header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku יהוה (Y@hovah yeh-ho-vaw' ) LORD

Löytyi 5522 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

2. Moos. 14:31 

Ja kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen ja hänen palvelijaansa Moosekseen.

2. Moos. 15:1 

Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: -- Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti! [Viis. 10:20]

2. Moos. 15:3 

Herra on soturi, Jahve on hänen nimensä.

2. Moos. 15:6 

Sinun oikea kätesi, Herra, ihmeellinen voimassaan, sinun oikea kätesi, Herra, musertaa vihollisen.

2. Moos. 15:11 

Kuka on sinun vertaisesi, Herra, jumalien joukossa? Kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhyydessä ihmeellinen, maineteoissasi pelättävä, sinä ihmeiden tekijä! [1. Aik. 16:25; Ps. 82:1, 86:8, 97:7, 103:19]

2. Moos. 15:16 

Pelko ja kauhu on langennut heidän ylleen, sinun kätesi voimasta he kivettyvät paikoilleen, kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi, kunnes kansa, jonka otit omaksesi, on kulkenut ohi.

2. Moos. 15:17 

Sinä viet heidät perille, annat heidän juurtua omaan maahasi, vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra, sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet. [Ps. 44:3, 78:54, 80:9]

2. Moos. 15:18 

Herra on kuningas aina ja ikuisesti! [Ps. 146:10]

2. Moos. 15:19 

Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki.

2. Moos. 15:21 

Mirjam viritti laulun: -- Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti!

2. Moos. 15:25 

Mooses rukoili apua Herralta, ja Herra osoitti hänelle puunoksan, joka hänen piti heittää veteen. Kun hän teki niin, vesi muuttui juotavaksi. Siellä Herra määräsi kansalle lait ja säädökset, ja siellä hän pani kansan koetukselle. [Sir. 38:5]

2. Moos. 15:26 

Herra sanoi: "Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi." [2. Kun. 1:3; Ps. 103:3; Jes. 53:4,5; Hoos. 6:1]

2. Moos. 16:3 

ja sanoivat heille: "Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset!" [2. Moos. 14:11]

2. Moos. 16:4 

Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät.

2. Moos. 16:6 

Mooses ja Aaron sanoivat israelilaisille: "Tänä iltana te ymmärrätte, että juuri Herra toi teidät pois Egyptistä,

2. Moos. 16:7 

ja huomisaamuna saatte nähdä Herran kirkkauden voiman, sillä hän on kuullut, kun olette nurisseet häntä vastaan. Häntä vastaan te olette nurisseet, ette meitä. Mitä me muka olemme?"

2. Moos. 16:8 

Mooses sanoi vielä: "Saattepa nähdä, että Herra antaa teille tänä iltana lihaa ruoaksi ja aamulla leipää niin paljon kuin jaksatte syödä. Herra on kuullut teidän nurinanne, häntä te olette valituksellanne vaivanneet, ette meitä. Mitä me muka olemme?"

2. Moos. 16:9 

Mooses sanoi Aaronille: "Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksensa."

2. Moos. 16:10 

Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. [2. Moos. 19:9; 4. Moos. 9:15; 5. Moos. 4:11; 1. Kun. 8:10,11]

2. Moos. 16:11 

Herra sanoi Moosekselle:

2. Moos. 16:12 

"Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'"

2. Moos. 16:15 

Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. [5. Moos. 8:3; Ps. 78:24,25; Viis. 16:20; Joh. 6:31]

2. Moos. 16:16 

Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä."

2. Moos. 16:23 

Silloin hän sanoi heille: "Näin on Herra sanonut: Huomenna on lepopäivä, Herran pyhä sapatti. Leipokaa tänään, mitä haluatte leipoa, ja keittäkää, mitä haluatte keittää, mutta ottakaa talteen kaikki, mikä jää yli, ja säilyttäkää se huomisaamuun."

2. Moos. 16:25 

Mooses sanoi: "Syökää se tänään, sillä tänään on Herran sapatti. Tänään sitä ei löydy maasta.

2. Moos. 16:28 

Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja lakiani?

2. Moos. 16:29 

Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin, ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan. Pysykää siellä missä olettekin; kenenkään ei pidä seitsemäntenä päivänä lähteä asuinpaikastaan." [Neh. 10:32, 13:15; Aam. 8:5]

2. Moos. 16:32 

Mooses sanoi: "Näin on Herra käskenyt: säilytettäköön täysi omer- mitallinen mannaa sukupolvesta toiseen, jotta tulevat polvet voisivat nähdä sen ruoan, jolla Herra ruokki teidät autiomaassa, kun hän toi teidät Egyptistä."

2. Moos. 16:33 

Mooses sanoi Aaronille: "Ota ruukku, pane siihen täysi omer-mitallinen mannaa ja talleta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta toiseen."

2. Moos. 16:34 

Aaron teki, kuten Herra oli Moosesta käskenyt, ja asetti mannan liitonarkun eteen säilöön. [Hepr. 9:4]

2. Moos. 17:1 

Israelin kansa lähti liikkeelle Sinin autiomaasta ja siirtyi pysähdyspaikasta toiseen Herran ohjeiden mukaisesti. Kansa leiriytyi Refidimiin, mutta siellä ei ollut kylliksi vettä. [4. Moos. 33:12-14]

2. Moos. 17:2 

Ihmiset alkoivat moittia Moosesta ja sanoivat: "Anna meille vettä juotavaksi." Mooses kysyi heiltä: "Miksi te syytätte minua? Miksi te koettelette Herran kärsivällisyyttä?" [4. Moos. 20:2 | 4. Moos. 14:22; 5. Moos. 6:16]

2. Moos. 17:4 

Silloin Mooses rukoili apua Herralta ja sanoi: "Mitä minun pitää tehdä tälle kansalle? Kohta he jo varmaan kivittävät minut!"

2. Moos. 17:5 

Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. [2. Moos. 7:20, 14:16]

2. Moos. 17:7 

Paikka sai nimet Massa ja Meriba, koska israelilaiset olivat nurisseet siellä ja koska he olivat koetelleet Herran kärsivällisyyttä ja sanoneet: "Eikö Herra olekaan meidän luonamme?"* [Nimi Massa merkitsee 'koetus', Meriba 'moite'.] [Ps. 81:8, 95:8; Hepr. 3:8]

2. Moos. 17:14 

Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita tämä kirjaan, ettei se unohdu, ja teroita se Joosuan mieleen: 'Minä pyyhin pois maan päältä amalekilaiset ja heidän muistonsakin.'"

2. Moos. 17:16 

Hän sanoi: "Tämä on Herran sotalipun muistomerkki. Herra on käyvä sotaa amalekilaisia vastaan sukupolvesta toiseen." [4. Moos. 24:20; 5. Moos. 25:19; 1. Sam. 15:2, 27:9]

2. Moos. 18:1 

Midianilaisten pappi Jetro, Mooseksen appi, sai kuulla, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt Mooseksen ja oman kansansa Israelin hyväksi ja miten hän oli tuonut israelilaiset pois Egyptistä.

2. Moos. 18:8 

Mooses kertoi apelleen kaikesta, mitä Herra oli tehnyt faraolle ja egyptiläisille israelilaisten tähden, ja niistä vaivoista, joita he olivat kohdanneet matkalla, ja siitä, miten Herra oli heitä auttanut.

2. Moos. 18:9 

Jetro iloitsi kaikesta siitä hyvästä, mitä Herra oli tehnyt israelilaisille, ja siitä, että hän oli pelastanut heidät egyptiläisten käsistä.

2. Moos. 18:10 

Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka pelasti teidät egyptiläisten ja faraon käsistä, hän, joka pelasti tämän kansan egyptiläisten sorron alta!

2. Moos. 18:11 

Nyt minä tiedän, että Herra on kaikkia muita jumalia suurempi. Tiedän sen siitä, miten egyptiläisten kävi, kun he käyttäytyivät röyhkeästi israelilaisia kohtaan." [2. Moos. 15:11; Neh. 9:10; Ps. 86:8]

2. Moos. 19:3 

Mooses lähti Jumalan luo vuorelle, ja Herra huusi hänelle: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille, Jaakobin jälkeläisille: [Ap. t. 7:38]

2. Moos. 19:7 

Tultuaan takaisin Mooses kutsui koolle Israelin vanhimmat ja kertoi heille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen sanoa.

2. Moos. 19:8 

Ja koko kansa vastasi yhtenä miehenä: "Me teemme kaiken, mitä Herra käskee." Mooses vei kansan vastauksen Herralle. [2. Moos. 24:3; 5. Moos. 5:27]

2. Moos. 19:9 

Herra sanoi Moosekselle: "Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina." Kun Mooses oli kertonut Herralle, mitä kansa oli sanonut,

2. Moos. 19:10 

Herra sanoi Moosekselle: "Mene kansan luo ja käske kaikkien puhdistautua ja pyhittäytyä tänään ja huomenna sekä pestä viittansa.

2. Moos. 19:11 

Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle.

2. Moos. 19:18 

Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. [5. Moos. 4:11; Hepr. 12:18]

2. Moos. 19:20 

Kun Herra oli astunut Siinainvuoren huipulle, hän kutsui Mooseksen luokseen, ja Mooses nousi sinne.

2. Moos. 19:21 

Herra sanoi Moosekselle: "Mene alas ja varoita ihmisiä, etteivät he paremmin nähdäkseen tunkeudu rajan yli lähemmäksi Herraa, sillä silloin monet kuolisivat. [1. Moos. 32:31+]

2. Moos. 19:22 

Myös pappien, jotka muuten saavat lähestyä Herraa, täytyy puhdistautua ja pyhittää itsensä, ettei Herra musertaisi heitä."

2. Moos. 19:23 

Mooses sanoi Herralle: "Kansa ei rohkene nousta Siinainvuorelle, sillä sinä varoitit meitä ja käskit minua merkitsemään rajan vuoren ympärille ja julistamaan sen pyhäksi vuoreksi."

2. Moos. 19:24 

Herra sanoi hänelle: "Mene alas ja palaa tänne Aaron mukanasi. Mutta papit ja kansa älkööt tulko Herran luo, ettei hän musertaisi heitä."

2. Moos. 20:2 

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. 2. 20:2-17:[ 5. Moos. 5:6-21 : 5. Moos. 20:2,3: Ps. 81:10,11; Hoos. 13:4]

2. Moos. 20:5 

Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. 2. 20:5,6:[ 2. Moos. 34:7; 4. Moos. 14:18; 5. Moos. 5:9,10; Jer. 32:18 : 2. Moos. 34:14; 5. Moos. 4:24; Joos. 24:19; Nah. 1:2]

2. Moos. 20:7 

"Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.* 2. Sananmukaisesti:[»Älä käytä Herran, Jumalasi, nimeä petokseen, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään petokseen.» Osassa myöhempää perinnettä käskyn on katsottu kieltävän Jumalan nimen turhan tai halventavan käytön. Alun perin kielto koski kuitenkin väärää valaa (vrt. Matt. 5:33).] [ 3. Moos. 19:12, 24:16]

2. Moos. 20:10 

mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.

2. Moos. 20:11 

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. [1. Moos. 2:2,3]

2. Moos. 20:12 

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. [Sir. 3:1,2; Mark. 7:10; Ef. 6:2,3]

2. Moos. 20:22 

Herra sanoi Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: Te itse näitte, että minä puhuin teille ylhäältä taivaasta.

2. Moos. 22:10 

niin se, jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa.

2. Moos. 22:19 

Jos joku uhraa muille jumalille kuin Herralle, hänet tuomittakoon tuhon omaksi.

2. Moos. 23:17 

Kolmesti vuodessa näyttäytykööt kansasi kaikki miehet Herran, sinun valtiaasi, kasvojen edessä. [2. Moos. 34:23; 5. Moos. 16:16]

2. Moos. 23:19 

Tuo joka vuosi peltosi ensimmäisen sadon parhaat hedelmät Herran, Jumalasi, pyhäkköön. "Älä keitä karitsaa emänsä maidossa. [2. Moos. 22:28+ | 2. Moos. 34:26; 5. Moos. 14:21]

2. Moos. 23:25 

Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin hän siunaa teidän ruokanne ja juomanne. Minä, Herra, otan taudit pois teidän keskuudestanne: [5. Moos. 2:7]

2. Moos. 24:1 

Herra sanoi Moosekselle: "Nouskaa minun luokseni, sinä ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta, ja kun olette vielä jonkin matkan päässä, heittäytykää kasvoillenne maahan. [2. Moos. 3:16]

2. Moos. 24:2 

Mooses yksin astukoon luokseni, muut älkööt tulko lähemmäksi. Kansa älköön lainkaan nousko vuorelle."

2. Moos. 24:3 

Mooses palasi ilmoittamaan kansalle, mitä Herra oli sanonut ja säätänyt. Kansa vastasi yhteen ääneen: "Me teemme kaiken, mitä Herra on käskenyt." [2. Moos. 19:8; 5. Moos. 5:27]

2. Moos. 24:4 

Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran antamat määräykset. Seuraavana aamuna Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan. [Joos. 4:20]

2. Moos. 24:5 

Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle.

2. Moos. 24:7 

Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: "Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt."

2. Moos. 24:8 

Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: "Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla." [Hepr. 9:18-20]

2. Moos. 24:12 

Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle vuorelle minun luokseni ja odota täällä. Minä annan sinulle kivitaulut, joihin olen kirjoittanut lain ja käskyt, että voisit opettaa ne kansalle." [2. Moos. 31:18, 32:15,16, 34:1; 5. Moos. 4:13, 10:1,2]

2. Moos. 24:16 

Herran kirkkaus laskeutui Siinainvuorelle. Pilvi peitti vuoren kuudeksi päiväksi, ja seitsemäntenä päivänä Herra kutsui Moosesta pilven keskeltä. [2. Moos. 16:10+]

2. Moos. 24:17 

Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken. [5. Moos. 4:24; Hepr. 12:29]

2. Moos. 25:1 

Herra sanoi Moosekselle:

2. Moos. 27:21 

Aaronin ja hänen poikiensa tulee huolehtia siitä, että ne palavat läpi yön Herran edessä pyhäkköteltassa, lain arkun edessä olevan väliverhon ulkopuolella. Tätä määräystä israelilaisten on aina noudatettava sukupolvesta toiseen. [3. Moos. 24:3,4]

2. Moos. 28:12 

ja kiinnitä ne kasukan molempiin olkakappaleisiin muistuttamaan Jaakobin pojista. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään, jotta Herra muistaisi heitä.

2. Moos. 28:29 

Kun siis Aaron astuu pyhäkköön, hän kantakoon oikeutta jakavassa rintakilvessä Jaakobin poikien nimiä sydäntään vasten, jotta Herra aina muistaisi heitä.

2. Moos. 28:30 

Pane oikeutta jakavan rintakilven sisään urim ja tummim*, ja ne olkoot Aaronin sydämen päällä, kun hän astuu Herran eteen. Näin Aaron kantakoon aina Herran edessä sydäntään vasten kilpeä, jolla hän jakaa israelilaisille oikeutta. [Ks. selitystä jakeeseen 28:15.] [ 3. Moos. 8:8; 4. Moos. 27:21; 1. Sam. 28:6; Esra 2:63]

2. Moos. 28:35 

Aaronilla olkoon tämä viitta yllään hänen toimittaessaan virkaansa; silloin tiukujen ääni kuuluu, kun hän astuu Herran eteen pyhäkköön ja kun hän poistuu sieltä, ja niin hän ei kuole.

2. Moos. 28:36 

"Tee puhtaasta kullasta ruusukkeen muotoinen otsakoriste ja kaiverra siihen niin kuin sinettiin sanat 'Herralle pyhitetty'.

2. Moos. 28:38 

Ruusuke olkoon Aaronin otsalla; silloin hän voi ottaa kantaakseen jokaisen rikkomuksen, jonka israelilaiset pyhiä lahjojaan uhratessaan tekevät pyhyyssääntöjä vastaan. Olkoon ruusuke aina hänen otsallaan, että Herra suosiollisesti ottaisi vastaan heidän lahjansa.

2. Moos. 29:11 

Teurasta sonni Herran edessä pyhäkköteltan ovella,

2. Moos. 29:18 

Polta koko pässi uhrina alttarilla; se on polttouhri Herralle, mieluisasti tuoksuva, Herralle kuuluva tuliuhri.

2. Moos. 29:23 

Ota myös yksi leipä, yksi öljyyn leivottu uhrikakku ja yksi ohut leipä Herran eteen asetetusta happamattomien leipien korista.

2. Moos. 29:24 

Anna ne kaikki Aaronille ja hänen pojilleen. Heidän tulee heiluttaa niitä edestakaisin ja sillä tavoin omistaa ne tarjousuhrina Herralle. [3. Moos. 7:30; 4. Moos. 6:20]

2. Moos. 29:25 

Ota ne sitten heiltä ja polta ne alttarilla yhdessä polttouhrin kanssa. Se on Herralle mieluisa tuoksu, Herralle kuuluva tuliuhri.

2. Moos. 29:26 

Ota sitten rintapala Aaronin vihkimyspässistä ja omista se tarjousuhrina Herralle. Se osa jääköön sinulle.

2. Moos. 29:28 

Olkoon Aaronin ja hänen poikiensa ikuisena oikeutena saada nämä palat israelilaisilta itselleen. Ne ovat uhrilahja, papeille kuuluva anti, jonka israelilaiset erottavat yhteysuhreistaan, ja samalla se on uhrilahja Herralle.

2. Moos. 29:41 

Uhraa iltahämärissä toinen karitsa mieluisasti tuoksuvana tuliuhrina Herralle ja toimita sen kanssa samanlainen ruoka- ja juomauhri kuin aamullakin.

2. Moos. 29:42 

Uhratkaa nämä polttouhrit säännöllisesti sukupolvesta toiseen Herran edessä pyhäkköteltan ovella, siellä missä saatte kohdata minut ja missä minä puhun sinulle. [2. Moos. 25:22]

2. Moos. 29:46 

ja he tietävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, joka toin heidät pois Egyptistä asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra, heidän Jumalansa.

2. Moos. 30:8 

ja samoin iltahämärissä nostaessaan lamput paikoilleen palamaan. Näin on Herran edessä aina uhrattava suitsutusuhri sukupolvesta toiseen.

2. Moos. 30:10 

Kerran vuodessa Aaron suorittakoon alttarinsarvien puhdistusmenot; sukupolvesta toiseen alttarinsarvet siveltäköön sovitusuhrin verellä. Näin se on oleva Herran oma, erityisen pyhä alttari." [3. Moos. 16:18,19; Hepr. 9:7]

2. Moos. 30:11 

Herra sanoi Moosekselle:

2. Moos. 30:12 

"Kun tarkastat israelilaiset ja lasket heidän soturiensa lukumäärän, heidän tulee samalla antaa Herralle maksu henkensä lunnaiksi, ettei mikään vitsaus kohtaisi heitä tarkastuksen vuoksi. [4. Moos. 1:2,3 | 2. Sam. 24:1]

2. Moos. 30:13 

Jokainen, joka joutuu mukaan tarkastukseen, maksakoon puoli sekeliä hopeaa punnittuna pyhäkkösekelin painon mukaan -- yksi sekeli on kaksikymmentä geraa -- ja tämä puoli sekeliä on uhrilahja Herralle.

2. Moos. 30:14 

Jokainen tarkastukseen joutuva, kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, maksakoon tämän uhrilahjan Herralle.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56>