Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Silloin Boas sanoi vanhimmille ja koko muulle väelle: "Te olette tänään sen todistajina, että minä lunastan Noomilta kaiken Elimelekille, Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen omaisuuden. | |
Lisäksi otan omakseni moabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, jotta vainajan nimi säilyisi hänen perintömaallaan eikä katoaisi hänen sukukunnastaan ja kotikaupungistaan. Te olette tänään sen todistajina." | |
Kaikki läsnäolijat ja vanhimmat sanoivat: "Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Raakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä! [1. Moos. 29:31, 30:22] | |
Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle." [1. Moos. 38:29] | |
Boas otti Ruutin vaimokseen ja yhtyi häneen. Herra antoi Ruutin tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan. [Ps. 127:3] | |
antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon hän vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa." [1. Sam. 1:8] | |
Noomi otti pojan syliinsä, ja hänestä tuli pojan hoitaja. | |
Naapuritalojen naiset kuuluttivat pojan syntymää ja huusivat: "Noomi on saanut pojan." Poika sai nimekseen Obed, ja hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä. | |
Obedille Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid. | |
Sufin maan Ramataimissa*, Efraimin vuoristossa, asui mies, jonka nimi oli Elkana. Hän kuului Efraimin heimoon, ja hänen isänsä oli Jeroham, Elihun poika. Elihun isä oli Tohu ja tämän isä Sufi. [Nimi Ramataim esiintyy myös muodossa Rama.] [1. Aik. 6:12] | |
Elkanalla oli tapana kerran vuodessa lähteä kotikaupungistaan Siloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Pinehas. [Joos. 18:1 | Ps. 46:8; Jes. 6:5; Hagg. 1:2] | |
Uhrattuaan Elkana antoi aina vaimolleen Peninnalle sekä hänen pojilleen ja tyttärilleen kullekin osansa uhrilihasta. [3. Moos. 7:15; 5. Moos. 27:7] | |
Mutta toinen vaimo, Peninna, tahtoi nöyryyttää Hannaa ja kiusasi häntä yhtenään siitä, että Herra oli jättänyt hänet lapsettomaksi. | |
Kerran, kun he olivat lopettaneet uhriateriansa Silossa, Hanna nousi ja astui Herran eteen. Pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä. | |
ja teki tämän lupauksen: "Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan." [4. Moos. 6:5; Tuom. 13:5] | |
ja sanoi hänelle: "Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!" | |
Älä pidä palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan." | |
Hanna tuli raskaaksi ja synnytti aikanaan pojan. Hän antoi pojalleen nimen Samuel sanoen: "Herralta minä häntä pyysin."* [Nimen Samuel on tekstissä tulkittu johtuvan pyytämistä ilmaisevasta heprean verbistä.] | |
Kun Elkana oli seuraavana vuonna lähdössä koko perheensä kanssa uhraamaan Herralle ja toimittamaan lupausuhriaan, | |
ei Hanna tahtonut seurata mukana, vaan sanoi miehelleen: "Sitten kun en enää imetä poikaa, vien hänet Herran kasvojen eteen, ja sinne hän saa jäädä koko elämänsä ajaksi." [2. Makk. 7:27] | |
Elkana vastasi hänelle: "Tee niin kuin parhaaksi näet. Pysy kotona niin kauan kuin poikaa pitää imettää. Antakoon Herra lupauksesi toteutua." Hanna jäi Ramaan ja imetti poikaansa, kunnes oli aika vieroittaa hänet. [4. Moos. 30:7,8] | |
Kun poika oli vieroitettu, Hanna otti mukaansa hänet sekä kolmivuotiaan sonnin, säkillisen jauhoja ja viinileilin, ja he menivät Silon pyhäkköön. Poika oli vielä pieni. [4. Moos. 15:8-10] | |
Siellä he teurastivat sonnin uhriksi ja veivät sitten pojan Eelin luo. | |
Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle mitä pyysin. | |
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. [5. Moos. 32:39+] | |
Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan. Maan perustukset ovat Herran, niiden varaan hän on laskenut maan. [Ps. 24:2+] | |
Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa. | |
Pappeina heillä oli kansaan nähden tällainen oikeus: Aina kun joku oli teurastanut uhrinsa ja oli keittämässä uhrilihaa, saapui paikalle papin palvelija mukanaan kolmipiikkinen haarukka. | |
Hän pisti sillä keittoastiaan, pataan, kattilaan tai ruukkuun, ja kaiken, mikä nousi haarukan mukana, pappi sai ottaa itselleen. Näin oli tehty kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siloon. | |
Mutta nyt papin palvelija saapui jo ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi sille, joka oli uhraamassa: "Anna papille lihaa paistiksi. Hän ei halua keitettyä lihaa, vaan raakaa." [3. Moos. 3:3-5, 10:14] | |
Joka vuosi hänen äitinsä teki häntä varten pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa toimittamaan vuotuista uhriaan. | |
Eeli siunasi Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen näin: "Herra antakoon sinulle tästä vaimosta pojan sen tilalle, joka on luovutettu Herralle!" Sen jälkeen he menivät taas kotiinsa. | |
Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta nuori Samuel kasvoi Herran luona. | |
Mutta nuori Samuel kasvoi ja oli iloksi sekä Herralle että ihmisille. [Sir. 2:26; Luuk. 2:52] | |
Sitten tuli Eelin luo Jumalan mies ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmoittanut itseni juuri sinun esi-isillesi, kun he olivat Egyptissä faraon orjina? | |
Minä valitsin sinun sukusi Israelin heimojen joukosta papeikseni, suorittamaan alttaripalvelusta, polttamaan uhreja ja kantamaan efodia* edessäni. Minä annoin suvullesi oikeuden kaikkiin uhreihin, joita israelilaiset tuovat. [Efodi oli pyhä arpomisväline, jonka avulla pyydettiin Jumalalta vastausta.] [3. Moos. 7:35,36] | |
Miksi te nyt poljette jalkoihinne ne uhrit ja lahjat, jotka olen määrännyt pyhäkköni omiksi? Miksi ajattelet poikiasi enemmän kuin minua? Miksi te lihotatte itseänne kansani Israelin uhrien parhailla paloilla? | |
"Sen tähden Herran, Israelin Jumalan, sana kuuluu näin: Olen kyllä luvannut suvullesi ja isäsi suvulle, että saatte aina palvella minua. Mutta nyt Herra sanoo: Näin ei tule käymään! Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat häpeään. [2. Moos. 28:1; 1. Kun. 2:27] | |
Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi. | |
Kaikkia perheesi jäseniä minä en alttarini äärestä tuhoa, jotten sokaisisi silmiäsi ja riuduttaisi voimiasi, mutta enimmät heistä kaatuvat miekkaan. | |
Poikiesi Hofnin ja Pinehasin kohtalo on sinulle merkkinä: he kuolevat molemmat samana päivänä. [1. Sam. 4:11] | |
"Mutta minä asetan itselleni papin, joka on minulle uskollinen ja toimii tahtoni ja mieleni mukaisesti. Hänestä luon pysyvän pappissuvun, joka saa aina toimittaa virkaa minun voideltuni edessä. [1. Kun. 2:35; 1. Aik. 29:22; Hes. 40:46, 44:15, 48:11] | |
Ne, jotka ovat jäljellä sinun suvustasi, tulevat nöyrästi pyytämään häneltä kolikkoa ja leipää sanoen: 'Anna minun avustaa jossakin papin tehtävässä, jotta saisin edes leipäpalan ruoakseni.'" | |
Jumalan lamppu paloi vielä, ja Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli. [2. Moos. 27:20,21; 3. Moos. 24:1-4] | |
juoksi Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Mutta Eeli vastasi: "En minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan." Samuel palasi vuoteelleen. | |
Herra huusi uudelleen: "Samuel!" Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Mutta Eeli vastasi: "Ei, poikani, en minä kutsunut. Mene takaisin nukkumaan." | |
Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, | |
ja hän sanoi: "Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee." Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen. | |
Silloin Herra tuli, seisahtui ja huusi kuten edellisilläkin kerroilla: "Samuel, Samuel!" Samuel vastasi: "Puhu, palvelijasi kuulee." | |
Sinä päivänä toteutan sen, mitä olen puhunut Eelille ja hänen suvulleen, alusta loppuun saakka. [1. Sam. 2:30-36] | |
Samuel makasi paikallaan aamuun saakka ja avasi sitten pyhäkön ovet. Hän ei uskaltanut kertoa näkyään Eelille, | |
Eeli kysyi: "Mitä hän puhui sinulle? Älä salaa sitä minulta. Kohdatkoon sinua Jumalan viha nyt ja aina, jos salaat minulta sanankin siitä, mitä hän sinulle puhui." | |
Silloin Samuel kertoi hänelle kaiken mitään salaamatta, ja Eeli sanoi: "Hän on Herra. Hän tekee niin kuin hyväksi näkee." [2. Sam. 15:26] | |
Siitä alkaen Herra ilmestyi jatkuvasti Silossa ja ilmoitti siellä Samuelille tahtonsa. Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia. | |
Sitten israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja pystyttivät leirinsä Eben- Eserin tienoille. Vihollisen sotajoukko oli leiriytynyt Afekiin. [1. Sam. 7:12] | |
Kun filistealaiset olivat järjestäneet joukkonsa israelilaisia vastaan, puhkesi kiivas taistelu. Filistealaiset löivät israelilaiset, ja näitä kaatui taistelukentälle noin neljätuhatta. | |
Niin he lähettivät miehiä Siloon, ja nämä toivat sieltä Herran Sebaotin liitonarkun, hänen, jonka istuinta kerubit kannattavat. Jumalan liitonarkun mukana seurasivat Eelin pojat Hofni ja Pinehas. [2. Sam. 6:2; 2. Kun. 19:15; Ps. 80:2; Jes. 37:16] | |
Filistealaisetkin kuulivat huudon ja sanoivat: "Mikä valtava riemuhuuto heprealaisten leiristä kuuluu?" Saatuaan tietää, että Herran arkku oli tullut leiriin, | |
Filistealaiset, pysykää nyt lujina ja olkaa miehiä! Muuten te saatte palvella orjina heprealaisia samoin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa!" [Tuom. 13:1] | |
Sitten filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset jäivät häviölle ja pakenivat teltoilleen. Tappio oli hyvin raskas, kolmekymmentätuhatta israelilaista sotilasta kaatui. | |
Jumalan arkku jäi vihollisen haltuun, ja Eelin pojat Hofni ja Pinehas saivat surmansa. [Ps. 78:61 | 1. Sam. 2:34] | |
Eräs Benjaminin heimon mies juoksi vielä samana päivänä taistelukentältä Siloon saakka. Hän oli repäissyt pukunsa rikki ja sirotellut multaa hiuksiinsa. [Joos. 7:6; 2. Sam. 1:2] | |
Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan, ja hänen silmänsä olivat himmenneet, niin ettei hän enää nähnyt. [1. Sam. 3:2] | |
Sanantuoja vastasi: "Israelin joukot pakenivat filistealaisten tieltä, ja tappiot ovat suuret. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, saivat surmansa, ja Jumalan arkku jäi vihollisen käsiin." | |
Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia. | |
Eelin miniä, Pinehasin vaimo, odotti lasta ja oli viimeisillään. Kun hän sai kuulla, että Jumalan arkku oli jäänyt vihollisen saaliiksi ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, hän lyyhistyi maahan ankarissa synnytystuskissa. | |
Pojalle hän antoi nimen Ikabod sanoen: "Mennyttä on Israelin kunnia"* -- tällä hän tarkoitti sekä Jumalan arkun että appensa ja miehensä menetystä. [Nimi Ikabod merkitsee 'ei kunniaa'.] [1. Moos. 35:18] | |
Filistealaiset ottivat haltuunsa Jumalan arkun ja veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin. | |
Mutta kun he seuraavana aamuna nousivat, Dagon makasi jälleen kasvoillaan Jumalan arkun edessä. Patsaan pää ja kädet olivat katkenneina kynnyksen vierellä, ja vain vartalo oli enää huoneessa. | |
Herran käsi painoi raskaana asdodilaisia, ja hän saattoi heidät kauhun valtaan iskemällä paiseita sekä heihin että ympäristön asukkaisiin. | |
Kun asdodilaiset näkivät, mitä tapahtui, he sanoivat: "Israelin Jumalan arkku ei saa jäädä tänne luoksemme, sillä hänen kätensä ahdistaa meitä ja jumalaamme Dagonia." | |
He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja kysyivät heiltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä Israelin Jumalan arkulle?" He vastasivat: "Siirrettäköön Israelin Jumalan arkku Gatiin." Niin Israelin Jumalan arkku vietiin sinne. | |
Mutta silloin Herran käsi saattoi Gatin kauhun ja sekasorron valtaan. Hän iski märkiviä paiseita kaikkiin kaupungin asukkaisiin, niin ylhäisiin kuin alhaisiin. | |
He kutsuivat koolle kaikki filistealaisten päämiehet ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkku takaisin sinne, minne se kuuluu! Muuten se tappaa meidät kaikki." Koko kaupungissa vallitsi kuolemankauhu, sillä Herran käsi lepäsi raskaana sen päällä. | |
Ne, jotka olivat vielä hengissä, olivat täynnä paiseita, ja heidän hätähuutonsa kuului taivaaseen saakka. | |
filistealaiset kysyivät papeilta ja ennustajilta: "Mitä meidän pitäisi tehdä Herran arkulle? Sanokaa meille, millä tavalla voisimme lähettää sen takaisin oikeaan paikkaansa." | |
Nämä vastasivat: "Jos nyt lähetätte pois Israelin Jumalan arkun, älkää lähettäkö vain sitä, vaan pankaa sen mukaan hänelle hyvityslahja. Silloin te voitte hyvinkin parantua ja näette, miksi Jumalan käsi ei ole lakannut ahdistamasta teitä." | |
Filistealaiset kysyivät: "Mitä meidän on pantava mukaan hyvitykseksi?" He vastasivat: "Filistealaisten päämiesten lukumäärän mukaan viisi kultaista paiseen kuvaa ja viisi kultaista rotan kuvaa, sillä sama vitsaus on kohdannut niin päämiehiänne kuin teitä kaikkia. [1. Sam. 5:6,9,12] | |
Tehkää kuvat paiseistanne ja rotista, jotka hävittävät maatanne, ja antakaa ne Israelin Jumalalle osoittaaksenne, että taivutte hänen tahtoonsa. Ehkä hän sitten nostaa raskaan kätensä teidän päältänne ja jumalienne ja maanne päältä. | |
Miksi olisitte yhtä itsepäisiä kuin egyptiläiset ja farao? Joutuivathan hekin päästämään israelilaiset pois maastaan sen jälkeen kun Herra oli kurittanut heitä. [2. Moos. 7:3, 12:31] | |
Tehkää siis nyt uudet vaunut ja ottakaa kaksi äsken poikinutta lehmää, jotka eivät vielä koskaan ole kantaneet iestä niskassaan. Valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta viekää niiden vasikat tarhaan pois emäinsä luota. [4. Moos. 19:2; 5. Moos. 21:3] | |
Asettakaa Herran arkku vaunuihin, pankaa sen viereen lippaaseen kultaesineet, jotka annatte mukaan hyvitykseksi, ja lähettäkää sitten arkku matkaan. | |
Filistealaiset tekivät niin. He ottivat kaksi äsken poikinutta lehmää, valjastivat ne vaunujen eteen ja sulkivat niiden vasikat tarhaan. | |
Vaunuihin he kuormasivat Herran arkun sekä lippaan, jossa olivat kultarotat ja heidän paiseittensa kuvat. | |
Lehmät lähtivät suoraa päätä liikkeelle pitkin Bet-Semesin tietä ja kulkivat, koko ajan ammuen, suoraan eteenpäin, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle. Filistealaisten päämiehet seurasivat perässä Bet-Semesin seudulle saakka. | |
Bet-Semesin asukkaat olivat laaksossa korjaamassa vehnäsatoaan. Äkkiä he näkivät arkun ja riemastuivat. | |
Vaunut saapuivat bet-semesiläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne suuren kiven luo. Siellä kylän asukkaat pilkkoivat vaunujen laudat polttopuiksi ja teurastivat lehmät polttouhriksi Herralle. [Tuom. 6:20; 1. Sam. 14:33] | |
Mutta leeviläiset nostivat vaunuista Herran arkun ja sen mukana tulleen lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja asettivat ne suurelle kivelle. Sinä päivänä Bet- Semesin asukkaat uhrasivat sekä poltto- että teurasuhreja Herralle. | |
Niistä kultapaiseista, jotka filistealaiset lähettivät Herralle, oli yksi hyvityksenä Asdodin puolesta, yksi Gazan, yksi Askelonin, yksi Gatin ja yksi Ekronin puolesta. | |
Kultarottia oli viisi: yhtä monta kuin oli filistealaisten päämiehiä ja heidän linnoitettuja, kylien ympäröimiä kaupunkejaan. Se suuri kivi, jolle Herran arkku asetettiin, on vielä nykyäänkin bet-semesiläisen Joosuan pellolla. | |
Bet-Semesin asukkaista vain Jekonjan suku ei iloinnut nähdessään Herran arkun. Herra iski siitä kuoliaaksi seitsemänkymmentä miestä, ja kaupungissa oli suru, koska hän oli lyönyt heitä niin pahoin.* [Tässä ja muutamassa muussa Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen kohdassa käännös seuraa Septuagintan käyttämää pitempää sanamuotoa. Ks. esim. 1. Sam. 10:1, Tässä ja muutamassa muussa Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen kohdassa käännös seuraa Septuagintan käyttämää pitempää sanamuotoa. Ks. esim. 1. Sam. 29:10; 2. Sam. 13:21,28, 17:3; 2. Kun. 23:16.] | |
Kirjat-Jearimin miehet tulivat ja ottivat Herran arkun mukaansa. He veivät sen kukkulalle Abinadabin taloon ja vihkivät hänen poikansa Eleasarin sen vartijaksi. [Tuom. 17:5] | |
Samuel sanoi israelilaisille: "Jos te koko sydämestänne haluatte palata Herran luo, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja jumalattaret, noudattakaa aina Herran tahtoa ja palvelkaa ainoastaan häntä! Silloin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä." [1. Moos. 35:2+] | |
Israelilaiset hävittivätkin baalit ja astartet ja palvelivat ainoastaan Herraa. | |
Mispassa Samuel näet jakoi oikeutta israelilaisille. He kokoontuivat sinne, ammensivat vettä,* kaatoivat sen maahan Herran edessä, paastosivat sen päivän ja lausuivat: "Me olemme rikkoneet Herraa vastaan." [Veden ammentaminen oli katumusmenoihin liittyvä vertauskuvallinen puhdistustoimi.] [2. Sam. 23:16 | 1. Sam. 12:10; Neh. 9:1,2; Dan. 9:3-20] | |
ja sanoivat Samuelille: "Huuda kaikin voimin avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä!" | |
Silloin Samuel otti karitsan ja uhrasi sen kokonaan polttouhrina Herralle. Hän huusi Herraa israelilaisten puolesta, ja Herra vastasi hänen rukoukseensa. 1. 7:9,10:[ Sir. 46:16-18] | |
Samuelin uhratessa filistealaiset kävivät hyökkäykseen israelilaisia vastaan, mutta silloin Herra jylisi ukkosen pauhuna filistealaisten yllä ja saattoi heidät sekasortoon, niin että israelilaiset löivät heidät. [1. Sam. 2:10] |