Löytyi 3967 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty, [2. Sam. 15:31+] | |
Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä, | |
Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua. | |
Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu. | |
En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt. | |
Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan. | |
Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää? | |
Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä? | |
Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää. [Ps. 78:39] | |
Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole. | |
Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin. | |
Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. [Ps. 103:16] | |
Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. | |
Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys. | |
Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni? | |
Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole. | |
Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo. [1. Aik. 29:15+] | |
Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä. | |
Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta? | |
Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa. | |
seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa. | |
Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä." | |
Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan. | |
Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta. [Room. 3:4] | |
Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu. | |
Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon. | |
Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa. [2. Moos. 33:19; 1. Kun. 19:11-13] | |
Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee. | |
Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan -- | |
Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni. | |
Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä. | |
Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten? | |
Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä, 9:25,26:[ Ps. 90:9,10] | |
niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista. | |
Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan. [Saarn. 6:10] | |
Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin. | |
vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään. | |
Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston, | |
Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta. | |
Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni. | |
Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt! [Job 3:11] | |
Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan. | |
ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa, | |
kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä. | |
-- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu? | |
Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa. | |
Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja. | |
Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua! [Job 13:2] | |
Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, [Jes. 41:20] | |
Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa? [Job 34:3] | |
Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene. [Ilm. 3:7] | |
Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa -- [5. Moos. 28:28] | |
pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet. [Jes. 19:14] | |
Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään. [Job 12:3] | |
Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne? | |
Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut. | |
Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse. [Ps. 5:5,6] | |
Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi. | |
Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. [Ps. 90:5,6, 102:12, 103:15; Jes. 40:7; 1. Piet.1:24 | 1. Aik. 29:15+] | |
Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan! [Job 4:17; Ps. 14:3; Room. 3:12] | |
Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää. | |
Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu. | |
Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan. | |
Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni. | |
Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä. | |
Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä? | |
Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan. [Job 9:20] | |
Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä? | |
Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas! [Job 4:18] | |
kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa. | |
Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty. | |
Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa. | |
Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina. | |
Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää. | |
Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois. | |
Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä. | |
Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan. | |
vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön. [Job 9:21] | |
Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta. | |
Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen. | |
Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin. | |
Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä. | |
Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista. | |
Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla. [Sananl. 10:7] | |
Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa. | |
Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua. | |
Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään. [Job 3:23] | |
Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän. | |
Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet? | |
saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. | |
Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin. | |
Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne. | |
nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten. | |
Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita, | |
koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut. [Jes. 5:8] |