Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Manoah haki nuoren pukin ja ruokauhrin ja uhrasi ne kalliolla Herralle. Manoahin ja hänen vaimonsa katsellessa tapahtui ihme: 13:19,20:[ Tuom. 6:20,21] | |
kun liekki nousi alttarilta kohti taivasta, Herran enkeli kohosi ylös liekkien mukana. Tämän nähdessään Manoah ja hänen vaimonsa lankesivat kasvoilleen maahan. | |
ja hän sanoi vaimolleen: "Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan." [1. Moos. 32:31+] | |
Nainen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson. Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. | |
Herran henki alkoi ajaa häntä tekoihin hänen asuessaan Mahane-Danissa, Sorean ja Estaolin välillä. | |
Eräänä päivänä Simson kävi Timnassa ja näki siellä filistealaisen tytön. | |
Hänen vanhempansa eivät tienneet, että tämä oli Herran johdatusta ja että Herra tahtoi antaa aiheen taisteluun filistealaisia vastaan. Siihen aikaan filistealaiset näet pitivät Israelia valtansa alla. [Tuom. 13:1] | |
Simson ja hänen vanhempansa menivät Timnaan. Timnan viinitarhojen luona Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona. | |
Samassa Simsonin valtasi Herran henki, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin se olisi ollut karitsa. Mutta hän ei kertonut vanhemmilleen, mitä oli tehnyt. [Tuom. 3:10+ | 1. Sam. 17:35] | |
Sitten hän meni kaupunkiin ja puhui tytön kanssa, ja tyttö miellytti häntä. | |
Jonkin ajan kuluttua Simson lähti jälleen Timnaan ottaakseen tytön vaimokseen. Hän poikkesi tieltä sivuun katsomaan leijonan raatoa ja näki, että sen sisässä oli mehiläispesä ja pesässä hunajaa. | |
Simson kaivoi hunajaa kouriinsa ja söi sitä kulkiessaan. Kun hän tuli vanhempiensa luo, hän antoi sitä heille, ja hekin söivät. Mutta hän ei kertonut heille, että hän oli kaapinut hunajan leijonan raadosta. | |
Simsonin isä meni timnalaisen tytön kotiin, ja Simson järjesti siellä pidot, kuten nuorilla miehillä oli tapana tehdä. | |
Simson sanoi heille: "Minäpä esitän teille arvoituksen. Jos pystytte ratkaisemaan sen tämän hääviikon kuluessa, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua. | |
Mutta jos ette osaa ratkaista arvoitusta, teidän on annettava minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." He sanoivat hänelle: "Kerro arvoituksesi, me tahdomme kuulla sen!" | |
Neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Koeta viekoitella miehesi kertomaan arvoituksen ratkaisu. Muuten me poltamme isäsi talon ja sinut sen mukana. Vai kutsuitteko meidät tänne vain voidaksenne ryöstää meidät paljaiksi?" | |
Simsonin vaimo meni itkien miehensä luo ja sanoi: "Minä taidan olla sinulle vastenmielinen, etkö rakasta minua yhtään? Olet esittänyt arvoituksen minun heimolaisilleni, mutta et ole kertonut minulle sen ratkaisua!" Simson sanoi hänelle: "Miksi kertoisin sen sinulle, kun en ole kertonut sitä edes omille vanhemmilleni?" | |
Vaimo kiusasi itkullaan Simsonia häiden seitsemänteen päivään asti, ja koska vaimo niin ahdisteli häntä, hän lopulta seitsemäntenä päivänä kertoi ratkaisun vaimolleen. Vaimo ilmoitti sen heimolaisilleen, | |
ja seitsemäntenä päivänä, juuri ennen auringonlaskua, kaupungin miehet sanoivat Simsonille: -- Mikä makeampi hunajaa, mikä väkevämpi leijonaa? Simson sanoi heille: -- Ellette olisi vasikallani kyntäneet, ette olisi arvoitustani ratkaisseet. | |
Silloin Herran henki valtasi Simsonin. Hän meni Askeloniin ja surmasi siellä kolmekymmentä miestä, riisui heiltä vaatteet ja antoi ne arvoituksen ratkaisijoille. Raivoissaan hän sitten lähti kotiinsa. [Tuom. 13:2] | |
Jonkin ajan kuluttua, vehnänkorjuun aikaan, Simson lähti käymään vaimonsa luona ja otti tuomisiksi mukaansa nuoren pukin. Hän sanoi vaimonsa isälle: "Tahtoisin mennä vaimoni luo." Mutta vaimon isä ei päästänyt häntä | |
vaan sanoi: "Minä todella luulin, ettet enää välitä hänestä, ja siksi annoin hänet vaimoksi sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa vielä kauniimpi kuin hän. Voit saada hänet vaimosi tilalle." [Tuom. 14:20] | |
Simson pyydysti kolmesataa kettua. Sitten hän otti soihtuja, sitoi ketut kaksittain hännistään yhteen ja kiinnitti häntien väliin soihdun. | |
Hän sytytti soihdut ja laski ketut irti filistealaisten viljapelloille. Näin hän poltti kaiken, niin lyhteet kuin leikkaamattoman viljan, ja lisäksi viini- ja oliivitarhat. | |
Filistealaiset kyselivät toisiltaan: "Kuka tämän teki?" He saivat tietää, että tuhotyön oli tehnyt Simson, timnalaisen miehen vävy, kostoksi siitä, että mies oli häiden jälkeen antanut tyttärensä Simsonin sulhaspojalle. Silloin filistealaiset lähtivät Timnaan ja polttivat sekä tytön että hänen isänsä. [Tuom. 14:15] | |
Ja hän kävi heidän kimppuunsa, löi heidän luunsa murskaksi ja surmasi heitä suuren joukon. Sitten hän meni Etamin kallioille ja jäi sinne luolaan asumaan. | |
Filistealaiset lähtivät liikkeelle, pystyttivät sotaleirinsä Juudaan ja levittäytyivät Lehin* seudulle. [Nimi Lehi merkitsee 'leukaluu'.] | |
Silloin kolmetuhatta Juudan heimon miestä lähti Etamin kallioille. He tulivat Simsonin luolalle ja sanoivat: "Sinähän tiedät, että filistealaiset pitävät meitä vallassaan. Miksi teit meille tämän?" Simson vastasi: "Minä tein heille, niin kuin he tekivät minulle." | |
Miehet sanoivat: "Olemme tulleet vangitsemaan sinut ja luovuttamaan sinut filistealaisille." Simson sanoi heille: "Vannokaa, ettette itse lyö minua hengiltä." | |
He vastasivat: "Emme me sinua tapa. Me vain sidomme sinut ja luovutamme sinut heille." He sitoivat hänet kahdella vastapunotulla köydellä ja veivät hänet mukanaan. | |
Kun Simson tuotiin Lehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. [Tuom. 14:6] | |
Hän huomasi aasin ehjän leukaluun, otti sen maasta ja löi sillä tuhat miestä. | |
Simsonia alkoi kovasti janottaa. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: "Sinä olet antanut tämän suuren voiton minulle, palvelijallesi, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin." | |
Silloin Jumala avasi Lehin notkoon* lähteen, josta tuli vettä. Simson joi, ja hänen voimansa palasivat. Siitä paikka sai nimen En-Kore*, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä. [»Lehin notko» sisältää sanaleikin:alkutekstin ilmaus tarkoittaa myös hammaskuoppaa leukaluussa (vrt. 15:9). :Nimi En-Kore merkitsee 'avunhuutajan lähde'.] | |
Kerran käydessään Gazassa Simson näki siellä porton ja meni hänen luokseen. | |
Kun kaupunkilaiset saivat tietää, että Simson oli naisen luona, he piirittivät talon ja asettivat illalla väijytyksen kaupunginportille. Yön tultua he pysyttelivät aloillaan ja sanoivat toisilleen: "Viimeistään aamulla me saamme hänet tapetuksi." | |
Simson nukkui puoleenyöhön asti. Sitten hän lähti, tarttui kaupunginportin oviin ja pylväisiin, tempaisi ovet irti salpoineen päivineen, nosti ne harteilleen ja kantoi ne Hebronin lähistöllä sijaitsevan vuoren huipulle. | |
Filistealaisten päämiehet menivät naisen luo ja sanoivat hänelle: "Viekoittele hänet kertomaan, mikä on hänen suurten voimiensa salaisuus ja miten me voimme voittaa hänet, niin että saamme hänet sidotuksi ja lannistetuksi. Silloin saat meiltä jokaiselta tuhat sata sekeliä hopeaa." [Tuom. 14:15] | |
Delila sanoi Simsonille: "Etkö kertoisi minulle, missä sinun suurten voimiesi salaisuus piilee ja miten sinut voi sitoa ja lannistaa?" | |
Simson vastasi hänelle: "Jos minut sidotaan seitsemällä tuoreella jänteellä, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen." | |
Filistealaisten päämiehet toivat Delilalle seitsemän jännettä, jotka eivät vielä olleet kuivuneet, ja niillä hän sitoi Simsonin. | |
Delila sanoi Simsonille: "Sinä petkutit minua ja valehtelit minulle. Kerro nyt minulle, miten sinut voi vangita." | |
Simson vastasi: "Jos minut sidotaan uusilla köysillä, joita ei ole vielä käytetty mihinkään, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen." | |
Delila otti uutta köyttä, sitoi sillä Simsonin ja huusi hänelle: "Simson, filistealaiset tulevat!" Sisemmässä huoneessa istui jälleen miehiä väijyksissä. Mutta Simson katkaisi köydet käsivarsiensa ympäriltä kuin ompelulangan. | |
Delila sanoi Simsonille: "Sinä olet tähän asti vain petkuttanut minua ja valehdellut minulle. Kerro minulle jo, miten sinut voi vangita." Simson vastasi: "Jos kudot pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin ja lyöt ne vaarnalla seinään kiinni, minä menetän voimani ja olen kuin kuka tahansa ihminen." | |
Simsonin nukkuessa Delila kutoi hänen palmikkonsa loimiin, löi ne vaarnalla seinään kiinni ja huusi: "Simson, filistealaiset tulevat!" Simson heräsi unestaan ja repäisi irti vaarnan ja loimet. | |
Ja kun Delila päivästä päivään ahdisti ja kiusasi Simsonia puheillaan, niin että mies oli kuollakseen tuskastunut, [Tuom. 14:17] | |
Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa: "Veitsi ei ole milloinkaan koskettanut minun päätäni, sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri äidinkohdusta saakka. Jos minun hiukseni leikataan, niin voimani katoaa ja minusta tulee yhtä heikko kuin kuka tahansa ihminen." [Tuom. 13:5] | |
Delila huomasi, että Simson nyt oli kertonut hänelle totuuden. Hän lähetti filistealaisten päämiehille viestin: "Tulkaa vielä tämän kerran. Simson on vihdoinkin paljastanut minulle salaisuutensa." Filistealaisten päämiehet tulivat Delilan luo ja toivat lupaamansa hopean mukanaan. | |
Delila vaivutti Simsonin uneen sylissään ja kutsui sitten miehen, joka leikkasi pois Simsonin seitsemän palmikkoa. Silloin Simsonin voimat katosivat, ja näin Delila oli saattanut hänet hänen vihollistensa armoille. | |
Delila huusi: "Simson, filistealaiset tulevat!" Simson heräsi unestaan ja ajatteli: "Minä riistäydyn taas vapaaksi kuten aina ennenkin." Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. | |
Filistealaiset ottivat Simsonin vangiksi, puhkaisivat hänen silmänsä ja veivät hänet Gazaan. He kytkivät hänet pronssikahleisiin, ja hän joutui vankilassa pyörittämään jauhinkiviä. [2. Kun. 25:7] | |
Filistealaisten päämiehet kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Dagonille* ja viettämään iloista juhlaa. He sanoivat: -- Jumalamme on antanut käsiimme Simsonin, vihollisemme. [Dagon oli kanaanilaisten viljanjumala.] | |
Kun filistealaiset näkivät, kuinka Simsonin oli käynyt, he ylistivät jumalaansa. He sanoivat: -- Jumalamme on antanut käsiimme tämän vihollisen, vihollisemme, joka hävitti maatamme ja surmasi meistä niin monta. | |
Kun he olivat tulleet iloiselle tuulelle, he sanoivat: "Kutsukaa Simson tänne, että voimme pitää hauskaa hänen kustannuksellaan." Simson haettiin vankilasta, ja he pitivät häntä pilkkanaan. Hänet pantiin seisomaan kahden pilarin väliin, joiden varassa rakennus oli. | |
Talo oli täynnä miehiä ja naisia, joukossa myös filistealaisten kaikki päämiehet. Katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simsonia pilkattiin. | |
Silloin Simson huusi Herraa avukseen ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, muista minua! Anna minulle vielä tämän kerran voimia, että saisin yhdellä kertaa kostetuksi filistealaisille molempien silmieni menetyksen!" [Judit 13:7; Hepr. 11:34] | |
Simson tunnusteli kahta keskipilaria, joiden varassa rakennus oli, ja painoi oikean kätensä toista ja vasemman kätensä toista pilaria vasten. | |
Sitten hän sanoi: "Menköön minulta henki samalla kuin filistealaisilta!" Simson ponnisti voimansa äärimmilleen, ja rakennus luhistui päämiesten ja kaikkien sisällä olevien päälle. Näin hän surmasi kuollessaan enemmän vihollisia kuin oli surmannut eläessään. | |
Simsonin veljet kävivät yhdessä suvun muiden miesten kanssa hakemassa hänen ruumiinsa pois ja hautasivat hänet hänen isänsä Manoahin hautaan Sorean ja Estaolin lähistölle. Simson oli ollut Israelissa tuomarina kaksikymmentä vuotta. [Tuom. 13:25 | Tuom. 15:20] | |
Hän sanoi äidilleen: "Ne tuhat sata sekeliä hopeaa, jotka sinulta varastettiin ja joiden takia minä kuulin sinun langettavan kirouksen, ovat minun hallussani. Minä otin ne, mutta nyt minä palautan ne sinulle." Äiti sanoi: "Herra kääntäköön kirouksen siunaukseksi, poikani!" [3. Moos. 5:1] | |
Miika toi ottamansa tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja äiti sanoi: "Tämän hopean, jonka sain pojaltani takaisin, minä pyhitän Herralle, että hän siunaisi poikaani. Minä annan veistää puusta jumalankuvan ja päällystää sen hopealla." | |
Kun Miika oli tuonut hopean äidilleen, tämä otti siitä kaksisataa sekeliä, vei kultasepälle ja teetti puusta veistetyn ja hopealla päällystetyn jumalankuvan, jota siitä lähtien pidettiin Miikan talossa. [Jes. 40:19] | |
Miikalla oli oma pyhäkkö, ja hän teki vielä muita jumalankuvia ja efodi-kasukan sekä asetti yhden pojistaan toimimaan pappina. | |
Israelissa ei vielä siihen aikaan ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki. [1. Sam. 8:5] | |
Tämä mies lähti Betlehemistä etsiäkseen sopivaa paikkaa, jonne voisi asettua asumaan. Hän saapui matkallaan Efraimin vuoristoon ja osui Miikan talolle. | |
Miika kysyi häneltä: "Mistä tulet?" Hän vastasi: "Olen Leevin heimoa ja kotoisin Juudan Betlehemistä, mutta lähdin sieltä löytääkseni sopivan paikan, johon voisin asettua asumaan." | |
Miika sanoi hänelle: "Jää minun luokseni ja ryhdy minun opettajakseni ja papikseni. Saat minulta kymmenen hopeasekeliä vuodessa sekä vaatetuksen ja elatuksen." Mies suostui | |
ja jäi asumaan Miikan luo, joka kohteli häntä kuin omaa poikaansa. | |
Miika asetti hänet papinvirkaan; miehestä tuli Miikan pappi, ja hän jäi asumaan tämän taloon. | |
Danilaiset lähettivät suvuistaan viisi Soreasta ja Estaolista valittua urheaa soturia tiedusteluretkelle. He sanoivat miehille: "Tutkikaa tarkoin maata!" Miehet tulivat Efraimin vuoristoon Miikan taloon ja yöpyivät siellä. [Joos. 19:41] | |
Ollessaan Miikan talossa he kiinnittivät huomiota leeviläisen nuorukaisen puhetapaan. He menivät hänen luokseen ja kysyivät: "Miten olet joutunut tänne? Mitä sinä teet ja millaista täällä on olla?" | |
Hän kertoi, mitä oli tapahtunut ja kuinka Miika oli palkannut hänet papikseen. [Tuom. 17:10] | |
Sitten nuo viisi miestä jatkoivat kulkuaan ja tulivat Laisiin. He näkivät, että siellä asuvat ihmiset elivät kaikessa rauhassa turvallista ja huoletonta elämää aivan kuin sidonilaiset. Maassa ei ollut ketään mahtimiestä heidän käskijänään. He asuivat kaukana sidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muidenkaan kansojen kanssa. | |
Kun miehet palasivat Soreaan ja Estaoliin, heiltä kysyttiin: "Miten matkanne onnistui?" | |
Kun tulette sinne, te kohtaatte siellä pahaa aavistamattoman kansan, ja maata riittää joka suuntaan. Herra antaa tuon maan teidän käsiinne, eikä siellä ole puutetta mistään, mitä ihminen voi toivoa." | |
Soreasta ja Estaolista lähti matkaan kuusisataa Danin heimon miestä täysissä sotavarusteissa. | |
Sieltä he jatkoivat kulkuaan Efraimin vuoristoon ja saapuivat Miikan talolle. | |
Ne viisi miestä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä Laisin seuduilla, sanoivat heimolaisilleen: "Tiedättekö, että yhdessä näistä taloista on efodi-kasukka, puusta veistetty ja hopealla päällystetty jumalankuva ja muita jumalankuvia? Käsitätte varmaan, mitä teidän on tehtävä." [Tuom. 17:4,5] | |
He poikkesivat Miikan talossa asuvan nuoren leeviläisen luo ja tervehtivät häntä. | |
ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet maassa tiedustelijoina, menivät sisään ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat. Pappi seisoi sotilaiden joukossa portilla, | |
ja kun nuo viisi miestä menivät taloon ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat, hän kysyi heiltä: "Mitä te teette?" | |
He vastasivat: "Ole hiljaa, älä hiisku sanaakaan. Lähde meidän mukaamme, tule meidän opettajaksemme ja papiksemme. Vai oletko mieluummin pappina yhden ainoan miehen talossa kuin kokonaisen Israelin heimon ja sukukunnan pappina?" | |
Pappi suostui. Hän otti efodi-kasukan, puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat ja lähti miesten mukaan. | |
Jatkaessaan matkaa danilaiset panivat naiset, lapset, karjan ja arvotavaran kulkueen etunenään. | |
He olivat jo ehtineet kauas Miikan talosta, kun lähiympäristön miehet hälytettiin koolle. Miehet lähtivät seuraamaan danilaisia ja tavoittivat heidät. | |
Takaa-ajajat huusivat danilaisille, ja nämä kääntyivät ympäri ja kysyivät Miikalta: "Mikä sinulla on hätänä, kun olet koonnut tuollaisen joukon?" | |
Miika vastasi: "Te otitte minulta jumalat, jotka olin teettänyt, ja veitte minun pappini mennessänne. Mitä minulla enää on jäljellä? Ja sitten vielä kysytte, mikä minulla on hätänä!" | |
Mutta danilaiset sanoivat: "Ei sanaakaan enää! Muuten kiivasluontoiset miehemme käyvät kimppuunne, ja se olisi sinun ja perheesi surma." | |
Sitten danilaiset lähtivät jatkamaan matkaa, ja kun Miika huomasi, että he olivat häntä vahvempia, hän kääntyi ja palasi kotiin. | |
Otettuaan Miikalta hänen teettämänsä jumalankuvat ja vietyään hänen pappinsa danilaiset menivät Laisiin ja kävivät sen pahaa aavistamattomien asukkaiden kimppuun, surmasivat heidät ja polttivat kaiken. 18:27-29:[ Joos. 19:47] | |
Kaupunki ei saanut mistään apua, sillä se sijaitsi Bet-Rehobin tasangolla kaukana Sidonista eikä se ollut tekemisissä muiden kansojen kanssa. Danilaiset rakensivat Laisin paikalle oman kaupunkinsa ja asettuivat sinne asumaan. | |
Danilaiset sijoittivat puisen jumalankuvan kaupunkiinsa. Jonatan, joka oli Mooseksen pojan Gersomin sukukuntaa, ja hänen jälkeläisensä toimivat siellä Danin heimon pappeina, kunnes israelilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen. [2. Kun. 17:23] | |
Mutta nainen suuttui häneen, lähti hänen luotaan ja palasi isänsä kotiin Juudan Betlehemiin. Kun hän oli ollut siellä nelisen kuukautta, | |
mies otti mukaansa palvelijan ja kaksi aasia ja lähti hänen jälkeensä taivuttaakseen hänet tulemaan takaisin. Sivuvaimo kutsui hänet isänsä kotiin. Miehen nähdessään vaimon isä riensi iloisena häntä vastaan | |
ja vaati häntä jäämään luokseen. Mies jäi kolmeksi päiväksi appensa taloon, ja he söivät, joivat ja lepäsivät siellä. | |
Mies jäi, ja he söivät ja joivat yhdessä. Sitten isä sanoi miehelle: "Jää vielä yhdeksi yöksi ja nauti olostasi." | |
Kun mies nousi ja aikoi lähteä, hänen appensa pidätteli häntä, ja niin hän jäi vielä yhdeksi yöksi. | |
Viidentenä päivänä mies nousi aamulla varhain ja aikoi lähteä matkaan, mutta vaimon isä sanoi: "Syö vielä jotakin vahvistavaa. Viipykää täällä, kunnes päivä on kulunut pitemmälle." Jälleen he söivät yhdessä. | |
Kun leeviläinen sitten alkoi sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa tehdä lähtöä, hänen appensa sanoi hänelle: "Päivä alkaa jo kallistua iltaan. Jää tänne yöksi ja nauti olostasi. Varhain huomisaamuna voitte lähteä kotimatkalle." |