Psalmit 104 |
Psalmit 103
|
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. |
|
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; |
|
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. |
|
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. |
|
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. |
|
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. |
|
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; |
|
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. |
|
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. |
|
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. |
|
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. |
|
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. |
|
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. |
|
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän |
|
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. |
|
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. |
|
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. |
|
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. |
|
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. |
|
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. |
|
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. |
|
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. |
|
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. |
|
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. |
|
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. |
|
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. |
|
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. |
|
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. |
|
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. |
|
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. |
|
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, |
|
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. |
|
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. |
|
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. |
|
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja! |