Näytä koko luku |

30 Sinä päivänä se kaukainen kansa ärjyen uhkaa tätä maata, kohisten kuin meri. Mihin katseesi luotkin, vain pimeyttä ja ahdistusta. Valo on kadonnut synkkiin pilviin. |
30 Se ärjyy sille sinä päivänä, niinkuin meri ärjyy. Silloin tähyillään maata, mutta katso, on pimeys, on ahdistus, ja valo on pimennyt sen synkeyteen. |
30 And it howleth against it in that day as the howling of a sea, And it hath looked attentively to the land, And lo, darkness--distress, And light hath been darkened by its abundance! |