Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 277 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. [Ps. 90:3, 104:29; Saarn. 3:20, 12:7] | |
Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin." | |
Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa. | |
Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papu- keittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan. [Hepr. 12:16] | |
Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen. | |
Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni | |
Veljekset istuutuivat syömään. Mutta kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja mirhalla kuormattuina. | |
Sen tähden Potifar jätti Joosefin hoitoon koko omaisuutensa eikä itse huolehtinut muusta kuin mitä hän söi. Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. | |
alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. [Ps. 105:16] | |
Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: "Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee." | |
Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua keskipäivällä, he ottivat esiin lahjansa, sillä he olivat kuulleet, että he saisivat aterioida siellä. | |
Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja sanoi: "Tuokaa ruoka sisään." | |
Ja ruokaa tuotiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erikseen niille egyptiläisille, jotka söivät hänen luonaan, sillä egyptiläiset eivät aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptiläisistä sopimatonta. [1. Moos. 46:34] | |
Lisäksi hän lähetti isälleen kymmenen Egyptin parhailla tuotteilla kuormattua aasia sekä kymmenen aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leipää ja muuta matkaevästä. | |
Ja Joosef piti huolen isänsä ja veljiensä ja koko suvun elatuksesta antaen kullekin sen mukaan, montako ruokittavaa hänellä oli. | |
Missään ei ollut syötävää, sillä nälänhätä oli hyvin ankara, ja Egypti ja Kanaaninmaa olivat nääntymässä nälkään. | |
Kun hopea oli loppunut Egyptistä ja Kanaaninmaasta, tulivat egyptiläiset Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leipää! Pitääkö meidän kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?" | |
He toivat karjansa Joosefille, ja hän antoi heille syötävää hevosten, lampaiden ja vuohien, nautakarjan ja aasien hinnalla. Näin hän sinä vuonna piti heidät hengissä ruoalla, jonka he saivat karjaansa vastaan. | |
Pitääkö meidän peltoinemme tuhoutua sinun edessäsi? Ota meidät ja meidän peltomme ja anna meille leipää, niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille myös siemenviljaa. Näin me pysymme hengissä eivätkä pellot autioidu." | |
Asserin leipä on runsas, hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja. [Hes. 27:17] | |
Reuel sanoi tyttärilleen: "Missä hän nyt on? Miksi jätitte sen miehen sinne? Kutsukaa hänet aterialle!" | |
ja sanoivat heille: "Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset!" [2. Moos. 14:11] | |
Herra sanoi Moosekselle: "Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät. | |
Mooses sanoi vielä: "Saattepa nähdä, että Herra antaa teille tänä iltana lihaa ruoaksi ja aamulla leipää niin paljon kuin jaksatte syödä. Herra on kuullut teidän nurinanne, häntä te olette valituksellanne vaivanneet, ette meitä. Mitä me muka olemme?" | |
"Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: 'Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'" | |
Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?" He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. [5. Moos. 8:3; Ps. 78:24,25; Viis. 16:20; Joh. 6:31] | |
Viikon kuudentena päivänä he kuitenkin poimivat kaksinkertaisen määrän, kaksi omer- mitallista kutakin varten, ja israelilaisten päämiehet menivät kertomaan siitä Moosekselle. | |
Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin, ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan. Pysykää siellä missä olettekin; kenenkään ei pidä seitsemäntenä päivänä lähteä asuinpaikastaan." [Neh. 10:32, 13:15; Aam. 8:5] | |
Mooses sanoi: "Näin on Herra käskenyt: säilytettäköön täysi omer- mitallinen mannaa sukupolvesta toiseen, jotta tulevat polvet voisivat nähdä sen ruoan, jolla Herra ruokki teidät autiomaassa, kun hän toi teidät Egyptistä." | |
Sitten Jetro, Mooseksen appi, toi polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle, ja Aaron sekä kaikki Israelin vanhimmat tulivat Mooseksen apen kanssa uhriaterialle Jumalan eteen. | |
Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin hän siunaa teidän ruokanne ja juomanne. Minä, Herra, otan taudit pois teidän keskuudestanne: [5. Moos. 2:7] | |
Pidä aina pöydällä minun kasvojeni edessä uhrileipiä. [3. Moos. 24:5-9; 1. Sam. 21:5; Mark. 2:26] | |
happamatonta leipää, öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja ja öljyllä voideltuja ohuita happamattomia leipiä, kaikki parhaista vehnäjauhoista leivottuja, | |
Ota myös yksi leipä, yksi öljyyn leivottu uhrikakku ja yksi ohut leipä Herran eteen asetetusta happamattomien leipien korista. | |
Aaron ja hänen poikansa syökööt pässin lihan ja korissa olevat leivät pyhäkköteltan oven luona. | |
Jos vihkimyslihasta ja leivistä jää jotakin jäljelle aamuksi, on ruoantähteet poltettava tulessa. Niitä ei saa syödä, sillä ne ovat pyhiä ruokia. | |
Mooses viipyi vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton ehdot, nuo kymmenen käskyä. [2. Moos. 24:18+] | |
pöytä kantotankoineen, varusteineen ja uhrileipineen, | |
pöydän varusteineen ja uhrileipineen, | |
ja asetti leivät pöydälle Herran eteen sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli hänelle antanut. | |
Nämä kaikki pappi polttakoon alttarilla. Tämä on tuliuhri, Herralle kuuluva ruoka. | |
Pappi polttakoon nämä kaikki alttarilla tuoksuvana tuliuhrina; kaikki rasva kuuluu Herralle. | |
Kakkujen lisäksi hän voi tuoda kiitosuhriksi tarkoitetun yhteysuhriteuraan mukana myös hapantaikinasta leivottuja leipiä. | |
Herran eteen tuodusta happamattomien leipien korista hän otti yhden happamattoman uhrikakun, yhden öljyyn leivotun uhrikakun ja yhden ohuen leivän ja asetti ne rasvojen ja reiden päälle. | |
Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojilleen: "Keittäkää liha pyhäkköteltan ovella ja syökää se siellä samoin kuin leivät, jotka ovat vihkimysuhriin kuuluvassa korissa, sillä minulle on sanottu, että ne on tarkoitettu Aaronille ja hänen pojilleen. | |
Kaikki, mitä lihasta ja leivästä jää yli, teidän on poltettava tulessa. | |
Heidän tulee olla Jumalalleen pyhitettyjä, eivätkä he saa loukata Jumalansa kunniaa. He uhraavat Herralle kuuluvia tuliuhreja, Jumalalle tuotavaa ruokaa. Sen tähden heidän on oltava pyhät ja puhtaat. | |
Teidän tulee kohdella pappia pyhänä, koska hän uhraa ruokaa teidän Jumalallenne. Hän on teille pyhä, sillä minä, joka olen pyhittänyt teidät omaksi kansakseni, olen pyhä. | |
"Sano Aaronille: Kukaan jälkeläisesi, jolla on jokin ruumiinvamma, ei saa milloinkaan tulla uhraamaan ruokaa Jumalalle. | |
Kukaan pappi Aaronin suvun jäsen, jolla on jokin vamma, ei saa astua uhraamaan Herralle kuuluvia tuliuhreja; vammansa takia hän on kelpaamaton uhraamaan ruokaa Jumalalle. | |
Hän saa silti syödä Jumalan ruokaa, sekä erityisen pyhää että pyhää, [3. Moos. 10:12-15; 4. Moos. 18:8-19] | |
Kun aurinko on laskenut ja hän on puhdistautunut, hän saa taas syödä pyhiä lahjoja, joista hän saa ruokansa. | |
Mutta papin omakseen ostama orja saa syödä niitä; samoin kaikki papin talossa syntyneet saavat syödä samaa ruokaa kuin pappi itse. | |
Mutta jos tytär jää leskeksi tai jos hänen miehensä ottaa hänestä eron eikä hänellä ole lapsia, hän saa palattuaan isänsä taloon asumaan jälleen syödä samaa ruokaa kuin isänsä. Kukaan ulkopuolinen ei saa sitä syödä. | |
Ette myöskään saa ostaa keneltäkään vierasmaalaiselta sellaista eläintä uhrattavaksi ruokana Jumalallenne. Kuohitut eläimet ovat silvottuja; niissä on vamma, niitä uhraamalla ette saa Herran suosiota osaksenne." | |
Älkää syökö leipää, paahdettuja jyviä älkääkä vastakypsynyttä viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte niistä uhrilahjan Jumalallenne. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin. | |
Tuokaa silloin kukin asuinpaikaltanne Herralle tarjousuhriksi kaksi hapanleipää, jotka on leivottu kahdesta eefa-mitan kymmenesosasta parhaita vehnäjauhoja. Ne ovat Herralle kuuluva lahja uutissadosta. | |
Leipien ohella tuokaa Herralle polttouhriksi seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa karitsaa, nuori sonni ja kaksi pässiä sekä niiden mukana annettavat ruoka- ja juomauhrit. Tämä on tuoksuva tuliuhri, joka on Herralle mieluisa. | |
Pappi omistakoon uutisleivät ja molemmat karitsat tarjousuhrina Herralle. Ne ovat Herralle pyhitetyt ja kuuluvat papille. | |
Pane leipien päälle puhdasta suitsuketta, joka poltetaan Herralle omistettuna tuliuhrina, muistutusuhrina leipien sijasta. | |
että teillä riittää puitavaa viininkorjuuseen asti ja viininkorjuuta kestää kylvämiseen saakka. Teillä on syötävää yllin kyllin, ja te saatte asua turvallisesti maassanne. | |
Minä estän teitä saamasta ruokaa, niin että kymmenelle naiselle riittää yksi ainoa uuni heidän vähien leipiensä paistamiseen. He joutuvat jakamaan leivät vaa'alla punniten, eikä kukaan tule niistä kylläiseksi. [Jes. 9:19; Hoos. 4:10; Miika 6:14; Hagg. 1:6] | |
"Uhrileipäpöydän päälle heidän on levitettävä sinipunainen kangas; sen päälle on pantava kulhot, kupit, maljat ja juomauhrikannut. Uhrileipien on oltava pöydällä koko ajan. [2. Moos. 25:29,30] | |
Te ette saa kapinoida Herraa vastaan! Älkää myöskään pelätkö sen maan asukkaita, meille he ovat pelkkä suupala. Heidän jumalansa ovat hylänneet heidät, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää siis pelätkö heitä!" | |
ja saatte syödäksenne sen maan leipää, tuokaa siitä Herralle uhrilahja. | |
ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!" [2. Moos. 14:11+] | |
"Anna israelilaisille tämä käsky: Huolehtikaa siitä, että tuotte määräaikana kaikki minulle kuuluvat uhrilahjat, minun tuliuhriruokani, tuoksuvat tuliuhrini, jotka ovat minulle mieluisat. | |
Samat uhrit teidän on uhrattava juhlan kaikkina seitsemänä päivänä. Ne ovat tuliuhriruokaa, tuoksuva uhri, joka on Herralle mieluisa. Tuokaa nämä uhrit ja niihin kuuluvat juomauhrit päivittäisen polttouhrin lisäksi. | |
Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo. [2. Moos. 16:15+ | Matt. 4:4] | |
Siinä maassa teidän ei tarvitse elää puutteessa, vaan teillä on kaikkea, mitä tarvitsette. Sen maan kivet ovat rautaa, ja sen vuorista voitte louhia kuparia. | |
Kun olin noussut vuorelle ottamaan vastaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra teki teidän kanssanne, viivyin vuorella neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta. [2. Moos. 24:18, 34:28] | |
"Sitten heittäydyin Herran eteen ja olin, kuten edelliselläkin kerralla, neljäkymmentä päivää ja yötä syömättä ja juomatta kaiken sen synnin tähden, mitä te olitte tehneet. Te olitte rikkoneet Herraa vastaan ja herättäneet hänen vihansa, | |
Ette saa syödä uhrilihan kanssa mitään hapatettua. Seitsemänä päivänä saatte syödä vain happamatonta leipää, kiireessä valmistettua hätäleipää. Kiireesti te jouduitte lähtemään Egyptistä. Tämä hätäleipä muistuttaa teitä koko elämänne ajan siitä päivästä, jona lähditte Egyptin maasta. [2. Moos. 13:6,7, 34:18] | |
He eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa, kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin, Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät. [4. Moos. 22:5,6; Joos. 24:9] | |
Te ette saaneet leipää syödäksenne, ette viiniä ettekä olutta juodaksenne, jotta ymmärtäisitte, että Herra on teidän Jumalanne. | |
panivat jalkaansa kuluneet ja paikatut sandaalit ja pukivat ylleen kuluneet vaatteet. Evääkseen miehet ottivat kuivaa, murentunutta leipää. | |
Katsokaa meidän leipäämme! Kun lähdimme teidän luoksenne ja otimme sitä kotoa matkaevääksi, se oli vielä lämmintä. Nyt se on kuivaa ja murusina. | |
Kun Gideon pääsi lähelle vartiota, muuan mies oli juuri kertomassa toverilleen untaan. Mies sanoi: "Näin unta, että ohraleipä vieri leiriimme ja törmäsi telttaan. Teltta kaatui ja lysähti kasaan." | |
ja Gideon sanoi sukkotilaisille: "Antakaa leipää miehilleni. He ovat näännyksissä. Ajamme takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa." | |
Mutta Sukkotin päämiehet vastasivat: "Joko olet saanut Sebahin ja Salmunnan kiinni ja lyönyt heiltä poikki käden? Vasta sitten vaadi meiltä ruokaa sotajoukollesi." | |
Sitten Gideon meni Sukkotin miesten luo ja sanoi: "Tässä ovat nyt Sebah ja Salmunna, joiden tähden te pilkkasitte minua. Tehän kysyitte, joko Sebah ja Salmunna olivat minun käsissäni, kun pyysin teitä antamaan ruokaa väsyneille miehilleni." | |
Herran enkeli vastasi Manoahille: "Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle." Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli, | |
Neljännen päivän aamuna mies nousi varhain lähteäkseen vaimonsa kanssa kotimatkalle. Mutta vaimon isä sanoi vävylleen: "Syö ensin vähäsen, että jaksat kulkea. Sitten voitte lähteä." | |
Meillä on mukanamme olkia ja muuta rehua aaseillemme sekä leipää ja viiniä itselleni, vaimolleni ja palvelijalleni. Kuten näet, meiltä ei puutu mitään." | |
Ne, jotka ovat jäljellä sinun suvustasi, tulevat nöyrästi pyytämään häneltä kolikkoa ja leipää sanoen: 'Anna minun avustaa jossakin papin tehtävässä, jotta saisin edes leipäpalan ruoakseni.'" | |
Saul vastasi: "Entä mitä meillä on antaa hänelle, jos poikkeamme siellä? Leipäkin on jo loppunut pusseistamme, eikä meillä ole muutakaan, mikä kelpaisi lahjaksi Jumalan miehelle. Mitäpä meillä voisi olla?" [1. Kun. 14:3] | |
Kun sitten jatkat matkaasi ja saavut Taborin* tammen kohdalle, sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan luo Beteliin. Yhdellä heistä on mukanaan kolme karitsaa, toisella kolme uhrileipää ja kolmannella viiniruukku. [Tabor, jonka sijainti on tuntematon, ei tarkoita Galilean Taborinvuorta.] | |
He tervehtivät sinua ystävällisesti ja antavat sinulle kaksi leipää, ja sinun pitää ottaa ne vastaan. | |
ja israelilaiset olivat lopen väsyneitä. Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: "Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni." Sen vuoksi he eivät olleet maistaneetkaan ruokaa. [Ap. t. 23:12] | |
Silloin yksi miehistä sanoi hänelle: "Sinun isäsi vannotti meitä kovasti ja sanoi: 'Kirottu se mies, joka syö tänään jotakin!' Sen takia kaikki ovat väsyksissä." | |
Iisai kuormasi aasin selkään leipiä ja lähetti ne sekä karitsan ja viinileilin poikansa Daavidin mukana Saulille. | |
Kerran Iisai sanoi pojalleen Daavidille: "Ota tästä säkillinen paahdettuja jyviä ja kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin. | |
Daavid piiloutui kaupungin ulkopuolelle. Uudenkuun päivänä kuningas istui aterialle. | |
Seuraavana päivänä oli uudenkuun juhlan toinen päivä, ja Daavidin paikka oli edelleen tyhjä. Nyt Saul kysyi pojaltaan Jonatanilta: "Minkä takia Iisain poika ei ole tullut aterialle, ei eilen eikä tänäänkään?" | |
Jonatan lähti kiivastuneena pöydästä. Hän ei syönyt palaakaan koko uudenkuun juhlan toisena päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin puolesta ja isänsä loukkaavien sanojen tähden. | |
Onko sinulla täällä mitään ruokaa? Anna minulle viisi leipää tai mitä sinulla sattuu olemaan." |