header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Sananl. 29:11 

Tyhmä päästää vihansa valloilleen, viisas malttaa ja hillitsee vihansa.

Sananl. 29:13 

Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmiin on Herra antanut valon.

Sananl. 29:14 

Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa. [Sananl. 16:12+]

Sananl. 29:15 

Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä. [Sananl. 13:24+]

Sananl. 30:4 

Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

Sananl. 30:6 

Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

Sananl. 30:8 

pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

Sananl. 30:9 

Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. [5. Moos. 8:12-17]

Sananl. 30:13 

voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

Sananl. 30:14 

voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

Sananl. 30:16 

tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."

Sananl. 30:17 

Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne. [5. Moos. 27:16]

Sananl. 30:20 

Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."

Sananl. 30:23 

hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

Sananl. 30:26 

Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

Sananl. 30:31 

kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

Sananl. 30:32 

Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

Sananl. 31:5 

Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.

Sananl. 31:9 

Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.

Sananl. 31:13 

Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.

Sananl. 31:15 

Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.

Sananl. 31:16 

Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.

Sananl. 31:17 

Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.

Sananl. 31:20 

Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.

Sananl. 31:21 

Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.

Sananl. 31:22 

Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.

Sananl. 31:24 

Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.

Sananl. 31:25 

Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.

Sananl. 31:29 

"Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden."

Saarn. 1:5 

Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas. [Ps. 19:6,7]

Saarn. 1:6 

Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa.

Saarn. 1:7 

Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat. [Sir. 40:11]

Saarn. 1:11 

Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.

Saarn. 1:13 

Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi. [1. Kun. 5:9-14]

Saarn. 1:14 

Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Saarn. 1:16 

Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta.

Saarn. 1:17 

Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin.

Saarn. 1:18 

Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.

Saarn. 2:2 

Naurusta minä sanoin: joutavaa!, ja ilosta: mitä hyötyä siitä on?

Saarn. 2:3 

Päätin sitten virkistää itseäni viinillä -- päästämättä silti viisautta ohjaksista -- ja sillä tavoin antaa mielettömyydelle vallan, kunnes näkisin, mitä ihmisen on paras tehdä vähinä elinpäivinään tämän taivaan alla.

Saarn. 2:5 

sekä puistoja ja puutarhoja, joissa kasvoi kaikenlaisia hedelmäpuita,

Saarn. 2:7 

Minä hankin orjia ja orjattaria, ja heitä syntyi myös talossani; minulla oli karjaa, raavaita, lampaita ja vuohia, enemmän kuin kenelläkään, joka oli hallinnut Jerusalemissa ennen minua.

Saarn. 2:8 

Kokosin itselleni myös kultaa ja hopeaa, kuninkaiden aarteita ja maakuntien rikkauksia. Minä hankin laulajia ja laulajattaria ja miehen nautintoja: vaimon, jopa useita vaimoja.

Saarn. 2:11 

Mutta kun tarkastelin töitä, joita käteni olivat tehneet, ja vaivaa, jonka olin nähnyt, minä havaitsin: kaikki se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään ei ole mitään hyötyä auringon alla. [Saarn. 1:2+]

Saarn. 2:12 

Kun minä aloin vertailla toisaalta viisautta, toisaalta mielettömyyttä ja typeryyttä -- mitäpä kukaan kuninkaan jälkeen tuleva osaa tehdä muuta kuin mitä ennenkin on tehty? --

Saarn. 2:17 

Ja minä vihasin koko elämää, sillä kaikki, mitä auringon alla tapahtuu, oli minusta pelkkää pahaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Saarn. 2:19 

Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Silti hän kerran hallitsee kaikkea, minkä olen täällä vaivaa nähden ja viisauden avulla saanut aikaan. Sekin on turhuutta.

Saarn. 2:21 

Sillä voihan käydä niin, että kaiken, minkä on vaivaa nähden ja viisaasti, taitavasti ja menestyen saanut aikaan, joutuu sitten jättämään toiselle, vaikka tämä ei ole nähnyt siitä lainkaan vaivaa. Sekin on turhuutta ja suuri vääryys.

Saarn. 2:22 

Tosiaankin, mitä ihminen silloin saa korvaukseksi vaivannäöstään ja sydämensä pyrkimyksestä, kaikesta, millä hän itseään rasittaa auringon alla? [Saarn. 1:3, 3:9]

Saarn. 2:23 

Ovathan hänen päivänsä pelkkää huolta ja hänen työnsä murhetta, eikä hänen mielensä saa lepoa edes yöllä. Tämäkin on turhuutta.

Saarn. 2:24 

Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. [Saarn. 3:13, 5:17-19, 8:15, 9:7]

Saarn. 2:25 

Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?

Saarn. 2:26 

Sille, joka on hänelle mieleen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa, mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan hyvää sille, joka on hänelle mieluinen. Mutta tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Saarn. 3:2 

Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, [Job 14:5]

Saarn. 3:3 

aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

Saarn. 3:4 

aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,

Saarn. 3:5 

aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,

Saarn. 3:6 

aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,

Saarn. 3:7 

aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, [Sir. 20:7]

Saarn. 3:8 

aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Saarn. 3:11 

Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. [Saarn. 11:5; Viis. 9:16]

Saarn. 3:12 

Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.

Saarn. 3:13 

Mutta Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista. [Saarn. 2:24+]

Saarn. 3:15 

Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt. [Saarn. 1:9]

Saarn. 3:16 

Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys, oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.

Saarn. 3:17 

Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. [Ps. 82:2,8; Jes. 10:1-3]

Saarn. 3:18 

Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.

Saarn. 3:19 

Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta.

Saarn. 3:20 

Kaikki menee samaan paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun. [1. Moos. 3:19+]

Saarn. 3:21 

Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan?

Saarn. 4:3 

ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.

Saarn. 4:4 

Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Saarn. 4:5 

Tyhmä istuu kädet ristissä ja kalvaa omaa lihaansa.

Saarn. 4:6 

Parempi on kourallinen levossa kuin kahmalon täysi vaivaa nähden ja tuulta tavoitellen.

Saarn. 4:8 

joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua eikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen. "Ketä varten minä näen vaivaa ja kieltäydyn kaikesta hyvästä?" Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa. [Sananl. 27:20; Saarn. 5:9]

Saarn. 4:9 

Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. [1. Moos. 2:18]

Saarn. 4:11 

Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?

Saarn. 4:13 

Parempi on köyhä ja viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää kuuntele toisten neuvoja.

Saarn. 4:14 

Tosiaankin: nuorukainen lähti vankilasta ja tuli kuninkaaksi, vaikka oli syntynyt köyhänä tuon toisen hallitessa. [Ps. 113:7,8]

Saarn. 4:16 

Määrätön on joukko jokaisen ympärillä, joka nousee kansan johtajaksi, mutta jälkipolvet eivät häntä ihaillen muista. Turhuutta ja tuulen tavoittelua on sekin.

Saarn. 5:1 

Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat. [Matt. 6:7; Jaak. 1:19]

Saarn. 5:4 

On parempi olla lupaamatta kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.

Saarn. 5:6 

Totisesti: paljot puheet ovat vain unta ja turhuutta. Totisesti: pelkää sinä Jumalaa!

Saarn. 5:7 

Jos näet, että maakunnassasi sorretaan köyhää ja loukataan lakia ja oikeutta, niin älä ihmettele: Viranomainen valvoo toista ja ylemmät heitä molempia.

Saarn. 5:13 

Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään.

Saarn. 5:16 

Kaikki päivänsä hän kulutti pimeässä huolia kantaen, vaivaa ja murhetta kärsien.

Saarn. 5:17 

Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan syödä ja juoda ja nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa. 5:17-19:[ Saarn. 2:24+]

Saarn. 5:18 

Jumalan lahja on sekin, että hän antaa rikkautta ja omaisuutta ja sallii ihmisen käyttää sitä ja saada siitä osansa ja iloita kaiken vaivannäön keskellä.

Saarn. 6:2 

Oli mies, jolle Jumala oli antanut rikkautta, omaisuutta ja kunniaa niin ettei häneltä puuttunut mitään, mitä hän saattoi haluta. Mutta Jumala ei sallinut hänen nauttia siitä, vaan kaiken sai nautittavakseen vieras. Tämä on turhuutta ja kipeä kärsimys. [Ps. 39:7+]

Saarn. 6:3 

Vaikka mies saisi sata lasta ja eläisi lukemattomia vuosia -- niin monta kuin ihmisen suinkin on mahdollista elää -- niin jos hän ei kaikesta tästä huolimatta saa tyydytystä elämästään eikä edes kunniallista hautausta, minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi.

Saarn. 6:4 

Turhaan se tulee ja pimeään menee, ja pimeään sen nimi peittyy,

Saarn. 6:9 

Minkä silmä jo näkee, on parempi kuin se, mitä mieli havittelee. Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Saarn. 6:10 

Kaikelle, mikä on olemassa, on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltäkäsin on säädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan. [Ps. 139:16]

Saarn. 6:12 

Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä auringon alla? [1. Aik. 29:15+ | Saarn. 8:7, 10:14]

Saarn. 7:1 

Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä. [Sananl. 22:1; Sir. 41:12 | Saarn. 4:2]

Saarn. 7:14 

Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

Saarn. 7:25 

Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

Saarn. 8:5 

Se, joka pitää hänen käskynsä, ei halua tietää juonitteluista. Viisaan sydän kyllä tietää, milloin toimia ja miten,

Saarn. 8:6 

sillä joka asialla on aikansa ja tapansa. Mutta ihmistä painaa kiusaava taakka: [Saarn. 3:1]

Saarn. 8:10 

Sitten minä näin, miten jumalattomat tulivat ja tunkeutuivat pyhäkköön. Palatessaan he kerskailivat kaupungilla teostaan. Turhuutta kaikki.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 >