Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 67 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
että arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuoristoon. | |
Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva. | |
Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. | |
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. [1. Moos. 2:2,3] | |
"Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemäntenä pysy työstäsi erossa, niin että härkäsi ja aasisi voivat levätä ja vierasheimoiset työntekijäsi ja vähäisimmätkin orjasi saavat virkistäytyä. [2. Moos. 20:8+] | |
Herra sanoi: "Olisiko minun itse johdettava teitä ja annettava sinun olla toimettomana?" | |
Arkun pysähtyessä hän sanoi: -- Jää luoksemme, Herra, Israelin kymmentuhantisten joukkojen luo! | |
Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut. | |
Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä. | |
Taistelkaa veljienne rinnalla, kunnes Herra on suonut rauhan sekä teille että veljillenne ja he ovat saaneet haltuunsa sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa heille Jordanin länsipuolelta. Vasta sitten te voitte palata tänne perintömaillenne.' [Joos. 22:4] | |
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin. | |
Vasta sitten kun olette menneet Jordanin yli ja asettuneet maahan, jonka Herra antaa teille perintöosaksi, hän sallii teidän päästä rauhaan ympärillänne olevista vihollisista, ja te saatte asua turvassa. | |
Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut teidän päästä rauhaan kaikista ympärillänne olevista vihollisista siinä maassa, jonka hän antaa omaksenne, pyyhkikää pois maan päältä amalekilaiset ja heidän muistonsakin. Älkää unohtako tätä. [1. Sam. 15:3; 1. Aik. 4:43] | |
"Muistakaa se käsky, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille sanoessaan: 'Herra, teidän Jumalanne, suo teille rauhan ja antaa teille tämän maan.' [4. Moos. 32:20-22; 5. Moos. 3:18] | |
Niin kuin Herra on antanut rauhan teille, hän on antava rauhan myös teidän veljillenne, ja he saavat haltuunsa sen maan, jonka Herra heille antaa. Vasta sitten te saatte palata omalle alueellenne, jonka Mooses, Herran palvelija, antoi teille täältä Jordanin itäpuolelta, ja saatte jäädä tänne asumaan." | |
Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, koko maan valtiaan, liitonarkkua, ovat astuneet Jordanin veteen, joki lakkaa virtaamasta ja sen yläjuoksulta tulevat vedet pysähtyvät paikoilleen kuin muuriksi." [2. Moos. 15:8] | |
ja Herra antoi heidän asua rauhassa kaikkialla, aivan kuten hän oli heidän esi-isilleen vannonut. Kukaan heidän vihollisistaan ei kyennyt pitämään puoliaan heitä vastaan, vaan Herra antoi kaikki viholliset heidän käsiinsä. [5. Moos. 11:25] | |
Nyt Herra on antanut teidän veljienne päästä asumaan rauhassa, kuten hän lupasi, ja myös te voitte palata kotiin siihen maahan, joka teille kuuluu ja jonka Mooses, Herran palvelija, antoi teille omaksi Jordanin itäpuolelta. [4. Moos. 32:33] | |
Herra oli antanut israelilaisten elää pitkän aikaa rauhassa ympärillä asuvilta vihollisilta, kun Joosua vanhaksi tultuaan [Joos. 21:44 | Joos. 13:1] | |
Daavidin miehet menivät Nabalin luo, veivät hänelle Daavidin nimissä nämä terveiset ja jäivät odottamaan vastausta. | |
Kuningas Daavid asui nyt palatsissaan, ja Herra oli antanut hänen päästä rauhaan kaikista vihollisista, joita hänen ympärillään oli ollut. [7:1-29: 1. Aik. 17:1-27] | |
niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä päästän sinut rauhaan kaikista vihollisistasi. "Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen. | |
Kun tavoitamme hänet, missä hän sitten onkin, peitämme hänet allemme niin kuin kaste lankeaa maahan, eikä hän itse eikä yksikään hänen miehistään jää henkiin. | |
Rispa, Aijan tytär, otti säkkikankaan ja levitti sen makuusijakseen vuorelle. Hän pysyi siellä elonkorjuun alusta syyssateiden tuloon asti* ja vartioi ruumiita, niin etteivät päivällä taivaan linnut eivätkä yöllä pedot päässeet niiden kimppuun. [Elonkorjuu alkoi huhtikuussa, joten Rispa oleskeli vuorella ruumiita vartioimassa noin puoli vuotta.][1. Moos. 15:11] | |
Nyt Herra, minun Jumalani, on suonut minulle joka suunnalla rauhan. Vastustajia ei ole, mikään vaara ei uhkaa. | |
Jerikosta tulleet profeetanoppilaat olivat jonkin matkan päässä. He näkivät, mitä Elisa teki, ja sanoivat: "Elian henki on siirtynyt Elisaan." He menivät häntä vastaan, kumarsivat maahan saakka | |
Kun Daavidin valtakunnassa saatiin kuulla, että syyrialaiset olivat leiriytyneet Efraimin* alueelle, vavahti jokainen sydän, niin kuninkaan kuin kansankin, niin kuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta. [Nimi Efraim tarkoittaa usein pohjoisvaltiota, Israelia, Juudan valtion vastakohtana.] | |
ja ne tulevat ja asettuvat kaikkialle, puronrotkojen seinämille ja kallionhalkeamiin, orjantappurapensaikkoihin ja juottopaikoille. | |
Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: | |
Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta, | |
Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan, riemuhuudot kaikuvat kaikkialta. | |
Hän sanoi: -- Enää et iloitse, raiskattu neitsyt, tytär Sidon! Vaikka lähtisit yli meren Kyprokseen, kittiläisten luo, sielläkään et saa rauhaa. | |
Herran käsi suojaa tätä vuorta." Mutta Moab poljetaan murskaksi omilla asuinseuduillaan niin kuin olkiläjä tallataan lantaveteen. | |
hän, joka oli sanonut heille: -- Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. Mutta he eivät tahtoneet kuulla. [Jer. 6:16; Matt. 11:28] | |
ja aina kun hänen sauvansa heilahtaa lyöntiin -- kipeästi satuttavaan lyöntiin -- kuuluu rumpujen ja harppujen ääni. Ja käsi koholla hän käy taisteluun vihollista vastaan. | |
Mutta rauhan aika tulee. Ne, joiden tie on suora, saavat levon. [Viis. 3:3; Ilm. 14:13] | |
Niin kuin karja laskeutuu alas laaksoon, niin kansa, jota Herran henki johti, laskeutui rauhassa lepäämään. Näin sinä johdatit kansaasi nimesi kunniaksi. | |
Minä tyhjennän vihani sinuun, minä puran sinuun raivoni, minä otan sinulta hyvityksen. Minä tyhjennän vihani sinun väkeesi, ja silloin se tietää, että minä, Herra, olen puhunut. | |
Minä tyhjennän kaiken vihani sinuun, vasta sitten vimmani kääntyy sinusta pois, minä tyynnyn enkä enää ole vihoissani. | |
Minäkin isken käteni yhteen ja päästän vihani valloilleen. Minä, Herra, olen puhunut." [Hes. 5:13] | |
Sinä, yltä päältä saastainen, et liastasi puhdistunut, vaikka minä sinua puhdistin. Puhdas ja saastaton sinusta tulee vasta sitten, kun puran vihani sinuun. | |
Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. [Hes. 3:22] | |
näyssä Israelin maahan. Hän laski minut hyvin korkealle vuorelle, ja minä näin, että sen etelärinteelle oli rakennettu kaupunki. | |
Paras osa ensi sadosta ja esikoisista ja kaikesta, mitä tuotte uhrilahjana, kuuluu papeille. Myös uuden sadon ensimmäisestä leipomuksesta antakaa osa lahjaksi papille, niin kotinne yllä on siunaus. [2. Moos. 23:19+] | |
Minä kuulin pauhun -- sydämeni vapisi, huuleni värisivät. Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat. Tyynesti minä silti odotan ahdingon päivää. Se päivä koittaa kansalle, joka hyökkää meidän kimppuumme. | |
Minulle hän sanoi: "Paina mieleesi ne hevoset, jotka lähtivät pohjoista kohti. Ne vievät minun henkeni pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä." | |
Siksi ei vääryyden valtikka pysy oikeamielisten maassa eikä vanhurskas joudu tarttumaan vääryyden töihin. | |
Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha. | |
Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon, [Jes. 57:2; Ilm. 14:13] | |
Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni. | |
Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa. | |
Joka eksyy ymmärryksen tieltä, päätyy lopulta varjojen maahan. | |
Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa. | |
Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan. | |
Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä. | |
Tämä tapahtui adar-kuun kolmantenatoista päivänä, ja neljännentoista päivän he viettivät jo rauhassa ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. | |
Mutta Susan juutalaiset, jotka olivat kokoontuneet sekä kuun kolmantenatoista että neljäntenätoista päivänä, lepäsivät vasta viidentenätoista ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. | |
muistoksi niistä päivistä, joina juutalaiset olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan, ja siitä kuukaudesta, jolloin heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi. Niinä päivinä heidän tuli pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille. | |
Mutta mene sinä siksi kunnes loppu tulee, lepää ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa." [Jes. 26:20] | |
Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen sinua vastaan. Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin, sortajien käsiin. Jälleen he huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi pelastit heidät, kerran toisensa jälkeen. [Ps. 106:40-46] | |
Mutta sinulle on syntyvä poika, josta tulee rauhan mies. Minä annan hänen elää rauhassa kaikilta vihollisilta, joita hänen ympärillään on. Hänen nimensä on oleva Salomo, ja hänen aikanaan minä annan Israelin olla levossa ja rauhassa.* [Nimi Salomo on johdettu heprean sanasta alom 'rauha'.] | |
"Onhan Herra, teidän Jumalanne, ollut teidän kanssanne, onhan hän suonut teille rauhan joka suunnalla. Hän on saattanut maan entiset asukkaat minun valtaani, ja maa on joutunut Herran ja hänen kansansa alaisuuteen. [1. Aik. 23:25] | |
Daavid sanoi: "Herra, Israelin Jumala, on antanut kansalleen turvallisen asuinsijan, ja hän on ikiajoiksi asettunut asumaan Jerusalemiin. [1. Aik. 22:18] | |
Niinä vuosina, joina Jumala antoi rauhan vallita maassa eikä kukaan sotinut Asaa vastaan, Asa linnoitti Juudan kaupunkeja. | |
Hän sanoi Juudan kansalle: "Meidän on linnoitettava nämä kaupungit ja varustettava ne muureilla ja torneilla, porteilla ja salvoilla, kun maassa vielä on rauhallista. Me olemme palvelleet Herraa, Jumalaamme, ja hän on antanut meille joka taholla rauhan." Ja rakennustyöt onnistuivat hyvin. | |
Kaikki Juudan asukkaat iloitsivat valasta. Koska he vannoivat sen vilpittömin mielin ja kääntyivät sydämensä halusta Herran puoleen, Herra kuuli heitä ja antoi heidän elää rauhassa, kenenkään ahdistamatta. | |
Näin Josafatin kuninkuus pysyi vakaana, ja hänen Jumalansa antoi hänen elää rauhassa, kenenkään ahdistamatta. |