Job 39 |
Job 38
|
1 Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? |
|
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? |
|
3 Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. |
|
4 Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. |
|
5 Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, |
|
6 sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? |
|
7 Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; |
|
8 se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. |
|
9 Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? |
|
10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? |
|
11 Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? |
|
12 Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? |
|
13 Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? |
|
14 Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. |
|
15 Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. |
|
16 Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. |
|
17 Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. |
|
18 Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. |
|
19 Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? |
|
20 Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. |
|
21 Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. |
|
22 Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. |
|
23 Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. |
|
24 Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. |
|
25 Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. |
|
26 Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? |
|
27 Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? |
|
28 Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. |
|
29 Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. |
|
30 Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." |