala, mitä me nyt tämän jälkeen voimme sanoa? Mehän olemme hylänneet sinun käskysi, | |
"Pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme vuoksi olemme saaneet kärsiä paljon. Kuitenkin sinä, Jumalamme, olet rangaissut meitä vähemmän kuin olisimme ansainneet ja olet antanut meistä sentään tällaisen joukon pelastua. | |
Herra, Israelin Jumala, sinä olet armollinen. Sen vuoksi meitä on pieni joukko pelastuneita jäljellä. Mutta nyt olemme tässä sinun edessäsi raskaasti rikkoneina. Kaiken tämän jälkeen emme voi kestää edessäsi." | |
Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat. | |
Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: "Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa. | |
Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii. | |
Sitten Esra lähti Jumalan temppelin edestä ja meni Johananin, Eljasibin pojan, kammioon. Hän yöpyi siellä syömättä ja juomatta, surren kotiin palanneiden luopumusta. | |
Kolmen päivän kuluttua, yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä päivänä, kaikki Juudan ja Benjaminin miehet olivat koolla Jerusalemissa. Pelosta vavisten kansa värjötti rankkasateessa aukiolla temppelin edessä. | |
Tunnustakaa nyt syntinne Herralle, isienne Jumalalle, ja toimikaa hänen tahtonsa mukaan. Erottautukaa muista kansoista ja niiden naisista." | |
Sen vuoksi johtomiestemme tulee toimia koko kansan puolesta. Jokaisesta kaupungista on kaikkien miesten, jotka ovat ottaneet muukalaisnaisen vaimokseen, saavuttava tänne määräaikana kaupunkinsa vanhimpien ja tuomarien kanssa. Vain tällä tavoin saamme Jumalan vihan torjutuksi." | |
Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten. Minä rukoilin taivaan Jumalaa: | |
"Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja pelättävä Jumala! Sinä pidät liittosi voimassa ja olet uskollinen niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi. [5. Moos. 7:9; Dan. 9:4] | |
Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa | |
Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan." Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni. | |
lähdin muutamien miesten kanssa yöllä liikkeelle. En ollut kertonut kenellekään, mitä Jumala oli kehottanut minua tekemään Jerusalemin hyväksi. Minä ratsastin aasilla, muut kulkivat jalan. | |
Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua ja mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: "Meidän täytyy ruveta rakentamaan muureja." Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön. | |
Minä vastasin heille: "Taivaan Jumala auttaa meitä. Olemme hänen palvelijoitaan ja ryhdymme rakennustöihin. Mutta teillä ei ole osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne mitään muistoa." | |
Kuule, Jumalamme, kuinka meitä pilkataan! Anna heidän herjauksensa osua heihin itseensä, anna heidän joutua ryöstettäviksi ja vangeiksi vieraaseen maahan! | |
Me rukoilimme Jumalaa ja asetimme vartijoita, jotka yötä päivää vartioivat kaupunkia, ettei vihollinen pääsisi yllättämään. | |
Vihollisemme saivat kuulla, että heidän suunnitelmansa oli tullut meidän tietoomme. Näin Jumala oli tehnyt heidän aikeensa tyhjäksi, ja me palasimme kaikki muurille, kukin omaan työhönsä. | |
Kun kuulette joltakin suunnalta torven äänen, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Jumala sotii puolestamme." [2. Moos. 14:14+] | |
Minä jatkoin: "Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? [Jes. 52:5; Hes. 36:20] | |
Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu. | |
Edelliset käskynhaltijat olivat panneet kansalle raskaita kuormia ja ottaneet ylläpitoaan varten neljäkymmentä hopeasekeliä päivää kohden. Myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Herraa. | |
Älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi. [Neh. 13:14,22,31; Mark. 14:9; Ap. t. 10:31] | |
Menin tapaamaan Semajaa, Delajan poikaa, Mehetabelin pojanpoikaa, joka pysytteli sisällä talossaan. Hän sanoi: "Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, sisälle pyhäkköön, ja suljetaan pyhäkön ovet. Muuten he tulevat yöllä ja tappavat sinut." | |
Silloin oivalsin, että Jumala ei ollut häntä lähettänyt, vaan Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet esittämään minulle tämän ennustuksen. | |
Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua. | |
Kun ympärillämme asuvat viholliskansat kuulivat tämän, ne joutuivat pelon valtaan ja niiden täytyi nöyrinä tunnustaa, että tämä työ oli saatu päätökseen meidän Jumalamme avulla. | |
Jerusalemin johtoon asetin veljeni Hananin ja linnanpäällikkö Hananjan, joka oli luotettava ja jumalaapelkäävä mies. | |
Jumala kehotti minua kutsumaan ylimykset, johtomiehet ja kansan koolle sukuluetteloihin merkitsemistä varten. Löysin ensimmäisinä palanneiden sukuluettelot, ja niihin oli kirjoitettu näin: | |
Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: "Aamen, aamen!" Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. | |
He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä. | |
Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö." Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. [3. Moos. 23:24] | |
Kaikki lähtivät hakemaan lehviä, ja he rakensivat niistä kukin lehtimajan talonsa katolle tai pihalle. Lehtimajoja rakennettiin myös Jumalan temppelin esipihoille sekä Vesiportin ja Efraiminportin aukioille. | |
Esra luki Jumalan lain kirjaa joka päivä, juhlan ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Juhla kesti seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin päätöskokous, niin kuin oli säädetty. | |
He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä. | |
Sitten Jesua, Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja, Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herraa, Jumalaansa. | |
Leeviläiset Jesua, Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!" | |
Sinä olet Herra Jumala. Sinä valitsit Abramin, johdatit hänet pois Kaldean Urista ja annoit hänelle nimen Abraham. [1. Moos. 11:31 | 1. Moos. 17:5] | |
vaikka he valoivat kullasta sonnin ja sanoivat: "Tämä on meidän jumalamme, tämä johti meidät pois Egyptistä." Pahoin he sinua herjasivat. [2. Moos. 32:4] | |
Nyt, Jumalamme, sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä, sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa: katso, miten suuressa ahdingossa olemme joutuneet elämään, me, kuninkaamme ja ruhtinaamme, pappimme ja profeettamme, isämme ja koko kansamme, Assyrian kuninkaiden ajoista aina tähän päivään asti. | |
Kaikki muut -- papit ja leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään -- | |
kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran, meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä. | |
Sitoudumme maksamaan vuosittain kolmannessekelin Jumalamme temppelissä toimitettavaa palvelusta varten: [2. Moos. 30:13] | |
uhrileipiä varten, päivittäisiä ruoka- ja polttouhreja, sapattiuhreja, uudenkuun uhreja ja juhlauhreja varten, pyhiä lahjoja ja Israelin sovittamiseksi uhrattavia syntiuhreja varten sekä kaikkia Jumalamme temppelissä tehtäviä töitä varten. [2. Moos. 25:30+; 4. Moos. 28:1-29:39] | |
Me, papit, leeviläiset ja kansa, olemme keskenämme arponeet, minkä suvun on minäkin vuonna määräaikaan toimitettava polttopuita Jumalamme temppeliin, jotta Herran, meidän Jumalamme, alttarilla voitaisiin pitää tulta niin kuin laissa on määrätty. [3. Moos. 6:5; Neh. 13:31] | |
samoin esikoisuhrit poikiemme ja karjamme puolesta, niin kuin laissa on säädetty. Tuomme esikoiset nautakarjastamme, lampaistamme ja vuohistamme Jumalamme temppeliin ja annamme ne siellä palvelusta toimittaville papeille. [2. Moos. 13:2+] | |
Tuomme papeille Jumalamme temppelin varastohuoneisiin myös leivän vuoden ensimmäisestä leipomuksesta, muut antimme sekä parhaan osan hedelmäpuiden ensi hedelmistä, viinistä ja öljystä. Kymmenesosan maan tuotosta annamme leeviläisille. He keräävät kymmenykset kaikista kaupungeista, joiden peltoja me viljelemme. [2. Moos. 23:19+] | |
Leeviläisten kerätessä kymmenyksiä on jonkun Aaronin sukuun kuuluvan papin oltava heidän mukanaan, ja leeviläisten on annettava kymmenyksistä yksi kymmenesosa Jumalamme temppelin varastokammioihin. [4. Moos. 18:26] | |
Israelilaisten ja leeviläisten on vietävä kaikki vilja-, viini- ja öljyantimet huoneisiin, joissa säilytetään pyhäkön astioita ja joissa palvelusvuorossa olevat papit sekä portinvartijat ja laulajat oleskelevat. Emme saa laiminlyödä Jumalamme temppeliä." [2. Aik. 31:11,12; Esra 8:29; Neh. 12:44] | |
Seraja, Hilkian poika, Jumalan temppelin esimies; hänen isoisänsä oli Mesullam, tämän isä Sadok, tämän Merajot ja tämän Ahitub. | |
Sabbetai ja Josabad olivat leeviläisten johtomiehiä, jotka valvoivat Jumalan temppelin esipihoilla suoritettavia toimia. | |
Leeviläisten johtajana Jerusalemissa oli Ussi, Banin poika; hänen isoisänsä oli Hasabja, tämän isä Mattanja, tämän Miika. Hän kuului Asafin jälkeläisiin, jotka toimivat laulajina temppelin jumalanpalveluksissa. | |
Leeviläisten päämiehiä olivat Hasabja, Serebja, Jesua, Binnui ja Kadmiel. Kukin heistä johti sukunsa miehistä koostuvaa kuoroa; kuorot lauloivat kiitos- ja ylistyslauluja osastoittain järjestäytyneinä, niin kuin Jumalan mies Daavid oli määrännyt. [1. Aik. 25:1] | |
Häntä seurasivat hänen pappisveljensä Semaja, Asarel, Milalai, Gilalai, Maai, Netanel, Juuda ja Hanani, jotka soittivat Jumalan miehen Daavidin määräämiä soittimia. Heidän edellään kulki Esra, lainopettaja. | |
Sitten molemmat kuorot asettuivat Jumalan temppeliin, samoin minä ja puolet johtomiehistä | |
Tuona päivänä uhrattiin suuret teurasuhrit, ja kaikki riemuitsivat, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset olivat riemussa mukana, ja ilonpito kuului Jerusalemista kauas. | |
ja huolehtivat Jumalan palvelemisesta ja puhdistusmenoista. Samoin iloittiin siitä, että laulajat ja portinvartijat jälleen toimivat niin kuin Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat määränneet. | |
Olihan jo muinoin, Daavidin ja Asafin aikana, ollut laulunjohtajia, kun laulettiin kiitosta ja ylistystä Jumalalle. [1. Aik. 25:6] | |
Kansalle luettiin tuona aikana Mooseksen lain kirjaa. Silloin huomattiin määräys, ettei ammonilaisia eikä moabilaisia saa milloinkaan päästää Jumalan seurakuntaan, [5. Moos. 23:4-6] | |
koska nämä kansat eivät aikoinaan suostuneet antamaan israelilaisille vettä ja leipää, vaan palkkasivat Bileamin kiroamaan heidät. Meidän Jumalamme tosin käänsi tämän kirouksen siunaukseksi. | |
lähteä jälleen Jerusalemiin. Kun näin, millaisen synnin Eljasib oli tehnyt järjestäessään Tobialle huoneen Jumalan temppelin alueelta, | |
Sitten käskin puhdistaa huoneen ja siirrätin sinne takaisin Jumalan temppelin astiat, ruokauhrit ja suitsukkeet. | |
Vaadin johtomiehet tilille ja kysyin: "Miksi ette ole huolehtineet Jumalan temppelistä?" Sitten kokosin leeviläiset ja laulajat takaisin ja panin heidät jälleen hoitamaan tehtäviään. | |
Muista minua tämän vuoksi, Jumalani! Älä unohda, miten uskollisesti olen tehnyt työtä sinun temppelisi ja sen jumalanpalveluksen hyväksi! [Neh. 5:19+] | |
Niin tekivät teidän isännekin, ja siksi Jumala on antanut meille ja meidän kaupungillemme kaikki nämä onnettomuudet. Hänen vihansa kohtaa Israelia entistä ankarampana, kun te ette pidä sapatinpäivää pyhänä." | |
Määräsin nyt, että leeviläisten oli puhdistauduttava ja mentävä vartioimaan portteja, jotta sapatinpäivä pidettäisiin pyhänä. Muista minua myös tämän vuoksi, Jumalani! Ole minulle armollinen suuren laupeutesi tähden! | |
Minä moitin ja soimasin näitä miehiä, muutamia jopa löin ja revin parrasta. Vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne vaimoiksi muukalaisten pojille älkääkä ottako pojillenne tai itsellenne vaimoiksi muukalaisten tyttäriä! [5. Moos. 7:3; Esra 9:2] | |
Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Hänen vertaistaan kuningasta ei ollut muilla kansoilla. Jumala rakasti häntä ja asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi, mutta muukalaisnaiset houkuttivat hänetkin tekemään syntiä. [2. Sam. 12:24; 1. Kun. 11:1-8; 1. Aik. 29:25] | |
Pitääkö nyt teistäkin kuulla, että olette tehneet tämän saman suuren rikkomuksen, hylänneet Jumalamme ja ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia?" | |
Älä unohda, Jumalani, miten he ovat tahranneet pappisviran ja pappien ja leeviläisten kanssa tekemäsi liiton! | |
ja ilmoitin määräajat, jolloin polttopuut ja uutislahjat oli toimitettava temppeliin. Jumalani, lue tämä minun hyväkseni! | |
Jaebes rukoili Israelin Jumalaa: "Kunpa siunaisit minua ja tekisit suureksi minun maani, tukisit minua kädelläsi ja päästäisit minut onnettomuuksista ja vaivoista." Ja Herra täytti hänen pyyntönsä. | |
Jumala auttoi heitä, niin että he saattoivat kukistaa hagarilaiset ja heidän kaikki liittolaisensa. Sodassa he anoivat apua Jumalalta, ja koska he luottivat häneen, hän kuuli heidän rukouksensa. | |
Kaatuneita oli paljon, sillä se sota oli Jumalan sota. Voittajat asuivat valloittamillaan alueilla pakkosiirtolaisuuden aikaan saakka. [2. Kun. 17:6] | |
Nämä miehet hylkäsivät kuitenkin isiensä Jumalan, luopuivat hänestä ja alkoivat palvoa samoja jumalia kuin ne kansat, jotka Jumala oli hävittänyt maasta heidän tieltään. [2. Moos. 34:15,16] | |
Siksi Israelin Jumala herätti Assyrian kuninkaan Pulin eli Tiglatpileserin mielessä ajatuksen lähteä sotaretkelle. Tiglatpileser vei Ruubenin ja Gadin heimot sekä itäiset manasselaiset pakkosiirtolaisuuteen Halahiin ja Haburin varsille, Haraan ja Gosaniin, missä nämä heimot ovat vielä tänäkin päivänä. [2. Kun. 15:19,29] | |
Toiset Leevin sukuun kuuluvat olivat saaneet tehtäväkseen palvella muulla tavoin pyhäkössä, Jumalan asumuksessa. | |
Vain Aaron ja hänen jälkeläisensä saivat polttaa uhreja polttouhrialttarilla ja suitsutusalttarilla, suorittaa palvelukset kaikkeinpyhimmässä ja sovittaa Israelin synnit. Heidän oli noudatettava tarkasti määräyksiä, jotka Mooses, Jumalan palvelija, oli heille antanut. [2. Moos. 30:7; 3. Moos. 16:32,33] | |
ja Asarja, Hilkian poika, Jumalan temppelin esimies; hänen isoisänsä oli Mesullam, tämän isä Sadok, tämän Merajot, tämän Ahitub. [1. Aik. 5:38,39] | |
Lisäksi tulivat ne heidän sukulaisensa, jotka olivat sukujensa päämiehiä. Yhteensä heitä oli tuhat seitsemänsataakuusikymmentä miestä, kaikki kelvollisia suorittamaan palvelusta Jumalan temppelissä. | |
Neljä ylintä portinvartijaa, jotka olivat leeviläisiä, hoitivat tehtäväänsä pysyvästi. He huolehtivat myös Jumalan temppelin sivuhuoneista ja aarrekammioista. | |
He viettivät yönsä temppelin läheisyydessä, koska heidän tehtävänään oli sen vartiointi ja ovien avaaminen joka aamu. | |
Filistealaiset asettivat Saulin varusteet erään jumalansa pyhäkköön, ja hänen pääkallonsa he ripustivat Dagonin* temppeliin. [Dagon oli kanaanilaisten viljanjumala.] | |
Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaana, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra, sinun Jumalasi, on sanonut sinulle: 'Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee minun kansani Israelin hallitsija.'" [1. Sam. 16:13, 18:16] | |
Hän sanoi: "Jumala minua varjelkoon juomasta tätä! Tämähän on kuin niiden miesten verta, jotka ovat hakeneet sen henkensä uhalla." Eikä hän suostunut juomaan. Tällaisia tekoja tekivät nuo kolme sankaria. | |
Daavid meni heitä vastaan ja sanoi: "Jos tulette rauhallisin aikein ja auttaaksenne minua, otan teidät vastaan ystävinä. Mutta jos olette tulleet kavaltamaan minut vastustajilleni, vaikka en ole syyllistynyt väkivaltaan, meidän isiemme Jumala näkee sen ja rankaisee teitä." | |
Silloin henki valtasi Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän lausui: -- Me olemme sinun miehiäsi, Daavid, sinun puolellasi, Iisain poika! Rauha ja menestys sinulle, sinulle ja auttajillesi! Totisesti, Jumalasi auttaa sinua. Niin Daavid hyväksyi heidät joukkoonsa ja teki heistä partioittensa päälliköitä. [Tuom. 6:34] | |
kun Daavidin avuksi tuli päivä päivältä lisää väkeä ja hänen joukkonsa kasvoi tavattomasti. | |
hän sanoi Hebroniin kokoontuneille israelilaisille: "Jos te näette oikeaksi ja jos tämä on Herran, meidän Jumalamme, tahto, meidän tulee lähettää sana kaikille veljillemme joka taholle Israelin maahan, samoin papeille ja leeviläisille heidän kaupunkeihinsa ja kyliinsä, että he kokoontuisivat luoksemme. | |
Meidän on noudettava Jumalamme liitonarkku tänne. Saulin aikana olemme lyöneet sitä laimin." | |
Daavid kokosi israelilaiset koko maasta, Egyptin rajapurolta aina Lebo-Hamatiin saakka, hakemaan Jumalan liitonarkkua Kirjat-Jearimista. [Joos. 13:3,5] | |
Sitten hän ja koko Israel lähtivät Baalaan, Juudan Kirjat- Jearimiin, hakeakseen sieltä Herralle Jumalalle pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat. [Joos. 15:9] | |
He nostivat Jumalan arkun Abinadabin talosta uusiin vaunuihin. Ussa ja Ahjo lähtivät ajamaan vaunuja, |