Minä olen luonut krokotiilin |
1 (40:25) Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin*? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan, |
2 (40:26) sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan? |
3 (40:27) Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua? |
4 (40:28) Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi? |
5 (40:29) Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi? |
6 (40:30) Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille? |
7 (40:31) Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään? |
8 (40:32) Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan! |
9 (41:1) Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa. |
10 (41:2) Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan! |
11 (41:3) Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun? [Room. 11:35 | Ps. 24:1+] |
12 (41:4) Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta. |
13 (41:5) Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki? |
14 (41:6) Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua. |
15 (41:7) Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit. |
16 (41:8) Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin. |
17 (41:9) Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta. |
18 (41:10) Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet. |
19 (41:11) Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan. |
20 (41:12) Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan. |
21 (41:13) Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta. |
22 (41:14) Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu. |
23 (41:15) Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten. |
24 (41:16) Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova. |
25 (41:17) Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä. |
26 (41:18) Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi. |
27 (41:19) Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi. |
28 (41:20) Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet, |
29 (41:21) kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa. |
30 (41:22) Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet. |
31 (41:23) Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva. |
32 (41:24) Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset. |
33 (41:25) Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille. |
34 (41:26) Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas. |