1 (32:2) Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. |
2 (32:3) Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimekseen Mahanaim*. [Nimi Mahanaim liittyy heprean sanaan 'leiri', 'etuvartio'.][Joos. 5:14; 2. Kun. 6:17; Ps. 34:8] |
3 (32:4) Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan |
4 (32:5) ja käski heidän sanoa Esaulle: "Herrani, näin sanoo palvelijasi Jaakob: 'Olen asunut Labanin luona ja joutunut viipymään siellä näin kauan. |
5 (32:6) Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vas- taan.'" |
6 (32:7) Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: "Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan neljäsataa miestä." |
7 (32:8) Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, |
8 (32:9) sillä hän ajatteli: "Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon." |
9 (32:10) Jaakob sanoi: "Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin minä annan sinun menestyä'! [1. Moos. 31:13] |
10 (32:11) Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut mi- nulle, palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle karttunut väkeä ja karjaa kahden suuren joukon ver- ran. |
11 (32:12) Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten. |
12 (32:13) Mutta sinä olet sanonut: 'Minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin merenrannan hiekkajyvät, joita ei voi laskea.'" [1. Moos. 28:14,15] |
13 (32:14) Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi. Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljel- leen Esaulle |
14 (32:15) kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymmentä pässiä, |
15 (32:16) kolmekymmentä imettävää kamelia ja niiden varsat, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasioritta. |
16 (32:17) Hän antoi ne palvelijoidensa huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille: "Kulkekaa eteenpäin minun edelläni ja pitäkää laumat matkan päässä toisistaan." |
17 (32:18) Hän käski ensimmäisen lauman ajajaa: "Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja kysyy sinulta: 'Kenen miehiä sinä olet, minne olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet, joita ajat?', |
18 (32:19) niin sano: 'Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob itse on tulossa jäljessämme.'" |
19 (32:20) Saman käskyn hän antoi myös toiselle, kolmannelle ja kaikille muillekin, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: "Teidän tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte hänet. |
20 (32:21) Sanokaa myös: 'Palvelijasi Jaakob on tulossa jäljessämme.'" Jaakob näet ajatteli: "Minä yritän lepyttää hänet lahjoilla, jotta hän olisi minulle suopea, kun kohtaan hänet." |
21 (32:22) Hänen lahjaksi erottamansa karja lähti jatkamaan matkaa hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä. |
Jaakobin paini |
22 (32:23) Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. |
23 (32:24) Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. |
24 (32:25) Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini* hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. [Nimi Jabbok muistuttaa heprean sanaa 'hän paini'.] |
25 (32:26) Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. |
26 (32:27) Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." [Hoos. 12:4,5] |
27 (32:28) Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob." |
28 (32:29) Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut* Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut." [Nimi Israel merkitsee 'Jumala kamppailee' tai 'Jumala hallitsee'.][1. Moos. 35:10; 1. Kun. 18:31; 2. Kun. 17:34] |
29 (32:30) Jaakob sanoi hänelle: "Sano sinäkin nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?" Ja hän siunasi Jaakobin siellä. [Tuom. 13:17,18] |
30 (32:31) Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: "Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin,* ja silti olen elossa." [Nimi Penuel merkitsee 'Jumalan kasvot'.][2. Moos. 24:11, 2. Moos. 33:20; Tuom. 6:22, Tuom. 13:22; Jes. 6:5] |
31 (32:32) Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa. |
32 (32:33) Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen. |