Löytyi 596 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Herra antoi monien kompastua, miehet kaatuivat vieri viereen. Toiset sanoivat: "Lähdetään täältä oman kansamme luo, palataan kotimaahan turvaan vihollisen miekalta." [Jer. 50:16] | |
-- Minä olen kuullut, mitä Herra on puhunut. Hänen sanansaattajansa on lähetetty kansojen keskuuteen julistamaan: "Kokoontukaa, nouskaa sotaan Edomia vastaan, hyökätkää sen kimppuun!" | |
Ennustus Kedarin ja Hasorin heimoista ja niiden kuninkaista, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti: Näin sanoo Herra babylonialaisille: -- Liikkeelle! Hyökätkää Kedariin, lyökää idän miehet! [Jes. 21:16,17] | |
Liikkeelle, babylonialaiset! Hyökätkää tuon kansan kimppuun, joka on elänyt huolettomana ja asunut turvassa, sanoo Herra. Se asuu erillään kaikista muista, eikä sillä ole kylissään portteja eikä salpoja. [4. Moos. 23:9; Tuom. 18:7; Hes. 38:11] | |
Nyt röyhkeä kompastuu ja kaatuu, eikä kukaan nosta sitä pystyyn. Minä sytytän palamaan sen kaupungit, ja tuli tuhoaa kaiken myös niiden ympäriltä. | |
Näin sanoo Herra: -- Minä nostan tuhoisan myrskyn Babylonia vastaan, lähetän myrskyn kohti vihollista, kohti Kaldean sydäntä.* [Alkutekstissä esiintyy tässä salanimi Leb-Kamai ('vastustajieni sydän'), joka tarkoittaa Babylonia. Vrt. 25:26 ja 51:41.] | |
"Kohottakaa sotalippu, hyökätkää Babylonin muureille!" "Vahvistakaa vartiointia!" "Asettakaa tähystäjät paikoilleen!" "Pankaa miehiä väijyksiin!" Herra tekee sen, mitä on aikonut, hän toteuttaa uhkauksensa Babylonin asukkaille. | |
Maa järisee ja vavahtelee! Herra toteuttaa suunnitelmansa, hän tuhoaa Babylonin. Hän tekee koko Babylonian autiomaaksi, jossa kukaan ei enää asu. | |
Sano sitten: 'Näin uppoaa Babylon eikä enää nouse sen tuhon alta, jonka Herra sille tuottaa. Turhaan se näki vaivaa.'" Tähän päättyvät Jeremian sanat. | |
Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: "Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle." | |
Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus, jonka olin Kebarjoen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni. [Hes. 1:3] | |
jumalattomien väkivalta versoo. Ei jää heistä jäljelle mitään, ei heidän korskeasta joukostaan, ei heidän remuisista juhlistaan. | |
Olemattomia näkevät, perättömiä ennustavat ne, jotka sanovat: 'Näin sanoo Herra', vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt. Ja he vielä kuvittelevat, että Herra toteuttaa heidän ennustuksensa! | |
Kuitenkin minä muistan liittoni, sen, jonka kanssasi tein, kun vielä olit nuori, ja minä vahvistan välillemme liiton, joka kestää ikuisesti. [Jer. 2:2, 31:31; Room. 11:27; Hepr. 8:8] | |
Minä vahvistan liiton sinun kanssasi, ja silloin sinä tiedät, että minä olen Herra. | |
-- Sinun tyttäresi, mantereen kylät, kaatuvat miekkaan. Hän rakentaa ympärillesi vallin, luo valtausluiskan ja pystyttää suojakatokset. | |
"Minä panen yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin. Hän kaitsee heitä, hän on oleva heidän paimenensa. 34:23,24:[ Ps. 89:4,5] | |
Minä istutan heille puutarhan, jolla ei ole vertaa, eikä heidän maassaan enää kukaan menehdy nälkään eikä heidän tarvitse kärsiä toisten kansojen pilkkaa. | |
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä. [Jes. 26:19] | |
Teidän maassanne nousee taistelun pauhu, linnoituksenne tuhotaan niin kuin Salman* tuhosi sodan päivinä Bet-Arbelin. Siellä äidit lapsineen ruhjottiin kuoliaaksi. [Salman oli Moabin tai Assyrian kuningas.] | |
Minä herätin teidän pojistanne profeettoja ja nuorista miehistänne nasiireja. Eikö näin ole, israelilaiset? sanoo Herra. | |
Kaatui, ei enää nouse neitsyt Israel. Hän makaa maahan syöstynä, ei kukaan auta. | |
Mutta nyt, israelilaiset, näin sanoo Herra Jumala Sebaot: -- Minä lähetän teidän kimppuunne kansan, joka ahdistaa teitä kaikkialla, Lebo-Hamatista aina Arabanpurolle saakka. [2. Kun. 14:25] | |
Kun heinäsirkat olivat syöneet maan lähes paljaaksi, minä sanoin: "Herra, Jumala, anna anteeksi! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen." | |
Silloin minä sanoin: "Herra, Jumala, lakkaa jo! Kuinka Jaakobin suku voi kestää tämän, sehän on niin vähälukuinen." | |
-- Iisakin uhrikukkulat hävitetään, Israelin pyhäköt jäävät autioiksi, ja Jerobeamin sukua vastaan minä käyn miekka kädessä. [2. Kun. 17:20] | |
Nuo, jotka vannovat Samarian epäjumalan nimeen ja sanovat: "Niin totta kuin Danin jumala elää!" tai: "Kautta Beerseban pyhän matkan!" -- he kaatuvat eivätkä enää nouse. [1. Kun. 12:29; Hoos. 10:10] | |
-- Sinä päivänä minä rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, korjaan sen luhistumat ja saatan sen entiseen loistoonsa. 9:11,12:[ Ap. t. 15:16,17] | |
Obadjan näky. Herra Jumala on sanonut sanansa Edomista, me olemme kuulleet, mitä hän on puhunut. Hänen sanansaattajansa on lähetetty kansojen keskuuteen julistamaan: -- Nouskaa, lähtekää liikkeelle sotaan Edomia vastaan! [Jer. 49:14; Aam. 1:11,12] | |
"Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä." [1. Moos. 10:11] | |
Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta. | |
Laivan kapteeni meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Sinäkö vain nukut! Nouse ylös ja huuda avuksi jumalaasi! Ehkä sinun jumalasi huomaa meidät, niin ettemme huku." | |
"Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun." [Joona 1:2] | |
Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, laidasta laitaan kolme päivänmatkaa. | |
Kun Joonan sanat tulivat Niniven kuninkaan korviin, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa, pukeutui säkkivaatteeseen ja istuutui tomuun. [Hes. 26:16] | |
Vielä äsken te olitte minun kansaani, nyt te olette nousseet minua vastaan. Te riistätte viitan niiltä, jotka elävät kaikessa rauhassa, käytte niiden kimppuun, jotka pahaa aavistamatta kulkevat ohitse eivätkä tee vastarintaa. | |
Menkää tiehenne, tässä maassa ei teillä enää ole rauhaa! Saastaisuutenne vuoksi te syöksette itsenne turmioon, kauhistuttavaan tuhoon. [3. Moos. 18:28] | |
-- Ryhdy puimaan, tytär Siion, sanoo Herra. Minä teen sinut voimakkaaksi, annan sinulle rautaiset sarvet ja vaskiset sorkat. Sinä muserrat monta kansaa ja tuot saaliin uhriksi Herralle, niiden rikkaudet maailman valtiaalle. | |
Hän tuo rauhan. Kun assyrialaiset tulevat maahamme, tunkeutuvat palatseihimme, me asetamme heitä vastaan seitsemän paimenta, kahdeksan kansanjohtajaa. | |
Kuulkaa, mitä Herra sanoo: -- Astu esiin, esitä syytös! Vuoret olkoot todistamassa, kukkulat kuulkoot äänesi! | |
Poika halveksii isäänsä, tytär nousee äitiään vastaan, miniä anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. [Matt. 10:21,35,36] | |
Älä ilku, viholliseni, minulle. Vaikka olen kaatunut, minä nousen vielä, vaikka olen keskellä pimeyttä, Herra on minun valoni. | |
Kuka kestää hänen raivoaan, kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua? Hänen suuttumuksensa purkautuu kuin tuli, ja kalliot halkeavat hänen voimastaan. | |
Ettekö te luota Herraan? Hän hävittää viholliset, toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus. | |
Minä kutsun kaldealaiset*, rajun ja pelottavan kansan, joka kulkee maan ääriin ja ottaa haltuunsa toisten asuinsijat. [Babylonialaisia sanottiin myös kaldealaisiksi.] | |
Kohta ovat velkojat kimpussasi, ahdistajasi tulevat ja ottavat sinut saaliikseen. | |
Sen tähden odottakaa minua -- sanoo Herra -- odottakaa sitä päivää, jolloin nousen syyttäjäksi. Olen päättänyt koota kansat, kutsun valtakunnat sinua vastaan vuodattaakseni hehkuvan vihani sinun päällesi. Vihani tuli on tuhoava koko maan. [Sef. 1:18] | |
Minä näet annan tähän maahan tulla sellaisen paimenen, joka ei pidä huolta nääntyneistä, ei etsi kadonneita, ei hoida loukkaantuneita eikä hanki uupuneille ruokaa. Se paimen halkaisee lampailta sorkat, etteivät ne pääsisi karkuun, ja syö itse lihavimmat lampaat." [Jer. 23:1,2; Hes. 34:1,2] | |
Väärintekijät saavat kerran tuomionsa, syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa. [Mal. 3:19; Matt. 13:41,42] | |
Tule avukseni, Herra! Jumalani, pelasta minut! Sinä lyöt vihollisiani vasten suuta, sinä murskaat jumalattomien hampaat. [Ap. t. 23:2,3 | Ps. 58:7] | |
Herra, tule vihasi voimassa minun vihollisteni raivoa vastaan. Riennä avukseni, Herra, sinä, jonka käsissä on oikeus! | |
Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle! | |
Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia! | |
"Kun heikkoja sorretaan ja köyhät vaikeroivat, minä astun esiin", sanoo Herra. "Minä tuon avun ja pelastan heidät", lupaa Herra. | |
Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi! Sinä pelastat väkevällä kädelläsi kaikki ne, jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa. | |
Riennä avuksi, Herra! Astu jumalattomia vastaan, paina heidät polvilleen! Pelasta minut miekallasi! | |
Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle. | |
Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle. | |
Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä, antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää. | |
Nuo toiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta me pysymme pystyssä ja kestämme. | |
Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhään paikkaan? [Ps. 15:1] | |
Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. | |
Älä jätä minua heidän armoilleen! He ovat julmia syyttäjiä, vääriä todistajia. [Ps. 35:11] | |
Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni! | |
Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, joista en tiedä mitään. [Matt. 26:60] | |
Katso, tuonne ovat kaatuneet vääryydentekijät! Heidät on lyöty, he eivät voi nousta. | |
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. | |
"Häneen on iskenyt kalman koura, ei hän siltä sijaltaan enää nouse!" | |
Ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet. | |
Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan. | |
Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden! | |
Röyhkeät miehet kävivät kimppuuni, sortajat tavoittelevat henkeäni. He eivät välitä Jumalasta. (sela) | |
Pelasta minut vihollisteni käsistä, Jumalani, suojele minua, kun he hyökkäävät kimppuuni. | |
Jumala lähtee liikkeelle, ja hänen vihollisensa hajaantuvat, hänen vastustajansa pakenevat hänen tieltään. [4. Moos. 10:35] | |
Nouse, Jumala! Tämä on sinun asiasi, vie se voittoon! Muista, että mielettömät pilkkaavat sinua kaiken päivää. [Ps. 9:20] | |
Kuule, miten vihollisesi huutavat, miten vastustajiesi raivo alati yltyy. | |
kun Jumala käy tuomitsemaan. Hän pelastaa heikot ja sorretut. (sela) | |
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, | |
jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. | |
Nouse, Jumala, saata maan päällä oikeus kunniaan! Sinun ovat kaikki kansat. [1. Moos. 18:25+] | |
Jumala, sortajat käyvät kimppuuni, häikäilemättä he tavoittelevat henkeäni. He eivät sinusta piittaa. | |
Sinä käänsit hänen miekkansa häntä itseään vastaan, et tukenut häntä taistelussa. | |
Minä saan nähdä vihollisteni kärsivän tappion, saan kuulla vastustajieni aikeiden luhistuvan. [Ps. 52:8+] | |
Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan? | |
Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika. | |
Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät. | |
Kirotkoot vain -- sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan -- heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita. | |
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta 113:7,8:[ 1. Sam. 2:7,8] | |
Olen levoton, huolet painavat minua. Nosta minut maasta, tee sanasi mukaan! | |
Tee myös minulle se, minkä olet luvannut tehdä kaikille, jotka sinua pelkäävät. | |
Yösydännäkin nousen kiittämään sinua oikeudenmukaisista päätöksistäsi. [Ps. 42:9, 92:3; Ap. t. 16:25] | |
Olen vannonut valan, ja valani pidän: minä noudatan sinun vanhurskaita päätöksiäsi. | |
ellei Herra olisi ollut puolellamme, kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme, | |
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat. [Sananl. 10:22] | |
Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi, sinä ja arkku, jossa voimasi on! 132:8-10:[ 2. Aik. 6:41,42 : 4. Moos. 10:35,36] | |
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. 139:2,3:[ Job 34:21,22; Jer. 17:10; Viis. 1:6] | |
Satakoon heidän ylleen hehkuvia hiiliä! Herra, syökse heidät tuleen, syökse kuiluun, josta ei pääse pois! [1. Moos. 19:24] | |
Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan |