Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Psalmit 78 |
Psalmit 77
Jumala on johdattanut kansaansa |
|
1 Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. |
|
2 Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, [Ps. 49:5] |
|
3 vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. |
|
4 Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. |
|
5 Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, |
|
6 jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. |
|
7 Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, |
|
8 jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. |
|
9 [Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]* [Jae 9 lienee aikoinaan joutunut tähän jostakin muusta kohdasta, mahdollisesti jakeen 67 yhteydestä.] |
|
10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan. |
|
11 He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä. |
|
12 Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen. |
|
13 Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi. [2. Moos. 14:21] |
|
14 Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin. [2. Moos. 13:21,22; Ps. 105:39] |
|
15 Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä. [78:15,16: 2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11] |
|
16 Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata. |
|
17 Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan. |
|
18 Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa. [2. Moos. 16:3; 4. Moos. 11:4] |
|
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan? |
|
20 Totta kyllä, hän iski kallioon, ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää ja hankkimaan lihaa kansalleen?" |
|
21 Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan, |
|
22 koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa. |
|
23 Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet, [78:23-25: 2. Moos. 16:14-36] |
|
24 ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa. |
|
25 Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin. |
|
26 Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä. [78:26-28: 2. Moos. 16:13; 4. Moos. 11:31,32] |
|
27 Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa. |
|
28 Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille, |
|
29 ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat. |
|
30 Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan, [78:30,31: 4. Moos. 11:33] |
|
31 saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit. |
|
32 Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä. |
|
33 Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys. |
|
34 Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa. |
|
35 He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa. |
|
36 Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään. |
|
37 He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan. |
|
38 Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa. |
|
39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa. [Job 7:7, 14:1,2; Ps. 103:14] |
|
40 Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa! |
|
41 Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä. |
|
42 He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät |
|
43 ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla. |
|
44 Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda. |
|
45 Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken. |
|
46 Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille. |
|
47 Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa, |
|
48 hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa. |
|
49 Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon. |
|
50 Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille. |
|
51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista. |
|
52 Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita. [Ps. 77:21] |
|
53 Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri. |
|
54 Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen. [2. Moos. 15:13,17] |
|
56 Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään |
|
57 vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi. [Hoos. 7:16] |
|
58 He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla. |
|
59 Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan. |
|
60 Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle. |
|
61 Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin, |
|
62 ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui. |
|
63 Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille, |
|
64 papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia. |
|
65 Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista. |
|
66 Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän. |
|
67 Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut, |
|
68 vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa. [Ps. 48:2,3, 132:13,14] |
|
69 Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. |
|
70 Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta, [1. Sam. 16:11] |
|
71 toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia. [2. Sam. 7:8] |
|
72 Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin. |