Psalmit 18 |
Psalmit 17
|
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. |
|
2 Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, |
|
3 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. |
|
4 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun. |
|
5 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. |
|
6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. |
|
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. |
|
8 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. |
|
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. |
|
10 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. |
|
11 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; |
|
12 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. |
|
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi. |
|
14 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. |
|
15 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät. |
|
16 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta. |
|
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä; |
|
18 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. |
|
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. |
|
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun. |
|
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa. |
|
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen. |
|
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää. |
|
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista. |
|
25 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä. |
|
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton; |
|
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja. |
|
28 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas. |
|
29 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni. |
|
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin. |
|
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. |
|
32 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme- |
|
33 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi, |
|
34 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni, |
|
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään! |
|
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. |
|
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju. |
|
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun; |
|
39 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle. |
|
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni. |
|
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan. |
|
42 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa. |
|
43 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle. |
|
44 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua. |
|
45 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni. |
|
46 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa. |
|
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala, |
|
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle; |
|
49 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä. |
|
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta, |
|
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti. |