Löytyi 550 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
minä itse käännyn häntä ja hänen perhettään vastaan ja poistan kansansa keskuudesta sekä hänet että kaikki muut, jotka hänen esimerkkiään seuraten ovat olleet minulle uskottomia ja ryhtyneet palvelemaan Molokia. | |
Aseta leivät kahteen kuuden leivän riviin puhtaalla kullalla päällystetylle pöydälle Herran eteen. | |
Sen päälle heidän tulee panna merilehmännahkainen peite, ja päällimmäiseksi on levitettävä sinipunainen täysvillainen kangas. Sitten heidän tulee panna arkun kantotangot paikoilleen. | |
Näiden päälle heidän on levitettävä karmiininpunainen kangas, ja se on peitettävä merilehmännahkaisella peitteellä. Sitten heidän tulee panna pöydän kantotangot paikoilleen. | |
"Kultaisen suitsutusalttarin päälle heidän on levitettävä sinipunainen kangas ja sen päälle merilehmännahkainen peite. Sitten heidän tulee panna alttarin kantotangot paikoilleen. | |
ja pantava sen päälle kaikki alttarilla uhrattaessa tarvittavat välineet: tuliastiat, haarukat, tuhkalapiot ja vihmontamaljat, kaikki alttarin varusteet. Näiden päälle heidän on levitettävä merilehmännahkainen peite. Sitten heidän tulee panna alttarin kantotangot paikoilleen. | |
Tehkää siis näin, jotta kehatilaiset saisivat elää eivätkä kuolisi joutuessaan lähelle erityisen pyhiä esineitä: Aaronin ja hänen poikiensa tulee osoittaa kullekin heistä, mitä hänen on tehtävä ja mitä kannettava. | |
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. | |
"Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni." | |
Hän sanoi Herralle: "Miksi kohtelet niin tylysti minua, palvelijaasi? Miksi olet minua kohtaan niin säälimätön, että olet pannut taakakseni tämän kansan? | |
Minä laskeudun sinne puhumaan kanssasi ja siirrän sinusta heihin sitä henkeä, jonka olet saanut. Näin he voivat auttaa sinua huolehtimaan kansasta, eikä sinun enää tarvitse yksin kantaa koko taakkaa. [2. Moos. 18:22] | |
sytytettävä siihen tuli ja pantava siihen Herran edessä suitsuketta. Se, jonka Herra valitsee, on pyhä. Totta tosiaan, jo riittää, leeviläiset!" | |
Jokainen otti tuliastiansa, sytytti siihen tulen ja pani siihen suitsuketta. Kaikki asettuivat Mooseksen ja Aaronin kanssa pyhäkköteltan oven luo. | |
ja Mooses sanoi Aaronille: "Ota tuliastia, sytytä se alttarilta otetulla tulella, pane siihen suitsuketta ja mene kiireesti kansan luo toimittamaan sen syntien sovitus, sillä Herra on päästänyt vihansa valloilleen ja rangaistus on alkanut." | |
ja Herra sanoi Moosekselle: "Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon." | |
Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon. [2. Kun. 18:4; Joh. 3:14] | |
Bileam sanoi Balakille: "Nyt minä joka tapauksessa olen tullut sinun luoksesi. Tosin en voi sanoa mitään oman mieleni mukaan. Voin sanoa vain sen, minkä Jumala käskee minun sanoa." | |
Silloin Herra pani sanat Bileamin suuhun ja sanoi: "Palaa Balakin luo ja sano hänelle, mitä minä käskin sinun sanoa." | |
Bileam vastasi: "Minä voin sanoa vain sen, mitä Herra käskee." | |
Herra ilmestyi Bileamille, pani sanat hänen suuhunsa ja sanoi: "Palaa Balakin luo ja sano hänelle, mitä minä käskin sinun sanoa." | |
Sitten Bileam näki keniläiset ja lausui nämä sanat: -- Järkkymätön on sinun asuinsijasi, kallioille on sinun pesäsi rakennettu. 4. 24:21-22:[Kansan nimi »keniläiset» muistuttaa sekä nimeä Kain että heprean sanaa qen 'pesä'.] [ Tuom. 1:16; 1. Sam. 15:6] | |
Bileam lausui vielä nämä sanat: -- Voi, keitä ovat nuo, joiden laumat tulevat pohjoisesta, | |
Valitkaa kustakin heimosta viisaita, taitavia ja kokeneita miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.' | |
Tämä on se laki, jonka Mooses julisti israelilaisille. | |
Herra pitää teistä loitolla kaikki sairaudet. Hän ei vaivaa teitä niillä pahoilla taudeilla, jotka tunnette Egyptin ajoilta, vaan antaa vihollistenne sairastua niihin. [2. Moos. 9:14, 15:26] | |
Minä kirjoitan tauluihin sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit. Pane taulut arkkuun.' [2. Moos. 25:16] | |
Laskeuduttuani vuorelta minä panin taulut arkkuun, jonka olin tehnyt, ja siellä niitä pidetään, kuten Herra on määrännyt. [2. Moos. 40:20] | |
Kun esi-isänne menivät Egyptiin, heitä oli vain seitsemänkymmentä, mutta nyt on Herra, teidän Jumalanne, tehnyt teidät lukuisiksi kuin taivaan tähdet. [1. Moos. 46:27 | 1. Moos. 15:5+] | |
"Painakaa tarkoin mieleenne nämä käskyt, jotka minä annan. Sitokaa ne merkiksi käteenne ja pitäkää niitä tunnuksena otsallanne. [2. Moos. 13:16; 5. Moos. 6:8; Sananl. 6:21] | |
vaan palvelkaa häntä siinä ainoassa paikassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee heimojenne alueelta nimensä asuinsijaksi. Menkää sinne [1. Kun. 8:29; Ps. 9:12; Jes. 8:18; Joel 4:17; Sak. 1:17] | |
vaikka asuisitte kaukana siitä paikasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi. Teillä on lupa minun ohjeideni mukaan teurastaa nautojanne, lampaitanne ja vuohianne, joita Herra teille antaa, ja syödä niitä omilla asuinsijoillanne mielin määrin. | |
"Te olette Herran, Jumalanne, lapsia. Kun surette vainajaa, älkää viillelkö itseänne älkääkä ajelko päätänne otsalta paljaaksi, [3. Moos. 19:27,28, 21:5] | |
Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi -- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, | |
"Kun olette tulleet siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, ja kun olette ottaneet sen haltuunne ja asettuneet sinne asumaan, te saatatte ajatella, että teillä pitäisi olla kuningas, kuten on kaikilla ympärillänne asuvilla kansoilla. [1. Sam. 8:5] | |
Asettakaa silloin itsellenne kuningas, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. Muistakaa, että asetatte kuninkaaksenne oman kansanne miehen; vierasmaalaisesta ette saa tehdä kuningasta. | |
"Kun rakennat uuden talon, varusta katto reunuksella. Ellet tee reunusta ja joku putoaa katolta, vastuu hänen verestään tulee sinun ja talosi kannettavaksi. | |
esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt', | |
Hän on puhunut perättömiä ja väittää, ettei tyttö ollut neitsyt. Tässä on todistus tyttäreni neitsyydestä.' Sitten vanhempien tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen, | |
erottakaa vuosittain ensi hedelmät kaikesta sadosta, jonka Herralta saamanne maa tuottaa teille. Pankaa ne koriin ja lähtekää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on valinnut nimensä asuinsijaksi. [2. Moos. 22:28+] | |
"'Kirottu on jokainen, joka veistämällä tai valamalla valmistaa jumalankuvan tai teettää itselleen sellaisen kuvan ja palvoo sitä salassa, sillä se on Herralle iljetys.' Ja koko kansa vastatkoon: 'Aamen.'* 5. 27:15--26:[amen 'varma', 'luotettava' on sana, jota käytetään varmennussanana, kun yhdytään toisen lausumaan rukoukseen, ylistykseen tai kiroukseen.] [ 2. Moos. 20:4+] | |
"Kirjoita siis muistiin tämä laulu ja opeta se israelilaisille. Pane sen sanat heidän suuhunsa, että voin käyttää niitä todisteena heitä vastaan. | |
"Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, Jumalanne, liitonarkun viereen todistuskappaleeksi teitä vastaan. [5. Moos. 17:18] | |
Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti. [5. Moos. 6:7, 11:19] | |
Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi. | |
Varokaa ryöstämästä itsellenne sellaista, mikä on julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi, ettette saattaisi Herran kiroukseen koko Israelin leiriä ja syöksisi sitä tuhoon. [3. Moos. 27:28] | |
Israelilaiset ovat tehneet syntiä. He ovat rikkoneet määräyksen, jonka minä heille annoin. He ovat salaa ottaneet saalista, joka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. He ovat varastaneet sitä ja kätkeneet sen omien tavaroittensa joukkoon. [3. Moos. 19:11] | |
Joosua sanoi Akanille: "Poikani, anna kunnia Herralle, Israelin Jumalalle, ja tunnusta tekosi. Kerro minulle mitään salaamatta, mitä olet tehnyt." | |
Sinun tulee kohdella Aita ja sen kuningasta samalla tavoin kuin Jerikoa ja sen kuningasta. Aista saatte kuitenkin ryöstää tavaraa ja karjaa. Sijoita miehiä väijyksiin kaupungin toiselle puolen." [Joos. 6:21,24] | |
Joosua asetti noin viidentuhannen miehen joukon väijyksiin Ain länsipuolelle, Betelin ja Ain välille. | |
Näin siis pääjoukko pystytti leirinsä kaupungin pohjoispuolelle, ja erillinen joukko oli asemissa sen länsipuolella. Joosua vietti sen yön laaksossa. | |
Joosua poltti Ain kaupungin, ja siitä tuli autio rauniokumpu, jollainen se on vielä tänäkin päivänä. | |
Joosua kutsui sitten israelilaiset koolle ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat taistelleet hänen rinnallaan: "Tulkaa tänne ja laskekaa jalkanne näiden kuninkaiden niskan päälle." He tekivät niin. | |
Auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa ruumiit alas puista ja heittää ne siihen luolaan, jossa kuninkaat olivat piileskelleet. Luolan suulle kasattiin suuria kiviä, ja kiviröykkiö on siellä vielä tänäkin päivänä. [Joos. 8:29] | |
Silloin isänne huusivat Herraa avuksi, ja hän asetti pimeyden erottamaan teidät egyptiläisistä ja antoi meren vyöryä egyptiläisten päälle ja hukuttaa heidät. Te saitte omin silmin nähdä, mitä minä tein egyptiläisille. Sen jälkeen te asuitte pitkän aikaa autiomaassa. [2. Moos. 14:19] | |
Joosua vahvisti Sikemissä kansan päätöksen palvella Herraa ja julisti kansalle tämän liiton lait ja säädökset. | |
Kun israelilaiset voimistuivat, he pakottivat kanaanilaiset verotyöhön mutta eivät hävittäneet heitä. | |
Sisera oli väsynyt ja vaipui pian sikeään uneen. Silloin Jael, Heberin vaimo, otti telttavaarnan ja nuijan, hiipi Siseran luo ja löi vaarnan hänen ohimoonsa, niin että se meni pään läpi ja tunkeutui maahan asti. Näin Sisera kuoli. | |
Gideon meni ja valmisti uhriksi nuoren pukin, leipoi happamattomia leipiä eefa-mitallisesta jauhoja ja pani lihan koriin ja liemen ruukkuun. Sitten hän palasi suuren puun juurelle Jumalan enkelin luo ja asetti ruoat tarjolle hänen eteensä. | |
Kun Gideonin kolmesataa miestä puhalsivat torviinsa, Herra pani midianilaiset käymään ase kädessä toistensa kimppuun. Sotajoukon rippeet pakenivat Bet-Sittaan, Sereran suuntaan, ja aina Tabbatin luona virtaavalle Abel-Meholan purolle saakka. [1. Sam. 14:20] | |
Myös hänen Sikemissä asuva sivuvaimonsa synnytti hänelle pojan. Gideon antoi pojalle nimen Abimelek. | |
Gideonin kuoltua israelilaiset eivät pysyneet Herralle uskollisina, vaan antautuivat jälleen palvelemaan baaleja. He ottivat jumalakseen Baal- Beritin [Tuom. 2:11+] | |
Näin tapahtui, jotta Jerubbaalin seitsemänkymmenen pojan julma murha tulisi kostetuksi ja jotta rangaistus kohtaisi veljiensä surmaajaa Abimelekia ja Sikemin miehiä, jotka olivat auttaneet häntä tappamaan veljensä. | |
Tuottaakseen vahinkoa Abimelekille Sikemin miehet alkoivat väijyä vuorilla matkalaisia ja ryöstivät jokaisen, joka kulki heidän ohitseen. Tästä tuli tieto Abimelekin korviin. | |
hän nousi väkensä kanssa Salmoninvuorelle. Siellä hän katkaisi kirveellä oksan, nosti sen olalleen ja sanoi miehilleen: "Tehkää joutuin niin kuin näitte minun tekevän!" | |
Jokainen mies katkaisi itselleen oksan. Kaikki seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät ne tuleen. Näin kuolivat myös kaikki Sikemin linnan asukkaat, noin tuhat miestä ja naista. | |
Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa. | |
Kun teitä ei kuulunut, minä lähdin henkeni kaupalla ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi minun saavuttaa heistä voiton. Miksi te nyt olette lähteneet sotaretkelle minua vastaan?" | |
Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun. | |
Simson nukkui puoleenyöhön asti. Sitten hän lähti, tarttui kaupunginportin oviin ja pylväisiin, tempaisi ovet irti salpoineen päivineen, nosti ne harteilleen ja kantoi ne Hebronin lähistöllä sijaitsevan vuoren huipulle. | |
He vastasivat: "Ole hiljaa, älä hiisku sanaakaan. Lähde meidän mukaamme, tule meidän opettajaksemme ja papiksemme. Vai oletko mieluummin pappina yhden ainoan miehen talossa kuin kokonaisen Israelin heimon ja sukukunnan pappina?" | |
Jatkaessaan matkaa danilaiset panivat naiset, lapset, karjan ja arvotavaran kulkueen etunenään. | |
Danilaiset pitivät Miikan teettämän jumalankuvan itsellään koko sen ajan, jonka Jumalan pyhäkkö oli Silossa. [Joos. 18:1] | |
"Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä." | |
Israelilaiset sijoittivat miehiään väijyksiin kaikkialle Gibean ympärille. [Joos. 8:12] | |
Benjaminilaiset ymmärsivät nyt joutuneensa häviölle. Taistelun kulku oli tällainen: Israelilaiset vetäytyivät benjaminilaisten tieltä luottaen Gibean ympäristöön sijoittamaansa väijytysjoukkoon. | |
Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: "Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!" Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa. | |
Asettakaa Herran arkku vaunuihin, pankaa sen viereen lippaaseen kultaesineet, jotka annatte mukaan hyvitykseksi, ja lähettäkää sitten arkku matkaan. | |
Vaunuihin he kuormasivat Herran arkun sekä lippaan, jossa olivat kultarotat ja heidän paiseittensa kuvat. | |
Mutta leeviläiset nostivat vaunuista Herran arkun ja sen mukana tulleen lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja asettivat ne suurelle kivelle. Sinä päivänä Bet- Semesin asukkaat uhrasivat sekä poltto- että teurasuhreja Herralle. | |
Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: "Tähän asti Herra on auttanut meitä." | |
Kun Samuel tuli vanhaksi, hän asetti kaksi poikaansa israelilaisten tuomareiksi. | |
He sanoivat hänelle: "Sinusta on tullut vanha, eivätkä poikasi ole seuranneet sinun jälkiäsi. Anna meille kuningas meitä johtamaan, niinhän muillakin kansoilla on." [5. Moos. 17:14-20; Hoos. 13:10; Ap. t. 13:21] | |
Näin hän sanoi: "Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä [2. Sam. 15:1] | |
ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. | |
Älä ole enää huolissasi aasiesi takia, jotka ovat olleet kolme päivää kateissa, sillä ne ovat löytyneet. Kenellepä Israelissa kuuluisi kaikkein paras, ellei sinulle ja sinun suvullesi!" | |
Sitten Samuel sanoi keittäjälle: "Tuo nyt se uhrilihan pala, jonka annoin sinulle ja käskin panna erilleen." | |
Keittäjä otti esille reisipalan ja rasvahännän ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: "Siinä on nyt edessäsi se pala, jota on pidetty erillään. Syö! Se on varattu sinulle tässä juhlassa, johon olen kutsunut kansan." Niin Saul söi sinä päivänä Samuelin kanssa. [2. Moos. 29:22; 3. Moos. 3:9] | |
Mutta nyt te olette hylänneet Jumalanne, joka on pelastanut teidät kaikista onnettomuuksista ja vaaroista. Te olette sanoneet: 'Ei, anna meille kuningas!' Asettukaa siis nyt Herran eteen heimoittain ja suvuittain." [1. Sam. 8:7,19,20, 12:12] | |
Mutta ammonilainen Nahas vastasi heille: "Solmin kyllä kanssanne liiton, mutta sillä ehdolla, että saan repiä jokaiselta teistä oikean silmän ja häväistä siten koko Israelin." | |
Seuraavana aamuna Saul jakoi joukkonsa kolmeen osastoon. Ne tunkeutuivat viimeisen yövartion aikaan ammonilaisten leiriin, ja kun päivä oli kuumimmillaan, ammonilaiset oli lyöty. Henkiin jääneet syöksyivät pakoon ja hajaantuivat kuka minnekin. | |
Näin on Herra Sebaot puhunut: 'Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. [2. Moos. 17:14+] | |
Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. | |
Daavid otti Goljatin pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta Goljatin varusteet hän jätti telttaansa. [1. Sam. 21:10] | |
Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa. | |
Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa | |
Oman henkensä uhalla hän tappoi tuon filistealaisen, ja Herra antoi silloin suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen itsekin ja iloitsit siitä. Miksi nyt vuodattaisit viatonta verta ja syyttä riistäisit Daavidilta hengen?" [1. Sam. 17:50] | |
Mikal pani vuoteeseen jumalankuvan, asetti pääpuoleen vuohenkarvatyynyn ja peitti ne vaatteella. | |
Silloin pappi antoi hänelle pyhiä leipiä. Siellä ei näet ollut muuta leipää kuin uhrileipiä, jotka oli otettu pois Herran edestä silloin kun niiden tilalle oli pantu tuoreet leivät. [3. Moos. 24:8,9; Mark. 2:26] | |
Daavid pani heidän puheensa merkille ja alkoi pelätä Gatin kuningasta Akisia. | |
Saul sanoi ympärillään seisovalle väelle: "Kuulkaa, Benjaminin miehet! Luuletteko, että Iisain poika antaa teille kaikille peltoja ja viinitarhoja ja tekee jokaisesta tuhannen tai sadan miehen päällikön? [1. Sam. 8:14] |