header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku ארץ ('erets eh'-rets) land

Löytyi 2190 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Moos. 1:1 

Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

1. Moos. 1:2 

Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

1. Moos. 1:10 

Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:11 

Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui.

1. Moos. 1:12 

Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:15 

Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui.

1. Moos. 1:17 

Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle,

1. Moos. 1:20 

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."

1. Moos. 1:22 

Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." [1. Moos. 8:17]

1. Moos. 1:24 

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui.

1. Moos. 1:25 

Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

1. Moos. 1:26 

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." [1. Moos. 5:1, 9:6; Viis. 2:23; Kol. 3:10]

1. Moos. 1:28 

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu." [1. Moos. 9:1,2; Ps. 8:7; Viis. 9:2]

1. Moos. 1:29 

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. [1. Moos. 9:3]

1. Moos. 1:30 

Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. [Jes. 11:7]

1. Moos. 2:1 

Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on.

1. Moos. 2:4 

Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

1. Moos. 2:5 

ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä.

1. Moos. 2:6 

Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.

1. Moos. 2:11 

Ensimmäisen nimi on Pison. Se kiertää koko Havilan maan, missä on kultaa,

1. Moos. 2:12 

ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös suitsutuspihkaa ja onykskiveä.

1. Moos. 2:13 

Toisen joen nimi on Gihon. Se kiertää koko Nubian maan.

1. Moos. 4:12 

Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä."

1. Moos. 4:14 

Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut." [Job 15:20]

1. Moos. 4:16 

Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin* maahan Eedenin itäpuolelle. [Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja 14.]

1. Moos. 6:4 

Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit. [4. Moos. 13:33; Bar. 3:26]

1. Moos. 6:5 

Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, [1. Moos. 8:21]

1. Moos. 6:6 

hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.

1. Moos. 6:11 

Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan.

1. Moos. 6:12 

Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.

1. Moos. 6:13 

Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.

1. Moos. 6:17 

"Minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken, missä on elämän henki. Kaikki on tuhoutuva maan päältä,

1. Moos. 7:3 

Myös taivaan lintuja ota seitsemän paria, uroksia ja naaraita, että niiden suku jatkuisi maan päällä.

1. Moos. 7:4 

Seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen, jota kestää neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut."

1. Moos. 7:6 

Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli.

1. Moos. 7:10 

Kun seitsemän päivää oli kulunut, tuli vedenpaisumus maan päälle.

1. Moos. 7:12 

Maan päällä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

1. Moos. 7:14 

Heidän lisäkseen arkkiin meni kaikkia villieläimiä, karjaeläimiä ja maalla liikkuvia pikkueläimiä sekä kaikkia lintuja, niin pikkulintuja kuin muitakin siivekkäitä.

1. Moos. 7:17 

Niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta.

1. Moos. 7:18 

Vedet paisuivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.

1. Moos. 7:19 

Ja vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät.

1. Moos. 7:21 

Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset. [Matt. 24:39]

1. Moos. 7:23 

Näin Herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot, ihmiset, karjaeläimet, pikkueläimet ja linnut; kaikki ne hän pyyhkäisi pois. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. [Viis. 14:6; 2. Piet. 3:6]

1. Moos. 7:24 

Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää.

1. Moos. 8:1 

Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta.

1. Moos. 8:3 

Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon,

1. Moos. 8:7 

ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä.

1. Moos. 8:9 

mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.

1. Moos. 8:11 

Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä.

1. Moos. 8:13 

Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut.

1. Moos. 8:14 

Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva.

1. Moos. 8:17 

Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." [1. Moos. 1:22]

1. Moos. 8:19 

ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista.

1. Moos. 8:22 

-- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."

1. Moos. 9:1 

Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. 1. 9:1,2:[ 1. Moos. 1:28]

1. Moos. 9:2 

Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne.

1. Moos. 9:7 

Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, lisääntykää ja levitkää yli maan."

1. Moos. 9:10 

kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos.

1. Moos. 9:11 

Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata." [1. Moos. 8:21]

1. Moos. 9:13 

minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta.

1. Moos. 9:14 

Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä,

1. Moos. 9:16 

Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa."

1. Moos. 9:17 

Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa."

1. Moos. 9:19 

Nämä kolme olivat Nooan pojat, ja heidän jälkeläisiään ovat kaikki maailman ihmiset.

1. Moos. 10:5 

Näistä erkanivat omiin maihinsa rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielensä ja heimonsa mukaan.

1. Moos. 10:8 

Kusille syntyi myös Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä.

1. Moos. 10:10 

Hän hallitsi aluksi Babylonia, Erekiä, Akkadia ja Kalnea Sinearin maassa.* [Erek on sama kuin Uruk, muinainen sumerilainen kaupunki, nyk. Warka. Sinear on Babylonian toinen nimi.]

1. Moos. 10:11 

Sieltä hän siirtyi Assyriaan ja rakensi Niniven, Rehobot-Irin, Kalahin

1. Moos. 10:20 

Nämä olivat Haamin jälkeläisiä lueteltuina heimoittain ja kielittäin, kukin maansa ja kansansa mukaan.

1. Moos. 10:25 

Eberille syntyi kaksi poikaa. Toinen oli nimeltään Peleg, koska hänen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan,* ja toisen nimi oli Joktan. [Nimi Peleg tulee heprean sanasta palag 'jakaantua', 'hajaantua'.]

1. Moos. 10:31 

Nämä olivat Seemin jälkeläisiä lueteltuina heimoittain ja kielittäin, kukin maansa ja kansansa mukaan.

1. Moos. 10:32 

Nämä olivat Nooan poikien jälkeläiset lueteltuina heimoittain ja kansoittain, ja heistä haarautuivat kansat maailmaan vedenpaisumuksen jälkeen. [Ap. t. 17:26]

1. Moos. 11:1 

Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä.

1. Moos. 11:2 

Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan.

1. Moos. 11:4 

He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan."

1. Moos. 11:8 

Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia.

1. Moos. 11:9 

Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen* ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan. [Babylonin nimi (hepreaksi Babel) muistuttaa sanaa balal 'sekoittaa'.]

1. Moos. 11:28 

Haran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean* Urissa. [Kaldea tarkoittaa Babyloniaa.]

1. Moos. 11:31 

Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan. [Joos. 24:2; Neh. 9:7; Judit 5:6]

1. Moos. 12:1 

Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. [Ap. t. 7:3; Hepr. 11:8]

1. Moos. 12:5 

Abram otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin sekä perheiden koko omaisuuden, myös Harranissa hankitut orjat. Sitten he lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.

1. Moos. 12:6 

Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikemin seudulle, Moren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset.

1. Moos. 12:7 

Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Ja Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. [1. Moos. 13:15, 24:7, 26:3; Neh. 9:8; Ap. t. 7:5]

1. Moos. 12:10 

Sitten tuli maahan nälänhätä. Koska nälänhätä oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siellä muukalaisena.

1. Moos. 13:6 

Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa.

1. Moos. 13:7 

Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.

1. Moos. 13:9 

Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."

1. Moos. 13:10 

Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata.

1. Moos. 13:12 

Abram jäi Kanaaninmaahan, kun taas Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien liepeille ja päätyi lopulta Sodomaan.

1. Moos. 13:15 

sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. [1. Moos. 12:7+]

1. Moos. 13:16 

Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän. [1. Moos. 12:2+]

1. Moos. 13:17 

Lähde vaeltamaan maata pitkin ja poikin, sillä minä annan sen sinulle."

1. Moos. 14:19 

ja hän siunasi Abramia sanoen: -- Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. [1. Moos. 1:1+]

1. Moos. 14:22 

Silloin Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Korkeimman Jumalan, puoleen, joka on luonut taivaan ja maan, ja vannon:

1. Moos. 15:7 

Herra sanoi Abramille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan."

1. Moos. 15:13 

Silloin Herra sanoi hänelle: "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. [2. Moos. 1:13,14, 12:40; Ap. t. 7:6]

1. Moos. 15:18 

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, [1. Moos. 17:2 | 1. Moos. 12:7+ | Joos. 15:4; 1. Kun. 8:65]

1. Moos. 16:3 

Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyptiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi.

1. Moos. 17:8 

Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala." [1. Moos. 12:7+]

1. Moos. 18:2 

ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.
Sivu: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22>