header
Sanahaku לא (lo' lo or לו low' lo or לה loh (De 3:11) lo) not

Löytyi 3967 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

2. Moos. 4:10 

Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli." [2. Moos. 6:12]

2. Moos. 4:11 

Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? [Ps. 94:9]

2. Moos. 4:14 

Silloin Herra vihastui Moosekselle ja sanoi: "Onhan sinulla veljesi Aaron, leeviläinen! Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän onkin jo tulossa sinua vastaan ja ilahtuu, kun saa tavata sinut. [2. Moos. 32:26; 4. Moos. 18:2,3; 5. Moos. 12:12; Tuom. 17:9]

2. Moos. 4:21 

Herra sanoi Moosekselle: "Kun nyt palaat Egyptiin, tee faraon edessä kaikki ne ihmeteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä kovetan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa lähtemään.

2. Moos. 5:2 

Farao kysyi: "Kuka on Herra, että minun olisi toteltava häntä ja päästettävä Israelin kansa menemään? Minä en tunne Herraa enkä aio päästää Israelia."

2. Moos. 5:7 

"Älkää enää antako kansalle olkia tiilentekoon kuten tähän saakka. Menkööt itse keräämään oljet!

2. Moos. 5:8 

Vaatikaa kuitenkin, että he tekevät saman tiilimäärän kuin tähänkin saakka, siitä yhtään tinkimättä. He ovat laiskoja, siksi he huutavat: 'Tahdomme mennä uhraamaan Jumalallemme.'

2. Moos. 5:14 

Israelilaisten omat päällysmiehet, joita faraon voudit olivat asettaneet heitä johtamaan, joutuivat ruoskittaviksi, ja heille sanottiin: "Miksi ette eilen ettekä tänäänkään ole saaneet täyteen päiväurakkaanne?"

2. Moos. 5:18 

Menkää heti työhönne! Olkia ette saa, mutta tiiliä teidän on toimitettava sama määrä kuin ennenkin."

2. Moos. 5:19 

Israelilaisten päällysmiehet käsittivät olevansa pahassa pulassa, kun kuulivat, ettei heiltä vaadittavaa päivittäistä tiilimäärää vähennetty.

2. Moos. 5:23 

Siitä saakka kun minä sinun käskystäsi menin puhumaan faraolle, hän on kohdellut tätä kansaa aina vain huonommin, etkä sinä ole tehnyt mitään kansasi pelastamiseksi."

2. Moos. 6:3 

Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille minä olen ilmestynyt Jumalan, Kaikkivaltiaan nimisenä, mutta nimeäni Jahve minä en heille ilmoittanut. [1. Moos. 17:1, 26:24, 35:11]

2. Moos. 6:9 

Näin Mooses puhui israelilaisille, mutta raskaan orjuuden näännyttäminä he eivät kuunnelleet häntä.

2. Moos. 6:12 

Mooses vastasi Herralle: "Minähän tuskin osaan suutani avata. Kuinka farao kuuntelisi minua, kun israelilaisetkaan eivät minua kuuntele?" [2. Moos. 4:10]

2. Moos. 7:4 

Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.

2. Moos. 7:13 

Farao pysyi kuitenkin kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin.

2. Moos. 7:16 

Sano hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, lähetti minut luoksesi pyytämään, että päästäisit hänen kansansa palvelemaan häntä autiomaassa. Mutta sinä et ole tähän asti suostunut.

2. Moos. 7:21 

Niilin kalat kuolivat ja virta alkoi haista niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä, ja verta oli Egyptissä kaikkialla.

2. Moos. 7:22 

Mutta Egyptin loitsijat tekivät samoin taioillaan, ja farao pysyi kovana eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin.

2. Moos. 7:23 

Farao lähti takaisin palatsiinsa eikä välittänyt tästäkään ihmeestä.

2. Moos. 7:24 

Mutta egyptiläiset joutuivat kaivamaan Niilin rantamilta vettä juotavakseen, sillä Niilin vettä he eivät voineet juoda.

2. Moos. 8:11 

Mutta kun farao näki, että vitsaus oli ohi, hän paadutti sydämensä eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, niin kuin Herra oli sanonutkin.

2. Moos. 8:14 

Myös loitsijat koettivat taioillaan saada aikaan syöpäläisiä, mutta eivät osanneet. Ja kun syöpäläiset vaivasivat ihmisiä ja karjaa,

2. Moos. 8:15 

loitsijat sanoivat faraolle: "Yksin Jumalan sormi voi tehdä tämän." Mutta farao pysyi kovana eikä kuunnellut heitä, niin kuin Herra oli sanonutkin. [Luuk. 11:20]

2. Moos. 8:22 

Mutta Mooses vastasi: "Niin ei sovi tehdä, sillä kun me uhraamme Herralle, meidän uhrimme on egyptiläisille kauhistus. Jos me uhraisimme heidän nähtensä sellaista, mitä he kammoavat, niin he kivittäisivät meidät hengiltä. [1. Moos. 46:34]

2. Moos. 8:24 

Farao sanoi: "Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne. Älkää silti menkö liian kauas. Rukoilkaa minunkin puolestani!"

2. Moos. 8:27 

Herra teki hänen pyyntönsä mukaisesti, ja paarmat katosivat ahdistamasta faraota, hänen hoviväkeään ja hänen kansaansa, eikä niitä jäänyt jäljelle ainoatakaan.

2. Moos. 8:28 

Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa lähtemään.

2. Moos. 9:4 

Mutta minä teen eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä israelilaisten eläimistä kuole ainoatakaan.

2. Moos. 9:6 

Seuraavana päivänä Herra teki niin kuin oli sanonut. Egyptiläisten karja kuoli, mutta israelilaisten eläimistä ei yksikään kuollut.

2. Moos. 9:7 

Kun farao otti asiasta selvää, hän sai tietää, ettei israelilaisilta ollut kuollut ainoatakaan eläintä. Mutta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa.

2. Moos. 9:11 

Loitsijatkaan eivät paiseidensa takia mahtaneet mitään Moosekselle, paiseita oli loitsijoissa samoin kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä.

2. Moos. 9:12 

Mutta Herra kovetti faraon sydämen, niin ettei hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia. Niinhän Herra oli sanonutkin Moosekselle.

2. Moos. 9:18 

niin huomenna tähän aikaan minä lähetän niin ankaran raesateen, ettei sellaista ole ikinä Egyptissä nähty, niin kauan kuin se on ollut olemassa.

2. Moos. 9:19 

Toimita nyt suojaan karjasi ja kaikki mitä sinulla on ulkosalla, sillä ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole korjattu suojaan, kuolevat raesateessa.'"

2. Moos. 9:21 

mutta ne, jotka eivät välittäneet Herran sanasta, jättivät palvelijansa ja karjansa taivasalle.

2. Moos. 9:24 

ja salamat leimahtelivat raesateen seassa. Sade oli niin rankka, ettei Egyptin kansa ollut sellaista kokenut koko olemassaolonsa aikana.

2. Moos. 9:26 

Vain Gosenin maakunnassa, missä israelilaiset asuivat, ei rakeita satanut.

2. Moos. 9:28 

Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jylinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne."

2. Moos. 9:29 

Mooses sanoi hänelle: "Kun minä lähden tästä kaupungista, kohotan käteni Herraa kohti rukoukseen. Ukkonen lakkaa eikä rakeita enää sada, ja siitä tiedät, että maa on Herran. [Ps. 24:1]

2. Moos. 9:32 

mutta vehnä ja vaivaisvehnä eivät tuhoutuneet, koska ne valmistuvat vasta myöhemmin.

2. Moos. 9:33 

Mooses lähti faraon luota, meni kaupungista ulos ja kohotti kätensä Herraa kohti rukoukseen. Silloin jyrinä ja rakeet lakkasivat eikä enää satanut.

2. Moos. 9:35 

Näin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen suulla sanonutkin.

2. Moos. 10:5 

ja ne peittävät maan niin ettei sen pintaa näy. Ne syövät teiltä senkin vähän, mikä rakeilta säästyi, ja syövät vielä puutkin, joita maillanne kasvaa.

2. Moos. 10:6 

Ne täyttävät sinun palatsisi, sinun hovimiestesi talot ja kaikkien muiden egyptiläisten talot, niin ettei sellaista ole nähty niin kauan kuin isäsi ja esi-isäsi ovat tässä maassa asuneet.'" Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.

2. Moos. 10:11 

Siitä ei tule mitään, mutta menkää te miehet palvelemaan Herraa, sitähän te pyysitte." Ja farao ajoi heidät pois luotaan.

2. Moos. 10:14 

Ne levittäytyivät koko Egyptiin ja laskeutuivat sankkoina parvina kaikkialle maahan. Sellaista heinäsirkkojen paljoutta ei ole koskaan ennen ollut eikä ole enää koskaan tuleva.

2. Moos. 10:15 

Ne peittivät maan pinnan ja maa oli niitä mustanaan. Ne söivät kaiken maassa kasvavan ja kaikki puiden hedelmät, kaiken, mitä rakeilta oli säästynyt. Missään koko Egyptissä ei jäänyt vihreyttä puihin eikä maahan.

2. Moos. 10:19 

ja Herra käänsi tuulen ankaraksi länsituuleksi, joka vei heinäsirkat mukanaan ja puhalsi ne Kaislamereen*. Yhtään heinäsirkkaa ei jäänyt koko Egyptin alueelle. [Kaislameri tarkoittanee Punaistamerta.]

2. Moos. 10:20 

Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia lähtemään.

2. Moos. 10:23 

Ihmiset eivät nähneet toisiaan eikä kukaan voinut kolmeen päivään mennä minnekään, mutta israelilaisten asuinsijoilla oli valoisaa.

2. Moos. 10:26 

täytyy karjamme silti seurata mukana, eikä tänne saa jäädä ainoatakaan eläintä, sillä omasta karjastamme meidän on otettava ne uhrieläimet, joilla palvelemme Herraa, Jumalaamme. Ennen kuin olemme perillä, emme tiedä itsekään, millä uhreilla palvelemme Herraa, Jumalaamme."

2. Moos. 10:27 

Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao suostunut päästämään israelilaisia.

2. Moos. 10:29 

Mooses vastasi: "Totta puhut. Tämän jälkeen minä en enää tule sinun eteesi."

2. Moos. 11:6 

Koko Egyptin täyttää suuri valitus, jollaista ei ole ennen kuultu eikä enää toiste kuulla.

2. Moos. 11:7 

Mutta israelilaisille ei edes koira murise, mitään vahinkoa ei tapahdu ihmisille enempää kuin karjallekaan. Tästä ymmärrät, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.'

2. Moos. 11:9 

Herra oli sanonut Moosekselle: "Farao ei kuuntele teitä. Tämä tapahtuu siksi, että minä voisin tehdä monta ihmetekoa Egyptissä." [2. Moos. 7:3]

2. Moos. 11:10 

Mooses ja Aaron olivat nyt tehneet kaikki nämä ihmeet faraon edessä, ja Herra oli paaduttanut faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia lähtemään maasta. [1. Sam. 6:6]

2. Moos. 12:10 

Älkää jättäkö siitä mitään jäljelle, vaan polttakaa tähteet ennen aamun koittoa.

2. Moos. 12:13 

Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne.* Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin. [Heprean sana pesah 'pääsiäinen' muistuttaa sanaa pasah 'mennä ohi', 'jättää väliin'.]

2. Moos. 12:16 

Ensimmäisenä ja seitsemäntenä päivänä pitäkää pyhä kokous. Mitään työtä ei näinä päivinä saa tehdä; vain sen valmistaminen, mitä itse kukin tarvitsee syödäkseen, olkoon sallittua.

2. Moos. 12:19 

Seitsemään päivään ei hapantaikinaa saa olla taloissanne. Jokainen, joka syö hapanta leipää, poistettakoon Israelin yhteisöstä, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen.

2. Moos. 12:20 

Mitään hapatettua ette saa syödä, vaan missä ikinä asuttekin, teidän leipänne olkoon happamatonta."

2. Moos. 12:22 

Ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa se vatiin laskettuun vereen ja sivelkää verta oven kamanaan ja molempiin pieliin. Älköön kukaan teistä menkö kotinsa ovesta ulos ennen aamua, [3. Moos. 14:4; 4. Moos. 19:18; Ps. 51:9]

2. Moos. 12:23 

sillä Herra kulkee kaikkialla surmaamassa egyptiläisiä, mutta kun hän näkee veren ovenpielissä ja kamanassa, hän kulkee sen oven ohi eikä anna tuhoojan tulla koteihinne teitä surmaamaan.

2. Moos. 12:39 

Egyptistä tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata eivätkä he olleet varanneet itselleen edes matkaevästä.

2. Moos. 12:43 

Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Nämä säännökset koskevat pääsiäislammasta. Kukaan muukalainen ei saa sitä syödä,

2. Moos. 12:45 

Kukaan tilapäinen asukas tai päiväpalkkalainen ei saa syödä sitä.

2. Moos. 12:46 

Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta. [4. Moos. 9:12; Joh. 19:36]

2. Moos. 12:48 

Jos luonasi asuu maahan muuttanut siirtolainen, joka tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, hänen on ympärileikkautettava itsensä ja jokainen perheeseensä kuuluva mies ja poika. Silloin hän voi tulla mukaan pääsiäisen viettoon, ja hänet katsottakoon maan pysyväksi asukkaaksi, mutta kukaan ympärileikkaamaton ei saa syödä pääsiäislammasta.

2. Moos. 13:3 

Mooses sanoi kansalle: "Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden maasta, sillä Herra vei väkevällä kädellään teidät sieltä pois. Sinä päivänä ei saa syödä hapanta leipää. [5. Moos. 5:6; Tuom. 6:8; Jer. 34:13; Miika 6:4]

2. Moos. 13:7 

Niinä seitsemänä päivänä syötäköön vain happamatonta leipää; hapanta leipää ei saa edes näkyä missään koko asuinalueellasi, ei myöskään hapanta taikinaa.

2. Moos. 13:13 

Mutta jokaisen aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy. [2. Moos. 34:20; 4. Moos. 3:41]

2. Moos. 13:17 

Kun farao oli päästänyt kansan lähtemään, Jumala ei johtanutkaan israelilaisia filistealaisten maan kautta kulkevaa tietä, joka olisi ollut lyhin, sillä hän ajatteli, että kansa huomatessaan joutuvansa taisteluun alkaisi katua ja palaisi Egyptiin.

2. Moos. 13:22 

Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.

2. Moos. 14:12 

Mehän sanoimme sinulle jo siellä: 'Anna meidän olla rauhassa ja palvella egyptiläisiä.' Parempi meidän olisi toki palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaassa!"

2. Moos. 14:13 

Mutta Mooses sanoi kansalle: "Älkää pelätkö, vaan pysykää aloillanne, niin saatte nähdä, kuinka Herra pelastaa teidät. Sellaista, mitä te tänään näette tapahtuvan egyptiläisille, ette enää milloinkaan saa nähdä.

2. Moos. 14:20 

niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön. Kumpikaan puoli ei voinut koko yönä lähestyä toistaan.

2. Moos. 14:28 

Vedet palasivat ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. [Joos. 24:7; Viis. 18:5]

2. Moos. 15:22 

Mooses vei israelilaiset Kaislamereltä Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä. [4. Moos. 33:8]

2. Moos. 15:23 

Sitten he saapuivat Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara.* [Nimi Mara merkitsee 'kitkerä'.]

2. Moos. 15:26 

Herra sanoi: "Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi." [2. Kun. 1:3; Ps. 103:3; Jes. 53:4,5; Hoos. 6:1]

2. Moos. 16:4 

Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät.

2. Moos. 16:8 

Mooses sanoi vielä: "Saattepa nähdä, että Herra antaa teille tänä iltana lihaa ruoaksi ja aamulla leipää niin paljon kuin jaksatte syödä. Herra on kuullut teidän nurinanne, häntä te olette valituksellanne vaivanneet, ette meitä. Mitä me muka olemme?"

2. Moos. 16:15 

Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. [5. Moos. 8:3; Ps. 78:24,25; Viis. 16:20; Joh. 6:31]

2. Moos. 16:18 

Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. [2. Kor. 8:15]

2. Moos. 16:20 

Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin.

2. Moos. 16:24 

Ja he säilyttivät sen seuraavaan aamuun saakka, niin kuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan eikä siihen tullut toukkia.

2. Moos. 16:25 

Mooses sanoi: "Syökää se tänään, sillä tänään on Herran sapatti. Tänään sitä ei löydy maasta.

2. Moos. 16:26 

Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole."

2. Moos. 16:27 

Vielä seitsemäntenäkin päivänä jotkut kansasta lähtivät sitä keräämään, mutta he eivät löytäneet mitään.

2. Moos. 18:17 

Mutta appi sanoi Moosekselle: "Sinä et menettele siinä viisaasti.

2. Moos. 18:18 

Sinä vain uuvutat itsesi ja kansan, joka on ympärilläsi, sillä tämä työ on sinulle liian raskas. Et pysty tekemään sitä yksin. [5. Moos. 1:9]

2. Moos. 19:13 

mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. Syyllinen ei saa jäädä eloon, olkoon sitten ihminen tai karjaeläin. Vasta kun oinaansarvea on soitettu, kansa saa nousta vuorelle." [Hepr. 12:20]

2. Moos. 19:23 

Mooses sanoi Herralle: "Kansa ei rohkene nousta Siinainvuorelle, sillä sinä varoitit meitä ja käskit minua merkitsemään rajan vuoren ympärille ja julistamaan sen pyhäksi vuoreksi."

2. Moos. 20:3 

"Sinulla ei saa olla muita jumalia.

2. Moos. 20:4 

"Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. [2. Moos. 34:17; 3. Moos. 26:1; 5. Moos. 4:16; Room. 1:23]

2. Moos. 20:5 

Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. 2. 20:5,6:[ 2. Moos. 34:7; 4. Moos. 14:18; 5. Moos. 5:9,10; Jer. 32:18 : 2. Moos. 34:14; 5. Moos. 4:24; Joos. 24:19; Nah. 1:2]

2. Moos. 20:7 

"Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.* 2. Sananmukaisesti:[»Älä käytä Herran, Jumalasi, nimeä petokseen, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen.» Osassa myöhempää perinnettä käskyn on katsottu kieltävän Jumalan nimen turhan tai halventavan käytön. Alun perin kielto koski kuitenkin väärää valaa (vrt. Matt. 5:33).] [ 3. Moos. 19:12, 24:16]

2. Moos. 20:10 

mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40>