Psalmit 78 |
Psalmit 77
|
1 Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. |
|
2 Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. |
|
3 Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, |
|
4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. |
|
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, |
|
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. |
|
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. |
|
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. |
|
9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. |
|
10 Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, |
|
11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. |
|
12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. |
|
13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. |
|
14 Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. |
|
15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. |
|
16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. |
|
17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. |
|
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. |
|
19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? |
|
20 Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" |
|
21 Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, |
|
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. |
|
23 Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; |
|
24 hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. |
|
25 Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. |
|
26 Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; |
|
27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; |
|
28 hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. |
|
29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. |
|
30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, |
|
31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. |
|
32 Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. |
|
33 Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. |
|
34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. |
|
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. |
|
36 Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; |
|
37 sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. |
|
38 Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. |
|
39 Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. |
|
40 Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! |
|
41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. |
|
42 He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, |
|
43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, |
|
44 muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; |
|
45 lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; |
|
46 antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; |
|
47 hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; |
|
48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. |
|
49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. |
|
50 Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. |
|
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. |
|
52 Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. |
|
53 Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. |
|
54 Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. |
|
55 Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. |
|
56 Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, |
|
57 vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. |
|
58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. |
|
59 Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. |
|
60 Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. |
|
61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. |
|
62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. |
|
63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. |
|
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. |
|
65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. |
|
66 Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. |
|
67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, |
|
68 vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. |
|
69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. |
|
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. |
|
71 Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. |
|
72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä. |