Raamattu.uskonkirjat.net

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku (esim. pelastus):		Hakualue:
Sanahaun ohje

Aihehaku (esim. pelastus):
Aihehaun ohje

Raamatunpaikka (esim. Joh. 3:16):		Asiayhteys:
Raamatun kirjojen lyhenteet

Raamatun teksti	Vertailuteksti 1	Vertailuteksti 2

Sanahaku בכה (bakah baw-kaw' ) weep

Löytyi 100 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Moos. 21:16	ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan." Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.
1. Moos. 23:2	Hän kuoli Kir- jat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä.
1. Moos. 27:38	Silloin Esau sanoi isälleen: "Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!" Ja Esau itki katkerasti. [Hepr. 12:17]
1. Moos. 29:11	Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.
1. Moos. 33:4	Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.
1. Moos. 37:35	Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo." Ja isä itki Joosefia.
1. Moos. 42:24	Joosef poistui heidän luotaan ja itki. Palattuaan hän puhui vielä heidän kanssaan, otti sitten Simeonin heidän joukostaan ja vangitutti hänet heidän nähtensä.
1. Moos. 43:30	Sitten Joosef poistui kiireesti, sillä nähdessään veljensä Benjaminin hän liikuttui niin, että hänen oli vaikea pidättää itkuaan. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.
1. Moos. 45:14	Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki.
1. Moos. 45:15	Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan.
1. Moos. 46:29	ja Joosef valjastutti vaununsa ja lähti sinne isäänsä Israelia vastaan. Heti kun hän näki Jaakobin, hän riensi syleilemään häntä ja itki pitkään hänen olkaansa vasten.
1. Moos. 50:1	Joosef kumartui itkien isänsä ylle ja suuteli hänen kasvojaan. [1. Moos. 46:4]
1. Moos. 50:3	Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. Egyptiläiset surivat häntä seitsemänkymmentä päivää.
1. Moos. 50:17	sanomaan sinulle näin: 'Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi." Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun.
2. Moos. 2:6	Avatessaan korin hän näki, että siinä oli lapsi, joka itki. Faraon tyttären valtasi sääli, ja hän sanoi: "Tämä on varmaan heprealaisten poikia."
3. Moos. 10:6	Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojilleen Eleasarille ja Itamarille: "Älkää avatko hiuksianne levälleen älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi ja ettei Herran viha kohtaisi koko Israelin kansaa. Mutta Israelin suvun, teidän veljienne, tulee itkeä ja surra sitä paloa, jonka Herra sytytti. [2. Moos. 28:1 \| 3. Moos. 21:10]
4. Moos. 11:4	Israelilaisten mukana seuranneessa sekalaisessa väessä heräsi hillitön ruoanhimo. Israelilaiset itsekin rupesivat taas valittamaan ja sanoivat: "Olisipa meillä nyt kunnon ruokaa! [2. Moos. 12:38 \| 2. Moos. 16:3; Ps. 78:18; 1. Kor. 10:6]
4. Moos. 11:10	Mooses kuuli, miten israelilaiset itkivät telttojensa ovella. Herra vihastui suuresti, ja Mooses oli murheissaan.
4. Moos. 11:13	Mistä minä otan lihaa jaettavaksi kansalle, kun se itkien ahdistaa minua ja pyytää: 'Anna meille lihaa syötäväksi!'
4. Moos. 11:18	"Sano kansalle: Pyhittäytykää ja puhdistautukaa huomiseksi, niin saatte syödä lihaa. Te olette Herran kuullen valittaneet ja sanoneet: 'Olisipa meillä lihaa! Egyptissä meidän oli hyvä olla!' Nyt Herra antaa teille lihaa syötäväksi. [2. Moos. 19:10,11]
4. Moos. 11:20	vaan teidän on syötävä sitä kokonainen kuukausi, niin että se lopulta pursuu ulos sieraimistannekin ja jo pelkkä lihan näkeminen kuvottaa teitä. Näin tapahtuu siksi, että olette hylänneet Herran, joka on teidän keskellänne, ja vaikeroineet: 'Miksi lähdimmekään Egyptistä!'"
4. Moos. 14:1	Silloin kansa alkoi itkeä ja parkua ja valitti koko yön.
4. Moos. 20:29	Nähtyään, että Aaron oli kuollut, israelilaiset itkivät häntä kolmekymmentä päivää.
4. Moos. 25:6	Itkiessään pyhäkköteltan ovella israelilaiset, Mooses ja koko kansa, saivat nähdä, kuinka muuan mies palasi heimonsa pariin midianilainen nainen mukanaan.
5. Moos. 1:45	Te palasitte leiriin, itkitte ja rukoilitte Herraa, mutta hän ei kuunnellut teidän valituksianne eikä välittänyt teidän rukouksistanne.
5. Moos. 21:13	Tämän tehtyään nainen saa vaihtaa entiset vaatteensa uusiin, asettua asumaan miehen taloon ja itkeä kuukauden ajan vanhempiaan. Sitten mies voi maata hänen kanssaan ja ottaa hänet omakseen; näin naisesta tulee hänen vaimonsa.
5. Moos. 34:8	Israelilaiset itkivät Moabin tasangolla Mooseksen kuolemaa, kunnes kolmenkymmenen päivän suruaika kului umpeen. [4. Moos. 20:29]
Tuom. 2:4	Kun Herran enkeli oli sanonut israelilaisille tämän, he alkoivat kaikki itkeä suureen ääneen.
Tuom. 11:37	Hän jatkoi: "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena."
Tuom. 11:38	Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni." Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana.
Tuom. 14:16	Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: "Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!" Simson sanoi hänelle: "Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?"
Tuom. 14:17	Vaimo kiusasi itkullaan Simsonia häiden seitsemänteen päivään asti, ja koska vaimo niin ahdisteli häntä, hän lopulta seitsemäntenä päivänä kertoi ratkaisun vaimolleen. Vaimo ilmoitti sen heimolaisilleen,
Tuom. 20:23	He olivat näet menneet Herran pyhäkköön, itkeneet siellä iltaan asti ja kysyneet: "Pitääkö meidän vielä jatkaa taistelua veljiämme benjaminilaisia vastaan?" Herra oli vastannut: "Teidän on jatkettava taistelua."
Tuom. 20:26	Israelin koko sotajoukko meni jälleen Beteliin. Siellä israelilaiset istuivat itkien Herran edessä ja paastosivat iltaan asti sekä uhrasivat poltto- ja yhteysuhreja.
Tuom. 21:2	He tulivat nyt Beteliin ja istuivat siellä Jumalan edessä iltaan asti itkien suureen ääneen. [Tuom. 20:26]
1. Sam. 1:7	Sama toistui vuodesta vuoteen: kun Hanna tuli pyhäkköön, Peninna aina kiusasi häntä niin että hän itki eikä voinut syödä.
1. Sam. 1:8	Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Miksi itket, Hanna, etkä syö? Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?"
1. Sam. 1:10	Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti
1. Sam. 11:4	Kun sananviejät saapuivat Saulin kaupunkiin Gibeaan ja kertoivat kansalle asiansa, kaikki puhkesivat itkuun.
1. Sam. 11:5	Saul tuli juuri silloin kyntöhärkineen pellolta ja kysyi: "Mikä kansalla on hätänä, kun kaikki itkevät?" Hänelle kerrottiin, mitä Jabesin miehet olivat sanoneet.
1. Sam. 20:41	Palvelijan mentyä Daavid nousi kivikasan takaa ja kumarsi kolmesti maahan asti. Sitten he suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä, Daavid vielä Jonataniakin enemmän.
1. Sam. 24:17	Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: "Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!" Ja Saul puhkesi itkuun
1. Sam. 30:4	Silloin Daavid ja hänen sotilaansa puhkesivat itkuun ja itkivät, kunnes eivät enempää jaksaneet.
2. Sam. 1:12	He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin sekä Herran kansan, Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan.
2. Sam. 1:24	Israelin tyttäret, itkekää Saulia, joka puki teidät karmiininpunaan ja koruihin ja kirjoi vaatteenne kultakuvioin.
2. Sam. 3:16	Mikalin mies lähti mukaan ja seurasi häntä Bahurimiin saakka itkien koko ajan. Mutta Abner sanoi hänelle: "Mene takaisin!" Ja hän lähti.
2. Sam. 3:32	kun he hautasivat Abnerin Hebroniin. Kuningas itki hänen haudallaan suureen ääneen, ja myös koko kansa itki.
2. Sam. 3:34	Kätesi eivät olleet sidotut, jalkasi eivät olleet vaskikahleissa. Silti sinä kaaduit kuin kavalien rikollisten käsiin. Silloin kansa itki häntä yhä enemmän.
2. Sam. 12:21	Palvelijat kysyivät: "Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa, sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja rupeat syömään."
2. Sam. 12:22	Hän vastasi: "Kun poika oli elossa, minä paastosin ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'
2. Sam. 13:36	Tuskin hän oli sanonut tämän, kun kuninkaan pojat saapuivat perille. Pojat puhkesivat itkuun, ja myös kuningas ja kaikki hänen miehensä itkivät suureen ääneen.
2. Sam. 15:23	Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko vaelsi pois. Kuningas kulki Kidroninlaakson poikki, ja sitten koko joukko lähti kulkemaan autiomaahan johtavaa tietä. [1. Kun. 2:37; 2. Kun. 23:6; 2. Aik. 29:16; Jer. 31:40]
2. Sam. 15:30	Mutta Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien.
2. Sam. 19:1	Kuningas joutui suunniltaan surusta. Hän nousi itkien porttirakennuksen yläkertaan ja huusi mennessään: "Poikani Absalom, oma poikani Absalom! Kunpa olisin saanut kuolla sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!"
2. Sam. 19:2	Joabille kerrottiin: "Kuningas vain itkee ja suree Absalomia."
2. Kun. 8:11	Profeetan kasvot jäykistyivät, ja hän tuijotti kauan eteensä. Sitten hän purskahti itkuun.
2. Kun. 8:12	"Miksi itket, herrani?" kysyi Hasael. Elisa vastasi: "Siksi, että tiedän, kuinka paljon pahaa sinä vielä teet israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän linnoituksensa ja surmaat heidän nuoret soturinsa, sinä isket murskaksi heidän pienet lapsensa ja viillät heidän raskaana olevilta vaimoiltaan vatsan auki." [2. Kun. 10:32,33, 12:18,19, 13:7]
2. Kun. 13:14	Kun Elisa sairasti kuolintautiaan, Israelin kuningas Joas tuli hänen luokseen. Kuningas itki hänen edessään ja huusi: "Isäni, isäni! Missä nyt on Israelin tuki ja turva?"* [Ks. selitystä jakeeseen 2:12.][2. Kun. 2:12]
2. Kun. 20:3	"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti. [1. Sam. 12:24+]
2. Kun. 22:19	ja ne ovat tehneet sydämesi levottomaksi. Sinä nöyrryit Herran edessä, kun kuulit, mitä olen päättänyt tämän paikan ja sen asukkaiden kohtalosta. Sinä repäisit vaatteesi ja itkit edessäni, kun kuulit, millainen kauhistava autius ja hävitys tämän maan osaksi tulee. Siksi minäkin kuulen sinua, sanoo Herra.
Jes. 16:9	Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä. Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi, Hesbon ja Eleale, sillä kesken korjuujuhlien riemun on kajahtanut sotahuuto.
Jes. 30:19	Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. [Jes. 65:24]
Jes. 33:7	Kuule! Arielin* asukkaat valittavat kaduilla, katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat. [Ks. selitystä 29:2.]
Jes. 38:3	"Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti.
Jer. 8:23	Kunpa minun pääni olisi kaivo ja silmäni kyynelten lähde, niin itkisin päivät ja yöt rakkaan kansani kaatuneita! [Jes. 22:4; Jer. 14:17; Valit. 1:16]
Jer. 13:17	Jos ette ota vastaan tätä varoitusta, minä itken teidän ylpeyttänne. Salassa minä itken ja valitan, kyyneleeni valuvat virtanaan, kun Herran kansa viedään vankeuteen. [Jer. 9:1, 14:17; Valit. 1:16, 2:18]
Jer. 22:10	-- Älkää itkekö kuollutta, älkää valittako hänen kohtaloaan! Itkekää häntä, joka viedään pois, joka ei enää palaa, ei näe enää synnyinmaataan." [Kuningas Joahas tunnetaan myös nimellä Sallum. Joahasin ja Jojakimin isä Josia oli maineikas kuningas. Hän kaatui Megiddon luona taistellessaan farao Nekon joukkoja vastaan.]
Jer. 31:15	Näin sanoo Herra: -- Kuulkaa! Ramasta kuuluu huuto, katkera itku ja valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. [1. Moos. 35:19 \| Matt. 2:18]
Jer. 41:6	Ismael, Netanjan poika, meni Mispasta heitä vastaan itkua teeskennellen. Kohdatessaan heidät hän sanoi: "Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan luo!"
Jer. 48:32	Minä itken Jaeserin kanssa sinua, Sibman viiniköynnös. Sinun versosi rönsyilivät yli meren, ulottuivat Jaeseriin asti. Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen, vei hedelmäsi ja viinisatosi!
Jer. 50:4	-- Noina päivinä, tuohon aikaan, sanoo Herra, Israelin ja Juudan asukkaat palaavat yhdessä. He kulkevat tietään itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. [Jer. 3:18,21, 31:9]
Hes. 8:14	Hän vei minut Herran temppelin pohjoiselle portille. Siellä oli naisia istumassa, ja minä näin: he itkivät Tammus-jumalaa.* [Sumerilais-babylonialainen Tammus oli maan kasvun antava hedelmällisyydenjumala, joka kuivaksi vuodenajaksi kuoli.]
Hes. 24:16	"Ihminen, minä otan sinulta äkisti silmiesi ilon, mutta älä osoita suruasi, älä itke, älä vuodata kyyneleitä.
Hes. 24:23	te pidätte päähineen päässä ja kengät jalassa, te ette itke ettekä järjestä valittajaisia vaan riudutte syntienne tähden ja huokaatte omissa oloissanne. [Hes. 4:17]
Hes. 27:31	He leikkaavat sinun vuoksesi päänsä paljaaksi ja pukeutuvat karkeaan kankaaseen, he itkevät sinua katkerasti, valittaen ja voihkien. [Jer. 48:37]
Hoos. 12:5	Hän paini enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja anoi armoa. Betelissä hän kohtasi Jumalan, siellä Jumala puhui hänen kanssaan. [1. Moos. 28:16, 35:14]
Joel 1:5	Herätkää, te juopuneet, ja itkekää! Valittakaa, viininjuojat! Juoma on teiltä loppunut, te olette kuivin suin.
Joel 2:17	Itkekää, papit, pyhäkön esipihalla, eteishallin ja alttarin välissä. Sanokaa, te Herran palvelijat: "Katso, Herra, säälien kansasi puoleen. Älä anna sen joutua häväistäväksi, vieraitten kansojen hallittavaksi. Miksi saisivat kansat pilkaten sanoa: 'Missä on Israelin Jumala?'" [Ps. 79:10, 115:2]
Miika 1:10	Älkää kertoko siitä Gatissa, älkää itkekö ääneen. Kieriskelkää tomussa, te Bet-Leafran asukkaat!* [Tässä ja seuraavissa jakeissa käytetään heprean kielessä hyväksi paikannimien merkityksiä ja äänneasuja. Esim. Bet- Leafra merkitsee 'tomun talo' ja Marot (j. 12) 'katkeruus'. Saanan muistuttaa heprean verbiä 'astua ulos', Aksib sanaa 'pettymys' ja Maresa sanaa 'valloittaja'.]
Sak. 7:3	Heidän tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä profeetoilta näin: "Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä kuussa, niin kuin on tehty jo monet vuodet?" [Jer. 52:12]
Ps. 69:11	Minä itkin ja paastosin, mutta siitäkin koitui minulle vain häpeää.
Ps. 78:64	papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.
Ps. 126:6	Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Ps. 137:1	Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia.
Job 2:12	Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. [Joos. 7:6+]
Job 27:15	Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia. [Jer. 22:18]
Job 30:25	Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa? [Job 4:3,4, 29:12-17]
Job 30:31	Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.
Job 31:38	Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,
Ruut 1:9	Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla." Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun
Ruut 1:14	Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista.
Saarn. 3:4	aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
Valit. 1:2	Hän itkee katkerasti yössä, kyyneleet vierivät hänen poskillaan. Yksikään hänen ystävistään ei ole lohduttamassa. Kaikki ovat hänet pettäneet, kääntyneet vihollisiksi.
Valit. 1:16	"Kaiken tämän tähden minä itken, silmäni vuotavat vettä. Ei ole ketään, joka lohduttaisi, ei ketään, joka sieluni virvoittaisi. Kaikki poikani on lyöty maahan, niin väkevä oli vihollinen."
Est. 8:3	Sitten Ester otti asiansa uudelleen esille. Hän heittäytyi itkien kuninkaan jalkoihin rukoillakseen häntä torjumaan uhkaavan onnettomuuden ja tekemään tyhjäksi hankkeen, jonka Agagin jälkeläinen Haman oli suunnitellut juutalaisten tuhoksi.
Esra 3:12	Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja sukujen päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät ja valittivat, kun he katselivat uuden temppelin perustuksia. Monet taas huusivat ilosta, [Hagg. 2:3]
Esra 10:1	Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat.
Neh. 1:4	Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten. Minä rukoilin taivaan Jumalaa:
Neh. 8:9	Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: "Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö." Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. [3. Moos. 23:24]
2. Aik. 34:27	ja ne ovat tehneet sydämesi levottomaksi. Sinä nöyrryit Jumalan edessä, kun kuulit, mitä olen sanonut tästä paikasta ja sen asukkaista. Sinä nöyrryit, sinä repäisit vaatteesi ja itkit edessäni, ja siksi minä kuulen sinua, sanoo Herra.