Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 5522 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: "Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, olemme hylänneet Jumalamme ja palvelleet baaleja." [Tuom. 3:9,15; Tuom. 4:3] | |
Herra vastasi israelilaisille: "Kun egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, | |
Israelilaiset sanoivat Herralle: "Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät." [1. Sam. 7:6] | |
Israelilaiset luopuivat vieraista jumalistaan ja palvelivat jälleen Herraa. Silloin Herra ei enää voinut katsella israelilaisten kärsimystä. [1. Moos. 35:2+] | |
Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?" | |
He vastasivat: "Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!" | |
Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa. | |
Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta. | |
"Kun siis Herra, Israelin Jumala, on nyt hävittänyt oman kansansa tieltä amorilaiset, mikä sinä olet ottamaan omaksesi israelilaisten maan? | |
Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme. [1. Kun. 11:7; 2. Kun. 23:13] | |
Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!" | |
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. [Tuom. 3:10, 6:34] | |
Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, | |
minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina." | |
Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. | |
Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." [1. Moos. 37:29+ | 4. Moos. 30:3; 5. Moos. 23:22] | |
Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille." | |
Kun teitä ei kuulunut, minä lähdin henkeni kaupalla ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi minun saavuttaa heistä voiton. Miksi te nyt olette lähteneet sotaretkelle minua vastaan?" | |
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät neljäksikymmeneksi vuodeksi filistealaisten armoille. [Tuom. 2:11+] | |
Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: "Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. [1. Moos. 18:10; Luuk. 1:13] | |
Silloin Manoah rukoili Herraa: "Oi, Herra, anna tuon lähettämäsi Jumalan miehen vielä tulla kertomaan meille, mitä meidän on tehtävä, kun nyt saamme pojan." | |
Herran enkeli sanoi Manoahille: "Vaimosi on tarkoin noudatettava minun neuvojani. | |
Manoah sanoi vielä Herran enkelille: "Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin." [Tuom. 6:18] | |
Herran enkeli vastasi Manoahille: "Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle." Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli, | |
ja siksi hän kysyi: "Mikä on nimesi? Tahtoisimme osoittaa sinulle kiitollisuuttamme sitten, kun sanasi käyvät toteen." 13:17,18:[ 1. Moos. 32:30] | |
Mutta Herran enkeli vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen." | |
Manoah haki nuoren pukin ja ruokauhrin ja uhrasi ne kalliolla Herralle. Manoahin ja hänen vaimonsa katsellessa tapahtui ihme: 13:19,20:[ Tuom. 6:20,21] | |
kun liekki nousi alttarilta kohti taivasta, Herran enkeli kohosi ylös liekkien mukana. Tämän nähdessään Manoah ja hänen vaimonsa lankesivat kasvoilleen maahan. | |
Herran enkeli ei sen jälkeen enää ilmestynyt Manoahille eikä hänen vaimolleen. Manoah käsitti, että mies oli ollut Herran enkeli, | |
Mutta vaimo sanoi hänelle: "Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea." | |
Nainen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson. Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. | |
Herran henki alkoi ajaa häntä tekoihin hänen asuessaan Mahane-Danissa, Sorean ja Estaolin välillä. | |
Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla. [Tuom. 13:1] | |
Samassa Simsonin valtasi Herran henki, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin se olisi ollut karitsa. Mutta hän ei kertonut vanhemmilleen, mitä oli tehnyt. [Tuom. 3:10+ | 1. Sam. 17:35] | |
Silloin Herran henki valtasi Simsonin. Hän meni Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, riisui heiltä vaatteet ja antoi ne arvoituksen ratkaisijoille. Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa. [Tuom. 13:2] | |
Kun Simson tuotiin Lehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. [Tuom. 14:6] | |
Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: "Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin." | |
Delila huusi: "Simson, filistealaiset tulevat!" Simson heräsi unestaan ja ajatteli: "Minä riistäydyn taas vapaaksi kuten aina ennenkin." Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. | |
Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!" [Judit 13:7; Hepr. 11:34] | |
Hän sanoi äidilleen: "Ne tuhat sata sekeliä hopeaa, jotka sinulta varastettiin ja joiden takia minä kuulin sinun langettavan kirouksen, ovat minun hallussani. Minä otin ne, mutta nyt minä palautan ne sinulle." Äiti sanoi: "Herra kääntäköön kirouksen siunaukseksi, poikani!" [3. Moos. 5:1] | |
Miika toi ottamansa tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja äiti sanoi: "Tämän hopean, jonka sain pojaltani takaisin, minä pyhitän Herralle, että hän siunaisi poikaani. Minä annan veistää puusta jumalankuvan ja päällystää sen hopealla." | |
Miika ajatteli: "Nyt voin olla varma, että Herra on minulle suopea, onhan minulla pappina Leevin heimon mies." | |
Pappi vastasi: "Voitte olla rauhassa. Herra pitää teistä huolen matkallanne." | |
Mies vastasi hänelle: "Olemme matkalla Efraimin vuoriston perukoille. Minä asun siellä. Olen ollut käymässä Juudan Betlehemissä, ja nyt olen kotimatkalla. Mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut yöksi luokseen. [Tuom. 18:31] | |
Kaikki israelilaiset Danista Beersebaan asti ja aina Gileadin maata myöten kokoontuivat yhtenä miehenä Herran eteen Mispaan. [1. Sam. 3:20; 2. Sam. 24:2; 1. Kun. 5:5] | |
Israelilaiset lähtivät Beteliin kysymään Jumalalta: "Minkä meidän heimoistamme pitää ensimmäisenä lähteä taisteluun benjaminilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juudan on lähdettävä ensimmäisenä." [Tuom. 1:1,2] | |
He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: "Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?" Herra oli vastannut: "Teidän on jatkettava taistelua." | |
Israelin koko sotajoukko meni jälleen Beteliin. Siellä israelilaiset istuivat itkien Herran edessä ja paastosivat iltaan asti sekä uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja. | |
He tiedustelivat Herralta neuvoa - - Jumalan liitonarkku oli näet siihen aikaan Betelissä, | |
ja Pinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, toimi siellä pappina. He kysyivät: "Vieläkö meidän pitää jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan, vai joko lopetamme taistelun?" Herra vastasi: "Taistelkaa. Huomenna minä annan teidän kukistaa heidät." [Joos. 22:13, 24:33] | |
Herra antoi israelilaisten voittaa benjaminilaiset. Sinä päivänä he surmasivat kaksikymmentäviisituhatta sata benjaminilaista soturia. | |
He sanoivat: "Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, tällaista piti tapahtua Israelille? Nyt puuttuu Israelista kokonainen heimo!" | |
Sitten he kysyivät, oliko jokin Israelin sukukunnista jäänyt tulematta yhteiseen kokoukseen Herran eteen, vaikka kaikkia oli kuolemanrangaistuksen uhalla ankarasti vannotettu saapumaan Herran eteen Mispaan. | |
Mistä me saamme hankituksi vaimot niille benjaminilaisille, jotka vielä ovat jäljellä? Olemmehan Herran nimeen vannoneet, ettemme anna tyttäriämme heille vaimoiksi." | |
He kysyivät: "Jäikö yksikään Israelin sukukunnista tulematta Herran eteen Mispaan?" Kävi ilmi, että Gileadin Jabesista ei ollut saapunut ketään israelilaisten yhteiseen kokoukseen, | |
Herra oli murtanut aukon Israelin heimojen riveihin. Kansan kävi sääliksi Benjaminin heimoa, | |
Silloin vanhimmat keksivät keinon. Silossa, kaupungissa, joka sijaitsee Betelistä pohjoiseen ja Lebonasta etelään, Betelin ja Sikemin välisen tien itäpuolella, oli tapana joka vuosi viettää juhlaa Herran kunniaksi. [Joos. 18:1] | |
Elkanalla oli tapana kerran vuodessa lähteä kotikaupungistaan Siloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Pinehas. [Joos. 18:1 | Ps. 46:8; Jes. 6:5; Hagg. 1:2] | |
Hannallekin hän antoi yhden osan, sillä Hannaa hän rakasti, vaikka Herra ei ollut suonut tälle lapsia. [1. Moos. 43:34; 1. Sam. 9:24] | |
Mutta toinen vaimo, Peninna, tahtoi nöyryyttää Hannaa ja kiusasi häntä yhtenään siitä, että Herra oli jättänyt hänet lapsettomaksi. | |
Sama toistui vuodesta vuoteen: kun Hanna tuli pyhäkköön, Peninna aina kiusasi häntä niin että hän itki eikä voinut syödä. | |
Kerran, kun he olivat lopettaneet uhriateriansa Silossa, Hanna nousi ja astui Herran eteen. Pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä. | |
Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti | |
ja teki tämän lupauksen: "Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan." [4. Moos. 6:5; Tuom. 13:5] | |
Kun Hanna rukoili pitkään Herraa, Eeli seurasi hänen suunsa liikkeitä. | |
Varhain seuraavana aamuna he nousivat rukoilemaan Herraa. Sitten he palasivat kotiinsa Ramaan. Kun Elkana oli maannut vaimonsa Hannan kanssa, Herra vastasi Hannan rukoukseen. | |
Hanna tuli raskaaksi ja synnytti aikanaan pojan. Hän antoi pojalleen nimen Samuel sanoen: "Herralta minä häntä pyysin."* [Nimen Samuel on tekstissä tulkittu johtuvan pyytämistä ilmaisevasta heprean verbistä.] | |
Kun Elkana oli seuraavana vuonna lähdössä koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle ja toimittamaan lupausuhriaan, | |
ei Hanna tahtonut seurata mukana, vaan sanoi miehelleen: "Sitten kun en enää imetä poikaa, vien hänet Herran kasvojen eteen, ja sinne hän saa jäädä koko elämänsä ajaksi." [2. Makk. 7:27] | |
Elkana vastasi hänelle: "Tee niin kuin parhaaksi näet. Pysy kotona niin kauan kuin poikaa pitää imettää. Antakoon Herra lupauksesi toteutua." Hanna jäi Ramaan ja imetti poikaansa, kunnes oli aika vieroittaa hänet. [4. Moos. 30:7,8] | |
Kun poika oli vieroitettu, Hanna otti mukaansa hänet sekä kolmivuotiaan sonnin, säkillisen jauhoja ja viinileilin, ja he menivät Silon pyhäkköön. Poika oli vielä pieni. [4. Moos. 15:8-10] | |
Hanna sanoi hänelle: "Herrani, niin totta kuin elät, minä olen se nainen, joka viipyi pitkään luonasi rukoilemassa Jumalaa. | |
Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle mitä pyysin. | |
Nyt minä luovutan hänet Herralle. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan." Sitten he kumartuivat rukoilemaan Herraa. | |
Hanna rukoili sanoen: -- Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen. 1. 2:1-10:[ Luuk. 1:46-55] | |
Jättäkää suuret sananne, luopukaa röyhkeistä puheistanne, sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken, hän punnitsee teot. | |
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. [5. Moos. 32:39+] | |
Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan. Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan. [Ps. 24:2+] | |
Ne, jotka Herraa vastustavat, joutuvat kauhun valtaan, kun Korkein jylisee taivaasta. Herra tuomitsee koko maanpiirin. Hän antakoon voimaa kuninkaalleen, hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään! [1. Sam. 7:10; Ps. 18:14,15 | Ps. 89:25; Luuk. 1:69] | |
Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa. | |
Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä eivätkä välittäneet Herrasta. 1. 2:12-17:[ 3. Moos. 7:28-34] | |
Eelin poikien rikkomus oli Herran silmissä hyvin paha, sillä he häpäisivät Herralle kuuluvan uhrin. | |
Mutta nuori Samuel palveli Herraa. Hänellä oli yllään pellavainen kasukka. [2. Moos. 28:5+] | |
Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: "Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!" Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa. | |
Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta nuori Samuel kasvoi Herran luona. | |
Älkää enää tehkö pahaa, poikani, sillä minä kuulen Herran kansan levittävän teistä ikäviä puheita! | |
Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, Jumala voi olla sovintotuomarina, mutta jos joku rikkoo Herraa vastaan, kuka voi puhua hänen puolestaan?" Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra oli päättänyt, että heidän piti kuolla. | |
Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille. [Sir. 2:26; Luuk. 2:52] | |
Sitten tuli Eelin luo Jumalan mies ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmoittanut itseni juuri sinun esi-isillesi, kun he olivat Egyptissä faraon orjina? | |
"Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään. [2. Moos. 28:1; 1. Kun. 2:27] | |
Nuori Samuel palveli Herraa Eelin luona. Siihen aikaan Herra puhui ihmisille vain harvoin eikä näkyjä usein nähty. [Ps. 74:9; Valit. 2:9; Hes. 7:26; Aam. 8:11,12] | |
Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli. [2. Moos. 27:20,21; 3. Moos. 24:1-4] | |
Silloin Herra kutsui Samuelia nimeltä. Hän vastasi: "Täällä minä olen", [2. Moos. 3:4] | |
Herra huusi uudelleen: "Samuel!" Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Mutta Eeli vastasi: "Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan." | |
Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle. | |
Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, | |
ja hän sanoi: "Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee." Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen. |