Raamattu.uskonkirjat.net

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku (esim. pelastus):		Hakualue:
Sanahaun ohje

Aihehaku (esim. pelastus):
Aihehaun ohje

Raamatunpaikka (esim. Joh. 3:16):		Asiayhteys:
Raamatun kirjojen lyhenteet

Raamatun teksti	Vertailuteksti 1	Vertailuteksti 2

Sanahaku ου (ou oo also (before a vowel) ουκ ouk ook and (before an aspirate) ουχ ouch ookh) not

Löytyi 1390 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

2. Kor. 2:4	Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan. [Ap. t. 20:31]
2. Kor. 2:5	Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille -- ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi. [1. Kor. 5:2]
2. Kor. 2:11	jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme. [Luuk. 22:31+]
2. Kor. 2:13	Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan. [2. Kor. 7:6]
2. Kor. 2:17	Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. [Room. 16:18]
2. Kor. 3:3	Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin. [1. Kor. 3:5+ \| 2. Moos. 24:12; Jer. 31:33; Hes. 11:19; Hepr. 8:10]
2. Kor. 3:5	En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, [1. Kor. 15:10; Fil. 2:13]
2. Kor. 3:6	ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. [Luuk. 22:20+ \| Joh. 6:63]
2. Kor. 3:10	Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana.
2. Kor. 3:13	toisin kuin Mooses, joka pani kasvoilleen peitteen, jotteivät israelilaiset näkisi katoavaisen loisteen häviämistä. [2. Moos. 34:33,35]
2. Kor. 4:1	Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. [1. Kor. 7:25, 15:10; 2. Kor. 3:6]
2. Kor. 4:5	Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä.
2. Kor. 4:8	Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia,
2. Kor. 4:9	vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
2. Kor. 4:16	Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. [Ef. 3:16]
2. Kor. 5:3	sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi.
2. Kor. 5:4	Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. [Viis. 9:15; Room. 8:11; 1. Kor. 15:53,54]
2. Kor. 5:7	Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. [Room. 8:24; 1. Kor. 13:12; 2. Kor. 4:18; Hepr. 11:1; 1. Piet. 1:8]
2. Kor. 5:12	Emme me ryhdy taas suosittelemaan itseämme teille. Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä. [2. Kor. 1:14+]
2. Kor. 6:12	siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. [2. Kor. 7:2,3]
2. Kor. 7:3	Tätä en sano teitä tuomitakseni. Sanoinhan jo, että teillä on sija meidän sydämessämme, niin että haluamme teidän kanssanne elää ja teidän kanssanne kuolla. [2. Kor. 6:12]
2. Kor. 7:7	Hänen tulonsa lisäksi meitä lohdutti myös se rohkaisu, jota hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi, kuinka te ikävöitte minua, kuinka nyt surette ja kuinka kiivaasti pidätte minun puoltani, ja se on vielä enemmän ilahduttanut minua.
2. Kor. 7:8	Vaikka tuotin kirjeelläni teille mielipahaa, en sitä kadu. Jos minua kaduttikin, kun näin teidän pahoittaneen siitä mielenne vähäksi aikaa, [2. Kor. 2:4]
2. Kor. 7:9	olen nyt iloinen -- en siksi, että te tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista, ja niinpä emme aiheuttaneet teille mitään vahinkoa.
2. Kor. 7:12	Minä en kirjoittanut teille sen enempää vääryyttä tehneen kuin vääryyttä kärsineenkään vuoksi, vaan jotta teille itsellenne Jumalan edessä kävisi selväksi, kuinka vakavasti te todella olette minun puolellani. [1. Kor. 5:1,2]
2. Kor. 7:14	Minun ei tarvinnut hävetä sitä, että olin kiitellyt teitä hänelle. Niin kuin kaikki, mitä olen teille puhunut, on totta, samoin on osoittautunut todeksi se, mistä olen teitä kehunut Titukselle.
2. Kor. 8:5	Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille.
2. Kor. 8:8	En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta.
2. Kor. 8:10	Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. [2. Kor. 9:2]
2. Kor. 8:12	Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. [Mark. 12:43; 2. Kor. 9:7; 1. Piet. 4:10]
2. Kor. 8:13	Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. [Ap. t. 4:34]
2. Kor. 8:15	Onhan kirjoitettu: -- Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään. [2. Moos. 16:18]
2. Kor. 8:19	Lisäksi seurakunnat ovat valinneet hänet meidän matkatoveriksemme viemään tätä rakkaudenlahjaa, josta olemme huolehtineet Jumalan kunniaksi ja osoittaaksemme omaa alttiuttamme. [1. Kor. 16:3,4 \| Gal. 2:10]
2. Kor. 8:21	Ajattelemme näet sitä, mikä on oikein myös ihmisten eikä yksin Herran edessä. [Room. 12:17+]
2. Kor. 9:12	Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. [2. Kor. 1:11, 4:15, 8:14]
2. Kor. 10:3	Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin.
2. Kor. 10:4	Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät [2. Kor. 6:7; Ef. 6:13; 1. Tim. 1:18]
2. Kor. 10:8	Herra on valtuuttanut minut vahvistamaan teitä eikä lannistamaan, ja vaikka ylpeilisin valtuuksistani hieman liikaakin, minun ei tarvitse hävetä. [1. Kor. 5:3-5; 2. Kor. 13:10]
2. Kor. 10:12	Meillä ei ole rohkeutta katsoa kuuluvamme sellaisiin, jotka itse suosittelevat itseään, eikä verrata itseämme heihin. He ovat ymmärtämättömiä, kun ottavat mittapuukseen omat saavutuksensa ja vertaavat itseään vain itseensä. [Sananl. 27:2; 2. Kor. 3:1, 5:12]
2. Kor. 10:13	Me taas emme ylpeile kohtuuttomasti, vaan sen mittapuun mukaan, jonka Jumala on meille antanut määrätessään, että työkenttämme ulottuu teihinkin asti. [Room. 12:3+]
2. Kor. 10:14	Me emme kurkota liian pitkälle, ikään kuin te ette kuuluisikaan meidän toimintapiiriimme; olemmehan ensimmäisinä tuoneet Kristuksen evankeliumin teille saakka. [1. Kor. 3:5]
2. Kor. 10:15	Emme ylpeile kohtuuttomasti emmekä toisten vaivannäöstä. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa mekin pääsemme teidän keskuudessanne vielä paljon suurempaan arvoon saamamme tehtävän toteuttajina. 2. 10:15,16:[ Room. 15:20]
2. Kor. 10:16	Toivomme, että saamme julistaa evankeliumia vielä teitäkin etäämpänä asuville ja että voimme ylpeillä omista emmekä toisten aikaansaannoksista.
2. Kor. 10:18	Luotettava ei ole se, joka itse suosittelee itseään, vaan se, jota Herra suosittelee. [Sananl. 27:2]
2. Kor. 11:4	Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte. [1. Kor. 3:11; Gal. 1:6,7]
2. Kor. 11:6	Puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei, ja tietoni olen kaikin tavoin, kaikissa asioissa saattanut teidän nähtäväksenne. [1. Kor. 1:17, 2:13; 2. Kor. 4:2, 5:11]
2. Kor. 11:9	Teidän luonanne en ollut kenellekään rasituksena, vaikka jouduinkin puutteeseen, sillä Makedoniasta tulleet veljet antoivat minulle kaiken mitä tarvitsin. Olen varonut olemasta teille millään tavoin rasitukseksi ja varon vastedeskin.
2. Kor. 11:10	Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, tätä ylpeilemisen aihetta ei minulta Akhaian maakunnassa riistetä! [1. Kor. 9:15]
2. Kor. 11:11	Kuinka niin? Enkö muka rakasta teitä? Sen tietää Jumala. [2. Kor. 12:15]
2. Kor. 11:14	Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi.
2. Kor. 11:15	Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun.
2. Kor. 11:17	Mitä nyt puhun, sitä en puhu Herran mielen mukaan. Puhun kuin järjetön, kun nyt kerran kerskailen.
2. Kor. 11:29	Jos joku on heikko, niin minäkin olen heikko. Jos joku lankeaa, se polttaa minua. [Room. 15:1]
2. Kor. 11:31	Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ikuisesti ylistetty, tietää etten valehtele. [Room. 1:9+]
2. Kor. 12:1	Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. [Ap. t. 9:3,4, 18:9,10, 22:17,18; 1. Kor. 15:8; Gal. 1:12]
2. Kor. 12:2	Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
2. Kor. 12:3	Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. 2. 12:3-4:[ Luuk. 23:43; Ilm. 2:7]
2. Kor. 12:4	Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.
2. Kor. 12:5	Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani. [2. Kor. 11:30]
2. Kor. 12:6	Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee.
2. Kor. 12:13	Missä suhteessa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle? Enintään siinä, että minä en ole ollut teille rasituksena. Suokaa tämä vääryys minulle anteeksi! [1. Kor. 9:12+]
2. Kor. 12:14	Olen nyt valmis tulemaan luoksenne jo kolmannen kerran enkä nytkään aio rasittaa teitä. En kaipaa teidän varojanne vaan teitä itseänne. Eihän lasten velvollisuus ole kerätä omaisuutta vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen. [2. Kor. 13:1 \| Ap. t. 20:33]
2. Kor. 12:16	Vaikka niinkin, mutta rasituksena en ole teille ollut. Mutta ehkäpä olen petkuttanut teitä, viekas kun olen?
2. Kor. 12:18	Kehotin Titusta lähtemään matkaan ja lähetin tuon toisen veljen hänen mukaansa. Onko Titus ehkä käyttänyt teitä hyväkseen? Emmekö me ole toimineet samassa hengessä ja kulkeneet samoja jälkiä? [2. Kor. 8:6,16,18,22]
2. Kor. 12:20	Pelkään näet, että tullessani en ehkä tapaa teitä sellaisina kuin toivon, ja silloin tekin saatte nähdä minut toisenlaisena kuin toivoisitte. Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta. [1. Kor. 4:21; 2. Kor. 10:2, 13:2,10]
2. Kor. 13:2	Varoitin jo toisella käynnilläni niitä, jotka olivat tehneet syntiä, ja nyt täältä käsin varoitan heitä ja kaikkia muitakin: kun taas tulen sinne, en aio säästää teitä. [2. Kor. 12:20,21]
2. Kor. 13:3	Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne.
2. Kor. 13:5	Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta. [Voidaan kääntää myös:»teissä». Kirjoittaja tarkoittaa joko seurakuntaa tai yksityisiä kristittyjä.] [ Room. 8:9; 1. Kor. 11:28]
2. Kor. 13:6	Toivon, että saatte huomata meidät koetuksen kestäviksi.
2. Kor. 13:7	Rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme siksi, että meidät nähtäisiin koetuksen kestäviksi, vaan jotta te tekisitte hyvää, vaikka näyttäisikin siltä, että me emme selviydy koetuksesta.
2. Kor. 13:8	Totuutta vastaan emme voi mitään, vaan me taistelemme sen puolesta.
2. Kor. 13:10	Kirjoitan tästä jo täältä käsin, jottei minun sinne tultuani tarvitsisi turvautua ankaruuteen käyttäessäni sitä valtaa, jonka Herra on antanut minulle. Minunhan tulee sillä rakentaa, ei repiä. [1. Kor. 4:21; 2. Kor. 2:3, 10:2,8]
Gal. 1:1	Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista, [Room. 1:1; Ap. t. 2:24; Ef. 1:20; Kol. 2:12; 1. Tess. 1:10; Hepr. 13:20]
Gal. 1:7	Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. [Ap. t. 15:1; 2. Kor. 11:4]
Gal. 1:10	Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija. [1. Tess. 2:4]
Gal. 1:11	Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen.
Gal. 1:16	näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä [Matt. 16:17; 2. Kor. 4:6]
Gal. 1:19	Ketään muuta apostolia en tavannut, ainoastaan Herran veljen Jaakobin. [Mark. 6:3+]
Gal. 1:20	Jumalan edessä vakuutan, että tämä, mitä teille kirjoitan, on totta. [Room. 1:9+]
Gal. 2:6	Ne taas, joita siellä pidettiin arvossa -- mitä he itse asiassa olivat, on minusta yhdentekevää, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä -- nämä arvohenkilöt eivät vaatineet minulta mitään enempää. [Ap. t. 10:34+]
Gal. 2:14	Mutta kun minä näin heidän poikkeavan evankeliumin totuuden tieltä, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: "Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset?" [1. Tim. 5:20]
Gal. 2:15	Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita.
Gal. 2:16	Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. [Room. 6:6+]
Gal. 2:21	Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. [Hepr. 7:11]
Gal. 3:10	Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee." [5. Moos. 27:26]
Gal. 3:12	Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5]
Gal. 3:16	Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. -- Tässä kohdassa ei sanota "jälkeläisille", mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: "sinun jälkeläisellesi", ja tämä on Kristus. --
Gal. 3:17	Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi. [1. Moos. 15:13,16; 2. Moos. 12:40,41; Ap. t. 7:6]
Gal. 3:20	Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi. [5. Moos. 6:4; 1. Kor. 8:4; 1. Tim. 2:5]
Gal. 3:28	Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. [1. Kor. 12:13+]
Gal. 4:8	Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. [5. Moos. 32:21; 1. Kor. 8:4, 12:2; Ef. 2:12]
Gal. 4:14	Vaikka ruumiillinen tilani pani teidät koetukselle, ette halveksineet ettekä inhonneet minua vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. [Matt. 10:40]
Gal. 4:17	Nuo toiset koettavat innokkaasti vaikuttaa teihin, mutta heidän intonsa ei ole oikeaa. He tahtovat erottaa teidät meistä, jotta te intoutuisitte kannattamaan heitä. [Room. 10:2; 2. Kor. 11:2]
Gal. 4:21	Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Gal. 4:27	Onhan kirjoitettu: -- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies. [Jes. 54:1]
Gal. 4:30	Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan? "Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa." [1. Moos. 21:10]
Gal. 4:31	Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia. [Gal. 3:29]
Gal. 5:8	Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu. [Gal. 1:6]
Gal. 5:16	Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. [Room. 8:4]
Gal. 5:18	Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. [Room. 8:2]

Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 >