header
Sanahaku מות (maveth maw'-veth) death

Löytyi 153 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Moos. 21:16 

ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan." Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.

1. Moos. 25:11 

Abrahamin kuoltua Jumalan siunaus seurasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak jäi asumaan Lahai-Roin kaivon tienoille. [1. Moos. 16:14, 24:62]

1. Moos. 26:18 

Hän kaivatti uudelleen auki isänsä Abrahamin päivinä kaivetut kaivot, jotka filistealaiset olivat Abraha- min kuoleman jälkeen tukkineet, ja antoi niille samat nimet kuin hänen isänsä oli antanut.

1. Moos. 27:2 

Iisak sanoi: "Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla.

1. Moos. 27:7 

'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.'

1. Moos. 27:10 

Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaan- sa."

1. Moos. 50:16 

Ja he lähettivät Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa isämme käski meitä

2. Moos. 10:17 

Antakaa minulle anteeksi rikkomukseni vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, ottamaan minulta pois tämä hirvittävä rangaistus."

3. Moos. 11:31 

Nämä pikkueläimet ovat saastaisia. Jokainen, joka koskee tällaisen eläimen raatoon, on epäpuhdas iltaan saakka.

3. Moos. 11:32 

Kaikki, mitä jonkin tällaisen eläimen raato koskettaa, tulee epäpuhtaaksi, olipa kyseessä puuesine, vaate, nahka tai säkkikangas. Tällainen esine, mihin tahansa sitä käytetäänkin, on pantava veteen ja pidettävä siinä iltaan saakka; sitten se on jälleen puhdas.

3. Moos. 16:1 

Herra puhui Moosekselle sen jälkeen, kun kaksi Aaronin poikaa oli kuollut astuttuaan Herran eteen. [3. Moos. 10:2]

4. Moos. 6:7 

Vaikka häneltä kuolisi isä tai äiti, veli tai sisar, hän ei saa tulla heidän takiaan epäpuhtaaksi. Hänen tukkansa on merkkinä omistautumisesta Jumalalle. [3. Moos. 21:11]

4. Moos. 16:29 

Jos nuo kuolevat tavalliseen tapaan ja saavat saman kohtalon kuin muutkin ihmiset, niin Herra ei ole minua lähettänyt.

4. Moos. 23:10 

Kuka laskisi Jaakobin jälkeläiset, joita on kuin tomuhiukkasia, kuka Israelin kansan, monilukuisen kuin hiekanjyvät? Saisinpa kuolla oikeamielisten lailla, olisipa loppuni niin kuin heidän!  [1. Moos. 13:16, 28:14]

4. Moos. 26:10 

Mutta maa repesi heidän altaan ja nieli sekä heidät että Korahin, ja samalla tuhoutuivat heidän kannattajansa, kun tuli poltti kaksisataaviisikymmentä miestä. Näin heistä tuli varoittava esimerkki. [4. Moos. 16:32,33+ | 4. Moos. 16:35+]

4. Moos. 33:39 

Kuollessaan Horinvuorella Aaron oli sadankahdenkymmenenkolmen vuoden ikäinen.

4. Moos. 35:25 

Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka.

4. Moos. 35:28 

Surmaajan on pysyttävä turvakaupungissa ylipapin kuolemaan saakka, mutta ylipapin kuoltua hän saa palata kotiinsa.

4. Moos. 35:32 

Älkää hyvitysmaksua vastaankaan salliko turvakaupunkiin paenneen surmaajan palata kotiseudulleen, ennen kuin ylipappi on kuollut.

5. Moos. 19:6 

Jos turvapaikkaan olisi pitkä matka, verikostoon velvoitettu vainajan lähisukulainen, joka kiihdyksissään lähtee ajamaan surmaajaa takaa, voisi tavoittaa tämän ja lyödä hänet hengiltä, vaikka surmaaja ei ole ansainnut kuolemanrangaistusta, kun hänellä ei entuudestaan ollut kaunaa surmattua kohtaan.

5. Moos. 21:22 

"Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun,

5. Moos. 22:26 

mutta tytölle ei saa tehdä mitään. Hän ei ole tehnyt syntiä, josta rangaistaan kuolemalla, sillä tapaus on verrattavissa siihen, että joku käy toisen kimppuun ja tappaa hänet.

5. Moos. 30:15 

"Minä olen tänään pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, menestyksen ja tuhon.

5. Moos. 30:19 

"Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. [5. Moos. 4:26, 11:26; Sir. 15:16,17]

5. Moos. 31:27 

Minä tiedän, miten niskoittelevia ja kapinoivia te olette. Kun te nytkin, vaikka minä vielä olen elossa, niskoittelette Herraa vastaan, kuinka paljon enemmän te niskoittelettekaan minun kuolemani jälkeen!

5. Moos. 31:29 

Minä tiedän, että te minun kuoltuani lankeatte syntiin ja käännytte pois siltä tieltä, jota käskin teidän kulkea. Tulevina päivinä teitä kohtaa onnettomuus, koska te rikotte Herran tahtoa vastaan ja herätätte teoillanne hänen vihansa."

5. Moos. 33:1 

Tämä on se siunaus, jonka Mooses, Jumalan mies, ennen kuolemaansa lausui israelilaisille. [1. Moos. 49:1]

5. Moos. 34:7 

Mooses oli kuollessaan sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen, mutta hänen näkönsä ei ollut hämärtynyt ja hän oli vielä täysissä voimissaan. [5. Moos. 31:2]

Joos. 1:1 

Palvelijansa Mooseksen kuoltua Herra sanoi Joosualle, Nunin pojalle, Mooseksen apulaiselle: [2. Moos. 17:9+]

Joos. 2:13 

Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta."

Joos. 20:6 

Surmaajan on jäätävä kaupunkiin, ja hänen asiansa on julkisesti tutkittava. Vasta kun virassa oleva ylipappi kuolee, surmaaja saa palata kotiinsa siihen kaupunkiin, josta hän oli paennut."

Tuom. 1:1 

Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta: "Minkä heimon on ensimmäisenä lähdettävä sotaan kanaanilaisia vastaan?" [4. Moos. 27:21; Tuom. 20:18]

Tuom. 13:7 

Hän sanoi minulle: 'Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä olutta äläkä syö mitään epäpuhdasta, sillä poika on Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.'"

Tuom. 16:30 

Sitten hän sanoi: "Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!" Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään.

1. Sam. 5:11 

He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkku takaisin sinne, minne se kuuluu! Muuten se tappaa meidät kaikki." Koko kaupungissa vallitsi kuolemankauhu, sillä Herran käsi lepäsi raskaana sen päällä.

1. Sam. 15:32 

Sitten Samuel käski: "Tuokaa tänne Agag, Amalekin kuningas!" Agag tuli hänen luokseen kahlehdittuna ja sanoi: "Kuinka katkeraa onkaan kuolla!"

1. Sam. 15:35 

Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta.

1. Sam. 20:3 

Mutta Daavid väitti: "Isäsi tietää hyvin, että sinä olet kiintynyt minuun, ja hän ajattelee: 'Tämä ei saa tulla Jonatanin tietoon, muuten hän pahoittaa mielensä.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä elät, vain askel on minun ja kuoleman välillä!"

1. Sam. 20:31 

Mutta niin kauan kuin Iisain poika on hengissä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä miehet hakemaan hänet heti tänne. Nyt hän on kuoleman oma!" [1. Sam. 15:28]

1. Sam. 26:16 

Olet hoitanut tehtäväsi huonosti! Niin totta kuin Herra elää, te olette nyt kuoleman omat, kun ette suojelleet kuningastanne, Herran voideltua. Katso nyt, mihin ovat joutuneet kuninkaan keihäs ja vesipullo hänen päänsä vierestä!"

2. Sam. 1:1 

Saul oli kuollut. Daavid oli palannut sotaretkeltään voitettuaan amalekilaiset ja oli majaillut kaksi päivää Siklagissa. [1. Sam. 30:17-31]

2. Sam. 1:23 

Saul ja Jonatan, eläessään rakastetut ja ylistetyt, eivät kuollessaankaan eronneet. He olivat nopeampia kuin kotkat, väkevämpiä kuin leijonat. [1. Sam. 20:2]

2. Sam. 3:33 

Kuningas lauloi Abnerille tämän valituslaulun: -- Oliko Abnerin kuoltava niin kuin tyhmyri kuolee? [2. Sam. 1:17]

2. Sam. 6:23 

Eikä Saulin tytär Mikal koko elinaikanaan saanut lasta.

2. Sam. 12:5 

Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: "Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma.

2. Sam. 15:21 

Ittai vastasi kuninkaalle: "Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät: minä tahdon olla siellä, missä herrani ja kuninkaani on, olipa edessä elämä tai kuolema." [Ruut 1:16]

2. Sam. 19:29 

Sinulla olisi ollut oikeus surmata koko isäni suku, mutta sinä asetit minut, palvelijasi, niiden joukkoon, jotka aterioivat pöydässäsi. Olisiko minulla enää oikeutta muuhun, voisinko enää anoa mitään kuninkaalta?" [2. Sam. 9:9-13]

2. Sam. 20:3 

Kun kuningas Daavid oli tullut Jerusalemiin palatsiinsa, hän siirrätti sieltä vartioituun rakennukseen kymmenen sivuvaimoaan, jotka hän oli jättänyt pitämään huolta palatsista. Hän antoi heille kaiken, mitä he tarvitsivat, mutta ei enää käynyt heidän luonaan, ja he pysyivät kuolemaansa asti eristettyinä, elävän miehen leskinä. [2. Sam. 15:16, 16:21,22]

2. Sam. 22:5 

Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat, [Ps. 55:5]

2. Sam. 22:6 

tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat. [Ps. 116:3]

1. Kun. 2:26 

Pappi Abjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. Minä en kuitenkaan sinua surmaa, koska olet isäni Daavidin aikana kantanut Herran, minun Jumalani, arkkua ja kokenut samat vaivat kuin isänikin." [1. Sam. 22:20-23; 2. Sam. 15:23-29]

1. Kun. 11:40 

Kun Salomo sitten yritti surmauttaa Jerobeamin, tämä pakeni Egyptiin Sisakin, Egyptin kuninkaan, luo ja viipyi siellä Salomon kuolemaan saakka.

2. Kun. 1:1 

Ahabin kuoleman jälkeen Moab nousi kapinaan ja irrottautui Israelista. [2. Kun. 3:5]

2. Kun. 2:21 

Hän meni kaupungista lähteelle, josta seudun vedet saivat alkunsa, heitti suolan lähteeseen ja sanoi: "Näin sanoo Herra: 'Minä teen terveeksi tämän veden. Enää se ei tuota kuolemaa eikä hedelmättömyyttä.'"

2. Kun. 3:5 

Mutta kun Ahab kuoli, Moabin kuningas ei enää tunnustanut Israelin kuninkaan herruutta. [2. Kun. 1:1]

2. Kun. 4:40 

Mutta kun keittoa annettiin miehille ja he maistoivat sitä, he huusivat: "Jumalan mies, padassa on kuolema!" Syömisestä ei tullut mitään.

2. Kun. 14:17 

Juudan kuningas Amasja, Joasin poika, eli vielä viisitoista vuotta sen jälkeen kun Israelin kuningas Joas, Joahasin poika, oli kuollut.

2. Kun. 15:5 

Herra löi kuningasta spitaalilla, niin että hänen oli kuolinpäiväänsä saakka asuttava erillisessä talossa. Hänen poikansa Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa. [3. Moos. 13:46+]

Jes. 6:1 

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. [2. Kun. 15:7; 2. Aik. 26:23 | Hes. 1:26; Dan. 7:9; Ilm. 4:2]

Jes. 14:28 

Kuningas Ahasin kuolinvuonna tuli tämä ennussana:  [2. Kun. 16:20; 2. Aik. 28:27]

Jes. 25:8 

Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut.  [1. Kor. 15:54; 2. Tim. 1:10 | Ilm. 7:17, 21:4]

Jes. 28:15 

Näin olette sanoneet: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa, tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen. Kun tuhotulva vyöryy kohti, se ei saavuta meitä, sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan, valheen suojaan me olemme piiloutuneet."  [Viis. 1:16]

Jes. 28:18 

teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa. Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne, se lyö teidät maahan.

Jes. 38:18 

Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. [38:18,19: Ps. 6:6+]

Jes. 53:9 

Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.  [Matt. 27:57 | Joh. 8:46; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22]

Jes. 53:12 

Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.  [Luuk. 22:37, 23:34]

Jer. 8:3 

Kaikki, jotka silloin ovat jäljellä tästä pahasta sukupolvesta, minä karkotan pois maasta. Ja minne ikinä he joutuvatkin, heidän mielestään kuolema on elämää parempi."

Jer. 9:20 

"Kuolema on kiivennyt ikkunoistamme sisään ja astunut saleihimme. Se on temmannut lapset kaduilta, nuorukaiset toreilta."

Jer. 15:2 

Jos kansa kysyy: 'Minne me menemme?', niin vastaa: "Näin sanoo Herra: -- Joka on ruton oma, se menköön ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!  [Jes. 51:19+]

Jer. 18:21 

Mutta nyt anna heidän lastensa nääntyä nälkään, anna heidät miekan uhriksi! Tappakoon rutto vastustajani, tee heidän vaimoistaan lapsettomia ja leskiä, lyököön miekka sodassa heidän poikansa!

Jer. 18:23 

Sinä, Herra, tiedät kaikki heidän juonensa: he aikovat tappaa minut. Älä anna anteeksi heidän rikostaan, älä unohda heidän syntiään. Kaatukoot he eteesi, lyö heidät maahan vihasi päivänä! 

Jer. 21:8 

"Julista tälle kansalle nämä minun sanani: Kuunnelkaa! Minä, Herra, annan teidän valita joko elämän tai kuoleman.

Jer. 26:11 

Papit ja profeetat sanoivat heille ja kansanjoukolle: "Tämä mies on tuomittava kuolemaan! Olette omin korvin kuulleet, mitä hän on tästä kaupungista puhunut."

Jer. 26:16 

Silloin johtomiehet ja väkijoukko sanoivat papeille ja profeetoille: "Ei kuolemantuomiota tälle miehelle! Hän on puhunut meille Herran, Jumalamme, lähettämänä."

Jer. 43:11 

Nebukadnessar hyökkää Egyptiin ja kukistaa sen. Joka on ruton oma, se kuolee ruttoon, joka vankeuden, se joutuu vankeuteen, joka miekan, se kaatuu miekkaan. [Jer. 15:2; Sak. 11:9]

Jer. 52:11 

Sidkialta itseltään hän käski sokaista silmät ja käski panna hänet pronssikahleisiin. Nebukadnessar vei hänet Babyloniin ja heitti vankilaan. Siellä Sidkia joutui olemaan kuolemaansa saakka.

Jer. 52:34 

Kuningas takasi hänelle vakinaisen elatuksen, ja hän sai päivittäin sen minkä tarvitsi, koko elämänsä ajan aina kuolinpäiväänsä asti.

Hes. 18:23 

Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää? [Hes. 33:11; 2. Piet. 3:9]

Hes. 18:32 

En minä tahdo kenenkään kuolemaa -- näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!

Hes. 28:10 

Sinä kuolet muukalaisten käsissä kuin kuka tahansa ympärileikkaamaton. Minä olen puhunut, sanoo Herra Jumala."  [Hes. 32:24]

Hes. 31:14 

"Enää eivät veden äärellä kasvavat puut kohoa korkeuksiin, enää ne eivät kohota latvaansa pilvien keskelle. Yksikään vettä juova puu ei enää kestä lujana korkeuksissaan. Ne syöstään kaikki kuoleman valtaan, alimpaan tuonelaan, hautaan vaipuneiden ihmisten pariin.

Hes. 33:11 

Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset! [Hes. 18:23; 2. Piet. 3:9]

Hoos. 13:14 

Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta, vapauttaa teidät kuolemasta? Missä on mahtisi, kuolema, missä on pistimesi, tuonela? Ei enää ole säälin aika.  [1. Kor. 15:55]

Joona 4:3 

Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää."

Joona 4:9 

Mutta Jumala kysyi Joonalta: "Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa risiinikasvin tähden?" Joona vastasi: "Kyllä on, tahtoisin kuolla."

Hab. 2:5 

Totisesti, rikkaus on petollista. Ahne ei saa kylläkseen, vaikka hän levittää kitansa ammolleen kuin tuonela ja on kyltymätön kuin kuolema, vaikka hän kahmii luokseen kaikki kansat ja haalii itselleen kansakunnat. [Sananl. 27:20]

Ps. 6:6 

Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa.  [Ps. 30:10, 88:11-13, 115:17; Jes. 38:18,19]

Ps. 7:14 

Hän tekee aseensa tappaviksi, nuolensa polttaviksi.

Ps. 9:14 

Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta. [Job 38:17+]

Ps. 13:4 

Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani! Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan,

Ps. 18:5 

Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.

Ps. 18:6 

Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

Ps. 22:16 

Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

Ps. 33:19 

Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli.  [Job 5:20+]

Ps. 49:15 

Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.*

Ps. 49:18 

Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. [Job 1:21; Saarn. 5:14; 1. Tim. 6:7]

Ps. 55:5 

Sydän hakkaa rinnassani, kuoleman kauhut hyökkäävät kimppuuni.

Ps. 55:16 

Kuolema periköön heidät, menkööt he elävinä alas tuonelaan! Heidän asuinsijansa ovat pahuutta täynnä. 

Ps. 56:14 

Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo. 

Ps. 68:21 

Jumala on meille pelastuksen Jumala. Herra, Herra pelastaa kuolemasta. 
Sivu: 1 2>