Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.' [4. Moos. 14:15,16; Hes. 20:14] | |
koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian. | |
Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne. [Tuom. 10:14] | |
Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki. [5. Moos. 4:35, 6:4; Jes. 44:8 | 1. Sam. 2:6; Hoos. 6:1] | |
Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti, [Ilm. 10:5] | |
Minun nuoleni juopuvat kaatuneiden ja vankien verestä, minun miekkani ahmii vihollisruhtinaiden päitä." | |
Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan. [Room. 15:10 | Ps. 9:13; Ilm. 19:2] | |
Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti. [5. Moos. 6:7, 11:19] | |
"Mene nyt Abarimin vuoristoon ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi. [4. Moos. 27:12] | |
Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella. [4. Moos. 20:28, 33:38] | |
Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan. He laskeutuvat hänen jalkojensa juureen ja ottavat opikseen hänen sanansa. | |
Leevistä hän sanoi: -- Herra, sinä annoit urimin ja tummimin* Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla. [Ks. selitystä 2. Moos. 28:15.] [ 2. Moos. 28:30+ | 2. Moos. 17:7; 4. Moos. 20:13] | |
Benjaminista hän sanoi: -- Herran lemmikki asuu turvassa. Korkein varjelee häntä alituisesti ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä. | |
Joosefista hän sanoi: -- Herra siunatkoon hänen maataan parhaalla, mitä taivas antaa, siunatkoon kasteella ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä, | |
Sebulonista hän sanoi: -- Iloitse, Sebulon, retkilläsi, ja sinä, Isaskar, teltoillasi. [1. Moos. 49:13,14] | |
He kutsuvat kansoja vuorelleen, he uhraavat siellä määräuhreja. He keräävät merten rikkauksia ja hiekkaan kätkettyjä aarteita. | |
Gadista hän sanoi: -- Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan! Gad on asettunut aloilleen kuin leijona, valmiina raatelemaan käsivarren ja pään. | |
Naftalista hän sanoi: -- Naftalilla on onnea ylen määrin, runsain mitoin Herran siunausta. Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän. | |
Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia, hänen voimansa on uusi päivästä päivään. | |
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät. [Ps. 90:1] | |
Israel saa asua turvassa, Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan viljan ja viinin maassa, missä taivaskin tihkuu kastetta. [3. Moos. 25:18+ | 4. Moos. 23:9] | |
Onnellinen olet sinä, Israel, kansa vailla vertaa! Herra auttaa sinut voittoon. Hän on kilpesi ja turvasi, voittoisa miekkasi sodassa. Sinun vihollisesi ryömivät edessäsi maassa, ja sinä tallaat heidät jalkoihisi. | |
Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, | |
Herra sanoi Moosekselle: "Tämä on se maa, josta olen puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja jonka olen vannonut antavani heidän jälkeläisilleen. Minä olen antanut sinun nähdä sen, mutta sinä et pääse sinne." [1. Moos. 12:7+, 24:7+] | |
Mooses oli kuollessaan sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen, mutta hänen näkönsä ei ollut hämärtynyt ja hän oli vielä täysissä voimissaan. [5. Moos. 31:2] | |
Joosua, Nunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen ja siunannut hänet. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut. [4. Moos. 27:18] | |
Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle, | |
Teidän maanne on ulottuva eteläisestä autiomaasta Libanoniin ja Suureenmereen*, johon aurinko laskee. Se käsittää myös koko heettiläisten maan suureen Eufratvirtaan saakka. [Suurimeri tarkoittaa Välimerta.] [2. Moos. 23:31] | |
Ole rohkea ja luja. Sinä saat jakaa israelilaisille tuon maan: minä olen luvannut sen heidän omakseen valalla, jonka vannoin heidän esi- isilleen. [5. Moos. 1:38, 31:23] | |
Ole vain rohkea ja ole luja. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. [5. Moos. 5:32+] | |
Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi. [5. Moos. 17:19; Ps. 1:2, 119:97] | |
"Muista, että olen sanonut sinulle: 'Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'" | |
kulkea leirin halki ja sanoa kansalle: "Varatkaa itsellenne muonaa, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette Jordanin yli ottaaksenne haltuunne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän omaksenne." [Joos. 3:1] | |
Ruubenin ja Gadin heimoille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle Joosua sanoi: | |
"Muistakaa se käsky, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille sanoessaan: 'Herra, teidän Jumalanne, suo teille rauhan ja antaa teille tämän maan.' [4. Moos. 32:20-22; 5. Moos. 3:18] | |
Teidän vaimonne, lapsenne ja vanhuksenne sekä karjanne saavat jäädä tähän maahan, jonka Mooses antoi teille Jordanin tältä puolen, mutta kaikkien asekuntoisten miesten on taisteluun valmiina lähdettävä kärkijoukkona veljienne edellä Jordanin yli ja autettava heitä. | |
Niin kuin Herra on antanut rauhan teille, hän on antava rauhan myös teidän veljillenne, ja he saavat haltuunsa sen maan, jonka Herra heille antaa. Vasta sitten te saatte palata omalle alueellenne, jonka Mooses, Herran palvelija, antoi teille täältä Jordanin itäpuolelta, ja saatte jäädä tänne asumaan." | |
He vastasivat Joosualle: "Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä, ja menemme minne hyvänsä meidät lähetät. | |
Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan eikä tottele sinua kaikessa minkä käsket tehdä. Ole rohkea ja luja." | |
Joosua, Nunin poika, lähetti Sittimistä kaksi miestä vakoiluretkelle ja sanoi: "Menkää tutkimaan tuota maata ja Jerikon kaupunkia." He lähtivät Jerikoon ja menivät Rahab-nimisen porton taloon jäädäkseen sinne yöksi. [4. Moos. 25:1] | |
ja hän käski miestensä sanoa Rahabille: "Tuo tänne ne miehet, jotka sinulla on talossasi. He ovat tulleet vakoilemaan tätä maata." | |
Mutta Rahab oli piilottanut miehet ja vastasi: "Ne miehet kyllä kävivät minun luonani, mutta minä en tiedä, mistä he tulivat. | |
Kuninkaan miehet lähtivät ajamaan takaa vakoojia ja kulkivat Jordanin suuntaan aina kahluupaikoille asti. Takaa-ajajien lähdettyä portti suljettiin jälleen. | |
ja sanoi heille: "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. [2. Moos. 15:15, 23:27; 5. Moos. 11:25] | |
Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät. [2. Moos. 14:21,22; 4. Moos. 21:24,35] | |
Säästäkää minun isäni, äitini, veljeni ja sisareni ja koko heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemalta." | |
Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle. | |
Hän sanoi heille: "Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajanne tavoita teitä, ja piileksikää siellä pari kolme päivää. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, te voitte jatkaa matkaanne." | |
Kun me saavumme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Kokoa sitten isäsi, äitisi ja veljesi ja koko isäsi suku luoksesi tähän taloon. | |
Rahab sanoi: "Tapahtukoon niin kuin sanotte." Hän hyvästeli miehet, ja he menivät pois. Sitten Rahab sitoi punaisen nauhan ikkunaansa. | |
Miehet nousivat vuorille ja oleskelivat siellä muutaman päivän, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta, mutta eivät löytäneet. | |
Sitten vakoojat laskeutuivat vuorilta, menivät Jordanin yli ja tulivat Joosuan, Nunin pojan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, | |
ja sanoivat: "Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta." | |
Israelilaiset lähtivät Joosuan johtamina varhain aamulla liikkeelle Sittimistä ja saapuivat Jordanille. Siellä he leiriytyivät ennen joen ylitystä. [Joos. 2:1] | |
ja antoivat kansalle tämän käskyn: "Heti kun näette Herran liitonarkun ja leeviläispapit, jotka sitä kantavat, lähtekää liikkeelle ja seuratkaa arkkua. | |
Papeille hän sanoi: "Ottakaa liitonarkku ja kantakaa sitä kansan edellä." Papit tekivät Joosuan käskyn mukaan. | |
Sano liitonarkkua kantaville papeille, että heidän on Jordanille tultuaan astuttava rantaveteen ja jäätävä siihen seisomaan." | |
Sitten hän sanoi: "Elävä Jumala on teidän keskellänne. Tämän te tiedätte siitä, että hän hävittää teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset. | |
Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, koko maan valtiaan, liitonarkkua, ovat astuneet Jordanin veteen, joki lakkaa virtaamasta ja sen yläjuoksulta tulevat vedet pysähtyvät paikoilleen kuin muuriksi." [2. Moos. 15:8] | |
Kansa purki leirinsä ja lähti liikkeelle mennäkseen Jordanin yli, ja papit kulkivat liitonarkkua kantaen kansan edellä. | |
Oli elonkorjuuaika, ja Jordan tulvi kaikkialla yli äyräittensä. Kun arkkua kantavat papit saapuivat Jordanille ja heidän jalkansa painuivat rantaveteen, [1. Aik. 12:16] | |
yläjuoksulta virtaava vesi pysähtyi ja patoutui kuin muuriksi kaukana Adamin kaupungin luona, lähellä Saretania. Alajuoksun vedet laskivat Kuolleeseenmereen, Suolamereen, ja katosivat kokonaan näkyvistä. Näin kansa kulki Jordanin yli Jerikon kohdalta. [2. Moos. 14:22; Ps. 114:3] | |
Käskekää heidän hakea kaksitoista kiveä keskeltä Jordania, siltä kohtaa missä papit seisovat, ja kantaa ne siihen paikkaan missä vietätte ensi yön." | |
ja sanoi: "Menkää Herran, Jumalanne, liitonarkun luo keskelle Jordania ja nostakaa kukin uomasta olallenne yksi kivi, niin että niitä tulee Israelin heimojen lukumäärän mukaisesti yhteensä kaksitoista. | |
Israelilaiset noudattivat Joosuan käskyä. He ottivat Jordanin keskeltä kaksitoista kiveä, joista Herra oli puhunut Joosualle. Kiviä oli yksi kutakin Israelin heimoa kohti. He veivät kivet yöpymispaikkaansa ja asettivat ne sinne. | |
Kun kaikki muut olivat ylittäneet joen, myös Herran arkku ja papit menivät joen poikki ja asettuivat jälleen kulkemaan kansan edellä. | |
Israelilaisten kärkijoukkona kulkivat joen poikki valmiina taisteluun Ruubenin ja Gadin heimot ja puolet Manassen heimosta, kuten Mooses oli käskenyt. [Joos. 1:13] | |
Sinä päivänä Herra vahvisti Joosuan aseman israelilaisten johtajana, ja he kunnioittivat Joosuaa koko hänen elämänsä ajan, kuten olivat kunnioittaneet Moosesta. [Joos. 3:7] | |
ja Herran liitonarkkua kantavat papit tulivat rannalle. Tuskin he ehtivät koskettaa jalallaan kuivaa maata, kun Jordanin vedet jälleen täyttivät uoman ja tulvivat entiseen tapaan kaikkialla yli äyräitten. [Joos. 3:15,16] | |
Israelilaiset menivät Jordanin poikki ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä ja leiriytyivät Gilgaliin, Jerikon itäpuolelle. [Joos. 5:9] | |
Näin hän teki, jotta kaikki maan kansat oppisivat tuntemaan hänen kätensä voiman ja jotta te aina kunnioittaisitte Herraa, Jumalaanne.'" | |
Kaikki amorilaiskuninkaat, jotka asuivat Jordanin länsipuolella, ja kaikki meren rannikon kanaanilaiskuninkaat saivat tietää, että Herra oli kuivannut Jordanin vedet israelilaisten tieltä ja näin tuonut heidät joen yli. Silloin kuninkaiden rohkeus petti, eikä kukaan heistä uskaltanut asettua israelilaisia vastaan. [Joos. 2:11,24, 3:16] | |
Niihin aikoihin Herra sanoi Joosualle: "Valmista piikivestä veitsiä ja tee israelilaisista jälleen ympärileikattu kansa." [2. Moos. 4:25] | |
Joosua teki kiviveitsiä ja ympärileikkasi israelilaiset Esinahkakukkulan luona. | |
Lähtönsä jälkeen israelilaiset olivat joutuneet vaeltamaan autiomaassa neljäkymmentä vuotta, ja sinä aikana kuolivat kaikki Egyptistä lähteneet asekuntoiset Israelin miehet. He eivät olleet totelleet Herran sanaa, ja siksi Herra oli vannonut, ettei hän anna heidän nähdä sitä maata, jonka hän oli heidän esi-isilleen vannomallaan valalla luvannut antaa israelilaisille, maata, joka tulvii maitoa ja hunajaa. [4. Moos. 14:32,33] | |
Herra antoi heidän poikiensa astua heidän tilalleen. Mutta matkan aikana syntyneitä ei ollut ympärileikattu, ja Joosuan oli nyt ympärileikattava heidät. | |
Israelilaiset leiriytyivät Gilgaliin ja viettivät pääsiäistä sen kuun neljännentoista päivän iltana Jerikon tasangolla. [2. Moos. 12:11+] | |
Pääsiäisen jälkeisenä päivänä he söivät Kanaaninmaan tuotteita: he söivät sinä päivänä happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä. [3. Moos. 2:14, 23:14] | |
Jerikon lähellä ollessaan Joosua näki eräänä päivänä edessään miehen, jolla oli paljastettu miekka kädessään. Joosua meni miehen luo ja kysyi häneltä: "Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?" [2. Moos. 23:23] | |
Mies vastasi: "En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne." Silloin Joosua lankesi polvilleen, kumartui maahan saakka ja sanoi: "Herrani, mitä tahdot minun tekevän?" | |
Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin. [2. Moos. 3:5] | |
Herra sanoi Joosualle: "Minä annan sinun käsiisi Jerikon, sen kuninkaan ja kaikki sen sotilaat. | |
Seitsemän papin tulee kantaa seitsemää oinaansarvista torvea liitonarkun edellä. Seitsemäntenä päivänä teidän on kierrettävä kaupunki seitsemän kertaa, ja pappien on puhallettava torviin. | |
Kun torviin puhalletaan ja te kuulette niiden äänen, koko kansan on kohotettava sotahuuto. Silloin kaupungin muurit sortuvat ja joukkonne voivat hyökätä kaupunkiin, joka mies siitä paikasta, missä sattuu seisomaan." | |
Joosua, Nunin poika, kutsui papit luokseen ja sanoi heille: "Teidän on kannettava liitonarkkua, ja seitsemän papin on kuljettava seitsemää oinaansarvitorvea kantaen Herran arkun edellä." | |
Kansalle hän sanoi: "Lähtekää liikkeelle ja kiertäkää kaupungin ympäri. Etujoukon miesten on kuljettava taisteluvalmiina Herran arkun edellä." | |
Kun Joosua oli puhunut kansalle, seitsemän pappia lähti seitsemää oinaansarvitorvea kantaen kulkemaan Herran liitonarkun edellä. He puhalsivat torviin, ja Herran arkku seurasi heidän jäljessään. | |
Taisteluvalmis etujoukko marssi torviin puhaltavien pappien edellä, ja jälkijoukko tuli arkun perässä puhaltaen torviin. | |
Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvitorvea Herran arkun edellä, puhalsivat kulkiessaan jatkuvasti torviinsa. Etujoukon miehet marssivat heidän edellään, ja jälkijoukko tuli Herran arkun perässä herkeämättä torviinsa puhaltaen. | |
Myös toisena päivänä he kiersivät kaupungin yhden kerran ja palasivat sitten leiriin. Näin he tekivät kaikkiaan kuutena päivänä. | |
Seitsemäntenä päivänä he lähtivät liikkeelle jo aamun sarastaessa ja kiersivät kaupungin samalla tavoin, mutta nyt seitsemän kertaa. Vain sinä päivänä he kiersivät kaupungin seitsemän kertaa. | |
Koko kaupunki ja kaikki, mitä siellä on, julistetaan Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotaan. Vain portto Rahab ja kaikki ne, jotka ovat hänen talossaan, saavat jäädä henkiin, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet. [4. Moos. 21:2+ | Joos. 2:4] | |
Varokaa ryöstämästä itsellenne sellaista, mikä on julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi, ettette saattaisi Herran kiroukseen koko Israelin leiriä ja syöksisi sitä tuhoon. [3. Moos. 27:28] | |
Kaikki hopea ja kulta sekä kaikki pronssi- ja rautaesineet on pyhitettävä Herralle ja vietävä Herran aarteiden joukkoon." [4. Moos. 31:54] | |
Kansa kohotti sotahuudon, kun papit puhalsivat torviinsa. Heti torvien äänen kuultuaan kansa kohotti sotahuudon. Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin. [2. Makk. 12:15; Hepr. 11:30] | |
He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit. | |
Mutta niille kahdelle miehelle, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, Joosua sanoi: "Menkää portto Rahabin taloon ja tuokaa tänne hänet ja kaikki hänen omaisensa, niin kuin valalla vannoen hänelle lupasitte." [Joos. 2:14] | |
Miehet, jotka olivat olleet vakoojina, kävivät hakemassa Rahabin sekä hänen vanhempansa, veljensä ja muut omaisensa ja toivat heidät Israelin leirin ulkopuolelle. | |
Mutta itse kaupungin ja kaiken, mitä siellä oli, israelilaiset polttivat poroksi. Vain hopean ja kullan sekä pronssi- ja rautaesineet he antoivat Herran pyhäkön omaisuudeksi. |