Job 16 |
Job 15
Tekopyhät lohduttajat | ||
|
1 Nyt Job sanoi: |
1 Job vastasi ja sanoi: |
1 And Job answereth and saith: -- |
|
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki. |
2 I have heard many such things, Miserable comforters are ye all. | |
|
3 Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan? |
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan? |
3 Is there an end to words of wind? Or what doth embolden thee that thou answerest? |
|
4 Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne. |
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni, |
4 I also, like you, might speak, If your soul were in my soul's stead. I might join against you with words, And nod at you with my head. |
|
5 Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla. |
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla. |
5 I might harden you with my mouth, And the moving of my lips might be sparing. |
Jumalan maalitauluna | ||
|
6 Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä. |
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä? |
6 If I speak, my pain is not restrained, And I cease--what goeth from me? |
|
7 Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin. |
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni |
7 Only, now, it hath wearied me; Thou hast desolated all my company, |
|
8 Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan. |
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä. |
8 And Thou dost loathe me, For a witness it hath been, And rise up against me doth my failure, In my face it testifieth. |
|
9 Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä. |
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan, |
9 His anger hath torn, and he hateth me, He hath gnashed at me with his teeth, My adversary sharpeneth his eyes for me. |
|
10 Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni. |
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan. |
10 They have gaped on me with their mouth, In reproach they have smitten my cheeks, Together against me they set themselves. |
|
11 Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi. |
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin. |
11 God shutteth me up unto the perverse, And to the hands of the wicked turneth me over. |
|
12 Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi. [16:12,13: Valit. 3:12,13] |
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen; |
12 At ease I have been, and he breaketh me, And he hath laid hold on my neck, And he breaketh me in pieces, And he raiseth me to him for a mark. |
|
13 Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan. |
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni. |
13 Go round against me do his archers. He splitteth my reins, and spareth not, He poureth out to the earth my gall. |
|
14 Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi. |
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi. |
14 He breaketh me--breach upon breach, He runneth upon me as a mighty one. |
|
15 Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan. |
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun. |
15 Sackcloth I have sewed on my skin, And have rolled in the dust my horn. |
|
16 Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni, |
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys, |
16 My face is foul with weeping, And on mine eyelids is death-shade. |
|
17 vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön. [Job 9:21] |
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas. |
17 Not for violence in my hands, And my prayer is pure. |
Minulla on taivaassa todistaja | ||
|
18 Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa. |
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa! |
18 O earth, do not thou cover my blood! And let there not be a place for my cry. |
|
19 Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa. |
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. |
19 Also, now, lo, in the heavens is my witness, And my testifier in the high places. |
|
20 Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen. |
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo, |
20 My interpreter is my friend, Unto God hath mine eye dropped: |
|
21 Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken. |
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan. |
21 And he reasoneth for a man with God, And a son of man for his friend. |
|
22 Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta. |
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja." |
22 When a few years do come, Then a path I return not do I go. |