Raamattu.uskonkirjat.net

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku (esim. pelastus):		Hakualue:
Sanahaun ohje

Aihehaku (esim. pelastus):
Aihehaun ohje

Raamatunpaikka (esim. Joh. 3:16):		Asiayhteys:
Raamatun kirjojen lyhenteet

Raamatun teksti	Vertailuteksti 1	Vertailuteksti 2

Sanahaku ο (ho ho including the feminine η he hay, and the neuter το to to) which

Löytyi 6951 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Kor. 16:24	Rakkaat terveiseni teille kaikille, te Kristuksen Jeesuksen omat.
2. Kor. 1:1	Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus tervehtivät Korintissa olevaa Jumalan seurakuntaa ja kaikkia pyhiä koko Akhaiassa.
2. Kor. 1:3	Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!
2. Kor. 1:4	Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. [Room. 15:5; 2. Kor. 7:6]
2. Kor. 1:5	Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. [2. Kor. 4:10; Kol. 1:24]
2. Kor. 1:6	Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. [2. Kor. 4:15; 2. Tim. 2:10]
2. Kor. 1:7	Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.
2. Kor. 1:8	Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. [Ap. t. 19:23; 1. Kor. 15:32]
2. Kor. 1:9	Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. [Joh. 5:21+]
2. Kor. 1:11	kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan. [Room. 15:30+]
2. Kor. 1:12	Me ylpeilemme siitä, että kaikkialla maailmassa ja varsinkin teidän keskuudessanne olemme noudattaneet Jumalan vaatimaa yksinkertaisuutta ja vilpittömyyttä. Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus. [1. Kor. 2:4; 2. Kor. 2:17; 1. Tess. 2:10]
2. Kor. 1:14	kuten jo osaksi ymmärrättekin, että Herramme Jeesuksen päivänä te saatte olla ylpeitä meistä ja me teistä. [2. Kor. 5:12; Fil. 2:16; 1. Tess. 2:19]
2. Kor. 1:15	Tähän luottaen aioin ensin tulla teidän luoksenne, jotta olisitte saaneet uuden todistuksen Jumalan armosta.
2. Kor. 1:16	Tarkoitukseni oli jatkaa teidän luotanne matkaa Makedoniaan ja palata sieltä taas luoksenne. Te olisitte sitten varustaneet minut matkalle Juudeaan. [1. Kor. 16:5,6]
2. Kor. 1:17	Ei kai tämä aikomukseni ollut vain hetkellinen päähänpisto? Teenkö ehkä suunnitelmiani oman pääni mukaan? Sanonko: "Kyllä, kyllä", kun tarkoitan: "Ei, ei"?
2. Kor. 1:18	Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: "Kyllä", että: "Ei." [1. Kor. 1:9; 1. Tess. 5:24]
2. Kor. 1:19	Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä "kyllä" että "ei", vaan hänessä toteutui "kyllä". [Ap. t. 18:5]
2. Kor. 1:20	Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: "Aamen", Jumalan kunniaksi.
2. Kor. 1:21	Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: 2. 1:21,22:[ Room. 8:16+]
2. Kor. 1:22	hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.
2. Kor. 1:23	Kutsun Jumalan todistajaksi ja vakuutan oman henkeni kautta, että olen lykännyt Korintin-matkaani vain teitä säästääkseni. [Room. 1:9+]
2. Kor. 1:24	En tarkoita, että haluaisimme määräillä teidän uskoanne, tahdomme vain auttaa teitä saamaan ilon. Teidän uskonne on kyllä luja. [1. Kor. 3:5; 1. Piet. 5:3]
2. Kor. 2:1	Päätin näet, että vierailuni teidän luonanne ei tällä kertaa saa aiheuttaa mielipahaa.
2. Kor. 2:2	Jos minä pahoitan teidän mielenne, eihän silloin kukaan voi saada minuakaan iloiseksi, paitsi se jolle olen tuottanut surua. [2. Kor. 7:8,9]
2. Kor. 2:3	Juuri tästä kirjoitinkin, jottei minun tarvitsisi tullessani pahoittaa mieltäni niiden vuoksi, joista minun pitäisi saada iloa. Luotin siihen, että minun iloni on teidänkin ilonne. [2. Kor. 12:21]
2. Kor. 2:4	Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan. [Ap. t. 20:31]
2. Kor. 2:6	Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet.
2. Kor. 2:7	Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. [Luuk. 17:3]
2. Kor. 2:9	Kirjoitinkin teille juuri koetellakseni teitä ja nähdäkseni, oletteko kaikessa kuuliaisia. [2. Kor. 7:15]
2. Kor. 2:11	jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme. [Luuk. 22:31+]
2. Kor. 2:12	Lähdin sitten Troakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä minulle avautui ovi Herran työhön.
2. Kor. 2:13	Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan. [2. Kor. 7:6]
2. Kor. 2:14	Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! [1. Kor. 15:57]
2. Kor. 2:15	Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
2. Kor. 2:17	Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. [Room. 16:18]
2. Kor. 3:2	Te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi. [1. Kor. 9:2]
2. Kor. 3:4	Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan.
2. Kor. 3:5	En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, [1. Kor. 15:10; Fil. 2:13]
2. Kor. 3:6	ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. [Luuk. 22:20+ \| Joh. 6:63]
2. Kor. 3:7	Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. [2. Moos. 34:29,30]
2. Kor. 3:8	Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
2. Kor. 3:9	Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa.
2. Kor. 3:10	Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana.
2. Kor. 3:11	Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.
2. Kor. 3:13	toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. [2. Moos. 34:33,35]
2. Kor. 3:14	Heidän mielensä paatuivat. Sama peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia, sillä vasta Kristus sen poistaa.
2. Kor. 3:15	Yhä vieläkin heidän sydämensä päällä on peite Mooseksen lakia luettaessa.
2. Kor. 3:16	Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. [2. Moos. 34:34; Room. 11:23]
2. Kor. 3:17	Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. [Room. 8:15; Gal. 5:1]
2. Kor. 3:18	Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. [Room. 8:29+]
2. Kor. 4:1	Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. [1. Kor. 7:25, 15:10; 2. Kor. 3:6]
2. Kor. 4:2	Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. [2. Kor. 5:11; 1. Tess. 2:4]
2. Kor. 4:3	Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. [1. Kor. 1:18; 2. Kor. 2:15; 2. Tess. 2:9,10]
2. Kor. 4:4	Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. [Kol. 1:15; Hepr. 1:3]
2. Kor. 4:6	Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. [1. Moos. 1:3 \| Matt. 4:16; 1. Piet. 2:9]
2. Kor. 4:7	Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. [1. Kor. 2:5; 2. Kor. 3:5, 12:9]
2. Kor. 4:10	Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
2. Kor. 4:11	Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. [Room. 8:35+]
2. Kor. 4:12	Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. [2. Kor. 13:9]
2. Kor. 4:13	Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: "Minä uskon, ja siksi puhun." Niin mekin puhumme, koska uskomme. [Ps. 116:10]
2. Kor. 4:14	Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. [Ap. t. 2:24; Room. 8:11; 1. Kor. 6:14; Ef. 2:6]
2. Kor. 4:15	Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo synnyttäisi yhä useammissa runsasta kiitollisuutta Jumalan kunniaksi. [2. Kor. 1:11; Kol. 1:24; 2. Tim. 2:10]
2. Kor. 4:16	Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. [Ef. 3:16]
2. Kor. 4:17	Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. [Room. 8:18; 1. Piet. 5:10]
2. Kor. 4:18	Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. [Room. 8:24; Hepr. 11:1]
2. Kor. 5:1	Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. [Job 4:19; 2. Kor. 4:7]
2. Kor. 5:2	Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, [Room. 8:23]
2. Kor. 5:4	Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. [Viis. 9:15; Room. 8:11; 1. Kor. 15:53,54]
2. Kor. 5:5	Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. [2. Kor. 1:22]
2. Kor. 5:6	Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota.
2. Kor. 5:8	Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. [Fil. 1:23]
2. Kor. 5:10	Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. [Matt. 25:31,32; Room. 2:16; 1. Kor. 4:5; Ilm. 22:12]
2. Kor. 5:11	Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen. [2. Kor. 4:2]
2. Kor. 5:12	Emme me ryhdy taas suosittelemaan itseämme teille. Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä. [2. Kor. 1:14+]
2. Kor. 5:14	sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. [Room. 5:15]
2. Kor. 5:15	Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. [Room. 6:11; Gal. 2:20; 1. Tess. 5:10]
2. Kor. 5:16	Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. [Gal. 3:28]
2. Kor. 5:17	Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! [Jes. 43:19; Gal. 6:15; Ilm. 21:5]
2. Kor. 5:18	Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. [Room. 5:10; 2. Kor. 3:6]
2. Kor. 5:19	Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. [Room. 3:25+]
2. Kor. 5:20	Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. [1. Kor. 4:1]
2. Kor. 5:21	Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. [Jes. 53:10,11; Room. 5:19; Gal. 3:13; Fil. 3:9]
2. Kor. 6:1	Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! [1. Kor. 3:9; 2. Kor. 1:24, 5:20]
2. Kor. 6:3	Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi. [Room. 14:13+]
2. Kor. 6:7	totuuden sana ja Jumalan voima. Aseinamme ovat vanhurskauden miekka ja kilpi. [1. Kor. 2:4 \| Room. 13:12+]
2. Kor. 6:11	Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara,
2. Kor. 6:12	siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. [2. Kor. 7:2,3]
2. Kor. 6:13	Antakaa vastalahja -- puhun kuin lapsilleni -- avartukaa tekin!
2. Kor. 6:16	Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: -- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. [1. Kor. 10:14+ \| 1. Kor. 3:16 \| 3. Moos. 26:11,12; Hes. 37:27]
2. Kor. 7:1	Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle. [1. Tim. 4:8; Hepr. 10:22]
2. Kor. 7:3	Tätä en sano teitä tuomitakseni. Sanoinhan jo, että teillä on sija meidän sydämessämme, niin että haluamme teidän kanssanne elää ja teidän kanssanne kuolla. [2. Kor. 6:12]
2. Kor. 7:4	Teille voin puhua aivan suoraan, ja minulla on paljon aihetta olla teistä ylpeä. Olen saanut yllin kyllin lohdutusta, kaiken ahdinkomme keskelläkin tunnen ylenpalttista iloa.
2. Kor. 7:5	Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rauhaa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. [Ap. t. 20:1; 2. Kor. 2:13]
2. Kor. 7:6	Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme.
2. Kor. 7:7	Hänen tulonsa lisäksi meitä lohdutti myös se rohkaisu, jota hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi, kuinka te ikävöitte minua, kuinka nyt surette ja kuinka kiivaasti pidätte minun puoltani, ja se on vielä enemmän ilahduttanut minua.
2. Kor. 7:8	Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu. Jos minua kaduttikin, kun näin teidän pahoittaneen siitä mielenne vähäksi aikaa, [2. Kor. 2:4]
2. Kor. 7:10	Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman. [Luuk. 18:13,14]
2. Kor. 7:11	Näettehän, millaista intoa tuo Jumalan mielen mukainen murhe on luonut teihin, miten se on saanut teidät puolustautumaan, suuttumaan ja pelkäämään, ikävöimään meitä ja päättäväisesti rankaisemaan syyllistä. Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne tässä asiassa viattomia.
2. Kor. 7:12	Minä en kirjoittanut teille sen enempää vääryyttä tehneen kuin vääryyttä kärsineenkään vuoksi, vaan jotta teille itsellenne Jumalan edessä kävisi selväksi, kuinka vakavasti te todella olette minun puolellani. [1. Kor. 5:1,2]
2. Kor. 7:13	Tämä on meitä rohkaissut. Mutta vielä tätä rohkaisuakin enemmän meitä on ilahduttanut Tituksen ilo siitä, että hän voi nyt ajatella teitä kaikkia huojentunein mielin.

Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 >