Tuomarien kirja 5 |
Tuomarien kirja 4
Deboran laulu |
|
1 Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin: |
|
2 -- Israel oli taisteluun vihkiytynyt, intoa täynnä kansa lähti sotaan. Ylistäkää Herraa! [Tuom. 4:10] |
|
3 Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa. |
|
4 Herra, kun sinä lähdet Seiristä, kun saavut Edomin maasta, silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade, pilvet syöksevät vettä. [2. Moos. 19:16; 5. Moos. 33:2; Ps. 77:18; Hab. 3:3-6] |
|
5 Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä. |
|
6 Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja. [Tuom. 3:31] |
|
7 Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään, kyliä ei enää ollut Israelissa. Silloin nousit sinä, Debora, astuit esiin, Israelin äiti. [Tuom. 4:4] |
|
8 Kansa oli valinnut uusia jumalia, siksi sota oli porteilla. Yhtään kilpeä, yhtään keihästä ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla. [5. Moos. 32:17 | 1. Sam. 13:22] |
|
9 Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella, se sykkii kansani intoa. Ylistäkää Herraa! |
|
10 Havahtukaa kaikki, te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla, te, jotka istutte pehmeillä peitteillä, myös te, jotka kuljette jalkaisin. |
|
11 Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet vesipaikoilla. Siellä lauletaan Herran teoista, siellä ylistetään voittoja, jotka Herra antoi Israelin kansalle. Jo saapuu porteille Herran kansa. |
|
12 Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu! Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja, sinä Abinoamin poika! |
|
13 Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat mahtimiesten luo. Herran kansa urheine sotureineen tuli minun luokseni. |
|
14 Efraimista saapuivat ne, joiden juuret ovat Amalekissa, heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen. Makirista tulivat johtajat, Sebulonista valtikankantajat. [Joos. 17:1; Tuom. 12:15] |
|
15 Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan, ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo. Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon. Ruubenin suvut miettivät kauan. |
|
16 Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben, kuuntelemaan paimenten pillejä? Ruubenin suvut pohtivat pitkään. [5. Moos. 33:6] |
|
17 Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse. Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona? Asser pysyi meren äärellä, jäi lahtiensa rannoille. [Joos. 13:24, 19:24,40] |
|
18 Mutta Sebulonin kansa pani henkensä alttiiksi, se uhmasi kuolemaa ja rinnalla Naftali, kun kukkuloilla taisteltiin. |
|
19 Kuninkaat saapuivat sotimaan. Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä, jo taistelivat Kanaanin kuninkaat. Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa. [Joos. 12:21] |
|
20 Taivaan tähdetkin taistelivat mukana, radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan. [2. Moos. 14:24; Joos. 10:12,13; Tuom. 4:15] |
|
21 Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään, Kisoninpuro, ikiaikainen! Eteenpäin, sieluni, voimallisesti! [Tuom. 4:13] |
|
22 Maa vavahteli kavioiden alla, kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa. |
|
23 Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli. Iäti kirottuja sen asukkaat, sillä he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sotureineen! |
|
24 Olkoon naisista siunatuin Jael, Jael, keniläisen Heberin vaimo, siunatuin nainen paimentolaisten joukossa. |
|
25 Vettä Sisera pyysi, maitoa sai. Juhlamaljassa toi Jael kermaa. [Tuom. 4:19] |
|
26 Telttavaarnaan tarttui, otti toiseen käteensä nuijan, löi Siseraa, murskasi hänen päänsä, puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa. |
|
27 Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui, kaatui maahan pitkäkseen. Jaelin jalkoihin hän vaipui, lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen. |
|
28 Ikkunasta katselee Siseran äiti, hätäilee säleikön ääressä: "Missä viipyvät Siseran sotavaunut? Miksei vielä kuulu kavioiden kapse?" |
|
29 Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa, ja äiti toistaa hänen sanojaan: |
|
30 "Ovat varmaan saaliinjaolla. Tyttö tai pari mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle, kirjavaa kangasta saaliiksi, värikäs, kirjottu huivi tai kaksi saaliiksi saadulle kaulaan." |
|
31 Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra, mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta. [Ps. 68:2,3 | Matt. 13:43] |