Job 39 |
Job 38
|
1 Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa? |
|
2 Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy? |
|
3 Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi. |
|
4 Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa. |
|
5 Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä? [Job 24:5] |
|
6 Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon. |
|
7 Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja. |
|
8 Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää. |
Oletko taivuttanut villihärän tottelemaan? |
|
9 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä? [4. Moos. 24:8] |
|
10 Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi? |
|
11 Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi? |
|
12 Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle? |
Sinäkö loit strutsin, nopeasti juoksevan linnun? |
|
13 Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet: |
|
14 maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä. |
|
15 Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata. |
|
16 Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa. [Valit. 4:3] |
|
17 Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä. |
|
18 Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan. |
Sinäkö annoit hevoselle voiman? |
|
19 Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan? |
|
20 Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu, |
|
21 innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun. |
|
22 Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä. |
|
23 Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves. |
|
24 Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi. |
|
25 Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn. |
Sinäkö nostat haukan korkeuksiin? |
|
26 Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen? |
|
27 Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin? |
|
28 Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole. |
|
29 Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin. |
|
30 Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää. [Hab. 1:8; Matt. 24:28; Luuk. 17:37] |