header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku כל (kol kole or (Jer 33:8) כול kowl kole) every thing

Löytyi 4242 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Tuom. 6:39 

Silloin Gideon sanoi Jumalalle: "Ethän vihastu minuun, jos vielä tämän kerran puhun sinulle. Anna minun tehdä villoilla vielä yksi koe. Tällä kertaa pysykööt villat kuivina, vaikka maa niiden ympärillä on kasteesta märkä." [1. Moos. 18:30-32]

Tuom. 6:40 

Ja Jumala teki sinä yönä niin. Villat olivat kuivia, vaikka maa oli kauttaaltaan kasteesta märkä.

Tuom. 7:1 

Gideon, jota sanottiin myös Jerubbaaliksi, lähti heti seuraavana aamuna liikkeelle koko sotajoukkonsa kanssa ja leiriytyi Harodin lähteelle. Midianilaisten leiri oli sieltä pohjoiseen, laaksossa Moren kukkulan juurella. [Tuom. 6:32]

Tuom. 7:4 

Herra sanoi Gideonille: "Väkeä on vieläkin liikaa. Vie miehesi veden äärelle, niin minä erottelen heidät siellä. Minä sanon sinulle, ketkä sinun on otettava mukaasi ja keitä et saa ottaa."

Tuom. 7:5 

Gideon vei väkensä veden äärelle, ja Herra sanoi hänelle: "Erota kaikki ne, jotka latkivat vettä kielellään niin kuin koirat, niistä, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan."

Tuom. 7:6 

Niitä, jotka latkivat vettä kielellään, oli kolmesataa miestä; kaikki muut laskeutuivat polvilleen ja ammensivat kädellä vettä suuhunsa.

Tuom. 7:7 

Herra sanoi Gideonille: "Näiden kolmensadan vettä latkivan miehen voimalla minä pelastan Israelin ja annan midianilaiset sinun käsiisi. Koko muu joukko palatkoon kotiin." [1. Sam. 14:6; 2. Aik. 14:10]

Tuom. 7:8 

Gideon lähetti kaikki muut israelilaiset kotiin ja piti itse vain nuo kolmesataa miestä. He ottivat mukaansa kaikki eväsruukut ja torvet. Midianilaisten leiri oli laaksossa israelilaisten alapuolella.

Tuom. 7:12 

Laaksossa oli midianilaisia, amalekilaisia ja itäisen autiomaan paimentolaisia kuin heinäsirkkoja, ja heillä oli kameleita lukematon määrä, kuin hiekanjyviä meren rannalla. [Tuom. 6:5]

Tuom. 7:14 

Hänen toverinsa sanoi: "Se ei voi merkitä mitään muuta kuin israelilaisen Gideonin, Joasin pojan, miekkaa. Jumala antaa meidät ja koko sotajoukkomme hänen käsiinsä."

Tuom. 7:16 

Hän jakoi kolmesataa miestään kolmeen osastoon, antoi jokaiselle miehelle torven ja ruukun, jonka sisään oli kätketty palava soihtu,

Tuom. 7:18 

Kun me puhallamme torviin, puhaltakaa tekin torviinne joka puolella leirin ympärillä ja huutakaa: 'Herran ja Gideonin puolesta!'"

Tuom. 7:21 

Miehet seisoivat paikoillaan leirin ympärillä, mutta kaikki leirissä olijat joutuivat kauhun valtaan ja ryntäilivät sinne tänne pyrkien pakoon.

Tuom. 7:22 

Kun Gideonin kolmesataa miestä puhalsivat torviinsa, Herra pani midianilaiset käymään ase kädessä toistensa kimppuun. Sotajoukon rippeet pakenivat Bet-Sittaan, Sereran suuntaan, ja aina Tabbatin luona virtaavalle Abel-Meholan purolle saakka. [1. Sam. 14:20]

Tuom. 7:23 

Naftalin ja Asserin heimoista sekä koko Manassen heimosta kutsuttiin Israelin miehiä ajamaan takaa midianilaisia.

Tuom. 7:24 

Gideon lähetti sanansaattajia myös kaikkialle Efraimin vuorille viemään viestiä: "Tulkaa mukaan taistelemaan midianilaisia vastaan ja vallatkaa heiltä vesipaikat Bet-Baraa ja Jordanin rantoja myöten." Kaikki Efraimin heimon miehet kutsuttiin aseisiin, ja he valtasivat vesipaikat Bet-Baraa ja Jordania myöten

Tuom. 8:10 

Sebah ja Salmunna olivat viidentoistatuhannen miehen kanssa Karkorissa. Vain tämän verran oli jäljellä itäisen autiomaan paimentolaisten sotajoukosta; taisteluissa oli kaatunut satakaksikymmentätuhatta miestä.

Tuom. 8:12 

Molemmat midianilaiskuninkaat Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta Gideon ajoi heitä takaa, sai heidät vangiksi ja löi hajalle heidän koko sotajoukkonsa.

Tuom. 8:27 

Kullasta Gideon teki efodi-kasukan kotikaupunkinsa Ofran jumalankuvaa varten. Israelilaiset kävivät palvomassa sitä ja luopuivat Herrasta. Näin kultainen kasukka koitui lankeemukseksi Gideonille ja hänen suvulleen. [2. Moos. 28:4; Tuom. 17:5]

Tuom. 8:34 

eivätkä muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän ympärillään asuvien vihollisten käsistä.

Tuom. 8:35 

He eivät tunteneet kiitollisuutta Gideonin sukua kohtaan siitä, mitä Gideon oli Israelin hyväksi tehnyt.

Tuom. 9:1 

Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja sanoi heille ja äitinsä isän koko suvulle:

Tuom. 9:2 

"Puhukaa Sikemin miesten kanssa ja kysykää heiltä, kumpi heidän mielestään on parempi, sekö että heitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin poikia, vai se että heillä on hallitsijanaan yksi ainoa mies. Muistuttakaa heitä, että minussa virtaa saman suvun veri kuin heissäkin." [Tuom. 8:30,31]

Tuom. 9:3 

Abimelekin enot menivät puhumaan Sikemin miehille hänen puolestaan, ja sikemiläisten mielet kääntyivät Abimelekin puolelle. "Hän on meidän sukulaisemme", he sanoivat

Tuom. 9:6 

Sen jälkeen kaikki Sikemin ja Bet-Millon miehet kokoontuivat yhteen, menivät Sikemin pyhän tammen luo ja huusivat Abimelekin kuninkaaksi. [Joos. 24:25,26]

Tuom. 9:14 

Sitten kaikki puut sanoivat orjantappuralle: "Tule sinä kuninkaaksemme!"

Tuom. 9:25 

Tuottaakseen vahinkoa Abimelekille Sikemin miehet alkoivat väijyä vuorilla matkalaisia ja ryöstivät jokaisen, joka kulki heidän ohitseen. Tästä tuli tieto Abimelekin korviin.

Tuom. 9:34 

Abimelek ja hänen joukkonsa lähtivät liikkeelle yöllä ja asettuivat neljänä osastona väijyksiin Sikemin ympärille.

Tuom. 9:44 

Abimelek itse eteni joukkonsa kanssa kaupunginportille ja sulki paluutien. Molemmat muut joukot kävivät niiden sikemiläisten kimppuun, jotka olivat jo ehtineet pelloilleen, ja tappoivat heidät.

Tuom. 9:45 

Koko päivän kestäneen taistelun jälkeen Abimelek valloitti kaupungin ja surmasi sen asukkaat. Hän hävitti kaupungin maan tasalle ja kylvi sen paikalle suolaa.

Tuom. 9:46 

Saatuaan tietää hyökkäyksestä Sikemin linnan asukkaat vetäytyivät El-Beritin temppelin kellariholviin.

Tuom. 9:47 

Kun tämä kerrottiin Abimelekille,

Tuom. 9:48 

hän nousi väkensä kanssa Salmoninvuorelle. Siellä hän katkaisi kirveellä oksan, nosti sen olalleen ja sanoi miehilleen: "Tehkää joutuin niin kuin näitte minun tekevän!"

Tuom. 9:49 

Jokainen mies katkaisi itselleen oksan. Kaikki seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät ne tuleen. Näin kuolivat myös kaikki Sikemin linnan asukkaat, noin tuhat miestä ja naista.

Tuom. 9:51 

Mutta keskellä kaupunkia oli linnoitustorni, ja kaupungin kaikki asukkaat, miehet ja naiset, pakenivat sinne, telkesivät oven perässään ja nousivat kattotasanteelle.

Tuom. 9:57 

ja Jumala antoi Sikemin miesten pahuuden koitua heidän omaksi tuhokseen. Heidän osakseen tuli Jerubbaalin pojan Jotamin lausuma kirous.

Tuom. 10:8 

Siitä alkaen nämä vainosivat ja sortivat kahdeksantoista vuoden ajan kaikkia niitä israelilaisia, jotka asuivat Jordanin itäpuolella Gileadissa, amorilaisten maassa. [5. Moos. 28:33]

Tuom. 10:15 

Israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät." [1. Sam. 7:6]

Tuom. 10:18 

Gileadilaiset ja heidän päällikkönsä sanoivat toisilleen: "Se, joka ensimmäisenä lähtee taisteluun ammonilaisia vastaan, on tästedes kaikkien gileadilaisten päämies."

Tuom. 11:8 

Vanhimmat sanoivat hänelle: "Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi." [Tuom. 10:18]

Tuom. 11:11 

Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.

Tuom. 11:20 

Mutta Sihon ei luottanut kylliksi israelilaisiin päästääkseen heidät kulkemaan alueensa läpi. Hän kokosi kaikki joukkonsa, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan.

Tuom. 11:21 

Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta.

Tuom. 11:22 

Israelilaiset ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja itäisestä autiomaasta Jordaniin asti. [4. Moos. 21:24-26; 5. Moos. 2:36]

Tuom. 11:24 

Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme. [1. Kun. 11:7; 2. Kun. 23:13]

Tuom. 11:26 

Israelilaiset ovat asuneet Hesbonissa ja Aroerissa sekä niiden ympäristökylissä ja Arnonin jokivarren kaupungeissa jo kolmesataa vuotta. Mikset ole ennen ottanut niitä haltuusi?

Tuom. 12:4 

Sitten Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet, kävi taisteluun efraimilaisia vastaan ja löi heidät. Efraimilaiset olivat sanoneet: "Te gileadilaiset olette Efraimista karanneita, teidän maannehan on Efraimin ja Manassen välissä."

Tuom. 13:4 

Et saa juoda viiniä etkä olutta etkä syödä mitään epäpuhdasta [4. Moos. 6:3]

Tuom. 13:7 

Hän sanoi minulle: 'Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä olutta äläkä syö mitään epäpuhdasta, sillä poika on Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.'"

Tuom. 13:13 

Herran enkeli sanoi Manoahille: "Vaimosi on tarkoin noudatettava minun neuvojani.

Tuom. 13:14 

Hän ei saa syödä mitään, mikä on viiniköynnöksestä peräisin. Hän ei saa juoda viiniä eikä olutta eikä syödä mitään epäpuhdasta. Hänen tulee noudattaa kaikkia minun määräyksiäni."

Tuom. 13:23 

Mutta vaimo sanoi hänelle: "Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea."

Tuom. 14:3 

Hänen vanhempansa sanoivat hänelle: "Eikö oman sukumme tytöistä tai edes kansamme joukosta löydy sinulle naista, kun sinun pitää mennä ottamaan itsellesi vaimo filistealaisten, noiden ympärileikkaamattomien, keskuudesta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Hanki hänet minulle vaimoksi, minä olen ihastunut häneen." [2. Moos. 34:16; 5. Moos. 7:3]

Tuom. 16:2 

Kun kaupunkilaiset saivat tietää, että Simson oli naisen luona, he piirittivät talon ja asettivat illalla väijytyksen kaupunginportille. Yön tultua he pysyttelivät aloillaan ja sanoivat toisilleen: "Viimeistään aamulla me saamme hänet tapetuksi."

Tuom. 16:16 

Ja kun Delila päivästä päivään ahdisti ja kiusasi Simsonia puheillaan, niin että mies oli kuollakseen tuskastunut, [Tuom. 14:17]

Tuom. 16:17 

Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa: "Veitsi ei ole milloinkaan koskettanut minun päätäni, sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri äidinkohdusta saakka. Jos minun hiukseni leikataan, niin voimani katoaa ja minusta tulee yhtä heikko kuin kuka tahansa ihminen." [Tuom. 13:5]

Tuom. 16:18 

Delila huomasi, että Simson nyt oli kertonut hänelle totuuden. Hän lähetti filistealaisten päämiehille viestin: "Tulkaa vielä tämän kerran. Simson on vihdoinkin paljastanut minulle salaisuutensa." Filistealaisten päämiehet tulivat Delilan luo ja toivat lupaamansa hopean mukanaan.

Tuom. 16:27 

Talo oli täynnä miehiä ja naisia, joukossa myös filistealaisten kaikki päämiehet. Katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simsonia pilkattiin.

Tuom. 16:30 

Sitten hän sanoi: "Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!" Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään.

Tuom. 16:31 

Simsonin veljet kävivät yhdessä suvun muiden miesten kanssa hakemassa hänen ruumiinsa pois ja hautasivat hänet hänen isänsä Manoahin hautaan Sorean ja Estaolin lähistölle. Simson oli ollut Israelissa tuomarina kaksikymmentä vuotta. [Tuom. 13:25 | Tuom. 15:20]

Tuom. 18:10 

Kun tulette sinne, te kohtaatte siellä pahaa aavistamattoman kansan, ja maata riittää joka suuntaan. Herra antaa tuon maan teidän käsiinne, eikä siellä ole puutetta mistään, mitä ihminen voi toivoa."

Tuom. 18:31 

Danilaiset pitivät Miikan teettämän jumalankuvan itsellään koko sen ajan, jonka Jumalan pyhäkkö oli Silossa. [Joos. 18:1]

Tuom. 19:19 

Meillä on mukanamme olkia ja muuta rehua aaseillemme sekä leipää ja viiniä itselleni, vaimolleni ja palvelijalleni. Kuten näet, meiltä ei puutu mitään."

Tuom. 19:20 

Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi."

Tuom. 19:25 

Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään.

Tuom. 19:29 

Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen: [1. Sam. 11:7]

Tuom. 19:30 

"Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä."

Tuom. 20:1 

Kaikki israelilaiset Danista Beersebaan asti ja aina Gileadin maata myöten kokoontuivat yhtenä miehenä Herran eteen Mispaan. [1. Sam. 3:20; 2. Sam. 24:2; 1. Kun. 5:5]

Tuom. 20:2 

Israelin päälliköt, kaikkien sukukuntien päämiehet, ja koko Jumalan kansa tulivat yhteiseen kokoukseen. Heitä oli siellä neljäsataatuhatta aseistettua miestä.

Tuom. 20:6 

Minä paloittelin hänen ruumiinsa ja lähetin kappaleet Israelin kaikkiin osiin sen törkeän ja pöyristyttävän teon vuoksi, jonka gibealaiset ovat Israelissa tehneet.

Tuom. 20:7 

Te olette kaikki israelilaisia, joten sanokaa, mitä mieltä olette ja mitä olisi tehtävä."

Tuom. 20:8 

Kaikki nousivat yhtenä miehenä seisomaan ja sanoivat: "Kukaan meistä ei saa poistua teltalleen eikä lähteä kotiinsa.

Tuom. 20:10 

ja valitsemme Israelin kaikista heimoista kymmenen miestä sataa kohti, sata miestä tuhatta kohti ja tuhat miestä kymmentätuhatta kohti keräämään väellemme muonaa. Kaikki muut lähtevät benjaminilaisten Gibeaan kostamaan sen törkeän teon, jonka gibealaiset ovat Israelissa tehneet."

Tuom. 20:11 

Israelilaiset päättivät yksimielisesti lähteä sotimaan Gibeaa vastaan.

Tuom. 20:12 

Israelin heimot lähettivät miehiä kaikkien Benjaminin sukukuntien luo sanomaan: "Miten teidän keskuudessanne on voinut tapahtua näin kauhea rikos?

Tuom. 20:16 

Koko sotajoukossa oli seitsemänsataa vasenkätistä valiomiestä, joista jokainen osasi lingota kiven erehtymättömän tarkasti maaliin.

Tuom. 20:17 

Myös israelilaisten sotajoukko tarkastettiin ja laskettiin. Israelilaisia oli, kun benjaminilaiset olivat poissa, yhteensä neljäsataatuhatta miestä, kaikki harjaantuneita sotureita.

Tuom. 20:25 

benjaminilaiset tulivat Gibeasta heitä vastaan ja surmasivat vielä kahdeksantoistatuhatta soturia.

Tuom. 20:26 

Israelin koko sotajoukko meni jälleen Beteliin. Siellä israelilaiset istuivat itkien Herran edessä ja paastosivat iltaan asti sekä uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.

Tuom. 20:33 

Israelilaisten pääjoukko, joka oli lähtenyt asemistaan, ryhmittyi uudelleen taisteluun Baal-Tamarissa. Samaan aikaan israelilaisten väijytysjoukot syöksyivät esiin piilopaikoistaan gibealaisten selustasta.

Tuom. 20:34 

Gibean edustalle saapui kymmenentuhannen miehen joukko israelilaisia valiosotureita. Taistelu riehui ankarana, eivätkä benjaminilaiset vielä tajunneet, että heitä uhkasi tuho.

Tuom. 20:35 

Herra antoi israelilaisten voittaa benjaminilaiset. Sinä päivänä he surmasivat kaksikymmentäviisituhatta sata benjaminilaista soturia.

Tuom. 20:37 

Sillä aikaa väijytysjoukko syöksyi esiin, tunkeutui kaupunkiin ja surmasi kaikki sen asukkaat.

Tuom. 20:44 

Benjaminilaisia kaatui kahdeksantoistatuhatta miestä, kaikki kokeneita sotureita.

Tuom. 20:46 

Benjaminilaisia kaatui sinä päivänä yhteensä kaksikymmentäviisituhatta miestä, kaikki kokeneita sotureita.

Tuom. 20:48 

Mutta israelilaiset palasivat Benjaminin alueelle ja surmasivat sen kaupungeista ihmiset ja karjan, jokaisen elävän olennon, jonka löysivät, ja polttivat kaikki Benjaminin kaupungit.

Tuom. 21:5 

Sitten he kysyivät, oliko jokin Israelin sukukunnista jäänyt tulematta yhteiseen kokoukseen Herran eteen, vaikka kaikkia oli kuolemanrangaistuksen uhalla ankarasti vannotettu saapumaan Herran eteen Mispaan.

Tuom. 21:11 

Kaikki miehet ja ne naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa, on julistettava Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmattava." [4. Moos. 21:2+]

Tuom. 21:13 

Israelilaiset lähettivät sitten sananviejiä Rimmonin kallioilla oleskelevien benjaminilaisten luo tarjoamaan rauhaa. [Tuom. 20:47]

1. Sam. 1:4 

Uhrattuaan Elkana antoi aina vaimolleen Peninnalle sekä hänen pojilleen ja tyttärilleen kullekin osansa uhrilihasta. [3. Moos. 7:15; 5. Moos. 27:7]

1. Sam. 1:11 

ja teki tämän lupauksen: "Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan." [4. Moos. 6:5; Tuom. 13:5]

1. Sam. 1:21 

Kun Elkana oli seuraavana vuonna lähdössä koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle ja toimittamaan lupausuhriaan,

1. Sam. 1:28 

Nyt minä luovutan hänet Herralle. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan." Sitten he kumartuivat rukoilemaan Herraa.

1. Sam. 2:13 

Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka.

1. Sam. 2:14 

Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon.

1. Sam. 2:22 

Kun Eeli oli jo hyvin vanha, hänen korviinsa kantautui, mitä hänen poikansa tekivät kaikille israelilaisille. Hän kuuli myös, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka palvelivat pyhäkköteltan ovella. [2. Moos. 38:8]

1. Sam. 2:23 

Silloin hän sanoi heille: "Kuinka te tällaista teette? Minä saan kuulla kaiken kansan puhuvan teidän pahoista teoistanne.

1. Sam. 2:28 

Minä valitsin sinun sukusi Israelin heimojen joukosta papeikseni, suorittamaan alttaripalvelusta, polttamaan uhreja ja kantamaan efodia* edessäni. Minä annoin suvullesi oikeuden kaikkiin uhreihin, joita israelilaiset tuovat. [Efodi oli pyhä arpomisväline, jonka avulla pyydettiin Jumalalta vastausta.] [3. Moos. 7:35,36]

1. Sam. 2:29 

Miksi te nyt poljette jalkoihinne ne uhrit ja lahjat, jotka olen määrännyt pyhäkköni omiksi? Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua? Miksi te lihotatte itseänne kansani Israelin uhrien parhailla paloilla?

1. Sam. 2:32 

Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43>