Job 14 |
Job 13
Ihminen elää vain hetken | ||
|
1 Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. [14:1,2: Ps. 39:5,6, 89:48, 90:10, 102:12] |
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, |
1 Man, born of woman! Of few days, and full of trouble! |
|
2 Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. [Ps. 90:5,6, 102:12, 103:15; Jes. 40:7; 1. Piet.1:24 | 1. Aik. 29:15+] |
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. |
2 As a flower he hath gone forth, and is cut off, And he fleeth as a shadow and standeth not. |
|
3 Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle! |
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi! |
3 Also--on this Thou hast opened Thine eyes, And dost bring me into judgment with Thee. |
|
4 Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan! [Job 4:17; Ps. 14:3; Room. 3:12] |
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään. |
4 Who giveth a clean thing out of an unclean? not one. |
|
5 Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää. |
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse. |
5 If determined are his days, The number of his months are with Thee, His limit Thou hast made, And he passeth not over; |
|
6 Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä. [Ps. 39:14] |
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään. |
6 Look away from off him that he may cease, Till he enjoy as an hireling his day. |
|
7 Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu. |
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu. |
7 For there is of a tree hope, if it be cut down, That again it doth change, That its tender branch doth not cease. |
|
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee, |
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan, |
8 If its root becometh old in the earth, And its stem doth die in the dust, |
|
9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi. |
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas. |
9 From the fragrance of water it doth flourish, And hath made a crop as a plant. |
|
10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on? |
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? |
10 And a man dieth, and becometh weak, And man expireth, and where is he? |
|
11 Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät. |
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu; |
11 Waters have gone away from a sea, And a river becometh waste and dry. |
|
12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan. |
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. |
12 And man hath lain down, and riseth not, Till the wearing out of the heavens they awake not, Nor are roused from their sleep. |
|
13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut! [2. Moos. 33:22; Jes. 49:2] |
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! |
13 O that in Sheol Thou wouldest conceal me, Hide me till the turning of Thine anger, Set for me a limit, and remember me. |
|
14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy. |
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. |
14 If a man dieth--doth he revive? All days of my warfare I wait, till my change come. |
|
15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut. |
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa. |
15 Thou dost call, and I--I answer Thee; To the work of Thy hands Thou hast desire. |
|
16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni. |
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni; |
16 But now, my steps Thou numberest, Thou dost not watch over my sin. |
|
17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin. |
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon. |
17 Sealed up in a bag is my transgression, And Thou sewest up mine iniquity. |
|
18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa, |
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa, |
18 And yet, a falling mountain wasteth away, And a rock is removed from its place. |
|
19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon. |
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon. |
19 Stones have waters worn away, Their outpourings wash away the dust of earth, And the hope of man Thou hast destroyed. |
|
20 Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois. |
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään. |
20 Thou prevailest over him for ever, and he goeth, He is changing his countenance, And Thou sendest him away. |
|
21 Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä. |
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa. |
21 Honoured are his sons, and he knoweth not; And they are little, and he attendeth not to them. |
|
22 Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa. |
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen." |
22 Only--his flesh for him is pained, And his soul for him doth mourn.' |