Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 223 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta. | |
muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. [Sir. 44:18] | |
Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa." | |
Mutta kun Jumala hävitti tasangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään, ja sen vuoksi hän toimitti Lootin pois tuhon keskeltä ennen kuin hävitti kaupungit, joissa Loot oli asunut. | |
Mutta Jumala muisti myös Raakelia ja kuuli hänen rukouksensa. Hän antoi Raakelin tulla hedelmällisek- si, | |
Älä unohda minua, kun sinun käy hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta. | |
Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet. | |
Silloin ylijuomanlaskija sanoi faraolle: "Minun täytyy nyt ottaa puheeksi rikkomukseni. | |
Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä. Hän sanoi: "Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mistä maahan olisi helpointa tunkeutua." [1. Moos. 37:8,10] | |
Jumala kuuli heidän vaikerruksensa ja muisti Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille antamansa lupauksen. [1. Moos. 15:18, 26:24, 28:13] | |
Nyt olen kuullut, miten israelilaiset vaikertavat egyptiläisten orjuuttamina, ja niin olen muistanut lupaukseni. [2. Moos. 2:24] | |
Mooses sanoi kansalle: "Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden maasta, sillä Herra vei väkevällä kädellään teidät sieltä pois. Sinä päivänä ei saa syödä hapanta leipää. [5. Moos. 5:6; Tuom. 6:8; Jer. 34:13; Miika 6:4] | |
"Muista pyhittää lepopäivä. [2. Moos. 23:12, 31:13, 34:21, 35:2; 5. Moos. 5:12] | |
Rakentakaa maa-alttari minua varten ja uhratkaa sillä polttouhrinne ja yhteysuhrinne, lampaanne ja nautanne. Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä. | |
Noudattakaa tarkoin kaikkia minun käskyjäni. Älkää kutsuko avuksi vieraita jumalia, niiden nimiä älkää päästäkö huulillenne. [Joos. 23:7] | |
Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia, joille vannoit oman itsesi kautta: 'Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että heitä on kuin taivaan tähtiä, ja annan heille ikuiseksi omaisuudeksi sen maan, jonka olen heille luvannut.'" [1. Moos. 12:7, 26:4, 28:13] | |
"Jokainen, joka ensimmäisenä tulee ulos äitinsä kohdusta, kuuluu minulle, samoin jokainen karjaasi syntyvä urospuolinen esikoinen, niin sonnivasikka kuin karitsakin. [2. Moos. 13:2+] | |
minä muistan lupaukseni, jonka annoin Jaakobille, Iisakille ja Abrahamille, ja muistan myös heidän maataan. | |
Minä muistan heitä ja liittoa, jonka tein heidän esi-isiensä kanssa, kun toin heidät kaikkien kansojen nähden pois Egyptistä ja osoitin olevani heidän Jumalansa. Minä olen Herra." | |
viedä vaimonsa papin luo ja tuoda vaimonsa puolesta uhrilahjaksi kymmenesosa eefa-mittaa ohrajauhoja. Hän ei kuitenkaan saa kaataa jauhoihin öljyä eikä panna päälle suitsuketta, sillä tämä ruokauhri annetaan mustasukkaisen epäilyksen takia. Se on selvitysuhri, jonka tarkoituksena on tuoda ilmi, onko epäilyyn aihetta. [3. Moos. 5:11] | |
Kun omassa maassanne lähdette taisteluun hyökkääjää vastaan, puhaltakaa hälytyssoitto. Silloin Herra, teidän Jumalanne, muistaa teitä ja te saatte voiton vihollisistanne. [2. Aik. 13:12] | |
Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! | |
Teillä tulee olla tällaiset tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja täyttäisitte ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta. | |
Kun te näin muistatte kaikki minun käskyni ja täytätte ne, te pysytte Jumalallenne pyhitettyinä. | |
Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää. [2. Moos. 6:6] | |
Älkää kuitenkaan pelätkö niitä, vaan pitäkää aina mielessänne, mitä Herra, teidän Jumalanne, teki faraolle ja koko Egyptille. | |
Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. | |
"Muistakaa Herraa, Jumalaanne. Hän yksin antaa teille voimaa hankkia vaurautta. Herra täyttää nyt lupauksensa, jonka hän valalla vahvistaen antoi esi- isillenne. | |
"Älkää koskaan unohtako, kuinka te autiomaassa herätitte Herran, Jumalanne, vihan. Egyptistä lähdöstänne aina siihen saakka, kun tulitte tänne, te olette niskoitelleet Herraa vastaan. [Ps. 95:10; Hepr. 3:10] | |
Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia. Älä tuomitse tätä kansaa, vaikka se on uppiniskainen, kelvoton ja syntinen. | |
Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut vapaaksi. Sen tähden minä annan sinulle nyt tämän käskyn. | |
Ette saa syödä uhrilihan kanssa mitään hapatettua. Seitsemänä päivänä saatte syödä vain happamatonta leipää, kiireessä valmistettua hätäleipää. Kiireesti te jouduitte lähtemään Egyptistä. Tämä hätäleipä muistuttaa teitä koko elämänne ajan siitä päivästä, jona lähditte Egyptin maasta. [2. Moos. 13:6,7, 34:18] | |
Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä. Noudattakaa sen tähden tarkoin näitä käskyjä. | |
Muistakaa, mitä Herra, teidän Jumalanne, teki Mirjamille, kun olitte matkalla pois Egyptistä. [4. Moos. 12:10] | |
Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudatettava näitä käskyjä. [5. Moos. 5:15] | |
Muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä. Sen tähden teidän on noudatettava näitä käskyjä. [5. Moos. 5:15] | |
"Muistakaa, mitä amalekilaiset tekivät teille, kun olitte tulossa Egyptistä. [2. Moos. 17:8] | |
Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla. | |
"Muistakaa se käsky, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille sanoessaan: 'Herra, teidän Jumalanne, suo teille rauhan ja antaa teille tämän maan.' [4. Moos. 32:20-22; 5. Moos. 3:18] | |
Te ette saa sekoittua niihin kansoihin, joita vielä elää teidän keskuudessanne. Älkää palvoko älkääkä kumartako niiden kansojen jumalia, älkää vannoko niiden nimeen, älkää edes mainitko niitä, [2. Moos. 23:13; 5. Moos. 12:3; Jer. 5:7; Sef. 1:5] | |
eivätkä muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän ympärillään asuvien vihollisten käsistä. | |
"Puhukaa Sikemin miesten kanssa ja kysykää heiltä, kumpi heidän mielestään on parempi, sekö että heitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin poikia, vai se että heillä on hallitsijanaan yksi ainoa mies. Muistuttakaa heitä, että minussa virtaa saman suvun veri kuin heissäkin." [Tuom. 8:30,31] | |
Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!" [Judit 13:7; Hepr. 11:34] | |
ja teki tämän lupauksen: "Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan." [4. Moos. 6:5; Tuom. 13:5] | |
Varhain seuraavana aamuna he nousivat rukoilemaan Herraa. Sitten he palasivat kotiinsa Ramaan. Kun Elkana oli maannut vaimonsa Hannan kanssa, Herra vastasi Hannan rukoukseen. | |
Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia. | |
silloin ei tämäkään tapaus voi horjuttaa sinua eikä vaivata tuntoasi. Ethän sinä vuodattanut turhaan verta etkä kostanut omin käsin. Sitten kun Herra on osoittanut sinulle hyvyytensä, sinä varmaankin muistat minua, palvelijaasi." | |
Sotaväen päällikkönä oli Joab, Serujan poika, ja kuninkaan sihteerinä Josafat, Ahiludin poika. 2. 8:16-18:[ 2. Sam. 20:23-26 : 1. Aik. 2:16] | |
Nainen sanoi: "Jospa kuningas vakuuttaisi Herransa ja Jumalansa kautta, ettei verikosto saa aiheuttaa lisää tuhoa ja ettei poikaani raivata pois tieltä!" Daavid vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius ole putoava poikasi päästä." [1. Sam. 14:45; 1. Kun. 1:52] | |
Absalom oli eläessään pystyttänyt itselleen Kuninkaanlaaksoon muistomerkin. Hän oli näet sanonut: "Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston." Muistomerkille hän antoi oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä Absalomin patsaaksi. [1. Moos. 14:17 | 2. Sam. 14:27] | |
ja sanoi: "Herrani, anna anteeksi rikokseni äläkä muistele, kuinka pahasti palvelijasi käyttäytyi silloin kun herrani ja kuninkaani lähti Jerusalemista. Kuningas, kunpa et muistelisi sitä! [2. Sam. 16:6-8] | |
Adoram* oli verotöiden valvojana ja Josafat, Ahiludin poika, sihteerinä. [ 4:6:nAdoram on sama henkilö kuin 1. Kun. Adoniram.] | |
kirjureina Sisan pojat Elihoref ja Ahia, sihteerinä Josafat, Ahiludin poika, | |
Leski sanoi silloin Elialle: "Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani!" [Luuk. 5:8] | |
Jehu sanoi Bidkarille, vaunusoturilleen: "Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: [1. Kun. 21:19, 22:38] | |
He kutsuivat kuningasta, mutta vain hovin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, hovikirjuri Sebna ja kuninkaan sihteeri Joah, Asafin poika, menivät tapaamaan heitä. [Jes. 22:15,20] | |
Hovin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, hovikirjuri Sebna ja kuninkaan sihteeri Joah, Asafin poika, repäisivät vaatteensa ja palasivat Hiskian luo kertomaan, mitä ylin juomanlaskija oli sanonut. [1. Moos. 37:29+] | |
"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti. [1. Sam. 12:24+] | |
Sinä päivänä te sanotte: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa! Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa, julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. [1. Aik. 16:8; Ps. 105:1] | |
Sillä sinä, Israel, olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa, et ole muistanut turvakalliotasi. Istuta vain edelleenkin istutuksiasi ihanille jumalille ja kasvata vieraita köynnöksiä! | |
Niin Juuda saattaa Egyptin hämminkiin: aina kun Juudan maa mainitaan, egyptiläiset säikähtäen muistavat suunnitelman, jonka Herra Sebaot on laatinut Egyptin varalle. | |
-- Käy harppuinesi kaupungin katuja kiertelemään, sinä unohdettu tyttö! Kun hyvin soittelet, laulat, sinut muistetaan taas! | |
Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä. Nyt vain sinun nimesi on huulillamme. | |
Hovin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, hovikirjuri Sebna ja kuninkaan sihteeri Joah, Asafin poika, menivät tapaamaan häntä. [Jes. 22:15,20] | |
Hovin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, hovikirjuri Sebna ja kuninkaan sihteeri Joah, Asafin poika, repäisivät vaatteensa ja palasivat Hiskian luo kertomaan, mitä ylin juomanlaskija oli sanonut. [1. Moos. 37:29+] | |
"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti. | |
-- Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! | |
Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi. [Jes. 44:22; Jer. 31:34, 33:8; Miika 7:18] | |
Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. [Jes. 43:1] | |
Ottakaa tämä varteen ja olkaa tarkkoina, pitäkää tämä mielessänne, te luopiot! | |
Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen: minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole. Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni. | |
Sinä sanoit: "Aina ja iäti minä olen valtiatar." Muuta et päästänyt mieleesi, kaiken loppua et ajatellut. | |
Kuule, sinä Jaakobin suku, jota kutsutaan Israelin nimellä, kuulkaa, te jotka olette versoneet Juudan siemenestä ja vannotte Herran nimeen, te jotka sanotte olevanne Israelin Jumalan palvelijoita mutta ette ole, ette vakaasti ja vilpittömästi. [Jer. 4:2] | |
Kuulkaa minua, kaukaiset rannat, kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä! Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. [Jer. 1:5] | |
Älä pelkää, ei sinua enää nöyryytetä, älä häpeile, et sinä jää häväistyksi. Nuoruutesi nöyryytyksen sinä saat unohtaa etkä enää ole muistava leskeytesi häpeää, | |
Ketä sinä niin pelkäsit, ketä niin säikyit, että petit minua? Minua et muistanut, minusta et välittänyt. Kun olen vaiti, kun olen kätkössä, sinä et minua pelkää. [Jes. 42:14] | |
Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijoita. Hetkeksikään he eivät saa herpaantua, eivät päivällä eivätkä yöllä. -- Te, jotka huudatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa! | |
Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa. [Ps. 105:5,6] | |
Silloin he muistivat menneet päivät, muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa, ja he kysyivät: -- Missä on hän, joka vedestä nosti omalle laumalleen paimenen ja asetti häneen pyhän henkensä? [2. Moos. 2:1-10; 4. Moos. 11:25; Ps. 77:21] | |
Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi. Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä. | |
Herra, älä ylen määrin vihastu meihin, älä loputtomiin muistele meidän pahoja tekojamme. Katso meitä. Kaikki me olemme sinun kansaasi. | |
Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. [Jes. 66:22; 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1] | |
Te teurastatte härkiä, ja kohta taas tapatte ihmisiä, te uhraatte lampaan kuin taittaisitte koiralta niskan. Sian verta ovat teidän ruokauhrinne, pahan palvontaa teidän suitsutuksenne. Te olette valinneet omat tienne ja mieltyneet omiin iljetyksiinne, | |
"Julista Jerusalemissa koko kaupungin kuullen: -- Näin sanoo Herra: Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori, muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian. Sinä seurasit minua autiomaassa, maassa, jossa mikään ei kasva. [Hes. 16:8] | |
"Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: 'Missä on Herran liitonarkku?' Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä. [Jer. 31:33] | |
Ilmoittakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille: "Piirittäjät ovat tulossa! He tulevat kaukaisesta maasta, he kohottavat sotahuutonsa Juudan kaupunkeja vastaan." | |
Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: "Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!" | |
Näin sanoo Herra tästä kansasta: "He kulkevat sinne ja tänne eivätkä hillitse askeleitaan -- se on heille mieleen! Mutta minä, Herra, en enää sitä siedä. Minä muistan heidän rikoksensa ja rankaisen heitä heidän synneistään." [Jer. 2:31 | Hoos. 8:13, 9:9] | |
Sinun nimeesi me vetoamme -- älä heitä meitä pois, älä anna valtaistuimesi kunnian joutua häväistyksi! Muista liittoa, jonka teit kanssamme, älä anna sen raueta! | |
-- Herra, sinä tunnet minut! Muista minua ja pidä minusta huoli, kosta sinä ahdistajilleni! Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen, muuten joudun tuhon omaksi. Näethän, kuinka he häpäisevät minua sinun tähtesi! | |
Niin heidän lapsensakin muistavat nämä alttarit ja asera-paalut, joita on vihreiden puiden katveessa, korkeilla kukkuloilla [2. Moos. 34:13+] | |
Miksi hyvä palkitaan pahalla? He ovat kaivaneet kuopan, jotta minä lankeaisin siihen. Muista, kuinka minä sinun edessäsi olen puhunut heistä hyvää kääntääkseni vihasi heistä pois. [Jer. 4:10] | |
Mutta kun sanoin: "Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään", tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa. | |
Mutta älkää enää kysykö: "Mikä on Herran taakka?" Sillä se, joka näin sanoo, saa taakakseen omat sanansa. Te vääristelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, meidän Jumalamme, sanat! | |
Eikö Efraim ole minun rakas poikani, silmieni ilo? Vaikka puhunkin Efraimia vastaan, en voi häntä unohtaa. Minun sydämeni heltyy, en voi olla armahtamatta häntä, sanoo Herra. | |
Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." [Jes. 54:13; Joh. 6:45 | Jes. 43:25+] | |
"Eivätkö juuri uhrit, joita olette uhranneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla -- te itse, teidän isänne, kuninkaanne, ruhtinaanne ja koko kansa -- ole syynä onnettomuuteenne? Herra muistaa ne, ja ne loukkaavat häntä! | |
Te, jotka olette pelastuneet sen miekalta, paetkaa, älkää viivytelkö! Muistakaa Herraa, vaikka olette kaukana, älkää unohtako Jerusalemia. [Ps. 137:5,6] | |
"Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. [Hes. 18:24, 33:12] |