header

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Löytyi 17230 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Jer. 51:27 

-- Kohottakaa sotalippu kaikkien nähtäväksi, puhaltakaa torveen, niin että kansat kuulevat, varustakaa valtakunnat pyhään sotaan Babylonia vastaan! Kutsukaa taistelurintamaan Ararat, Minni ja Askenas. Määrätkää päälliköt kokoamaan joukkoja! Rynnätköön ratsuväki kuin karvaiset heinäsirkat!

Jer. 51:28 

Varustakaa valtakunnat pyhään sotaan Babylonia vastaan, kutsukaa taistelurintamaan Meedian kuninkaat, käskynhaltijat ja maaherrat ja kaikki heidän alamaisensa.

Jer. 51:29 

Maa järisee ja vavahtelee! Herra toteuttaa suunnitelmansa, hän tuhoaa Babylonin. Hän tekee koko Babylonian autiomaaksi, jossa kukaan ei enää asu.

Jer. 51:30 

Babylonin puolustajat ovat luopuneet taistelusta, he pysyttelevät linnoituksissaan. Heidän voimansa ovat huvenneet, he pelkäävät kuin naiset. Viholliset murtavat porttien salvat ja sytyttävät tuleen kaupungin rakennukset.

Jer. 51:31 

Juoksija juoksijan jälkeen ja lähetti lähetin perään rientää ilmoittamaan Babylonian kuninkaalle: "Sinun kaupunkiisi tunkeudutaan joka puolelta!

Jer. 51:33 

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Tytär Babylon on kuin puimatanner, puintia varten tallattu. Vain hetki enää, ja korjuupäivä on käsillä.

Jer. 51:34 

-- Nebukadnessar, Babylonian kuningas, on syönyt meidät suihinsa ja jättänyt Jerusalemin kuin tyhjän astian. Hän nielaisi meidät kuin lohikäärme, täytti vatsansa parhailla herkuillamme ja karkotti meidät puutarhastamme.

Jer. 51:35 

"Tulkoon Babylonille tuho vääryyden ja väkivallan tähden, jota olemme joutuneet kärsimään!" sanovat Siionin asukkaat. "Kuolema kaldealaisille minun vereni vuodattamisesta!" sanoo Jerusalem.

Jer. 51:40 

Minä vien heidät teurastettaviksi kuin karitsat, kuin pässit ja pukit.

Jer. 51:43 

Babylonian kaupungit ovat tulleet autioiksi, kuivaksi maaksi ja aavikoksi. Niissä ei enää asu ketään, eikä niiden kautta kukaan kulje."

Jer. 51:44 

-- Minä rankaisen Beliä, Babylonin jumalaa, ja vedän sen kidasta kaiken, mitä se on niellyt. Kansat eivät enää virtaa sen luokse. Babylonin muurit luhistuvat. [Jer. 50:2]

Jer. 51:46 

"Älä menetä rohkeuttasi, kansani! Älä säiky huhuja, joita liikkuu kaikkialla maassa. Pysy lujana, vaikka kuulet kaikenlaisia huhuja vuodesta toiseen, vaikka väkivalta riehuu joka puolella ja hallitsija kukistaa hallitsijan."

Jer. 51:47 

-- Päivät tulevat, jolloin minä vaadin tilille Babylonin jumalat. Koko maa kukistuu, ja kaikkialla makaa kaatuneita.

Jer. 51:48 

Taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on, riemuitsevat, kun viholliset hyökkäävät Babylonian kimppuun. Pohjoisesta he tulevat, sanoo Herra. [Ilm. 18:20]

Jer. 51:51 

Te sanotte: "Meitä on häväisty, meitä on pilkattu, päämme on painunut häpeästä, sillä muukalaiset ovat tunkeutuneet Herran temppeliin ja turmelleet sen pyhyyden."

Jer. 51:52 

Katsokaa, päivät tulevat, jolloin minä vaadin tilille Babylonin jumalat ja kaikkialta maasta kuuluu haavoittuneiden voihke, sanoo Herra.

Jer. 51:57 

"Minä juotan juovuksiin Babylonian päämiehet ja viisaat, sen käskynhaltijat, maaherrat ja soturit. He vaipuvat uneen, josta eivät koskaan herää." Näin sanoo Kuningas -- hänen nimensä on Herra Sebaot.

Jer. 51:58 

Näin sanoo Herra Sebaot: -- Mahtavan Babylonin muurit hajotetaan maan tasalle, sen korkeat portit sytytetään tuleen. Näin kansojen työ raukeaa tyhjiin ja kansakuntien vaivannäkö joutuu tulen saaliiksi. [Hab. 2:13]

Jer. 51:61 

Jeremia antoi käärön Serajalle ja sanoi: "Kun tulet Babyloniin, pidä huoli siitä, että luet julki kaiken, mitä kääröön on kirjoitettu.

Jer. 51:63 

Luettuasi kaiken sido kirjakääröön kivi ja heitä se Eufratiin. [Ilm. 18:21]

Jer. 52:1 

Sidkia oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli libnalainen Hamutal, Jeremian* tytär. [Eri henkilö kuin profeetta Jeremia.] [52:1-27: 2. Kun. 24:18-25:21]

Jer. 52:3 

Herran vihan tähden Jerusalemille ja Juudalle kävi niin kuin kävi. Herra heitti ne viimein pois silmiensä edestä. Sidkia nousi kapinaan Babylonian kuningasta vastaan.

Jer. 52:4 

Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, kymmenennen kuun kymmenentenä päivänä, Babylonian kuningas Nebukadnessar tuli sotajoukkoineen Jerusalemin edustalle. Hänen joukkonsa ryhtyivät saartamaan kaupunkia ja rakensivat sen ympärille piiritysvallin.

Jer. 52:7 

kaupungin puolustus murtui. Babylonialaisia oli joka puolella kaupungin ympärillä, mutta kuningas ja hänen sotilaansa lähtivät yöllä pakoon Kaksoismuurin portista, joka oli kuninkaan puutarhan kohdalla. He pakenivat Jordanin laaksoa kohti,

Jer. 52:8 

mutta babylonialaisten joukot ajoivat Sidkiaa takaa ja tavoittivat hänet Jerikon tasangolla. Koko hänen sotajoukkonsa oli silloin jo hajaantunut hänen luotaan.

Jer. 52:9 

Sidkia otettiin vangiksi ja tuotiin Babylonian kuninkaan luo Riblaan, Hamatin maahan. Siellä Nebukadnessar julisti hänelle tuomion.

Jer. 52:11 

Sidkialta itseltään hän käski sokaista silmät ja käski panna hänet pronssikahleisiin. Nebukadnessar vei hänet Babyloniin ja heitti vankilaan. Siellä Sidkia joutui olemaan kuolemaansa saakka.

Jer. 52:13 

Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan palatsin ja kaikki Jerusalemin talot, jokaisen suuren rakennuksen hän sytytti tuleen. [2. Kun. 25:9+]

Jer. 52:16 

Osan köyhästä väestä henkikaartin päällikkö Nebusaradan jätti työläisiksi viinitarhoihin ja pelloille.

Jer. 52:17 

Kaldealaiset rikkoivat pronssipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, samoin kuin temppelin työntöpöydät ja pronssialtaan. Niiden pronssin he veivät Babyloniin.

Jer. 52:18 

He ottivat mukaansa myös hiiliastiat, tuhkalapiot, veitset, vihmontamaljat, kupit ja muut pronssiesineet, joita oli käytetty uhripalveluksessa.

Jer. 52:19 

Henkikaartin päällikkö vei maljat, tuliastiat, vihmontamaljat, hiiliastiat, kynttilänjalat, kupit ja pikarit, jotka olivat kaikki puhdasta kultaa tai hopeaa.

Jer. 52:20 

Kahdessa pylväässä, altaassa ja kahdessatoista sitä kannattavassa pronssihärässä sekä kymmenessä työntöpöydässä, kaikissa näissä esineissä, jotka kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin, oli sellainen määrä pronssia, ettei se ollut punnittavissa.

Jer. 52:21 

Kummallakin pylväällä oli mittaa kahdeksantoista kyynärää, ja niiden ympärys oli kaksitoista kyynärää. Ne olivat sisältä onttoja, ja niiden metallikuori oli neljän sormen paksuinen.

Jer. 52:22 

Viiden kyynärän korkuiset pylväänpäät olivat nekin pronssia, ja pronssia olivat myös pylväänpäitä yltympäri kiertävät köynnökset ja granaattiomenat. Pylväät olivat samanlaiset, aina köynnöksiä ja granaattiomenoita myöten.

Jer. 52:26 

Kaikki nämä henkikaartin päällikkö Nebusaradan otti mukaansa ja vei Babylonian kuninkaan luo Riblaan.

Jer. 52:31 

Kun Juudan kuningas Jojakin oli ollut pakkosiirtolaisuudessa kolmekymmentäkuusi vuotta, Babylonian kuningas Evil-Merodak armahti hänet ja vapautti hänet vankeudesta. Tämä tapahtui samana vuonna, jona Evil-Merodak oli tullut kuninkaaksi, sen vuoden kahdennentoista kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä. 52:31-34:[ 2. Kun. 25:27-30]

Jer. 52:32 

Babylonian kuningas puhutteli ystävällisesti Jojakinia ja osoitti hänelle istuinpaikan, joka oli ylempänä kuin muiden hänen luonaan Babylonissa olevien kuninkaiden paikat.

Jer. 52:33 

Jojakin sai nyt vaihtaa pois vangin puvun, ja lopun ikäänsä hänellä oli paikka Evil-Merodakin ruokapöydässä.

Jer. 52:34 

Kuningas takasi hänelle vakinaisen elatuksen, ja hän sai päivittäin sen minkä tarvitsi, koko elämänsä ajan aina kuolinpäiväänsä asti.

Valit. 1:3 

Kauan sai Juuda jo kärsiä vaivaa ja kurjuutta, nyt se on vielä viety pois maastaan, se asuu vieraiden kansojen seassa eikä lepoa löydä. Vainoojat saavuttivat Juudan, pakotietä ei ollut.

Valit. 1:7 

Kurjuutensa ja kodittomuutensa päivinä Jerusalem muistaa kaiken sen hyvän, mitä hänellä oli ollut muinaisista ajoista asti. Nyt, kun hänen väkensä kaatui vihollisen käsiin, kukaan ei tullut avuksi. Viholliset vain pilkaten nauroivat nähdessään hänen loppunsa.

Valit. 1:8 

Raskaasti on Jerusalem rikkonut, kaikki surkuttelevat hänen kohtaloaan. Kaikki, jotka ennen kunnioittivat häntä, nyt halveksivat, kun näkevät hänet alastomana. Itsekin hän huokaa ja kääntää kasvonsa pois. [Jer. 13:22,26]

Valit. 1:18 

"Oikein on Herra tehnyt, olen kapinoinut hänen käskyjään vastaan. Kuulkaa siis, kaikki kansat, katsokaa kipuani! Neidot ja nuoret miehet on viety vankeina pois.

Valit. 1:19 

"Minä kutsuin ystäviäni avuksi, mutta he pettivät minut. Pappini ja vanhimpani kuolivat nälkään minun muurieni sisällä etsiessään ruokaa henkensä pitimiksi.

Valit. 1:20 

"Katso, Herra, mihin hätään olen joutunut! Sisintäni polttaa tuska, sydän kääntyy rinnassani -- miten uppiniskainen olenkaan ollut! Kujilla ja teillä vei miekka minulta lapset, sisällä taloissa raivosi rutto. [Hes. 7:15]

Valit. 1:21 

"Kuule, kuinka minä vaikeroin, kukaan ei lohduta! Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani ja iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit. Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun! [Jer. 50:29, 51:24]

Valit. 2:2 

Herra tuhosi säälimättä kaikki Jaakobin asuinsijat, vihassaan hän repi raunioiksi Juudan linnoitukset, hajotti ne maahan. Herra häpäisi kuningaskunnan ja sen ruhtinaat.

Valit. 2:3 

Vihasta hehkuen hän mursi Israelin voiman ja vallan, hän veti pois suojelevan kätensä, kun vihollinen saapui. Hän poltti Jaakobin kuin liekehtivä tuli, joka nielee kaiken.

Valit. 2:5 

Herra oli kuin vihollinen, hän teki lopun Israelista, hävitti kaikki sen palatsit, tuhosi sen linnoitukset. Hän täytti Juudan surulla ja murheella.

Valit. 2:6 

Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä. Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi kuninkaan ja papit.

Valit. 2:7 

Myös oman alttarinsa hän jätti, hylkäsi temppelinsä. Hän antoi vihollisen käsiin palatsit ja muurit. Silloin kaikui Herran huoneessa melu ja meteli kuin juhlapäivänä ikään.

Valit. 2:8 

Herra oli päättänyt hävittää Siionin muurit. Tarkoin hän tiesi, mitä teki. Ei hän vetänyt kättään tuhoamasta: valli ja muuri itkivät kohtaloaan, yhdessä ne sortuivat.

Valit. 2:9 

Portit ovat kaatuneet maahan, hän särki niiden salvat. Kuningas ja ruhtinaat ovat vieraalla maalla, enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta. [Ps. 74:9]

Valit. 2:11 

Silmäni riutuvat kyynelistä, sisintäni polttaa tuska. Voimani valuvat maahan kansani sortumisen tähden. Lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

Valit. 2:12 

He sanovat äidilleen: "Anna leipää, anna viiniä!" He vaipuvat maahan kaupungin kaduille kuin kuolettavasti haavoittuneet ja heittävät henkensä äidin sylissä.

Valit. 2:14 

Profeettojesi näyt olivat petosta ja harhaa. Syntiäsi he eivät paljastaneet, eivät kääntäneet kohtaloasi. Vääriä ja eksyttäviä olivat heidän ennussanansa. [Jer. 5:31; Hes. 13:3]

Valit. 2:15 

Ohikulkijat lyövät käsiään yhteen, pilkkaavat sinua. He viheltävät ja pudistavat päätään katsellessaan tytär Jerusalemia: "Tämäkö on se kaupunki, jota sanottiin kauneudessaan täydelliseksi, koko maan iloksi?" [Job 27:23 | Ps. 50:2]

Valit. 2:16 

Kaikki sinun vihollisesi ilkkuvat sinua. He viheltävät, irvistelevät ja sanovat: "Nyt me olemme sinut tuhonneet! Vihdoinkin on tullut päivä, jota odotimme. Omin silmin saimme sen nähdä!"

Valit. 2:18 

Huutakaa Herraa, huutakaa sydämenne pohjasta, te Siionin muurit! Anna kyyneltesi virrata kuin puro päivät ja yöt, vailla hetkenkään lepoa, Siion! Älkööt silmäsi kuivuko.

Valit. 2:19 

Nouse, huuda ja valita yöllä, jokaisen vartiovuoron aikaan. Vuodata sydämesi tuska Herran kasvojen eteen. Kohota kätesi häntä kohti lastesi elämän puolesta. Heitä viruu joka kadunkulmassa, he nääntyvät nälkään.

Valit. 2:20 

"Katso, Herra! Katso, kenelle olet tämän tehnyt! Naiset syövät oman ruumiinsa hedelmät, omat lapsensa, itse synnyttämänsä! Herran temppelissä tapetaan papit ja profeetat! [3. Moos. 26:29+]

Valit. 2:21 

"Katujen pölyssä makaavat lapset ja vanhukset. Neidot ja nuoret miehet ovat kaatuneet miekkaan. Sinä iskit heidät hengiltä vihasi päivänä, teurastit säälimättä.

Valit. 2:22 

"Kaikki, joita sydämeni kauhistuu, sinä kutsuit tänne kuin juhlaan. Herran vihan päivänä ei ollut pelastunutta, kukaan ei päässyt pakoon. Voi lapsiani, jotka synnytin ja kasvatin! Vihollinen teki heistä lopun." [Valit. 1:15]

Valit. 3:8 

Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani. [Ps. 22:3]

Valit. 3:12 

Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti. [Ps. 7:13; Valit. 2:4]

Valit. 3:19 

Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.

Valit. 3:21 

Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:

Valit. 3:28 

Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,

Valit. 3:30 

Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan. [Matt. 5:39]

Valit. 3:38 

Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä? [Job 2:10+]

Valit. 3:40 

Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.

Valit. 3:43 

Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.

Valit. 3:47 

Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.

Valit. 3:50 

ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.

Valit. 3:56 

Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.

Valit. 3:57 

Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."

Valit. 4:9 

Onnellisempia ovat ne, jotka kaatuivat miekkaan, kuin ne, jotka nälästä lyyhistyvät maahan ja riutuvat ja menehtyvät vailla pellon antimia. [Jer. 8:3]

Valit. 4:10 

Äidit, ennen hellät ja hyvät, keittivät omia lapsiaan saadakseen ruokaa hädän hetkellä, kansani luhistumisen päivänä. [3. Moos. 26:29+]

Valit. 4:12 

Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat, ei tullut kenenkään mieleen, että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen tulisi sisään Jerusalemin porteista.

Valit. 4:15 

"Pois tieltä! Saastainen tulee!" huudetaan heidän edellään. "Pois tieltä! Väistykää! Älkää koskeko heihin!" He pakenevat, harhailevat vieraissa maissa, ja sielläkin sanotaan: "Tänne he eivät saa jäädä."

Valit. 4:20 

Herran voideltu, kansamme elämä ja henki, joutui vangiksi heidän kuoppaansa. Olimme luulleet, että kuninkaamme suojassa saisimme elää, kansana kansojen joukossa. [2. Kun. 25:6; Jer. 52:9]

Valit. 4:21 

Iloitse vain ja riemuitse, sinä Edomin kansa, joka asut Usin maassa. Kohta on sinunkin juotava Herran vihan malja, sinä juovut, ja pian olet alaston. [Ps. 60:5+]

Hes. 1:1 

Oli kolmaskymmenes vuosi, neljännen kuun viides päivä, ja minä olin pakkosiirtolaisten keskuudessa Kebarjoen varrella. Silloin taivaat aukenivat, ja minä näin näkyjä, jotka Jumala oli lähettänyt.

Hes. 1:4 

Tämän minä näin: Pohjoisesta tuli myrskytuuli ja suuri pilvi, joka liekehti tulta ja levitti loistetta ympärilleen. Tulen keskusta säihkyi kuin sula kulta, [2. Moos. 19:18; Ps. 18:9; Sir. 49:8]

Hes. 1:5 

ja keskellä hehkua näkyi neljän olennon hahmot. Tällainen oli niiden ulkonäkö: Niillä oli ihmisen muoto,

Hes. 1:6 

mutta kullakin oli neljät kasvot ja kullakin neljä siipeä.

Hes. 1:7 

Niillä oli suorat sääret ja jalkaterät kuin vasikan sorkat, ja ne välkehtivät kuin kiiltävä pronssi.

Hes. 1:8 

Siipien alla oli kaikilla ihmiskädet, neljällä puolen, kuten olivat myös kasvot ja siivet,

Hes. 1:9 

ja niiden siivenkärjet koskettivat toisten siipiä. Ne eivät kääntyneet kulkiessaan, vaan kukin liikkui suoraan, kasvojensa suuntaan.

Hes. 1:10 

Niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolen oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän kasvot, ja vielä niillä oli kotkan kasvot, kaikilla neljällä yhtä lailla. [Ilm. 4:7]

Hes. 1:11 

Kullakin olennolla oli kaksi siipeä ylhäällä levällään, niin että ne koskettivat toisten siipiä, ja kahdella siivellä ne peittivät vartalonsa.

Hes. 1:13 

Näiden olentojen välissä näkyi kuin liekehtiviä hiiliä. Lieskat liikkuivat olentojen lomitse soihtujen tavoin, tuli välkkyi ja sinkosi salamoita,

Hes. 1:14 

ja salamoiden lailla kiitivät itse olennotkin edes ja taas.

Hes. 1:15 

Ja tämän minä näin: Jokaisen vieressä oli pyörä, joka kosketti maata.

Hes. 1:16 

Kaikki neljä pyörää olivat toistensa kaltaiset, ja ne välkehtivät kuin olisivat krysoliitista tehdyt. Niissä oli kuin toinen pyörä ristikkäin toisen kanssa, sellaiset ne olivat rakenteeltaan.

Hes. 1:19 

Kun olennot liikkuivat, liikkuivat pyörätkin niiden vierellä, ja kun ne kohosivat maasta, kohosivat pyörät niiden mukana.

Hes. 1:20 

Minne henki niitä ohjasi, sinne ne kulkivat hengen käskyjen mukaan, ja niiden vierellä kohosivat ilmaan pyörät, sillä pyöriä liikutti sama henki.

Hes. 1:21 

Pyörät liikkuivat minne olennotkin, ne pysähtyivät olentojen pysähtyessä ja kohosivat ilmaan niiden vierellä, sillä niitä liikutti sama henki.

Hes. 1:23 

Levyn alla kunkin olennon kaksi siipeä ojentui vieressä seisovien siipiä kohti, ja kahdella siivellä kukin peitti vartalonsa.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 >