header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

2. Aik. 13:10 

"Mutta meidän Jumalamme on Herra. Me emme ole hylänneet häntä. Pappeina palvelevat Herraa Aaronin jälkeläiset, ja leeviläiset hoitavat omia tehtäviään.

2. Aik. 13:11 

He uhraavat Herralle polttouhrit aamuin ja illoin, polttavat tuoksuvia suitsukkeita, asettavat uhrileivät puhtaalle pöydälle ja sytyttävät iltaisin kultaisen lampunjalan lamput. Me noudatamme Herran, Jumalamme, säädöksiä, mutta te olette hylänneet hänet. [2. Aik. 2:3]

2. Aik. 13:12 

Jumala johtaa meitä, ja hänen pappinsa ovat valmiina antamaan torvillaan meille taistelumerkin. Israelilaiset, älkää ryhtykö sotimaan Herraa, isienne Jumalaa vastaan. Se ei onnistu." [4. Moos. 10:9]

2. Aik. 13:13 

Mutta Jerobeam oli pannut väijytysjoukon kiertämään Juudan joukkojen taakse, niin että pääjoukko oli niiden edessä ja väijytysjoukko niiden selustassa.

2. Aik. 13:14 

Kun Juudan miehet huomasivat joutuvansa taistelemaan kahdella suunnalla, he huusivat Herraa avukseen, ja papit puhalsivat torviinsa.

2. Aik. 13:15 

Juudan miehet kohottivat sotahuudon, ja kun Abia johti Juudan joukot taisteluun, Jumala löi Jerobeamin ja Israelin.

2. Aik. 13:17 

Abia ja hänen miehensä löivät heidät perin pohjin, ja viisisataatuhatta israelilaista soturia kaatui.

2. Aik. 13:19 

Abia ajoi takaa Jerobeamia ja valtasi häneltä Betelin, Jesanan ja Efronin kaupungit ja niitä ympäröivät kylät.

2. Aik. 13:20 

Abian eläessä Jerobeamin mahti ei enää palautunut entiselleen. Herra löi häntä, ja hän kuoli.

2. Aik. 13:21 

Abian valta sen sijaan lujittui. Hän otti itselleen neljätoista vaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentäkaksi poikaa ja kuusitoista tytärtä.

2. Aik. 13:22 

Muut Abian vaiheet, hänen tekonsa ja sanansa, on kerrottu profeetta Iddon teoksessa. [2. Aik. 24:27]

2. Aik. 13:23 

Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Asa. Asan aikana maassa vallitsi rauha kymmenen vuoden ajan. [1. Kun. 15:8]

2. Aik. 14:1 

Asa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. 2. 14:1-4:[ 1. Kun. 15:11,12]

2. Aik. 14:2 

Hän hävitti vieraat alttarit ja kukkulapyhäköt, rikkoi kivipatsaat ja hakkasi palasiksi asera-paalut*. [Asera-paalu edusti kanaanilaisten jumalatarta.]

2. Aik. 14:3 

Hän käski Juudan kansan kääntyä Herran, isiensä Jumalan, puoleen ja noudattaa hänen lakiaan ja määräyksiään.

2. Aik. 14:4 

Kaikista Juudan kaupungeista hän hävitti kukkulapyhäköt ja suitsutusalttarit, ja hänen aikanaan valtakunnassa säilyi rauha.

2. Aik. 14:6 

Hän sanoi Juudan kansalle: "Meidän on linnoitettava nämä kaupungit ja varustettava ne muureilla ja torneilla, porteilla ja salvoilla, kun maassa vielä on rauhallista. Me olemme palvelleet Herraa, Jumalaamme, ja hän on antanut meille joka taholla rauhan." Ja rakennustyöt onnistuivat hyvin.

2. Aik. 14:7 

Asalla oli sotajoukko, jossa oli Juudan heimosta kolmesataatuhatta miestä, aseinaan kilpi ja keihäs, ja Benjaminin heimosta kaksisataakahdeksankymmentätuhatta miestä, aseinaan kilpi ja jousi. Kaikki olivat harjaantuneita sotureita.

2. Aik. 14:8 

Nubialainen Serah lähti heitä vastaan mukanaan sotajoukko, jossa oli tuhat kertaa tuhat miestä ja kolmesataa sotavaunua, ja saapui Maresaan asti.

2. Aik. 14:9 

Asa lähti häntä vastaan, ja joukot järjestäytyivät taisteluun Sefatan laaksoon lähelle Maresaa.

2. Aik. 14:11 

Silloin Herra antoi Asan ja Juudan joukkojen lyödä nubialaiset, ja nämä lähtivät pakoon.

2. Aik. 14:12 

Asa ajoi miehineen heitä takaa Gerariin saakka, ja nubialaisia kaatui niin paljon, etteivät he enää toipuneet tästä iskusta. Herra ja hänen sotajoukkonsa musersivat heidät, ja Asa ja hänen miehensä saivat runsaan saaliin.

2. Aik. 14:13 

He kukistivat kaikki Gerarin ympäristön kaupungit, sillä Herra oli saattanut niiden asukkaat kauhun valtaan. He ryöstivät ne kaikki ja saivat niistäkin suuren saaliin.

2. Aik. 14:14 

Samoin he löivät paimentolaisleirit ja ottivat saaliiksi paljon lampaita, vuohia ja kameleja. Sitten he palasivat Jerusalemiin.

2. Aik. 15:2 

Hän lähti Asan luo ja sanoi hänelle: "Asa ja kaikki Juudan ja Benjaminin miehet, kuulkaa minua! Herra on teidän kanssanne, jos te olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät. [1. Aik. 28:9; 2. Aik. 33:12,13]

2. Aik. 15:3 

Israel eli kauan vailla oikeaa Jumalaa, vailla pappien opetusta ja vailla lakia. [Tuom. 17:6]

2. Aik. 15:4 

Mutta ahdistuksessaan se palasi Herran, oman Jumalansa, luo ja etsi häntä, ja niin se löysi hänet. [Tuom. 3:9]

2. Aik. 15:6 

Kansat hyökkäsivät kansoja vastaan ja kaupungit kaupunkeja vastaan, sillä Jumala oli saattanut ne ahdingon ja sekasorron valtaan. [Tuom. 12:4]

2. Aik. 15:8 

Kun Asa kuuli nämä profeetta Asarjan, Odedin pojan, sanat ja ennustukset, hän sai rohkeuden poistaa iljettävät epäjumalankuvat koko Juudan ja Benjaminin alueelta ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta. Hän myös kunnosti Herran alttarin, joka oli temppelin eteishallin edessä.

2. Aik. 15:9 

Hän kutsui koolle Juudan ja Benjaminin heimot sekä niiden keskuuteen asettuneet efraimilaiset, manasselaiset ja simeonilaiset. Näitä oli siirtynyt Israelista paljon hänen alueelleen, kun he olivat nähneet, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan.

2. Aik. 15:11 

Siellä he uhrasivat saaliistaan Herralle seitsemänsataa härkää ja seitsemäntuhatta lammasta. [2. Aik. 14:14]

2. Aik. 15:12 

He antoivat lupauksen, että palvelisivat Herraa, isiensä Jumalaa, koko sydämestään ja sielustaan [Joos. 24:25; 2. Kun. 23:3]

2. Aik. 15:13 

ja että jokaisen, joka ei palvele Herraa, Israelin Jumalaa, olisi kuoltava, olipa hän nuori tai vanha, mies tai nainen. [5. Moos. 13:10, 17:5]

2. Aik. 15:14 

Trumpettien ja torvien soidessa ja riemun raikuessa he vannoivat tämän Herralle.

2. Aik. 15:15 

Kaikki Juudan asukkaat iloitsivat valasta. Koska he vannoivat sen vilpittömin mielin ja kääntyivät sydämensä halusta Herran puoleen, Herra kuuli heitä ja antoi heidän elää rauhassa, kenenkään ahdistamatta.

2. Aik. 15:16 

Isänsä äidiltä Maakalta kuningas Asa riisti kuningataräidin aseman, koska tämä oli pystyttänyt iljettävän kuvan asera-tarhaan. Asa kaatoi tämän iljetyksen, murskasi sen palasiksi ja poltti sen Kidroninlaaksossa. 2. 15:16-18:[ 1. Kun. 15:13-15]

2. Aik. 15:18 

Hän sijoitti Jumalan temppeliin esineet, jotka hän ja hänen isänsä olivat pyhittäneet, hopean, kullan ja kaiken muun.

2. Aik. 16:1 

Asan kolmantenakymmenentenäkuudentena hallitusvuotena Israelin kuningas Baesa hyökkäsi Juudaan ja alkoi linnoittaa Ramaa katkaistakseen Juudan kuninkaan Asan kulkutiet. 2. 16:1-6:[ 1. Kun. 15:17-22]

2. Aik. 16:2 

Asa otti silloin Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarrekammioista hopean ja kullan ja lähetti ne Ben- Hadadille, Syyrian* kuninkaalle, joka asui Damaskoksessa. Hän käski sanoa kuninkaalle: [Nimeä Syyria on käytetty yhtyneiden aramealaisheimojen muodostamasta valtiosta, jonka pääkaupunki oli Damaskos. Hepreassa käytetään samaa nimitystä aram sekä aramealaisista että Syyriasta ja syyrialaisista.]

2. Aik. 16:3 

"Minun isäni ja sinun isäsi olivat keskenään liitossa. Tehkäämme mekin liitto. Tässä lähetän sinulle hopeaa ja kultaa. Riko se liitto, jonka olet tehnyt Israelin kuninkaan Baesan kanssa. Silloin hän lähtee pois ahdistamasta minua."

2. Aik. 16:4 

Ben-Hadad teki kuningas Asan pyynnön mukaan. Hän lähetti sotapäälliköitään Israelin kaupunkeja vastaan, ja he valtasivat Ijjonin, Danin ja Abel- Majimin sekä kaikki Naftalin alueen varastokaupungit.

2. Aik. 16:6 

Kuningas Asa vei sinne kaikki Juudan miehet, ja he kuljettivat Ramasta pois kivet ja hirret, joita Baesa oli käyttänyt rakennustöissään. Niillä Asa linnoitti Geban ja Mispan.

2. Aik. 16:7 

Noihin aikoihin tuli näkijä Hanani Juudan kuninkaan Asan luo ja sanoi hänelle: "Koska olet turvautunut Syyrian kuninkaaseen etkä Herraan, Jumalaasi, Syyrian kuninkaan sotajoukko pelastuu joutumasta sinun valtaasi.

2. Aik. 16:8 

Olihan nubialaisia ja libyalaisiakin suuri joukko ja heillä oli suuret määrät sotavaunuja ja hevosia, mutta koska sinä turvauduit Herraan, hän antoi heidät sinun käsiisi. [2. Aik. 14:10]

2. Aik. 16:10 

Asa suuttui näkijälle ja heitätti hänet vankilaan, niin vihainen hän tälle oli. Samoihin aikoihin hän käski kurittaa myös eräitä muita.

2. Aik. 16:11 

Asan ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu Juudan ja Israelin kuninkaiden historiassa. 2. 16:11-14:[ 1. Kun. 15:23,24]

2. Aik. 16:14 

Hänet laskettiin hautaan, jonka hän oli hakkauttanut itseään varten Daavidin kaupunkiin, ja asetettiin leposijalle, jota ympäröi balsamin ja monenlaisten voidesekoitusten tuoksu. Hänen kunniakseen sytytettiin suuri hautajaisroihu. [2. Aik. 21:19; Jer. 34:5]

2. Aik. 17:2 

Hän sijoitti joukkoja kaikkiin Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin ja perusti varuskuntia Juudan alueelle sekä niihin Efraimin alueen kaupunkeihin, jotka hänen isänsä Asa oli valloittanut.

2. Aik. 17:4 

hän palveli isänsä Jumalaa ja noudatti hänen käskyjään, toisin kuin israelilaiset tekivät.

2. Aik. 17:5 

Herran avulla hänestä tuli voimakas kuningas. Juudan asukkaat toivat Josafatille lahjoja, ja hän sai paljon rikkautta ja kunniaa. [1. Sam. 10:27; 2. Aik. 18:1]

2. Aik. 17:6 

Hän kulki horjumatta Herran tietä ja hävitti jälleen Juudasta kukkulapyhäköt ja asera-tarhat.

2. Aik. 17:7 

Kolmantena hallitusvuotenaan Josafat lähetti virkamiehensä Ben-Hajilin, Obadjan, Sakarjan, Netanelin ja Miikan Juudan kaupunkeihin opettamaan kansaa.

2. Aik. 17:8 

Heidän kanssaan hän lähetti leeviläiset Semajan, Netanjan, Sebadjan, Asaelin, Semiramotin, Jonatanin, Adonian, Tobian ja Tob-Adonian sekä lisäksi papit Elisaman ja Joramin.

2. Aik. 17:9 

He kaikki opettivat Juudassa. Herran lain kirja mukanaan he kiersivät Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.

2. Aik. 17:11 

Jotkut filistealaiset toivat Josafatille lahjoja ja verona hopeaa, ja arabialaiset toivat hänelle pikkukarjaa, seitsemäntuhatta seitsemänsataa pässiä ja seitsemäntuhatta seitsemänsataa pukkia.

2. Aik. 17:12 

Josafat tuli yhä mahtavammaksi, ja hän rakensi Juudan alueelle linnoituksia ja varastokaupunkeja.

2. Aik. 17:13 

Hänellä oli Juudan kaupungeissa tekeillä suuria linnoitustöitä, ja Jerusalemissa hänellä oli urheita taistelujoukkoja.

2. Aik. 17:17 

Benjaminin heimosta oli sotapäällikkönä Eljada, jolla oli johdossaan kaksisataatuhatta jousin ja kilvin aseistettua miestä.

2. Aik. 17:19 

Näin paljon sotaväkeä kuninkaalla oli, ja lisäksi tulivat vielä ne, jotka kuningas oli sijoittanut Juudan varuskuntakaupunkeihin.

2. Aik. 18:1 

Josafatilla oli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän otti pojalleen puolisoksi Ahabin tyttären. [2. Aik. 17:5 | 2. Aik. 21:6]

2. Aik. 18:2 

Muutaman vuoden kuluttua hän meni käymään Ahabin luona Samariassa. Ahab teurastutti paljon lampaita ja nautoja Josafatia ja hänen seuruettaan varten ja alkoi sitten taivuttaa häntä lähtemään sotaretkelle Ramot-Gileadia vastaan. 2. 18:2-34:[ 1. Kun. 22:2-35]

2. Aik. 18:5 

Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: "Tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot- Gileadia vastaan vai ei?" He vastasivat: "Lähde matkaan! Jumala antaa kaupungin sinun käsiisi."

2. Aik. 18:8 

Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: "Toimita heti tänne Miika, Jimlan poika."

2. Aik. 18:9 

Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään.

2. Aik. 18:10 

Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: "Näin sanoo Herra: 'Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.'"

2. Aik. 18:12 

Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: "Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää."

2. Aik. 18:16 

Silloin Miika sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.'"

2. Aik. 18:18 

Miika sanoi vielä: "Kuulkaa siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

2. Aik. 18:19 

Ja Herra sanoi: 'Kuka eksyttäisi Ahabin, Israelin kuninkaan, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?' Yksi vastasi yhtä, toinen toista,

2. Aik. 18:20 

kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä eksytän hänet.' 'Millä tavoin?' kysyi Herra.

2. Aik. 18:21 

Henki vastasi: 'Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.'

2. Aik. 18:22 

Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!"

2. Aik. 18:23 

Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?"

2. Aik. 18:25 

Israelin kuningas sanoi silloin: "Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo.

2. Aik. 18:26 

Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin."

2. Aik. 18:27 

Miika sanoi siihen: "Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani." Ja vielä hän sanoi: "Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!"

2. Aik. 18:28 

Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin.

2. Aik. 18:29 

Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi." Hän vaihtoi vaatteita, ja niin he lähtivät taisteluun.

2. Aik. 18:31 

Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: "Tuo on Israelin kuningas", ja he piirittivät hänet käydäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Josafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä ja houkutteli miehet pois hänen ympäriltään.

2. Aik. 18:32 

Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.

2. Aik. 18:33 

Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Israelin kuningasta haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: "Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut."

2. Aik. 18:34 

Mutta taistelu riehui koko päivän kiivaana, ja niin Israelin kuningas joutui olemaan vaunuissaan taistelukentällä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.

2. Aik. 19:2 

Näkijä Jehu, Hananin poika, tuli kuninkaan luo ja sanoi hänelle: "Pitikö sinun auttaa jumalatonta? Sinähän olet Herran vihollisten ystävä. Tämän vuoksi sinua kohtaa Herran viha. [2. Aik. 16:7]

2. Aik. 19:3 

Mutta on sinussa sentään hyvääkin. Olet hävittänyt maasta asera-tarhat ja palvellut uskollisesti Jumalaa." [2. Aik. 17:3,4]

2. Aik. 19:4 

Tämän jälkeen Josafat pysytteli omassa maassaan. Hän liikkui kuitenkin paljon kansan keskuudessa Beersebasta aina Efraimin vuoristoon asti ja sai kansan jälleen palvelemaan Herraa, isiensä Jumalaa.

2. Aik. 19:7 

Pelätkää Herraa ja olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa." [5. Moos. 10:17; Job 34:19]

2. Aik. 19:8 

Myös Jerusalemiin Josafat asetti leeviläisiä, pappeja ja Israelin sukujen päämiehiä antamaan tuomioita Herran lain mukaan ja ratkaisemaan Jerusalemin asukkaiden välisiä riita-asioita. [5. Moos. 17:8, 21:5]

2. Aik. 19:9 

Hän antoi heille tällaiset määräykset: "Ohjatkoon työtänne Herran pelko, toimikaa tunnollisesti ja vilpittömin mielin!

2. Aik. 19:10 

Kun muissa kaupungeissa asuvat virkaveljenne tuovat oikeusasioita teidän ratkaistaviksenne -- olipa kysymyksessä murha tai tappo tai muu rikkomus lakia, käskyjä, säädöksiä tai ohjeita vastaan -- varoittakaa heitä, jotta he pysyisivät nuhteettomina Herran edessä ja jotta Herran viha ei kohtaisi heitä ja teitä itseänne. Toimikaa näin, niin olette puhtaat Jumalan edessä.

2. Aik. 19:11 

Pappi Amarja on esimiehenne kaikissa Herran lakia koskevissa asioissa ja Juudan heimon päämies Sebadja, Ismaelin poika, kaikessa mikä koskee kuningasta. Leeviläiset saavat toimia teidän kirjureinanne. Ryhtykää tarmokkaasti työhön! Olkoon Herra niiden kanssa, jotka tekevät hyvää."

2. Aik. 20:1 

Tämän jälkeen moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia.

2. Aik. 20:3 

Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston.

2. Aik. 20:5 

Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle, [2. Aik. 4:9]

2. Aik. 20:6 

ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa.

2. Aik. 20:7 

Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. [Jes. 41:8; Jaak. 2:23]

2. Aik. 20:8 

He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet:

2. Aik. 20:9 

'Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.' [2. Aik. 6:28-31]

2. Aik. 20:10 

"Nyt tänne ovat tulossa ammonilaiset, moabilaiset ja Seirin vuorten asukkaat. Sinä et antanut israelilaisten kulkea paluumatkallaan Egyptistä heidän maittensa kautta, vaan israelilaiset kiersivät heidän alueensa eivätkä hävittäneet niitä. [5. Moos. 2:5,9,19]

2. Aik. 20:13 

Koko Juudan kansa seisoi Herran edessä, myös naiset ja lapset.

2. Aik. 20:14 

Silloin Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin, joka oli Asafin sukua, Sakarjan poika; hänen isoisänsä oli Benaja, tämän isä Jeiel ja tämän Mattanja.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 >