Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 108 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Ja mies sanoi: -- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.* [Alkutekstissä on tässä sanaleikki: mies on hepreaksi is, nainen issa 'miehetär'.] | |
Juuri sinä päivänä Nooa sekä hänen kolme poikaansa Seem, Haam ja Jafet, hänen vaimonsa ja hänen kolmen poikansa vaimot menivät arkkiin. | |
Niin Abraham ympärileikkasi vielä samana päivänä poikansa Ismaelin ja talonsa muut miehet ja poikalapset, sekä oman väen että rahalla ostamansa orjat, kuten Jumala oli käskenyt hänen tehdä. | |
Tuona samana päivänä ympärileikattiin Abraham, hänen poikansa Ismael | |
ja Laban sanoi hänelle: "Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä." Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran, | |
Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne." [2. Moos. 13:19; Joos. 24:32; Sir. 49:15; Hepr. 11:22] | |
Huolehtikaa aina tämän happamattoman leivän juhlan viettämisestä, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän kootut joukkonne pois Egyptistä. Siksi tätä päivää on vietettävä juhlana, ja se olkoon ikuinen säädös sukupolvesta toiseen. [2. Moos. 23:15, 34:18; 4. Moos. 28:17; 5. Moos. 16:16] | |
Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran oma joukko lähti Egyptistä. | |
Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta. [4. Moos. 9:12; Joh. 19:36] | |
Ja sinä samana päivänä Herra vei koko israelilaisten joukon pois Egyptistä. | |
Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia sanoen: "Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne." [1. Moos. 50:25+] | |
He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. [Hes. 1:26] | |
Älkää syökö leipää, paahdettuja jyviä älkääkä vastakypsynyttä viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte niistä uhrilahjan Jumalallenne. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. | |
Kokoontukaa samana päivänä pyhään juhlakokoukseen älkääkä sinä päivänä tehkö mitään työtä. Tätä määräystä teidän on aina noudatettava, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. [2. Moos. 23:16+] | |
Sinä päivänä ette saa tehdä mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne sovitus Herran, teidän Jumalanne edessä. | |
Jos joku ei sinä päivänä paastoa, hänet on poistettava kansansa keskuudesta. | |
Minä hävitän kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin työtä. | |
He eivät saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi eivätkä rikkoa siitä ainoatakaan luuta. Heidän on vietettävä tätä pääsiäisjuhlaa kaikkien säädösten mukaisesti. [2. Moos. 12:10,46; Joh. 19:36] | |
Jokainen, joka ulkosalla koskee taistelussa kaatuneen tai muulla tavoin kuolleen ihmisen ruumiiseen, jäännöksiin tai hautaan, on epäpuhdas seitsemän päivää. | |
Joku, joka on puhdas, ottakoon sitten iisopin oksia, kastakoon ne veteen ja pirskottakoon vedellä asumuksen, kaikki siellä olevat tavarat ja myös ihmiset, jotka ovat olleet siellä. Samoin on tehtävä sille, joka on koskettanut vainajan jäännöksiä, taistelussa kaatuneen tai muulla tavoin kuolleen ruumista tai hautaa. | |
Jumala toi heidät pois Egyptistä; heillä on villihärän voimat. He ahmivat suuhunsa viholliskansat, purevat murskaksi heidän luunsa, niittävät heidät nuolillaan. [4. Moos. 23:22] | |
Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle: | |
Pääsiäisen jälkeisenä päivänä he söivät Kanaaninmaan tuotteita: he söivät sinä päivänä happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä. [3. Moos. 2:14, 23:14] | |
Auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa ruumiit alas puista ja heittää ne siihen luolaan, jossa kuninkaat olivat piileskelleet. Luolan suulle kasattiin suuria kiviä, ja kiviröykkiö on siellä vielä tänäkin päivänä. [Joos. 8:29] | |
Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin. Hauta oli sillä maapalstalla, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla hopeaa ja joka kuului Joosefin jälkeläisten perintöosaan. [1. Moos. 33:19, 48:22, 50:25; 2. Moos. 13:19] | |
"Puhukaa Sikemin miesten kanssa ja kysykää heiltä, kumpi heidän mielestään on parempi, sekö että heitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin poikia, vai se että heillä on hallitsijanaan yksi ainoa mies. Muistuttakaa heitä, että minussa virtaa saman suvun veri kuin heissäkin." [Tuom. 8:30,31] | |
Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen: [1. Sam. 11:7] | |
Sitten he kokosivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jabesiin ja paastosivat seitsemän päivää. [2. Sam. 1:12, 2:4,5, 21:11-14] | |
Kaikki Israelin heimot saapuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: "Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta. [5:1-10: 1. Aik. 11:1-9 : 2. Sam. 19:13,14] | |
Te olette veljiäni, samaa lihaa ja verta kuin minä. Tekö olisitte viimeiset tuomaan kuninkaan takaisin?' [2. Sam. 5:1] | |
Amasalle taas sanokaa: 'Sinä olet samaa lihaa ja verta kuin minä. Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei sinusta nyt tule sotaväkeni päällikkö Joabin tilalle.'" [2. Sam. 17:25; 1. Aik. 2:16,17] | |
hän haki Gileadin Jabesista pois Saulin ja Jonatanin luut; kaupungin miehet olivat salaa tuoneet sinne heidän ruumiinsa Bet-Seanin torilta, jonne filistealaiset olivat ripustaneet ne voitettuaan Saulin Gilboanvuorella. [1. Sam. 31:11-13] | |
Daavid toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut. Myös teloitettujen jäännökset koottiin | |
ja haudattiin yhdessä Saulin ja Jonatanin luitten kanssa Benjaminin alueelle Selaan, Saulin isän Kisin hautaan. Kun kaikki kuninkaan määräykset oli pantu täytäntöön, Jumala kuuli kansan rukoukset. [Joos. 18:28] | |
Hän julisti alttarille Herran tuomion ja huusi: "Alttari, alttari! Näin sanoo Herra: 'Daavidin sukuun syntyy poika, Josia on hänen nimensä. Hän uhraa tällä alttarilla kukkuloitten papit, jotka polttavat täällä uhreja. Tällä alttarilla poltetaan vielä ihmisten luita!'" [2. Kun. 23:15,16] | |
Haudattuaan miehen vanha profeetta sanoi pojilleen: "Kun minä kuolen, pankaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu. Asettakaa minun luuni hänen luittensa viereen. | |
Kun erästä miestä kerran oltiin hautaamassa, hautaajat huomasivat partiojoukon. Silloin he heittivät miehen Elisan hautaan ja lähtivät pakoon. Mutta kun ruumis kosketti Elisan luita, mies heräsi henkiin ja nousi jaloilleen. | |
Josia murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera- tarhat, ja sitten hän täytti niiden paikan ihmisten luilla. [2. Moos. 34:13+] | |
Katsellessaan Betelissä ympärilleen Josia huomasi siellä olevat haudat. Hän käski kaivaa luut haudoista, ja sitten hän hävitti ja kirosi alttarin polttamalla luut sen päällä. Näin toteutui se Herran sana, jonka Jumalan mies oli julistanut silloin, kun Jerobeam juhlan aikana seisoi alttarilla. Kun Josia vielä katsoi ympärilleen, hänen silmiinsä osui sen Jumalan miehen hauta, joka oli julistanut Herran sanan. [2. Aik. 34:5] | |
"Antakaa sen haudan olla", sanoi kuningas, "hänen luihinsa ei kukaan saa kajota." Niin hänen luunsa jätettiin rauhaan, ja samoin jätettiin rauhaan sen profeetan luut, joka oli tullut Samariasta. [1. Kun. 13:31] | |
Kaikki uhrikukkuloiden papit, jotka olivat siellä, hän surmasi heidän omilla alttareillaan, ja hän poltti alttareilla ihmisluita. Sen jälkeen hän palasi Jerusalemiin. [1. Kun. 18:40] | |
aamuun mennessä ovat voimani lopussa. Kuin leijona raatelisi minut, ruhjoisi kaikki luuni. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka. | |
Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy. | |
kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu, te kukoistatte kuin vehmas niitty. Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman ja viholliset hänen vihansa. | |
"Silloin", sanoo Herra, "kaivetaan haudoista Juudan kuninkaiden ja päämiesten luut, pappien, profeettojen ja Jerusalemin asukkaiden luut. [Bar. 2:24,25] | |
Mutta kun sanoin: "Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa. | |
Jeremian sanat profeettoja vastaan: -- Sydämeni on murtunut rinnassani, luuni tutisevat. Herran vuoksi, hänen pyhien sanojensa tähden, minä olen kuin juopunut, kuin mies, joka viinistä horjahtelee. | |
Hän sanoi: "Ihminen, minä lähetän sinut israelilaisten luo,* noiden kapinallisten pariin, jotka ovat nousseet minua vastaan. Alusta alkaen he ja heidän isänsä ovat olleet minulle uskottomia. [Käännöksestä on tässä jätetty pois sanat »vieraiden kansojen (pakanoiden) keskelle», jotka ilmeisesti ovat myöhempi lisäys.][2. Moos. 32:9+] | |
Minä jätän israelilaisten ruumiit heidän epäjumaliensa eteen ja hajotan heidän luunsa heidän alttariensa ympärille. | |
"Ihminen, kirjoita muistiin tämä päivämäärä, juuri tämä. Tänä päivänä on Babylonian kuningas käynyt hyökkäykseen Jerusalemia vastaan. [2. Kun. 25:1; Jer. 39:1, 52:4] | |
Lisää keittolihat, kaikki hyvät palat, reidet ja lavat. Lisää mehukkaat luut, | |
ota parasta lampaanlihaa. Lado padan alle puut ja keitä lihat, keitä lihat ja luut. | |
ladon niitä päällekkäin ja sytytän tulen. Keitän lihat pehmeiksi, keitän liemen kuiviin, niin että luut palavat karrelle. | |
Eivät he makaa kaatuneiden sankarien parissa, siellä, missä ovat muinaisajan miehet, nuo, jotka menivät alas tuonelaan täydessä sotisovassa, panivat miekan päänalusekseen ja jäivät lepäämään kilpi luittensa päällä. He levittivät kauhua elävien maassa. | |
Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. [Hes. 3:22] | |
Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." | |
Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! | |
Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. [Ps. 104:30] | |
Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. | |
Herra sanoi minulle: "Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: 'Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.' [Hes. 33:10] | |
Kun joku näistä miehistä näkee ihmisen luut, hänen tulee pystyttää niiden viereen merkki, jotta hautaajat tietävät viedä ne Gogin joukkion laaksoon. | |
Oli pakkosiirtolaisuutemme kahdeskymmenesviides vuosi, vuoden alku, kuukauden kymmenes päivä, ja Jerusalemin kukistumisesta oli kulunut neljätoista vuotta. Tuona päivänä Herra tarttui kädellään minuun ja vei minut | |
Näin sanoo Herra: -- Koska Moab on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. He ovat polttaneet kalkiksi Edomin kuninkaan luut. | |
Sukulainen tulee viemään ruumista poltettavaksi ja kysyy siltä, joka on talon perällä: "Onko luonasi vielä joku?" Tämä vastaa: "Ei ketään enää." Silloin toinen varoittaa: "Ole hiljaa!" -- sillä Herran nimeä ei ole hyvä mainita. [Aam. 8:3] | |
Mutta te vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa. Te nyljette ihmisiltä nahan, revitte lihan heidän luistaan. | |
Te syötte minun kansani lihaa! Te kiskotte nahan ihmisten päältä, rikotte heidän luunsa, paloittelette heidät kuin lihat kattilaan, kuin paistin pataan. [Ps. 14:4] | |
Minä kuulin pauhun -- sydämeni vapisi, huuleni värisivät. Tuska tunkeutui luihini, polveni tutisivat. Tyynesti minä silti odotan ahdingon päivää. Se päivä koittaa kansalle, joka hyökkää meidän kimppuumme. | |
Ole minulle armollinen, Herra, minä olen nääntynyt. Paranna minut, Herra, tuska polttaa minun luissani | |
Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. | |
ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, | |
Elämäni kuluu murheessa, vuoteni katoavat huokaillessa. Voimani ehtyvät rikkomusteni tähden, luuni riutuvat. | |
Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. [32:3-5: 2. Sam. 12:13; Ps. 65:4; Sananl. 28:13] | |
Herra varjelee häntä, ei yksikään hänen luunsa murru. | |
Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä. | |
Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa. | |
Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin, kun vihamieheni herjaavat minua ja huutelevat kaiken päivää: "Missä on Jumalasi?" | |
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. | |
Vielä he joutuvat kauhun valtaan -- ennennäkemättömän kauhun -- sillä Jumala lyö hajalle kansansa vainoojien luut. Jumala on heidät hylännyt, ja häpeä on heidän osansa. | |
Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli. | |
huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa. [Job 19:20] | |
Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy. | |
Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa, niin ovat heidän luunsa hajallaan tuonelan portilla.* | |
Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!" | |
se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta, | |
Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa! | |
olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon. | |
Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta. [Ps. 102:6] | |
Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun. | |
Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta, | |
lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä. | |
Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku. | |
Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte. | |
Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä. | |
Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta. | |
Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa. | |
Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä. | |
Kunnon vaimo on miehensä kruunu, kunnoton on kuin hivuttava tauti. [Sananl. 14:1 | Sananl. 31:10] | |
Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti. | |
Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin. | |
Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille. |