Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 2231 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut* Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut." [Nimi Israel merkitsee 'Jumala kamppailee' tai 'Jumala hallitsee'.] [1. Moos. 35:10; 1. Kun. 18:31; 2. Kun. 17:34] | |
Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen. | |
Hän rakensi sinne alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel*. [Nimi El-Elohe-Israel merkitsee 'Jumala, Israelin Jumala'.] | |
Jaakobin pojat olivat juuri palanneet laitumilta ja kuulleet asiasta. He olivat raivoissaan ja katkeria, sillä Sikem oli makaamalla Jaakobin tyttären loukannut Israelin kunniaa, eikä sellaista voitu sietää. [5. Moos. 22:20,21] | |
Jumala sanoi hänelle: -- Nimesi on Jaakob, mutta nyt saat uuden nimen: kutsuttakoon sinua Israeliksi. Niin hän sai nimekseen Israel. [1. Moos. 32:29+] | |
Sitten Israel* lähti matkaan ja pystytti telttansa Migdal-Ederin tuolle puolen. [Israel on Jaakobin toinen nimi, vrt. 1. 32:29, 1. 35:10.] | |
Hänen asuessaan sillä seudulla Ruuben makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai tietää siitä. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. [1. Moos. 49:4; 1. Aik. 5:1] | |
Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin israelilaisilla oli kuningasta hallitsijanaan: 1. 36:31-39:[1. Aik. 1:43-51a] | |
Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun. [1. Moos. 30:24] | |
Israel sanoi Joosefille: "Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen." Joosef vastasi: "Hyvä on, isä." | |
Jaakobin pojat lähtivät yhdessä muiden Egyptiin menijöiden kanssa viljaa ostamaan, sillä Kanaaninmaassa vallitsi nälänhätä. | |
Isä sanoi: "Miksi te onnettomat menitte kertomaan hänelle, että teillä on vielä yksi veli?" | |
Juuda sanoi isälleen Israelille: "Päästä poika minun mukaani, niin me lähdemme matkaan. Vain sillä tavoin me voimme kaikki pysyä hengissä, me sekä vaimomme ja lapsemme. | |
Heidän isänsä Israel sanoi: "Tehkää sitten niin, mutta ottakaa säkkeihinne tämän maan parhaita tuotteita ja viekää ne sille miehelle: hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, pistaasipäh- kinöitä ja manteleita. | |
Jaakobin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon lupauksen mukaisesti sekä evästä matkaa varten. | |
Hän sanoi: "Se on sittenkin totta! Poikani Joosef elää! Minä lähden Egyptiin, että saan nähdä hänet ennen kuin kuolen." [1. Moos. 46:30] | |
Niin Israel lähti liikkeelle ja otti mukaan kaiken väkensä ja omaisuutensa. Kun hän saapui Beersebaan, hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle. | |
Yöllä Jumala sanoi Israelille näyssä: "Jaakob, Jaakob!" Hän vastasi: "Tässä olen." | |
Jaakob lähti Beersebasta, ja hänen poikansa kuljettivat hänet sekä lapsensa ja vaimonsa Egyptiin niillä vaunuilla, jotka farao oli lähettänyt noutamaan häntä. | |
Nämä ovat Egyptiin tulleiden israelilaisten, Jaakobin jälkeläisten, nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben, 1. 46:8-27:[ 2. Moos. 1:1-5] | |
ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan. Heti kun hän näki Jaakobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen olkaansa vasten. | |
Israel sanoi Joosefille: "Nyt voin kuolla rauhassa! Olen nähnyt sinut ja tiedän, että sinä olet elossa!" [1. Moos. 45:28, 48:11] | |
Niin israelilaiset jäivät asumaan Egyptiin Gosenin maakuntaan ja kotiutuivat sinne. He olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät runsaasti. [2. Moos. 1:7] | |
Kun hän, Israel, tunsi kuolemansa lähestyvän, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Pyydän sinulta erästä asiaa, jolla voit osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua Egyptiin. [1. Moos. 24:2] | |
Jaakob sanoi: "Vanno se minulle." Joosef vannoi, ja sitten Israel polvistui vuoteelleen ja rukoili kasvot päänalusta vasten. [1. Moos. 50:5,6 | Hepr. 11:21] | |
Kun Jaakob sai tietää, että hänen poikansa Joosef oli tullut, hän kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessa. | |
Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: "Keitä nämä ovat?" | |
Jaakobin silmät olivat näet käyneet iän mukana heikoiksi, eikä hän enää nähnyt hyvin. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä. | |
Joosefille Israel sanoi: "En osannut toivoa, että saisin vielä kerran nähdä kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun nähdä myös sinun poikasi!" [1. Moos. 46:30] | |
Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle ja vei heidät näin hänen eteensä. | |
Israel ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen. | |
Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: 'Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle. [Hepr. 11:21] | |
Sitten Israel sanoi Joosefille: "Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan. | |
-- Tulkaa koolle ja kuunnelkaa, te Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia. | |
Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on kiivas, heidän raivonsa, sillä se on julma. Minä sirotan heidät Jaakobin heimojen sekaan, hajotan heidät Israelin joukkoon. [5. Moos. 12:12; Joos. 19:1] | |
Dan* on ajava kansansa asiaa yhtenä Israelin heimoista. [Nimi Dan merkitsee 'hän tuomitsee, johtaa, ajaa asiaa'.] [Joos. 19:47; Tuom. 13:2, 18:9] | |
mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, | |
Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen. | |
Sitten hän antoi isänsä Israelin balsamoinnin omien lääkäriensä tehtäväksi, ja he balsamoivat Israelin ruumiin. | |
Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne." [2. Moos. 13:19; Joos. 24:32; Sir. 49:15; Hepr. 11:22] | |
Nämä ovat Jaakobin pojat, jotka tulivat perheineen Egyptiin isänsä mukana. 2. 1:1-5:[ 1. Moos. 46:8-27] | |
mutta israelilaiset olivat hedelmällisiä ja saivat paljon lapsia. He lisääntyivät niin runsaasti, että maa tuli heitä täyteen. [1. Moos. 12:2; 5. Moos. 26:5; Ps. 105:24; Ap. t. 7:17] | |
Hän sanoi kansalleen: "Israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. | |
Mutta mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä laajemmalle he levisivät, niin että egyptiläiset alkoivat vihata heitä. | |
He pakottivat lopulta israelilaiset orjikseen [1. Moos. 15:13; 4. Moos. 20:15] | |
Vuodet kuluivat, ja Egyptin kuningas kuoli, mutta israelilaiset huokailivat yhä orjuudessa. He huusivat hädässään, ja heidän avunhuutonsa kohosi Jumalan luo. [4. Moos. 20:16] | |
Hän katsoi israelilaisten puoleen ja näki heidän hätänsä. | |
Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. | |
Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." | |
Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?" | |
Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?" | |
Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" [»Minä-joka-olen» (hepreaksi ehje a er ehje) viittaa Jumalan nimeen Jahve (vrt. jae 15). ehje merkitsee 'minä olen', jahve 'hän on'. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla adonaj 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä Jahve. Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.] | |
Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. [Jes. 42:8] | |
Mene ja kutsu koolle Israelin vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut. [1. Moos. 50:24] | |
He kuulevat sinua. "Menkää sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo ja sanokaa hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, on kutsunut meitä. Siksi meidän on nyt mentävä kolmen päivämatkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.' | |
Silloin sinun pitää sanoa faraolle: Näin sanoo Herra: 'Israel on minun esikoispoikani. [Hoos. 11:1] | |
Tultuaan Egyptiin Mooses ja Aaron kutsuivat koolle israelilaisten vanhimmat, | |
Israelilaiset uskoivat, ja kun he kuulivat, että Herra oli päättänyt pitää heistä huolta ja oli nähnyt heidän kurjuutensa, he lankesivat kasvoilleen maahan. | |
Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Päästä minun kansani viettämään minun juhlaani autiomaassa.'" | |
Farao kysyi: "Kuka on Herra, että minun olisi toteltava häntä ja päästettävä Israelin kansa menemään? Minä en tunne Herraa enkä aio päästää Israelia." | |
Israelilaisten omat päällysmiehet, joita faraon voudit olivat asettaneet heitä johtamaan, joutuivat ruoskittaviksi, ja heille sanottiin: "Miksi ette eilen ettekä tänäänkään ole saaneet täyteen päiväurakkaanne?" | |
Silloin israelilaisten päällysmiehet menivät valittamaan faraolle ja sanoivat: "Miksi kohtelet näin meitä, palvelijoitasi? | |
Israelilaisten päällysmiehet käsittivät olevansa pahassa pulassa, kun kuulivat, ettei heiltä vaadittavaa päivittäistä tiilimäärää vähennetty. | |
Nyt olen kuullut, miten israelilaiset vaikertavat egyptiläisten orjuuttamina, ja niin olen muistanut lupaukseni. [2. Moos. 2:24] | |
Sano siis israelilaisille: 'Minä olen Herra, minä vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä ja pelastan teidät orjuudesta. Minä vapautan teidät kohotetun käteni voimalla ja ankarilla rangaistuksilla. [5. Moos. 4:34; 1. Kun. 8:42; 2. Kun. 17:36; Ps. 136:12] | |
Näin Mooses puhui israelilaisille, mutta raskaan orjuuden näännyttäminä he eivät kuunnelleet häntä. | |
"Mene sanomaan faraolle, Egyptin kuninkaalle, että hän päästäisi israelilaiset lähtemään maasta." | |
Mooses vastasi Herralle: "Minähän tuskin osaan suutani avata. Kuinka farao kuuntelisi minua, kun israelilaisetkaan eivät minua kuuntele?" [2. Moos. 4:10] | |
Mutta Herra käski Mooseksen ja Aaronin mennä israelilaisten ja faraon, Egyptin kuninkaan, luo ja viedä israelilaiset pois Egyptistä. | |
Nämä olivat israelilaisten heimojen sukuhaarat. Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat Henok, Pallu, Hesron ja Karmi. Nämä olivat Ruubenin heimon perhekunnat. 2. 6:14-27:[ 1. Moos. 46:8-27; 4. Moos. 26:1-65; 1. Aik. 5:1-9:44] | |
Aaron ja Mooses olivat ne, joille Herra sanoi: "Viekää israelilaiset heimokunnittain pois Egyptistä." | |
Juuri nämä, Mooses ja Aaron, puhuivat faraolle, Egyptin kuninkaalle, israelilaisten pois päästämisestä. | |
Sano sinä Aaronille, mitä minä käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle, jotta hän päästäisi israelilaiset lähtemään maasta. | |
Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, israelilaiset, pois Egyptistä. | |
Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra." | |
Mutta minä teen eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä israelilaisten eläimistä kuole ainoatakaan. | |
Seuraavana päivänä Herra teki niin kuin oli sanonut. Egyptiläisten karja kuoli, mutta israelilaisten eläimistä ei yksikään kuollut. | |
Kun farao otti asiasta selvää, hän sai tietää, ettei israelilaisilta ollut kuollut ainoatakaan eläintä. Mutta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa. | |
Vain Gosenin maakunnassa, missä israelilaiset asuivat, ei rakeita satanut. | |
Näin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen suulla sanonutkin. | |
Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään. | |
Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa. | |
Mutta israelilaisille ei edes koira murise, mitään vahinkoa ei tapahdu ihmisille enempää kuin karjallekaan. Tästä ymmärrät, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.' | |
Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta. [1. Sam. 6:6] | |
Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. | |
Kukin pitäköön sitä kuukauden neljänteentoista päivään saakka, ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. [3. Moos. 23:5; 4. Moos. 28:16; Joos. 5:10; 2. Aik. 35:1] | |
Syökää seitsemän päivän aikana happamatonta leipää, ja jo juhlaviikon ensimmäisenä päivänä toimittakaa kaikki hapantaikina pois taloistanne, sillä jokainen, joka syö hapanta leipää ensimmäisestä päivästä lukien seitsemänteen päivään, poistettakoon Israelista. | |
Seitsemään päivään ei hapantaikinaa saa olla taloissanne. Jokainen, joka syö hapanta leipää, poistettakoon Israelin yhteisöstä, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. | |
Mooses kutsui koolle kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Ottakaa kukin lammas tai vuohi perhekuntaanne varten ja teurastakaa se pääsiäisuhriksi. [Hepr. 11:28] | |
niin vastatkaa näin: 'Se on pääsiäisuhri Herralle, joka egyptiläisiä surmatessaan kulki israelilaisten kotien ohi ja säästi ne.'" Silloin kansa polvistui ja heittäytyi kasvoilleen maahan. | |
Israelilaiset tekivät tarkoin niiden määräysten mukaan, jotka Herra oli antanut Moosekselle ja Aaronille. | |
Farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin yöllä luokseen ja sanoi: "Lähtekää tiehenne, pois minun kansani keskuudesta, te itse ja kaikki israelilaiset, ja menkää palvelemaan Herraa, niin kuin olette pyytäneet. | |
Israelilaiset olivat Mooseksen neuvon mukaisesti pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, 2. 12:35,36:[ 1. Moos. 15:14+] | |
Israelilaiset lähtivät liikkeelle Ramseksesta kohti Sukkotia. Heitä oli noin kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset. [1. Moos. 47:11; 4. Moos. 33:5 | 4. Moos. 1:46, 2:32] | |
Israelilaiset olivat asuneet Egyptissä kaikkiaan neljäsataakolmekymmentä vuotta. [1. Moos. 15:13+; Gal. 3:17] | |
Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät pois Egyptin maasta; se on Herralle pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee valvoa. | |
Näin tulee jokaisen Israelin kansan jäsenen tehdä. | |
Israelilaiset tekivät niin. He tekivät kaiken, mistä Herra oli Moosekselle ja Aaronille antanut käskyn. | |
Ja sinä samana päivänä Herra vei koko israelilaisten joukon pois Egyptistä. | |
"Pyhitä minun omakseni jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihminen kuin karjaeläin. Jokainen, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, kuuluu minulle." [2. Moos. 22:28,29, 34:19; 4. Moos. 3:13, 8:17; Luuk. 2:23] |