Roomalaiskirje 4 |
Roomalaiskirje 3
Abrahamin esimerkki | ||
|
1 Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? |
1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? |
1 What, then, shall we say Abraham our father, to have found, according to flesh? |
|
2 Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä -- ei kuitenkaan Jumalan edessä. |
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. |
2 for if Abraham by works was declared righteous, he hath to boast--but not before God; |
|
3 Mitä sanovat kirjoitukset? "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi." [1. Moos. 15:6; Gal. 3:6; Jaak. 2:23] |
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". |
3 for what doth the writing say? `And Abraham did believe God, and it was reckoned to him--to righteousness;' |
|
4 Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. [Matt. 20:12; Room. 11:6] |
4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, |
4 and to him who is working, the reward is not reckoned of grace, but of debt; |
|
5 Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. [Joh. 6:29; Room. 3:28; 2. Kor. 5:19; Fil. 3:9] |
5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; |
5 and to him who is not working, and is believing upon Him who is declaring righteous the impious, his faith is reckoned--to righteousness: |
|
6 Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta: |
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: |
6 even as David also doth speak of the happiness of the man to whom God doth reckon righteousness apart from works: |
|
7 -- Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. [4:7,8: Ps. 32:1,2] |
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! |
7 `Happy they whose lawless acts were forgiven, and whose sins were covered; |
|
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään. |
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!" |
8 happy the man to whom the Lord may not reckon sin.' |
|
9 Koskeeko nyt tämä autuaaksi ylistäminen vain ympärileikattuja vai myös ympärileikkaamattomia? Mehän sanomme: "Jumala katsoi Abrahamille vanhurskaudeksi uskon." |
9 Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi". |
9 Is this happiness, then, upon the circumcision, or also upon the uncircumcision--for we say that the faith was reckoned to Abraham--to righteousness? |
|
10 Oliko Abraham silloin ympärileikattu? Ei ollut, hän oli vielä ympärileikkaamaton. |
10 Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna. |
10 how then was it reckoned? he being in circumcision, or in uncircumcision? not in circumcision, but in uncircumcision; |
|
11 Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia. [1. Moos. 17:11; Room. 3:22; Gal. 3:7] |
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; |
11 and a sign he did receive of circumcision, a seal of the righteousness of the faith in the uncircumcision, for his being father of all those believing through uncircumcision, for the righteousness also being reckoned to them, |
|
12 Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton. [Matt. 3:9; Luuk. 19:9] |
12 ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna. |
12 and father of circumcision to those not of circumcision only, but who also walk in the steps of the faith, that is in the uncircumcision of our father Abraham. |
Usko ja Jumalan lupaus | ||
|
13 Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. [1. Moos. 15:5,6; Room. 9:8; Gal. 3:18] |
13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. |
13 For not through law is the promise to Abraham, or to his seed, of his being heir of the world, but through the righteousness of faith; |
|
14 Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. |
14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. |
14 for if they who are of law are heirs, the faith hath been made void, and the promise hath been made useless; |
|
15 Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; ellei ole lakia, ei ole rikkomustakaan. [Room. 5:13; 1. Kor. 15:56; Gal. 3:10] |
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. |
15 for the law doth work wrath; for where law is not, neither is transgression. |
|
16 Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, [Room. 3:24, 9:8; Gal. 3:18] |
16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä |
16 Because of this it is of faith, that it may be according to grace, for the promise being sure to all the seed, not to that which is of the law only, but also to that which is of the faith of Abraham, |
|
17 niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi." Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. [1. Moos. 17:4 | Joh. 5:21] |
17 -niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat. |
17 who is father of us all (according as it hath been written--`A father of many nations I have set thee,') before Him whom he did believe--God, who is quickening the dead, and is calling the things that be not as being. |
|
18 Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: "Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku." [1. Moos. 15:5] |
18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", |
18 Who, against hope in hope did believe, for his becoming father of many nations according to that spoken: `So shall thy seed be;' |
|
19 Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. [1. Moos. 17:17, 18:11] |
19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; |
19 and not having been weak in the faith, he did not consider his own body, already become dead, (being about a hundred years old,) and the deadness of Sarah's womb, |
|
20 Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian [Hepr. 11:11,12] |
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, |
20 and at the promise of God did not stagger in unbelief, but was strengthened in faith, having given glory to God, |
|
21 varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. [Hepr. 11:17-19] |
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. |
21 and having been fully persuaded that what He hath promised He is able also to do: |
|
22 Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi. |
22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. |
22 wherefore also it was reckoned to him to righteousness. |
|
23 Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, [4:23,24: Room. 15:4; 1. Kor. 9:10, 10:11] |
23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, |
23 And it was not written on his account alone, that it was reckoned to him, |
|
24 vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. [Ap. t. 2:24; Room. 10:9] |
24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, |
24 but also on ours, to whom it is about to be reckoned--to us believing on Him who did raise up Jesus our Lord out of the dead, |
|
25 Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. [Room. 8:32; 1. Kor. 15:17; 2. Kor. 5:21; Gal. 1:4] |
25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. |
25 who was delivered up because of our offences, and was raised up because of our being declared righteous. |