Psalmit 49 |
Psalmit 48
|
1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. |
|
2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, |
|
3 sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. |
|
4 Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä. |
|
5 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. |
|
6 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut? |
|
7 He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. |
|
8 Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. |
|
9 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, |
|
10 että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. |
|
11 Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. |
|
12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. |
|
13 Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |
|
14 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. |
|
15 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. |
|
16 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. |
|
17 Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. |
|
18 Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. |
|
19 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, |
|
20 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. |
|
21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. |