Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kuningas sanoi: "Hakekaa Haman kiireesti tänne, jotta Esterin toive voidaan toteuttaa!" Sitten kuningas ja Haman menivät Esterin järjestämiin pitoihin, | |
ja viiniä juotaessa kuningas kysyi Esteriltä: "Mitä haluat saada? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit pyytää minulta? Vaikka pyytäisit puolta valtakuntaa, saat sen!" | |
Ester vastasi: "Mitäkö toivon ja pyydän? | |
Jos, kuninkaani, olet minulle suosiollinen ja suvaitset täyttää toivomukseni ja pyyntöni, niin tule Hamanin kanssa huomennakin pitoihin, jotka minä teille järjestän. Sitten teen niin kuin toivot, kuningas." | |
Sinä päivänä Haman lähti pois iloisena ja hyvillään. Mutta kun hän näki Mordokain kuninkaan hovissa eikä tämä noussut osoittamaan hänelle kunnioitustaan, hän raivostui. [Est. 3:2] | |
Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja meni kotiinsa. Sitten hän kutsui luokseen ystäviään ja vaimonsa Seresin. | |
Hän kehuskeli heille suurta rikkauttaan ja poikiensa lukumäärää sekä sitä, että kuningas oli ylentänyt hänet ja korottanut hänet kaikkien ruhtinaiden ja virkamiesten yläpuolelle. [Est. 3:1] | |
Haman sanoi vielä: "Minä olen sitä paitsi ainoa, joka sai tulla kuninkaan kanssa kuningatar Esterin järjestämiin pitoihin, ja hän on huomiseksikin kutsunut minut kuninkaan kanssa luokseen. | |
Silloin hänen vaimonsa Seres ja kaikki hänen ystävänsä sanoivat hänelle: "Anna pystyttää viisikymmentä kyynärää korkea hirsipuu ja pyydä huomisaamuna kuninkaalta, että Mordokai hirtetään siihen. Sitten voit iloisella mielellä mennä kuninkaan kanssa pitoihin." Hamanista se oli hyvä neuvo, ja hän antoi pystyttää hirsipuun. | |
Yhdessä niistä oli maininta, että Mordokai oli ilmoittanut Bigtanin ja Teresin, kuninkaan yksityishuoneita vartioivien eunukkien, vaanineen tilaisuutta tappaakseen kuninkaan. | |
Ja hän vastasi kuninkaalle: "Sille miehelle, jonka kuningas haluaa palkita, | |
tuotakoon kuninkaallinen puku, jota kuningas itse on käyttänyt, ja hevonen, joka on ollut kuninkaalla ratsuna ja saanut kantaa kuninkaallista töyhtöä. | |
Joku korkea ylimys tuokoon hänelle puvun ja hevosen, ja se mies, jonka kuningas haluaa palkita, puettakoon siihen pukuun, häntä kuljetettakoon ratsain pitkin kaupungin katuja ja hänen edellään huudettakoon: 'Näin palkitaan mies, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunnioitusta!'" | |
Kuningas sanoi Hamanille: "Hae kiireesti puku ja hevonen, niin kuin sanoit, ja tee kaikki tämä juutalaiselle Mordokaille, joka palvelee hovissani. Äläkä laiminlyö mitään siitä, mitä sanoit." | |
Haman otti puvun ja hevosen, puki Mordokain, auttoi hänet ratsaille, talutti hänen hevostaan pitkin kaupungin katuja ja huusi hänen edellään: "Näin palkitaan mies, jolle kuningas tahtoo osoittaa kunnioitusta!" | |
Sitten Mordokai palasi kuninkaan hoviin, mutta Haman kiiruhti kotiinsa harmissaan ja nöyryytettynä. | |
Hän kertoi vaimolleen Seresille ja ystävilleen, miten hänen oli käynyt, ja hänen viisaat ystävänsä ja hänen vaimonsa Seres sanoivat hänelle: "Jos kerran tuo Mordokai, joka nyt on pääsemässä sinusta voitolle, on juutalaista sukua, niin silloin et voi hänelle mitään, vaan kärsit perinpohjaisen tappion." | |
Kuningas ja Haman menivät kuningatar Esterin pitoihin. | |
Kuningatar Ester sanoi: "Jos olen sinulle mieluinen, kuningas, ja jos niin suvaitset, anna minun pitää henkeni ja salli kansani elää, sillä sitä minä pyydän ja toivon. | |
Minut ja kansani on myyty tuhottavaksi, tapettavaksi ja hävitettäväksi. Jos meidät olisi myyty orjiksi, en olisi mitään sanonutkaan, sillä sellainen tapahtuma ei olisi aiheuttanut kuninkaalle vahinkoa." | |
Ester vastasi: "Se vainooja ja vihollinen on tuo paha Haman!" Haman alkoi vavista pelosta kuninkaan ja kuningattaren edessä. | |
Kuningas nousi vihoissaan kesken juominkien ja meni sisäpihan puutarhaan, kun taas Haman jäi paikalle rukoillakseen kuningatarta säästämään hänen henkensä, sillä hän käsitti, että kuningas oli jo päättänyt hänen kohtalostaan. | |
Vielä samana päivänä kuningas Kserkses antoi kuningatar Esterille Hamanin, juutalaisten vainoojan, kaiken omaisuuden, ja Mordokai sai astua kuninkaan eteen, sillä Ester oli kertonut, että Mordokai oli hänen sukulaisensa. [Est. 2:20] | |
Kuningas oli ottanut sinettisormuksensa Hamanilta takaisin, ja nyt hän antoi sen Mordokaille. Ester uskoi Hamanin omaisuuden Mordokain hoitoon. [Est. 3:10] | |
Sitten Ester otti asiansa uudelleen esille. Hän heittäytyi itkien kuninkaan jalkoihin rukoillakseen häntä torjumaan uhkaavan onnettomuuden ja tekemään tyhjäksi hankkeen, jonka Agagin jälkeläinen Haman oli suunnitellut juutalaisten tuhoksi. | |
ja sanoi: "Jos suvaitset, kuningas, ja jos olen saavuttanut suosiosi, jos pidät asiaa oikeana ja jos minä miellytän silmiäsi, niin estä Hamanin, Hammedatan pojan, Agagin jälkeläisen, hanke. Anna laatia peruutus niille kirjeille, jotka hän lähetti hävittääkseen juutalaiset kaikista kuninkaan maakunnista. [Est. 3:12,13] | |
Silloin kuningas Kserkses sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: "Minä olen jo antanut Hamanin omaisuuden Esterille, ja Haman itse joutui hirsipuuhun, koska halusi tappaa juutalaiset. | |
Kirjoittakaa nyt minun nimissäni uusi juutalaisia koskeva käsky oman mielenne mukaan ja vahvistakaa se kirje minun sinetilläni. Ja kuninkaan nimissä kirjoitettu ja hänen sinetillään vahvistettu käsky on peruuttamaton." [Est. 1:19+] | |
Oli kolmannen kuukauden, sivan-kuun, kahdeskymmeneskolmas päivä, ja kuninkaan kirjurit kutsuttiin heti paikalla kirjoittamaan Mordokain käskyn mukaisesti juutalaisille sekä satraapeille, maaherroille ja maakuntien ruhtinaille kaikkiin sataankahteenkymmeneenseitsemään maakuntaan Intiasta Nubiaan saakka, kuhunkin sen maakunnan omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä, myös juutalaisille heidän omalla kirjoituksellaan ja kielellään. [Est. 1:22, 3:12] | |
Mordokai kirjoitutti kirjeet kuninkaan nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja antoi ne vietäviksi pikaläheteille, joilla oli ratsuina kuninkaan tallien postihevoset. [Est. 3:13] | |
Kirjeissä kuningas antoi juutalaisille luvan kokoontua kaikissa niissä kaupungeissa, joissa heitä asui, ja puolustaa henkeään. He saivat yhden päivän aikana tuhota, tappaa ja hävittää jokaisen kansan tai maakunnan aseellisia joukkoja, jos nämä vainosivat heitä, surmata vieläpä naisia ja lapsia sekä ryöstää vastustajiensa omaisuutta | |
Tämän kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa ja saattaa kaikkien kansojen tietoon, jotta juutalaiset voisivat valmistautua kostamaan sinä päivänä vihollisilleen. [Est. 3:14] | |
Mordokai lähti kuninkaan luota kuninkaallisessa puvussa, joka oli purppuravillaa ja valkoista pellavaa, päässään loistava kultainen otsaripa ja hartioillaan hieno pellavainen purppuraviitta, ja Susan kaupungissa kaikuivat ilohuudot. | |
Juutalaisille se oli valon ja ilon, riemun ja kunnian päivä, | |
ja joka ainoassa maakunnassa ja kaupungissa, kaikkialla, minne kuninkaan käsky saapui, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlat. Monet maan muihin kansoihin kuuluvat halusivat käydä juutalaisista, sillä nyt he tunsivat pelkoa juutalaisia kohtaan. | |
ja kaikki maakuntien ruhtinaat, satraapit, maaherrat ja virkamiehet, joita kuninkaalla oli palveluksessaan, tukivat juutalaisia, koska pelkäsivät Mordokaita. | |
Mordokai oli näet korkeassa asemassa kuninkaan hovissa, ja kaikkiin maakuntiin oli levinnyt tieto, että hänen valtansa jatkuvasti kasvoi. | |
Näin juutalaiset surmasivat kaikki vihollisensa, tuhosivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. | |
ja tappoivat myös Parsandatan, Dalfonin, Aspatan, | |
sekä Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan, | |
hän sanoi kuningatar Esterille: "Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet viisisataa miestä, myös Hamanin kymmenen poikaa. Mitä he lienevätkään tehneet kuninkaan muissa maakunnissa! Mitä haluat nyt? Saat kaiken mitä haluat! Mitä tahtoisit vielä pyytää? Joka pyyntö täytetään!" | |
Ester sanoi: "Jos suvaitset, kuningas, niin sallittakoon Susan juutalaisten toimia vielä huomenna samoin oikeuksin kuin tänään, ja ripustettakoon Hamanin kymmenen pojan ruumiit hirsipuuhun." | |
Kuningas määräsi, että oli tehtävä niin. Susassa julkaistiin sitä koskeva käsky, ja Hamanin kymmenen pojan ruumiit ripustettiin hirsipuuhun. | |
Susan juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Susassa kolmesataa miestä, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet. | |
Tämä tapahtui adar-kuun kolmantenatoista päivänä, ja neljännentoista päivän he viettivät jo rauhassa ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. | |
Mutta Susan juutalaiset, jotka olivat kokoontuneet sekä kuun kolmantenatoista että neljäntenätoista päivänä, lepäsivät vasta viidentenätoista ja juhlivat sitä pito- ja ilopäivänä. | |
Tämän vuoksi maaseutukaupunkien juutalaiset viettävät adar-kuun neljättätoista päivää iloisena juhlapäivänä, järjestävät pitoja ja lähettävät toisilleen herkkuja lahjaksi. | |
Mordokai merkitsi nämä tapaukset muistiin ja lähetti kirjeet kaikille kuningas Kserkseen maakuntien juutalaisille, niin lähellä kuin kaukanakin asuville. | |
Hän määräsi heidät viettämään joka vuosi juhlana adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista päivää | |
muistoksi niistä päivistä, joina juutalaiset olivat päässeet vihollisiltaan rauhaan, ja siitä kuukaudesta, jolloin heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja heidän surunsa juhlaksi. Niinä päivinä heidän tuli pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille. | |
Näin juutalaisten keskuudessa vakiintui tapa, jota he jo olivat alkaneet noudattaa ja josta Mordokai nyt heille kirjoitti. | |
Haman, Hammedatan poika, Agagin jälkeläinen, juutalaisten vainooja, oli näet punonut juonen juutalaisia vastaan hävittääkseen heidät ja heittänyt puria eli arpaa päivästä, jona voisi kukistaa ja tuhota heidät. [Est. 3:7] | |
Mutta kuningas oli tästä kuultuaan lähettänyt uuden kirjallisen käskyn, ja niin Hamanin katala hanke juutalaisia vastaan kääntyi hänen omaksi tuhokseen ja hänet ja hänen kymmenen poikaansa ripustettiin hirsipuuhun. | |
Tästä syystä juutalaiset alkoivat kutsua näitä päiviä nimellä purim* arpaa tarkoittavan pur-sanan mukaan. Kirjeen sisällön sekä kaiken näkemänsä ja kokemansa perusteella [on monikkomuoto sanasta pur 'arpa'.] | |
he antoivat määräyksen, joka velvoitti heitä itseään, heidän jälkeläisiään ja kaikkia heidän joukkoonsa liittyneitä viettämään vuosittain näitä kahta päivää käskykirjeen ohjeiden mukaisesti ja aina oikeaan aikaan. | |
Nämä kaksi päivää tuli pitää mielessä sukupolvesta toiseen kaikissa perhekunnissa, ja niitä tuli viettää kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, niin että purim-päivien vietto säilyisi muuttumattomana juutalaisten keskuudessa ja pysyisi aina heidän jälkeläistensäkin mielessä. | |
Mordokai lähetti kirjeen Kserkseen valtakunnan sadankahdenkymmenenseitsemän maakunnan kaikille juutalaisille rauhan ja ystävyyden toivotuksin. | |
Siinä velvoitettiin juutalaiset viettämään näitä purim-päiviä juutalaisen Mordokain ja kuningatar Esterin säätämänä määräaikana ja niin kuin juutalaiset itsekin olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen. Lisäksi siinä oli määräyksiä juhlan aikana pidettävistä paastoista ja valittajaisista. | |
Näin purim-juhlan viettoa koskevat määräykset vahvistettiin Esterin käskyllä ja kirjoitettiin kirjaan. | |
Kuningas Kserkses saattoi veron alaisiksi kaikki maat sekä meren rannikot ja saaret. | |
Kaikki hänen mahtavat tekonsa ja saavutuksensa sekä kertomus siitä kunniasta ja vallasta, jonka Mordokai häneltä sai, on merkitty Meedian ja Persian kuninkaiden historiaan. | |
Juutalainen Mordokai oli arvossa seuraava heti kuningas Kserkseen jälkeen. Hän oli suuresti arvostettu juutalaisten keskuudessa ja lukuisien heimoveljiensä rakastama, sillä hän toimi aina kansansa parhaaksi ja pyrki kaikin tavoin huolehtimaan heimolaistensa hyvinvoinnista. | |
Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. [1. Moos. 22:21; Valit. 4:21 | Hes. 14:14,20] | |
Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä | |
ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla. | |
Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle. | |
Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: "Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan." Joka kerta hän teki näin. [Job 42:8] | |
Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. [1. Kun. 22:19-21 | 1. Aik. 21:1; Sak. 3:1] | |
Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita." [1. Piet. 5:8] | |
Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa." | |
Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. | |
Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!" | |
Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona, | |
Silloin sabalaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." | |
Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi: "Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." | |
Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi: "Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." | |
Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanantuoja ja kertoi: "Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona, | |
kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle." | |
Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan | |
ja sanoi: -- Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! [Ps. 49:18; Saarn. 5:14; 1. Tim. 6:7] | |
Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. | |
Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita." | |
Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen." | |
Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!" | |
Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin. | |
Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla. | |
Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!" | |
Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. [Sananl. 27:10] | |
Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. [Joos. 7:6+] | |
He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli. [Room. 12:15] | |
ja sanoi: | |
Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä. | |
Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita. | |
Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt. | |
Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon, [Jes. 57:2; Ilm. 14:13] | |
Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa. | |
Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut. |