header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku ο (ho ho including the feminine η he hay, and the neuter το to to) which

Löytyi 6951 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Hepr. 10:20 

ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta.

Hepr. 10:21 

Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. [Hepr. 4:14]

Hepr. 10:22 

Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. [Ef. 5:26]

Hepr. 10:23 

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. [1. Kor. 1:9; 1. Tess. 5:24]

Hepr. 10:25 

Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. [Room. 13:11; Kol. 3:16]

Hepr. 10:26 

Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. [Hepr. 6:4-6+]

Hepr. 10:27 

Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. [Jes. 26:11; Sef. 1:18]

Hepr. 10:29 

Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! [Mark. 3:29; 1. Kor. 11:25,27; Hepr. 2:3]

Hepr. 10:30 

Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: -- Minun on kosto, minä olen maksava, sekä myös: -- Herra on tuomitseva kansansa. [5. Moos. 32:35,36; Room. 12:19]

Hepr. 10:31 

On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin. [2. Sam. 24:14]

Hepr. 10:32 

Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. [Fil. 1:29,30]

Hepr. 10:33 

Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. [1. Kor. 4:9]

Hepr. 10:34 

Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy. [Matt. 6:20; 1. Kor. 6:7]

Hepr. 10:35 

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti. [Matt. 10:32]

Hepr. 10:36 

Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. [Luuk. 21:19; Jaak. 5:8]

Hepr. 10:37 

Onhan sanottu näin: -- Vähän aikaa vielä, vain vähän aikaa, niin tulee se, jonka on määrä tulla, eikä hän viivyttele. 10:37,38:[ Hab. 2:3,4]

Hepr. 10:38 

Kun vanhurskas palvelijani uskoo, hän saa elää, mutta jos hän luopuu, en häntä hyväksy. [Room. 1:17; Gal. 3:11]

Hepr. 11:2 

Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

Hepr. 11:3 

Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. [1. Moos. 1:3; Ps. 33:6 | Room. 4:17; 2. Piet. 3:5]

Hepr. 11:4 

Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin. [1. Moos. 4:4,5 | 1. Moos. 4:10; Hepr. 12:24]

Hepr. 11:5 

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. "Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen." Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli -- niin hänestä todistetaan -- elänyt Jumalan mielen mukaisesti. [1. Moos. 5:24]

Hepr. 11:6 

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Hepr. 11:7 

Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden. [1. Moos. 6:22]

Hepr. 11:9 

Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.

Hepr. 11:10 

Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. [Hepr. 12:22, 13:14; Ilm. 21:2]

Hepr. 11:11 

Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana, [1. Moos. 17:19, 18:9-15, 21:2; Room. 4:19]

Hepr. 11:12 

ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä. [1. Moos. 15:5, 22:17]

Hepr. 11:13 

Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. [1. Moos. 23:4]

Hepr. 11:14 

Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata.

Hepr. 11:16 

Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin. [2. Moos. 3:6; Hepr. 2:11]

Hepr. 11:17 

Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, [1. Moos. 22:1,2; Jaak. 2:21]

Hepr. 11:19 

Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.

Hepr. 11:20 

Uskon tähden, tulevaisuus mielessään, antoi Iisak siunauksensa Jaakobille ja Esaulle. [1. Moos. 27:27-29,39,40]

Hepr. 11:21 

Uskon tähden siunasi kuoleva Jaakob Joosefin kummankin pojan ja rukoili sauvaansa vasten kumartuneena. [1. Moos. 48:15,16,20]

Hepr. 11:22 

Uskon tähden puhui Joosef loppunsa lähetessä siitä, että Israelin kansa kerran lähtee Egyptistä, ja määräsi, mitä hänen luilleen oli tehtävä. [1. Moos. 50:24,25]

Hepr. 11:23 

Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. [2. Moos. 2:2; Ap. t. 7:20,21]

Hepr. 11:25 

Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa.

Hepr. 11:26 

Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. [Hepr. 13:13]

Hepr. 11:27 

Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän. [2. Moos. 2:10-15]

Hepr. 11:28 

Koska hän uskoi, hän pani toimeen pääsiäisen vieton ja veren sivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi israelilaisten lapsiin. [2. Moos. 12:7,13]

Hepr. 11:29 

Uskon voimalla israelilaiset kulkivat Punaisenmeren yli kuin kuivaa maata pitkin, mutta samaa yrittäessään egyptiläiset hukkuivat. [2. Moos. 14:28,29]

Hepr. 11:30 

Uskon voimasta sortuivat Jerikon muurit, kun niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. [Joos. 6:20]

Hepr. 11:31 

Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan. [Joos. 6:22-25]

Hepr. 11:32 

Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. [ 4-16;Tuom. 1. Sam. 1:1-1. Kun. 2:12]

Hepr. 11:35 

Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. [1. Kun. 17:23; 2. Kun. 4:36; 2. Makk. 6:30]

Hepr. 11:38 

He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa.

Hepr. 11:39 

Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet.

Hepr. 11:40 

Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä.

Hepr. 12:1 

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, [1. Kor. 9:24; Fil. 3:14]

Hepr. 12:2 

katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. [Hepr. 3:1 | Hepr. 11:26 | Hepr. 1:3]

Hepr. 12:3 

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. [Luuk. 2:34]

Hepr. 12:4 

Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan.

Hepr. 12:5 

Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: -- Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua -- 12:5,6:[ Sananl. 3:11,12 : Job 5:17]

Hepr. 12:7 

Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?

Hepr. 12:9 

Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.

Hepr. 12:10 

Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään.

Hepr. 12:11 

Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Hepr. 12:12 

Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne! [Jes. 35:3]

Hepr. 12:13 

"Kulkekaa suoria polkuja", jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi. [Sananl. 4:26]

Hepr. 12:14 

Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. [Matt. 5:9+ | 3. Moos. 11:44; 1. Piet. 1:16]

Hepr. 12:15 

Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. [5. Moos. 29:17; Hepr. 3:12]

Hepr. 12:16 

Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. [1. Moos. 25:33; Kol. 3:5]

Hepr. 12:17 

Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi. [1. Moos. 27:34]

Hepr. 12:19 

ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää. [2. Moos. 20:18,19; 5. Moos. 5:22]

Hepr. 12:20 

He eivät kestäneet määräystä: "Jokainen, vaikkapa eläinkin, joka koskettaa vuorta, on kivitettävä hengiltä." [2. Moos. 19:13]

Hepr. 12:21 

Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: "Minä pelkään ja vapisen."

Hepr. 12:24 

ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri. [1. Tim. 2:5 | Hepr. 11:4]

Hepr. 12:25 

Varokaa torjumasta häntä, joka puhuu! Kun isät Siinailla torjuivat hänet, joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle, jonka sanat tulevat taivaasta. [Hepr. 2:3]

Hepr. 12:26 

Hänen äänensä pani silloin maan järisemään, ja nyt hän on luvannut: -- Vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä, vaan myös taivaan. [Hagg. 2:6]

Hepr. 12:27 

Sanat "vielä viimeisen kerran" tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan. [Ps. 102:26-28; Matt. 24:35; 2. Piet. 3:10]

Hepr. 12:28 

Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein,

Hepr. 12:29 

sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. [5. Moos. 4:24]

Hepr. 13:1 

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. [Joh. 13:34+]

Hepr. 13:2 

Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. [1. Moos. 18:3; Room. 12:13; 1. Piet. 4:9]

Hepr. 13:3 

Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun. [Matt. 25:36; Room. 12:15; Kol. 4:18]

Hepr. 13:4 

Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat. [1. Kor. 6:9]

Hepr. 13:5 

Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: -- Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. [Fil. 4:11; 1. Tim. 6:6 | 5. Moos. 31:6; Joos. 1:5]

Hepr. 13:7 

Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. [1. Kor. 4:16+]

Hepr. 13:8 

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. [Ilm. 1:17]

Hepr. 13:9 

Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruoista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet. [Room. 14:17, 16:17; Ef. 4:14; Kol. 2:16]

Hepr. 13:10 

Meillä on alttari, jonka uhria ei liiton teltassa palvelevien ole lupa syödä.

Hepr. 13:11 

Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. [2. Moos. 29:14; 3. Moos. 4:12, 16:27]

Hepr. 13:12 

Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. [Joh. 19:17]

Hepr. 13:13 

Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen.

Hepr. 13:14 

Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee. [Hepr. 11:10,13,16]

Hepr. 13:15 

Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. [Ps. 50:23; Hoos. 14:3; Ef. 5:20]

Hepr. 13:16 

Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen. [2. Kor. 9:8,9; Fil. 4:18]

Hepr. 13:17 

Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia. [1. Kor. 16:16; 1. Tess. 5:12,13; 1. Tim. 5:17]

Hepr. 13:20 

Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, [Joh. 10:11; 1. Piet. 2:25, 5:4]

Hepr. 13:21 

varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen. [2. Kor. 3:5,6; Fil. 2:13]

Hepr. 13:22 

Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat, olenhan kirjoittanut aivan lyhyesti.

Hepr. 13:23 

Vielä voin kertoa teille, että veljemme Timoteus on päässyt vapaaksi. Jos hän tulee ajoissa, otan hänet mukaani teidän luoksenne.

Hepr. 13:24 

Tervehtikää kaikkia johtajianne, tervehtikää kaikkia pyhiä. Italiasta kotoisin olevat veljet lähettävät teille tervehdyksensä.

Hepr. 13:25 

Armo teille kaikille!

Jaak. 1:1 

Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa. [1. Piet. 1:1]

Jaak. 1:3 

Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. [Room. 5:3]

Jaak. 1:4 

Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

Jaak. 1:5 

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. [1. Kun. 3:9; Sananl. 2:2,3]

Jaak. 1:6 

Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.

Jaak. 1:7 

Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään,
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70>