Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Kun hän vielä puhui vanhinten kanssa, kuningas saapui hänen luokseen ja sanoi: "Tämä onnettomuus on Herran työtä. Miksi minä enää turvaisin häneen!" | |
Silloin Elisa sanoi: "Kuulkaa Herran sana! Näin hän sanoo: 'Huomenna tähän aikaan Samarian portilla saa sekelillä sea-mitan parhaita vehnäjauhoja ja kaksi sea-mittaa ohria.'" | |
Jos me päätämme mennä kaupunkiin, me kuolemme sinne, koska siellä on nälänhätä, ja jos jäämme tänne, me kuolemme yhtä lailla. Miksemme lähtisi syyrialaisten leiriin! Jos he säästävät meidän henkemme, me pysymme elossa, ja jos he tappavat meidät, silloinkin me vain kuolemme." | |
Herra oli pannut syyrialaiset kuulemaan vaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon ääniä, ja silloin he olivat sanoneet toisilleen: "Israelin kuningas on varmasti ostanut heettiläisten kuninkaat ja Egyptin kuninkaat puolelleen. Nyt he ovat tulossa meidän kimppuumme." | |
Syyrialaiset olivat jo aamuyöstä lähteneet pois, jättäneet teltat, hevoset ja aasit jälkeensä leiriin ja paenneet henkensä edestä. | |
Leirin laitaan saavuttuaan spitaaliset menivät erääseen telttaan. He söivät ja joivat ja ottivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita. He kävivät kätkemässä tavarat ja menivät sitten toiseen telttaan. Sieltäkin he ottivat tavaroita ja menivät kätkemään ne. | |
Mutta sitten he sanoivat toisilleen: "Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä. Jos me olemme tästä hiljaa ja odotamme aamunkoittoon saakka, meitä voidaan syyttää rikoksesta. Paras lähteä heti kaupunkiin ja kertoa tästä kuninkaan väelle." [2. Sam. 18:19] | |
Spitaaliset tulivat takaisin, huusivat kaupunginportin vartijoita ja kertoivat heille: "Me menimme syyrialaisten leiriin, mutta siellä ei näkynyt ketään eikä kuulunut lainkaan ihmisääniä. Hevoset ja aasit kyllä olivat siellä, ja teltat oli jätetty paikoilleen." | |
Oli vielä hämärä, kun kuningas nousi. Hän sanoi hovimiehilleen: "Taidanpa arvata, mitä syyrialaiset ovat tehneet. He tietävät, että olemme nälissämme, ja ovat siksi lähteneet leiristä ja asettuneet väijyksiin. He odottavat, että me tulemme ulos kaupungista, ja ottavat sitten meidät elävältä kiinni ja pääsevät sisälle kaupunkiin." | |
Niin sitten valjastettiin kahdet vaunut, ja kuningas lähetti ne Syyrian sotajoukon perään sanoen: "Menkää katsomaan." | |
Vaunumiehet ajoivat syyrialaisten perässä Jordanille saakka, ja tienvieret olivat täynnä vaatteita ja varusteita, jotka syyrialaiset olivat kiireissään heittäneet pois. Tiedustelijat tulivat takaisin ja kertoivat kuninkaalle näkemästään. | |
Silloin väki lähti ulos kaupungista ja ryösti syyrialaisten leirin. Sea-mitan parhaita vehnäjauhoja ja kaksi sea-mittaa ohria sai nyt sekelillä hopeaa, niin kuin Herra oli ilmoittanut. | |
Kuningas oli määrännyt seurassaan kulkevan vaunusoturin kaupunginportille pitämään järjestystä, mutta väkijoukko tallasi hänet portissa jalkoihinsa ja hän kuoli. Jumalan mies oli ennustanut näin silloin, kun hän puhui kuninkaalle tämän tultua hänen luokseen. | |
Hän oli myös ennustanut kuninkaalle, että kaksi sea-mittaa ohria ja yksi sea-mitta parhaita vehnäjauhoja maksaisi seuraavana päivänä samaan aikaan Samarian portilla yhden hopeasekelin. | |
Niin hänen sitten kävi, väkijoukko tallasi hänet portissa jalkoihinsa ja hän kuoli. | |
Elisa sanoi naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt henkiin: "Lähde perheinesi pois Israelista ja asetu jonnekin muualle asumaan. Herra lähettää tähän maahan nälänhädän, ja sitä kestää seitsemän vuotta." [2. Kun. 4:32-37 | 1. Moos. 47:4; Ruut 1:1] | |
Nainen teki niin kuin Jumalan mies oli neuvonut. Hän lähti perheineen Israelista ja asui seitsemän vuotta muukalaisena filistealaisten maassa. | |
Seitsemän vuoden kuluttua nainen palasi filistealaisten maasta ja meni anomaan kuninkaalta, että saisi talonsa ja peltonsa takaisin. | |
Kuninkaan puheilla oli juuri silloin Gehasi, Jumalan miehen palvelija, ja kuningas oli pyytänyt häntä kertomaan, mitä kaikkia suuria tekoja Elisa oli tehnyt. | |
Kun Gehasi parhaillaan kertoi kuninkaalle, kuinka Elisa oli herättänyt kuolleen henkiin, sinne tuli nainen, jonka pojan profeetta oli herättänyt, ja anoi kuninkaalta taloaan ja peltoaan takaisin. Gehasi sanoi: "Herrani ja kuninkaani! Tämä on se nainen, ja tuo on hänen poikansa, jonka Elisa herätti henkiin." | |
Kuningas kysyi naiselta tapauksesta, ja nainen kertoi hänelle kaiken. Silloin kuningas käski erään hovimiehen lähteä naisen mukaan ja sanoi miehelle: "Järjestä hänelle takaisin kaikki hänen omaisuutensa ja korvaa hänen peltonsa tuotto siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, aina tähän päivään saakka." | |
Hän sanoi silloin Hasaelille: "Ota mukaasi lahja ja mene tapaamaan sitä Jumalan miestä. Pyydä häntä kysymään Herralta, paranenko minä tästä sairaudesta." [1. Kun. 14:3; 2. Kun. 1:2] | |
Hasael lähti tapaamaan profeettaa ja otti mukaansa lahjaksi neljäkymmentä kamelinkuormaa Damaskoksen parhaita tuotteita. Hän tuli Elisan eteen ja sanoi: "Palvelijasi Ben-Hadad, Syyrian kuningas, lähetti minut luoksesi kysymään, paraneeko hän sairaudestaan." | |
Profeetan kasvot jäykistyivät, ja hän tuijotti kauan eteensä. Sitten hän purskahti itkuun. | |
"Miksi itket, herrani?" kysyi Hasael. Elisa vastasi: "Siksi, että tiedän, kuinka paljon pahaa sinä vielä teet israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän linnoituksensa ja surmaat heidän nuoret soturinsa, sinä isket murskaksi heidän pienet lapsensa ja viillät heidän raskaana olevilta vaimoiltaan vatsan auki." [2. Kun. 10:32,33, 12:18,19, 13:7] | |
Hasael lähti Elisan puheilta ja tuli herransa luo. Kuningas kysyi häneltä: "Mitä Elisa sanoi sinulle?" "Sinä paranet kyllä, niin hän minulle sanoi", vastasi Hasael. | |
Mutta seuraavana päivänä hän otti peitteen, kastoi sen veteen ja painoi kuninkaan kasvoille, ja niin tämä kuoli. Hasael tuli hänen sijaansa kuninkaaksi. | |
Joram oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. | |
Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. | |
Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan halunnut tuhota Juudaa, sillä hän oli luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi. [2. Sam. 21:17+] | |
Joramin aikana Edom nousi kapinaan, irrottautui Juudan alaisuudesta ja valitsi itselleen oman kuninkaan. [2. Sam. 8:14; 1. Kun. 22:48] | |
Silloin Joram meni kaikkine sotavaunuineen rajan yli Sairiin. Hän lähti yöllä liikkeelle ja löi Edomin vaunujoukkojen päälliköt ja joukot, jotka olivat saartaneet hänet, mutta hänen sotilaansa lähtivät pakoon teltoilleen. | |
Niin Edom pääsi Juudan vallan alaisuudesta ja on pysynyt erillään tähän päivään saakka. Myös Libna irrottautui Juudasta samaan aikaan. [1. Moos. 27:40 | Joos. 21:13] | |
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Joramista ja hänen teoistaan, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. | |
Joram meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja. | |
Ahasja oli kuninkaaksi tullessaan kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa yhden vuoden ajan. Hänen äitinsä oli Atalja, Israelin kuninkaan Omrin pojantytär. [1. Kun. 16:29] | |
Ahasja kulki Ahabin suvun tietä ja teki tämän suvun tavoin sitä, mikä on väärää Herran silmissä, sillä hänkin oli äidin puolelta sitä sukua. | |
Ahasja lähti yhdessä Ahabin pojan Joramin kanssa sotaretkelle Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. He kävivät taisteluun Ramot-Gileadissa, ja syyrialaiset onnistuivat haavoittamaan Joramia. | |
Profeetta Elisa kutsui yhden oppilaistaan ja sanoi hänelle: "Vyötä viittasi ja lähde Ramot- Gileadiin. Ota tämä öljypullo mukaasi. 2. 9:1-29:[ 2. Aik. 22:7-9] | |
Kun saavut kaupunkiin, etsi käsiisi Jehu, Nimsin pojan Josafatin poika. Mene hänen luokseen, ota hänet erilleen toveriensa keskeltä ja vie hänet talon perimmäiseen huoneeseen. [1. Kun. 19:16] | |
Ota siellä öljypullosi, kaada hänen päähänsä öljyä ja sano: Näin sanoo Herra: 'Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.' Avaa sitten ovi ja lähde heti pois, älä jää sinne." | |
Niin Jehu nousi, ja he menivät sisälle taloon. Siellä oppilas kaatoi öljyä Jehun päähän ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. | |
Sinä hävität herrasi Ahabin suvun, ja niin minä kostan profeettojen ja muiden palvelijoitteni veren, joka tahraa Isebelin käsiä. [1. Kun. 18:4, 19:10 | 1. Kun. 18:36+] | |
Minä teen Ahabin suvulle niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. | |
Isebelin syövät koirat Jisreelin maatilalla, eikä kukaan hautaa häntä.'" Sitten oppilas avasi oven ja lähti kiireesti pois. [1. Kun. 21:23] | |
Kun Jehu tuli ulos kuninkaan päälliköiden luo, he kysyivät häneltä: "Onko kaikki hyvin? Miksi se hullu tuli sinun luoksesi?" Hän vastasi heille: "Kyllähän te sen miehen ja hänen puheensa tunnette." | |
Silloin päälliköt riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle. He puhalsivat torveen ja huusivat: "Jehu on kuningas!" [Mark. 11:8 | 1. Kun. 1:39] | |
Jehu nousi vaunuihinsa ja lähti itse Jisreeliin, koska Joram poti siellä haavojaan. Myös Juudan kuningas Ahasja oli tullut sinne katsomaan Joramia. | |
Ratsumies lähti heitä vastaan ja sanoi: "Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein." Jehu vastasi: "Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!" Tähystäjä ilmoitti, että lähetti oli jäänyt joukon luo eikä ollut lähtenyt takaisin. | |
Kuningas lähetti silloin toisen ratsumiehen. Tämä saapui joukon luo ja sanoi: "Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein." Jehu vastasi: "Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!" | |
Silloin Joram sanoi: "Valjastakaa vaunut!" Hänen sotavaununsa valjastettiin. Niin Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja lähtivät kumpikin vaunuissaan kaupungista ja menivät Jehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Nabotin maatilalla. [1. Kun. 21:1] | |
Kun Joram näki Jehun, hän kysyi: "Tuletko rauhallisin aikein, Jehu?" Tämä vastasi: "Miten voit luullakaan sellaista, kun äitisi Isebel yhä suosii noituutta ja haureellisia menoja!" | |
Silloin Joram käänsi vaununsa ja lähti pakoon huutaen Ahasjalle: "He ovat nousseet kapinaan, Ahasja!" | |
Mutta Jehu sieppasi käteensä jousen ja ampui Joramia hartioiden väliin. Nuoli meni sydämen läpi, ja Joram lyyhistyi vaunuihinsa. | |
Jehu sanoi Bidkarille, vaunusoturilleen: "Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: [1. Kun. 21:19, 22:38] | |
'Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.' Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja heitä pellolle." | |
Kun Juudan kuningas Ahasja näki, mitä tapahtui, hän pakeni Bet-Ganiin päin. Mutta Jehu lähti takaa- ajoon ja huusi: "Tappakaa hänetkin!" He haavoittivat Ahasjaa Jibleamin luona hänen noustessaan vaunuillaan Gurin rinnettä. Ahasja pääsi pakoon Megiddoon, mutta kuoli siellä. | |
Kuninkaan palvelijat veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet Daavidin kaupunkiin hänen omaan hautaansa isiensä viereen. | |
Jehu oli jo tulossa Jisreeliin, kun Isebel kuuli tapahtuneesta. Hän kaunisti värillä silmänsä, koristeli hiuksensa ja asettui ikkunan ääreen katselemaan. | |
Jehu katsoi ylös ikkunaan ja kysyi: "Kuka teistä on minun puolellani?" Pari hovimiestä kumartui silloin ikkunasta hänen puoleensa. | |
"Työntäkää hänet alas", Jehu sanoi, ja hovimiehet työnsivät Isebelin ikkunasta. Hänen vertaan roiskui seinään ja hevosten päälle, ja Jehu ajoi vaunuillaan hänen ylitseen. | |
Jehu tuli sisään, söi ja joi ja sanoi: "Huolehtikaa siitä, että se kirottu tulee haudatuksi. Onhan hän sentään kuninkaan tytär." [1. Kun. 16:31] | |
Mutta kun Isebeliä mentiin hautaamaan, hänestä ei löydetty muuta kuin pääkallo, jalat ja kädet. | |
Hautaajat tulivat takaisin ja kertoivat tämän Jehulle. Silloin hän sanoi: "Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: 'Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin, | |
ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.'" | |
Samarian kaupungissa oli vielä seitsemänkymmentä Ahabin suvun poikaa. Niinpä Jehu kirjoitti kirjeen Samarian kaupungin jalosukuisille ja vanhimmille sekä Ahabin poikien holhoojille ja sanoi siinä näin: | |
"Kun tämä kirje saapuu teille, joilla on luonanne herranne pojat ja hallussanne sotavaunuja ja hevosia, aseita ja varustettu kaupunki, | |
valitkaa silloin paras ja oikeamielisin herranne poikien joukosta, asettakaa hänet isänsä valtaistuimelle ja taistelkaa herranne suvun puolesta." | |
Kaupungin johtomiehet kauhistuivat ja sanoivat: "Kun ne kaksi kuningasta eivät pystyneet vastustamaan häntä, kuinka sitten me?" [2. Kun. 9:24,27] | |
Hovin päällikkö ja kaupungin päällikkö sekä vanhimmat ja holhoojat lähettivät sanomaan Jehulle: "Me olemme sinun palvelijoitasi, ja mihin vain meitä käsket, sen me teemme. Me emme aseta kuninkaaksi ketään, tee sinä niin kuin hyväksi katsot." | |
Silloin Jehu kirjoitti heille uuden kirjeen, jossa sanoi: "Jos te olette minun puolellani ja tunnustatte valtani, niin tuokaa huomenna tähän aikaan herranne poikien päät minulle Jisreeliin." Kuninkaan pojat, seitsemänkymmentä kaikkiaan, asuivat kaupungin mahtimiesten luona ja olivat heidän kasvatettavinaan. | |
Kirjeen saatuaan holhoojat surmasivat kaikki seitsemänkymmentä poikaa. Sitten he panivat poikien päät koreihin ja lähettivät ne Jehulle Jisreeliin. [Tuom. 9:5] | |
Kun sananviejä tuli Jehun luo ja kertoi, että kuninkaan poikien päät oli tuotu, Jehu sanoi: "Pankaa ne kahteen kasaan portin edustalle. Olkoot siinä huomiseen saakka." | |
Aamulla Jehu meni portille ja sanoi väkijoukolle: "Te olette syyttömiä. Minä olen tehnyt salaliiton herraani vastaan ja surmannut hänet. Mutta kuka on lyönyt hengiltä kaikki nämä? | |
Jehu otti sitten hengiltä kaikki ne Ahabin suvun jäsenet, jotka vielä olivat jäljellä Jisreelissä. Hän tappoi myös kaikki kuninkaan päälliköt, uskotut ja papit eikä jättänyt henkiin ainoatakaan kuningassuvun kannattajaa. | |
hän kohtasi Juudan kuninkaan Ahasjan veljet ja kysyi: "Keitä te olette?" "Me olemme Ahasjan veljiä", he vastasivat. "Olemme menossa tervehtimään Israelin kuninkaallista perhettä." 2. 10:13,14:[ 2. Aik. 22:8] | |
Silloin Jehu huusi: "Ottakaa heidät elävinä kiinni!" Niin heidät otettiin kiinni ja surmattiin Bet-Ekedin vesisäiliön luona. Kaikki neljäkymmentäkaksi saivat surmansa, ainoatakaan Jehu ei jättänyt henkiin. | |
Kun Jehu lähti sieltä, häntä vastaan tuli Jonadab, Rekabin poika. Jehu tervehti häntä ja sanoi: "Onko sinun sydämesi yhtä vilpitön minua kohtaan kuin minun sydämeni on sinua kohtaan?" "On", sanoi Jonadab. "Jos niin on", Jehu vastasi, "ojenna minulle kätesi." Jonadab ojensi kätensä, ja Jehu nosti hänet vierelleen vaunuihin [Jer. 35:6] | |
ja sanoi: "Lähde mukaani. Saat nähdä, kuinka innokkaasti minä taistelen Herran puolesta." Niin hän sai ajaa Jehun vaunuissa. [4. Moos. 25:11+] | |
Sitten Jehu kutsui kansan koolle ja sanoi: "Ahab palveli Baalia vähän, minä palvelen häntä paljon. [1. Kun. 16:31,32] | |
Kutsukaa nyt luokseni kaikki Baalin profeetat, kaikki hänen pappinsa ja palvelijansa. Kukaan ei saa jäädä pois, sillä minä järjestän suuren uhrijuhlan Baalin kunniaksi. Joka jää pois, menettää henkensä." Mutta tämä oli vain juoni, sillä Jehu aikoi tuhota kaikki, jotka palvelivat Baalia. | |
ja Jehu lähetti kutsun kaikkialle Israeliin. Kaikki Baalin palvelijat saapuivat, yksikään ei jäänyt tulematta. He menivät Baalin temppeliin, ja se täyttyi ääriään myöten. | |
Jehu käski vaatevaraston hoitajan tuoda puvun jokaiselle Baalin palvelijalle, ja tämä toi heille puvut. | |
Sitten Jehu ja Jonadab, Rekabin poika, menivät sisään Baalin temppeliin ja Jehu sanoi Baalin palvelijoille: "Katsokaa tarkoin, ettei täällä joukossanne ole Herran palvelijoita, vaan ainoastaan niitä, jotka palvelevat Baalia." | |
Sitten he ryhtyivät toimittamaan teurasuhreja ja polttouhreja. Mutta Jehu oli sijoittanut temppelin ulkopuolelle kahdeksankymmentä sotilastaan ja sanonut: "Jos joku päästää pakoon yhdenkään noista miehistä, jotka minä annan teidän käsiinne, hän saa maksaa sen hengellään." | |
Kun Jehu sai polttouhrin toimitetuksi, hän huusi henkikaartinsa ja vaunujoukkonsa sotilaille: "Tulkaa sisään ja lyökää heidät hengiltä! Yksikään ei saa päästä ulos!" Niin henkivartijat ja vaunusoturit surmasivat heidät miekoillaan ja heittivät ruumiit ulos temppelistä. Sitten he menivät Baalin temppelin sisäkammioon, [1. Kun. 18:40] | |
kantoivat temppelin pyhän pylvään ulos ja polttivat sen. [2. Kun. 11:18] | |
He kaatoivat maahan myös Baalin kivipatsaan ja hajottivat koko temppelin. Temppelistä tehtiin käymälöitä, ja siinä käytössä se on ollut tähän päivään saakka. | |
Hän ei kuitenkaan luopunut niistä synneistä, joilla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon, vaan säilytti Betelin ja Danin kultaiset sonnit. [1. Kun. 12:30+] | |
Herra sanoi Jehulle: "Hyvin olet tehnyt. Olet toiminut niin kuin silmissäni oikein on ja tehnyt Ahabin suvulle sen, mitä halusin tehtävän. Siksi sinun jälkeläisesi istuvat neljänteen polveen Israelin valtaistuimella." [2. Kun. 15:12] | |
ja valloitti Jordanin itäpuolelta koko Gileadin maan sekä Gadin, Ruubenin ja Manassen heimon maat Arnonin varrella sijaitsevasta Aroerista alkaen. Gilead ja Basan joutuivat hänen valtaansa. | |
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Jehusta ja hänen teoistaan ja saavutuksistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. | |
Jehu meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samarian kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joahas. [2. Kun. 13:1] | |
Silloin Ahasjan sisar Joseba, joka oli kuningas Joramin tytär, otti Ahasjan pojan Joasin salaa pois surmattavaksi määrättyjen kuninkaan poikien joukosta. Hän vei pojan ja tämän imettäjän makuuhuoneeseensa, ja pojan henki säästyi, kun hänet näin piilotettiin Ataljalta. | |
Seitsemäntenä vuotena pappi Jojada kutsui kaarialaisten palkkasoturien ja henkikaartin sadanpäälliköt luokseen Herran temppeliin. Hän solmi liiton heidän kanssaan ja otti heiltä valan Herran temppelissä. Sitten hän näytti sadanpäälliköille kuninkaan pojan | |
ja antoi heille käskyn: "Näin teidän tulee toimia. Teidän osastoistannehan on kolmannes sapattina vartiovuorossa. Sijoittakaa siitä joukosta yksi kolmannes vartioimaan kuninkaan palatsia, | |
toinen Surinporttia ja kolmas Henkikaartinporttia. Huolehtikaa vuorotellen temppelin sisäänkäynnin vartioinnista. | |
Pysytelkää kuninkaan ympärillä ja pitäkää ase kädessänne. Jos joku yrittää murtaa rivinne, tappakaa hänet. Pysykää joka hetki kuninkaan lähellä, minne hän sitten meneekin." | |
Sadanpäälliköt tekivät pappi Jojadan käskyn mukaisesti. He kokosivat kukin sotilaansa, niin sapattina vartioon tulevat kuin vapaavuorolaisetkin, ja tulivat Jojadan luo. | |
Pappi antoi sadanpäälliköille keihäät ja jouset, jotka olivat kuuluneet kuningas Daavidille ja olivat nyt Herran temppelissä. |