Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 308 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
lähtivät sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Soarin kuningasta vastaan. | |
Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin kuninkaat sekä Belan eli Soarin kuningas lähtivät liikkeelle ja järjestivät Siddiminlaaksossa joukkonsa taisteluun | |
Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta." | |
Kun farao oli päästänyt kansan lähtemään, Jumala ei johtanutkaan israelilaisia filistealaisten maan kautta kulkevaa tietä, joka olisi ollut lyhin, sillä hän ajatteli, että kansa huomatessaan joutuvansa taisteluun alkaisi katua ja palaisi Egyptiin. | |
Herra on soturi, Jahve on hänen nimensä. | |
Hän sanoi: "Tämä on Herran sotalipun muistomerkki. Herra on käyvä sotaa amalekilaisia vastaan sukupolvesta toiseen." [4. Moos. 24:20; 5. Moos. 25:19; 1. Sam. 15:2, 27:9] | |
Kun Joosua kuuli kansan meluavan, hän sanoi Moosekselle: "Leiristä kuuluu taistelun pauhu." | |
Kun omassa maassanne lähdette taisteluun hyökkääjää vastaan, puhaltakaa hälytyssoitto. Silloin Herra, teidän Jumalanne, muistaa teitä ja te saatte voiton vihollisistanne. [2. Aik. 13:12] | |
Sen vuoksi sanotaan Herran sotien kirjassa: -- Vaheb, joka sijaitsee Sufassa, joenuomat, Arnon, [21:14-15: Ainoa säilynyt katkelma muuten kadonneesta Herran sotien kirjasta.] | |
Kun israelilaiset tämän jälkeen suuntasivat kulkunsa pohjoiseen pitkin Basaniin vievää tietä, Basanin kuningas Og lähti sotajoukkoineen heitä vastaan ja ryhtyi taisteluun Edreissä. [5. Moos. 3:1, 29:7] | |
Mooses vihastui sotajoukon johtajiksi määrätyille tuhannen miehen ja sadan miehen päälliköille, kun he palasivat sotaretkeltä, | |
Pappi Eleasar sanoi sodasta palanneille sotilaille: "Tämä on säädös, jonka Herra on antanut Moosekselle: | |
Jaa saalis kahtia sotaretkellä olleiden ja muun kansan kesken. | |
Ota Herralle kuuluvana verona sotaretkeen osallistuneilta sotilailta aina yksi viidestäsadasta vangiksi otetusta ihmisestä ja samoin yksi viidestäsadasta naudasta, aasista, lampaasta ja vuohesta. | |
ja sanoivat hänelle: "Me, sinun palvelijasi, olemme laskeneet komennossamme olevien sotilaiden määrän, eikä heistä puutu ainoatakaan. | |
Mutta Mooses sanoi Gadin ja Ruubenin miehille: "Pitäisikö teidän saada asettua tänne asumaan kaikessa rauhassa, kun toiset israelilaiset lähtevät sotaan? | |
Mooses sanoi heille: "Jos teette niin kuin nyt lupaatte, jos siis varustaudutte Herran sotaan | |
mutta kaikki taistelukelpoiset miehemme lähtevät Herran sotaan joen tuolle puolen, niin kuin sinä käskit." | |
Hän sanoi: "Jos Gadin ja Ruubenin heimojen kaikki taistelukelpoiset miehet lähtevät teidän kanssanne Jordanin toiselle puolelle Herran sotaan ja te otatte haltuunne tuon maan, niin antakaa Gileadin maa heidän omakseen. | |
"Silloin te sanoitte minulle: 'Me olemme rikkoneet Herraa vastaan. Me lähdemme nyt vuorille taistelemaan, niin kuin Herra, meidän Jumalamme, on käskenyt.' Ja te otitte aseenne ja lähditte yltiöpäisesti vuoristoon. | |
"Herra sanoi minulle: 'Älkää kohdelko moabilaisia vihollisinanne älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan mitään, sillä Arin seudut minä olen antanut Lootin jälkeläisten omaisuudeksi.' -- [1. Moos. 19:37] | |
Vaelluksemme Kades-Barneasta Seredin jokiuoman ylitykseen saakka kesti kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Sinä aikana kuolivat Egyptistä lähteneen sukupolven kaikki asekuntoiset miehet, kuten Herra oli vannonut. [4. Moos. 14:29] | |
"Kun viimeisetkin näistä miehistä olivat kuolleet kansan keskuudesta, | |
"Herra sanoi: 'Lähtekää liikkeelle Arnonin jokilaakson poikki. Minä annan teidän käsiinne amorilaisen Sihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Ryhtykää taisteluun häntä vastaan ja valloittakaa maa! | |
Sihon tuli sotajoukkoineen Jahasiin taistelemaan meitä vastaan. | |
"Sitten me suuntasimme kulkumme pohjoiseen pitkin Basaniin vievää tietä. Silloin Basanin kuningas Og tuli sotajoukkoineen Edreihin taistelemaan meitä vastaan. [4. Moos. 21:33] | |
Tai onko millään jumalalla ollut rohkeutta tulla ottamaan kokonainen kansa omakseen toisen kansan keskuudesta, kuten Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt? Te saitte omin silmin nähdä, kuinka hän kuritti egyptiläisiä, teki ihmeitä ja tunnustekoja, soti heitä vastaan ja vei teidät kohotetun kätensä ja pelottavien mainetekojensa voimalla pois Egyptistä. [2. Moos. 6:6+] | |
"Kun lähdette sotaan vihollisianne vastaan ja näette teitä suuremman sotajoukon, kaikki sen hevoset ja vaunut, älkää pelätkö. Teidän kanssanne on Herra, teidän Jumalanne, joka toi teidät pois Egyptistä. | |
Ennen kuin ryhdytte taisteluun, papin on astuttava esiin puhumaan sotajoukolle. | |
Hänen tulee sanoa sotilaille: 'Kuulkaa, Israelin miehet! Te käytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää menettäkö rohkeuttanne, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä kauhistuko heitä. | |
"Katselmuksen toimittajien on sanottava sotajoukolle: 'Jos täällä on joku, joka on rakentanut uuden talon mutta ei ole vielä asettunut siihen asumaan, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen asettuisi hänen taloonsa. [20:5-8: 1. Makk. 3:56] | |
Jos joku teistä on istuttanut viinitarhan mutta ei ole vielä päässyt nauttimaan sen hedelmiä, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen pääsisi nauttimaan hänen viinitarhansa hedelmiä. | |
Jos joku on kihlannut naisen mutta ei ole vielä ottanut häntä vaimokseen, hän saa palata kotiinsa, ettei kaatuisi sodassa ja ettei joku toinen ottaisi hänen kihlattuaan vaimokseen.' [5. Moos. 24:5] | |
Mutta jos kaupunki ei suostu rauhaan vaan ryhtyy taisteluun teitä vastaan, piirittäkää se, | |
Saatte kuitenkin katkoa sellaisia puita, joista tiedätte, etteivät ne tuota syötävää hedelmää. Niitä voitte kaataa ja niistä voitte rakentaa piirityslaitteita viholliskaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu. | |
"Kun lähdette sotaan vihollisianne vastaan ja Herra, teidän Jumalanne, antaa heidät teidän käsiinne ja te saatte vankeja, | |
Kun me tulimme tälle seudulle, Hesbonin kuningas Sihon ja Basanin kuningas Og lähtivät taistelemaan meitä vastaan, mutta me löimme heidät. [4. Moos. 21:23,24,33-35; 5. Moos. 2:30, 3:3] | |
Noin neljäkymmentätuhatta sotilasta lähti Herran liitonarkun edellä Jerikon tasangolle vihollista vastaan. | |
Hän joutui ympärileikkaamaan heidät, koska kaikki Egyptistä lähdön jälkeen syntyneet israelilaiset olivat jääneet ympärileikkaamatta. | |
Lähtönsä jälkeen israelilaiset olivat joutuneet vaeltamaan autiomaassa neljäkymmentä vuotta, ja sinä aikana kuolivat kaikki Egyptistä lähteneet asekuntoiset Israelin miehet. He eivät olleet totelleet Herran sanaa, ja siksi Herra oli vannonut, ettei hän anna heidän nähdä sitä maata, jonka hän oli heidän esi-isilleen vannomallaan valalla luvannut antaa israelilaisille, maata, joka tulvii maitoa ja hunajaa. [4. Moos. 14:32,33] | |
Sotajoukkonne tulee kulkea kaupungin ympäri, kiertää se kerran päivässä kuutena peräkkäisenä päivänä. | |
Herra sanoi Joosualle: "Älä pelkää äläkä lannistu. Ota mukaasi koko sotaväki ja lähde kohti Ain kaupunkia. Minä annan sinun käsiisi Ain kuninkaan, hänen kansansa, kaupunkinsa ja koko hänen alueensa. [5. Moos. 1:21, 31:6] | |
Joosua lähti sotaväkensä kanssa kohti Ain kaupunkia. Hän valitsi kolmekymmentätuhatta urheaa sotilasta ja lähetti heidät matkaan yöllä. | |
Saavuttuaan lähelle kaupunkia joukot leiriytyivät sen pohjoispuolelle; israelilaisten ja kaupungin väliin jäi laakso. | |
Kun Ain kuningas aamulla näki israelilaiset, hän lähti heti sotajoukkoineen liikkeelle käydäkseen taisteluun israelilaisia vastaan avoimella kentällä, joka oli Jordaninlaakson suunnalla. Mutta hän ei tiennyt, että kaupungin takana oli israelilaisia väijyksissä. | |
Joosua lähti silloin Gilgalista mukanaan valiosoturinsa ja koko muu sotajoukkonsa. | |
Joosua kutsui sitten israelilaiset koolle ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat taistelleet hänen rinnallaan: "Tulkaa tänne ja laskekaa jalkanne näiden kuninkaiden niskan päälle." He tekivät niin. | |
Joosua teki sotajoukkoineen yllätyshyökkäyksen vihollisten leiriin, joka oli Meromin lähteiden luona, | |
Joosua joutui sotimaan kauan näitä kuninkaita vastaan. [2. Moos. 23:29,30; 5. Moos. 7:22] | |
Yksikään kaupunki ei solminut rauhaa israelilaisten kanssa lukuun ottamatta Gibeonia, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Koko muun maan israelilaiset valloittivat sotimalla. [Joos. 9:15] | |
Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle. [5. Moos. 2:30] | |
Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. | |
Olen vieläkin yhtä vahva kuin silloin, kun Mooses lähetti minut. Voimani ovat yhä tallella, ja jaksan taistella niin kuin ennenkin. [Sir. 46:9] | |
Hebronin nimi oli aikoinaan Kirjat-Arba, Arban kaupunki, sillä Arba oli kaikista anakilaisista suurin. Sotien jälkeen maassa vallitsi rauha. | |
Arpomalla määrättiin osuus myös Joosefin esikoisen Manassen heimolle. Makir, Manassen esikoinen ja Gileadin isä, oli urhoollinen soturi ja oli siksi saanut Gileadin ja Basanin. [Joos. 13:30,31] | |
Tässä ovat lueteltuina ne kansat, joiden Herra antoi jäädä asuinsijoilleen koetellakseen israelilaisia, kaikkia niitä, jotka itse eivät olleet kokeneet Kanaaninmaan valloitussotia. | |
Tämän hän teki opettaakseen Israelin uudet sukupolvet käymään sotaa, etenkin ne, jotka eivät olleet koskaan ennen joutuneet sotaa kokemaan. | |
Hänessä vaikutti Herran henki, ja hän johti tuomarina Israelia. Kun Otniel lähti sotaan, Herra antoi hänen saada voiton Kusan-Riseataimista, aramealaiskuninkaasta, ja niin Otniel alisti tämän kuninkaan valtansa alle. [4. Moos. 27:18] | |
Kun Gideon, Joasin poika, palasi taistelusta Heresin solan kautta, | |
Soreasta ja Estaolista lähti matkaan kuusisataa Danin heimon miestä täysissä sotavarusteissa. | |
Kuudensadan danilaisen sotilaan joukko jäi seisomaan portille, | |
ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet maassa tiedustelijoina, menivät sisään ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat. Pappi seisoi sotilaiden joukossa portilla, | |
vaan kokoontuivat kaupungeistaan Gibeaan ryhtyäkseen sotaan heitä vastaan. | |
Myös israelilaisten sotajoukko tarkastettiin ja laskettiin. Israelilaisia oli, kun benjaminilaiset olivat poissa, yhteensä neljäsataatuhatta miestä, kaikki harjaantuneita sotureita. | |
Israelilaiset lähtivät Beteliin kysymään Jumalalta: "Minkä meidän heimoistamme pitää ensimmäisenä lähteä taisteluun benjaminilaisia vastaan?" Herra vastasi: "Juudan on lähdettävä ensimmäisenä." [Tuom. 1:1,2] | |
Näin israelilaiset lähtivät sotaan benjaminilaisia vastaan ja järjestäytyivät taisteluun Gibean ulkopuolella. | |
Mutta israelilaiset rohkaisivat mielensä ja päättivät ryhtyä jälleen taisteluun samassa paikassa, jossa olivat taistelleet edellisenäkin päivänä. | |
He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: "Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?" Herra oli vastannut: "Teidän on jatkettava taistelua." | |
ja Pinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, toimi siellä pappina. He kysyivät: "Vieläkö meidän pitää jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan, vai joko lopetamme taistelun?" Herra vastasi: "Taistelkaa. Huomenna minä annan teidän kukistaa heidät." [Joos. 22:13, 24:33] | |
Gibean edustalle saapui kymmenentuhannen miehen joukko israelilaisia valiosotureita. Taistelu riehui ankarana, eivätkä benjaminilaiset vielä tajunneet, että heitä uhkasi tuho. | |
Taistelussa israelilaiset kääntyivät ensin pakoon. Surmattuaan kolmisenkymmentä israelilaista benjaminilaiset ajattelivat: "Varmaan lyömme heidät perin pohjin kuten edellisessäkin taistelussa." | |
He pakenivat kohti autiomaata, mutta takaa-ajajat pysyivät heidän kannoillaan. Benjaminilaiset jäivät kaupungista tulevan joukon ja israelilaisten pääjoukon väliin. | |
Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, me vastaamme: 'Antakaa armon käydä oikeudesta. Me emme voineet Gileadin Jabesia vastaan käydyssä sodassa hankkia vaimoja kaikille. Ja te ette olisi voineet itse antaa tyttäriänne heille, koska silloin olisitte syyllistyneet valanne rikkomiseen.'" | |
Sitten israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja pystyttivät leirinsä Eben- Eserin tienoille. Vihollisen sotajoukko oli leiriytynyt Afekiin. [1. Sam. 7:12] | |
Kun filistealaiset olivat järjestäneet joukkonsa israelilaisia vastaan, puhkesi kiivas taistelu. Filistealaiset löivät israelilaiset, ja näitä kaatui taistelukentälle noin neljätuhatta. | |
Samuelin uhratessa filistealaiset kävivät hyökkäykseen israelilaisia vastaan, mutta silloin Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät heidät. [1. Sam. 2:10] | |
ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. | |
Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme." | |
Niinpä ei sodan syttyessä koko Saulin ja Jonatanin väestä kellään muulla ollut miekkaa eikä keihästä kuin Saulilla itsellään ja Jonatanilla. | |
Saul ja hänen joukkonsa kohottivat sotahuudon ja lähtivät taisteluun. Filistealaiset olivat jo nostaneet miekkansa toisiaan vastaan, ja sekasorto oli täydellinen. [Tuom. 7:22; 2. Aik. 20:23] | |
Kun Efraimin vuoristossa piileskelleet israelilaiset kuulivat filistealaisten lähteneen pakoon, hekin yhtyivät taisteluun ja takaa-ajoon. [1. Sam. 13:6] | |
Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin. Taistelu jatkui Bet-Avenin länsipuolelle saakka, | |
Kiivas sota filistealaisia vastaan jatkui koko Saulin elinajan, ja siksi Saul otti joukkoihinsa jokaisen rohkean ja voimakkaan miehen, jonka vain sattui näkemään. | |
Eräs hänen sotilaansa sanoi silloin: "Minä tunnen betlehemiläisen Iisain pojan, joka osaa soittaa hyvin. Hän on urhea ja hyvä soturi, viisas puheissaan ja komeannäköinen, ja Herra on hänen kanssaan." | |
Filistealaiset kokosivat taas joukkonsa ryhtyäkseen sotaan. He kerääntyivät Juudan Sokoon ja pystyttivät leirinsä Sokon ja Asekan välimaastoon Efes-Dammimiin. | |
Myös israelilaiset kokoontuivat Saulin johdolla yhteen, pystyttivät leirinsä Elanlaaksoon ja järjestäytyivät taisteluun filistealaisia vastaan. | |
Goljat seisahtui ja huusi israelilaisten riveihin päin: "Miksi te kaikki ryhtyisitte taisteluun? Tässä teillä on filistealainen! Te olette Saulin miehiä, valitkaa siis joukostanne yksi, joka tulee tänne minua vastaan. | |
Iisain kolme vanhinta poikaa olivat lähteneet Saulin kanssa sotaan. Sotaretkelle lähteneistä pojista vanhin oli nimeltään Eliab, toinen Abinadab ja kolmas Samma. [1. Sam. 16:6,8,9] | |
Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat toisten huostaan ja lähti matkaan, kuten Iisai oli käskenyt. | |
Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: "Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut." | |
Saul sanoi Daavidille: "Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti." | |
ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme." | |
Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa. | |
Saul sanoi Daavidille: "Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Merabin. Pysy sinä minun soturinani ja käy Herran sotia." Saul näet ajatteli: "Itse en voi koskea Daavidiin, kaatakoon hänet filistealaisen käsi." | |
Kun sota syttyi, Daavid lähti jälleen taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille niin suuren tappion, että he hajaantuivat pakoon hänen tieltään. | |
Saul kutsui koolle koko sotaväkensä lähteäkseen Keilaan ja saartaakseen Daavidin miehineen sinne. | |
Suo anteeksi palvelijasi rohkeus! Mutta Herra on totisesti antava sinun sukusi säilyä, sillä sinä käyt Herran sotaa, eikä mikään paha satu sinuun koko elinaikanasi. [2. Sam. 7:16+ | 4. Moos. 21:14+] | |
Ja hän jatkoi: "Niin totta kuin Herra elää, vain Herra itse saa lyödä voideltunsa kuoliaaksi. Hänen hetkensä tulee ja hän kuolee, tai hän lähtee sotaan ja kohtaa tuhonsa siellä. [Room. 12:19] | |
Mutta filistealaisten päälliköt sanoivat vihaisina: "Lähetä se mies takaisin. Palatkoon hän siihen paikkaan, jonka olet antanut hänen haltuunsa! Sotaan hän ei saa tulla meidän mukanamme, ettei hän taistelussa kääntäisi aseitaan meitä vastaan. Miten hän voisi paremmin hankkiutua herransa suosioon kuin miestemme päiden hinnalla? [1. Sam. 27:6; 1. Aik. 12:20] | |
Akis vastasi hänelle: "Voit olla varma siitä, että minun silmissäni olet hyvä kuin Jumalan enkeli, mutta filistealaisten päälliköt sanovat, ettet saa tulla sotaan meidän mukanamme. [2. Sam. 14:17,20] |