Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.
Löytyi 171 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta. | |
Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. [Tuom. 19:22] | |
Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: "Kosketa minua nivusiin [1. Moos. 15:2] | |
Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo. [1. Moos. 15:15] | |
Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Esau ja Jaakob hautasivat hänet. [1. Moos. 25:8] | |
Joosef tervehti heitä ja kysyi: "Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vielä?" | |
Ja me sanoimme sinulle: 'Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.' [1. Moos. 42:13] | |
Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon hovimiehet, hänen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin vanhimmat, | |
Mene ja kutsu koolle Israelin vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut. [1. Moos. 50:24] | |
He kuulevat sinua. "Menkää sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo ja sanokaa hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, on kutsunut meitä. Siksi meidän on nyt mentävä kolmen päivämatkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.' | |
Tultuaan Egyptiin Mooses ja Aaron kutsuivat koolle israelilaisten vanhimmat, | |
Mooses vastasi: "Me lähdemme kaikki, nuoret ja vanhat. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja nautoinemme, sillä me vietämme juhlaa Herran kunniaksi." | |
Mooses kutsui koolle kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: "Ottakaa kukin lammas tai vuohi perhekuntaanne varten ja teurastakaa se pääsiäisuhriksi. [Hepr. 11:28] | |
Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. [2. Moos. 7:20, 14:16] | |
Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen." Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden. [4. Moos. 20:11; Ps. 78:15,16; Jes. 48:21; 1. Kor. 10:4] | |
Sitten Jetro, Mooseksen appi, toi polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle, ja Aaron sekä kaikki Israelin vanhimmat tulivat Mooseksen apen kanssa uhriaterialle Jumalan eteen. | |
Tultuaan takaisin Mooses kutsui koolle Israelin vanhimmat ja kertoi heille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen sanoa. | |
Herra sanoi Moosekselle: "Nouskaa minun luokseni, sinä ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta, ja kun olette vielä jonkin matkan päässä, heittäytykää kasvoillenne maahan. [2. Moos. 3:16] | |
Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle. | |
Vanhimmille hän sanoi: "Pysykää täällä, kunnes palaamme luoksenne. Ovathan Aaron ja Hur täällä teidän luonanne. Jos jollakulla on kysyttävää, kääntyköön heidän puoleensa." | |
Kansan vanhimmat pankoot kätensä uhrieläimen pään päälle, ja se teurastettakoon Herran edessä. | |
Seitsemän päivän kuluttua Mooses kutsui luokseen Aaronin ja hänen poikansa sekä Israelin vanhimmat | |
"Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle ja pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra. [Sir. 8:6] | |
Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä, joiden tiedät olevan arvossa pidettyjä kansan johtajia, ja tuo heidät minun luokseni pyhäkköteltan luo. He jääkööt sinne odottamaan sinun kanssasi. | |
Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo. [2. Moos. 24:1] | |
Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut. | |
Sen jälkeen Mooses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin. | |
Mooses meni sitten Datanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä. | |
Pelästyksissään moabilaiset lähettivät midianilaisten vanhimmille viestin: "Nyt tuo joukko ahmii näiltä seuduilta kaiken, niin kuin karja ahmii niityltä tuoreen ruohon." Balak, Sipporin poika, oli siihen aikaan Moabin kuninkaana. | |
Moabilaisten ja midianilaisten vanhimmat lähtivät matkaan ja ottivat mukaansa loitsuista maksettavan palkan. He tulivat Bileamin luo ja sanoivat hänelle, mitä Balak oli käskenyt sanoa. [2. Piet. 2:15; Juud. 1:11] | |
"Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä ja vuori leimusi liekeissä, kaikki teidän heimojenne päämiehet ja vanhimmat tulivat minun luokseni | |
tappajan kotikaupungin vanhimpien on lähetettävä miehiä hakemaan hänet sieltä ja heidän on luovutettava hänet verikostajalle surmattavaksi. | |
vanhimpien ja tuomarien on lähdettävä tutkimaan, mihin kaupunkiin ruumiin löytöpaikasta on lyhin matka. | |
Lähimmän kaupungin vanhimpien tulee valita hieho, jota ei vielä ole käytetty juhtana ja joka ei ole kantanut iestä. | |
Heidän on vietävä hieho viljelemättömälle seudulle puronuomaan, jossa on vettä läpi vuoden, ja siellä heidän on taitettava hieholta niska. | |
Ruumiin löytöpaikkaa lähinnä olevan kaupungin vanhimpien on pestävä kätensä sen hiehon yläpuolella, jonka niska taitettiin puronuomassa, [Ps. 26:6, 73:13; Matt. 27:24] | |
heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille | |
ja sanottava kaupungin vanhimmille: 'Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.' | |
tytön isän ja äidin on vietävä todiste tytön neitsyydestä portin luo kaupungin vanhimmille. | |
Tytön isän tulee sanoa vanhimmille: 'Minä annoin tyttäreni tuolle miehelle vaimoksi, mutta mies alkoi vihata häntä. | |
Hän on puhunut perättömiä ja väittää, ettei tyttö ollut neitsyt. Tässä on todistus tyttäreni neitsyydestä.' Sitten vanhempien tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen, | |
ja näiden on ruoskittava mies | |
Mutta jos joku ei halua ottaa veljensä leskeä vaimokseen, lesken on mentävä kaupungin portille vanhimpien luo ja sanottava: 'Lankoni kieltäytyy säilyttämästä veljensä nimeä Israelissa eikä halua solmia avioliittoa minun kanssani.' | |
Kaupungin vanhimpien on silloin kutsuttava mies puheilleen. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo, ettei halua veljensä leskeä vaimokseen, | |
lesken on vanhimpien läsnä ollessa astuttava hänen eteensä, riisuttava sandaali hänen jalastaan, syljettävä häntä kasvoihin ja sanottava: 'Näin tehdään sille, joka ei turvaa veljensä suvun jatkumista.' | |
Mooses ja Israelin vanhimmat sanoivat kansalle: "Noudattakaa tarkoin tätä käskyä, jonka nyt saatte. | |
He ovat häikäilemätöntä kansaa, joka ei kunnioita vanhusta eikä sääli poikasta. [Valit. 4:16, 5:12] | |
"Tänään te olette kaikki asettuneet Herran, Jumalanne eteen: päämiehet, tuomarit, vanhimmat ja kirjurit, kaikki Israelin miehet, | |
Mooses kirjoitti kirjaan tämän lain ja antoi sen leeviläispapeille, joiden tehtävänä oli kantaa Herran liitonarkkua, sekä Israelin vanhimmille. | |
"Kootkaa minun luokseni heimojenne vanhimmat ja kirjurinne. Minä aion puhua kaikki nämä asiat heidän kuultensa ja otan taivaan ja maan todistajikseni heitä vastaan. [5. Moos. 32:1; Ps. 50:4; Jes. 1:2] | |
Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla. | |
He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit. | |
Joosua ja Israelin vanhimmat repäisivät vaatteensa. He lankesivat kasvoilleen maahan Herran liitonarkun eteen, sirottivat multaa hiuksiinsa ja viipyivät arkun edessä iltaan saakka. [1. Moos. 37:29+ | 1. Sam. 4:12; 2. Sam. 1:2; Job 2:12] | |
Varhain seuraavana aamuna Joosua tarkasti joukkonsa. Hän ja Israelin vanhimmat lähtivät kansan kärjessä etenemään kohti Aita. | |
Koko Israel, niin muukalaiset kuin syntyperäiset israelilaisetkin, kaikki kansan vanhimmat, päällysmiehet ja tuomarit seisoivat arkun molemmin puolin niiden leeviläispappien edessä, joiden tehtävänä oli kantaa Herran liitonarkkua. Puolet kansasta katsoi Garisiminvuorta kohti ja toinen puoli Ebalinvuorta kohti. Mooses, Herran palvelija, oli näet määrännyt, että Israelin kansa oli siunattava tällä tavoin. [5. Moos. 11:29, 27:12,13] | |
Silloin meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: 'Varatkaa evästä mukaanne ja menkää tapaamaan israelilaisia. Sanokaa heille, että olemme heidän palvelijoitaan, ja pyytäkää heitä solmimaan liitto meidän kanssamme.' | |
Sen, joka pakenee tällaiseen kaupunkiin, on pysähdyttävä kaupungin portille ja esitettävä ensin asiansa kaupungin vanhimmille. Vanhimpien on päästettävä hänet kaupunkiin ja osoitettava hänelle sieltä paikka, johon hän voi asettua asumaan. | |
kutsui koolle Israelin kansan, sen vanhimmat ja päämiehet, tuomarit ja esimiehet. Hän sanoi heille: "Minä olen tullut vanhaksi ja saavuttanut korkean iän. [Joos. 24:1] | |
Joosua kokosi Sikemiin kaikki Israelin heimot ja kutsui koolle israelilaisten vanhimmat ja päämiehet, tuomarit ja päällysmiehet. Siellä he asettuivat Jumalan eteen. [Joos. 23:2] | |
Israelin kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt. [Tuom. 2:7] | |
Kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt. [Joos. 24:31] | |
hän sai kiinni sukkotilaisen nuorukaisen ja kuulusteli häntä. Nuorukainen kirjoitti hänelle Sukkotin päämiesten ja vanhimpien nimet; heitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentäseitsemän. | |
Sitten Gideon vangitsi Sukkotin vanhimmat ja pieksi heidät autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla. | |
Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta. | |
Mutta Jefta vastasi: "Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?" | |
Vanhimmat sanoivat hänelle: "Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi." [Tuom. 10:18] | |
Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: "Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?" | |
He vastasivat: "Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!" | |
Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa. | |
Illan pimetessä muuan vanha mies palasi peltotöistä kaupunkiin. Hän oli kotoisin Efraimin vuoristosta ja oli muuttanut asumaan Gibeaan, kun taas kaupungin muut asukkaat olivat benjaminilaisia. | |
Huomattuaan kaupungin torilla istuvan matkamiehen vanhus meni kysymään häneltä: "Mistä tulet ja minne olet matkalla?" | |
Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi." | |
Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." [1. Moos. 19:5; Hoos. 9:9, 10:9] | |
ja Israelin vanhimmat kysyivät: "Mistä hankimme lopuille benjaminilaisille vaimot, kun heimosta ei jätetty eloon ainoatakaan naista?" [Tuom. 20:48] | |
Tulee aika, jolloin minä murran sinun sukusi voiman, niin ettei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi. | |
Saat nähdä onnettomuuden kohtaavan tätä pyhäkköä, ja vaikka minä osoitan hyvyyttäni Israelille, ei kukaan sinun suvustasi elä vanhaksi. | |
Kun sotaväki oli palannut leiriinsä, Israelin johtajat sanoivat: "Miksi Herra antoi tänään filistealaisten voittaa meidät? Meidän täytyy noutaa Silosta Herran liitonarkku. Kun se on mukanamme, se pelastaa meidät vihollistemme vallasta." [2. Moos. 25:10-22; Joos. 18:1; 1. Sam. 3:3] | |
Siksi Israelin vanhimmat kokoontuivat ja menivät Samuelin luo Ramaan. [2. Moos. 3:16+] | |
Jabesin vanhimmat sanoivat hänelle: "Anna meille aikaa seitsemän päivää, niin me lähetämme sananviejän kaikkialle Israeliin. Jos kukaan ei auta meitä, antaudumme sinulle." | |
Saul sanoi: "Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!" | |
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: "Onko kaikki hyvin, näkijä?" | |
Saul kysyi: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan." Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka. | |
Tultuaan Siklagiin Daavid lähetti osan saaliista niille Juudan vanhimmille, jotka olivat hänen ystäviään, ja käski sanoa heille: "Tässä on teille lahjaksi Herran vihollisilta saatua saalista." | |
Abner oli asettunut yhteyteen Israelin vanhimpien kanssa ja antanut heille tällaisen neuvon: "Te olette jo kauan halunneet Daavidia kuninkaaksenne. | |
Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi. [2. Moos. 3:16+ | 1. Sam. 16:13; 2. Sam. 2:4] | |
Hovin vanhimmat tulivat hänen luokseen ja yrittivät saada hänet nousemaan, mutta hän ei suostunut eikä myöskään syönyt mitään heidän kanssaan. | |
Absalom ja Israelin vanhimmat pitivät suunnitelmaa hyvänä. | |
Husai kertoi papeille, Sadokille ja Abjatarille, miten Ahitofel oli neuvonut Absalomia ja Israelin vanhimpia ja millaisen neuvon hän itse oli antanut. Sitten hän sanoi: | |
Silloin Daavid lähetti papeille, Sadokille ja Abjatarille, tällaisen viestin: "Puhukaa Juudan vanhimmille näin: 'Olen kuullut, mitä israelilaiset suunnittelevat. Aiotteko te olla viimeiset tuomaan minut takaisin palatsiini? | |
Salomo kutsui sitten luokseen Jerusalemiin Israelin vanhimmat, kaikkien israelilaisheimojen päälliköt ja sukujen päämiehet. Heidän oli määrä tuoda Herran liitonarkku Siionista, Daavidin kaupungista. 1. 8:1-13:[ 2. Aik. 5:2-6:2 : 2. Sam. 6:12] | |
Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet, papit nostivat arkun paikaltaan. | |
Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?" | |
Mutta Rehabeam ei välittänyt neuvosta, jonka vanhimmat hänelle antoivat. Hän kysyi neuvoa nuorilta, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan ja kuuluivat nyt hänen hoviväkeensä. | |
Kuningas vastasi kansalle kovin sanoin. Hän hylkäsi neuvon, jonka oli vanhimmilta saanut, | |
Betelissä asui vanha profeetta. Hänen poikansa tulivat ja kertoivat hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli Betelissä tehnyt. Kaiken senkin, mitä hän oli kuninkaalle sanonut, he kertoivat isälleen. | |
Ihmisiä kulki ohi, ja he näkivät, että tiellä lojui ruumis ja leijona seisoi sen vieressä. He kertoivat tästä tultuaan kaupunkiin, jossa vanha profeetta asui. | |
Profeetta nosti Jumalan miehen ruumiin aasin selkään ja toi sen takaisin. Hän palasi kaupunkiin pitääkseen vainajalle valittajaiset ja haudatakseen hänet. | |
Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat koolle ja sanoi: "Ymmärrätte varmasti, että tuolla miehellä on paha mielessä. Kun hän ensin lähetti minulle sanan, hän vaati vaimojani ja poikiani sekä hopeaani ja kultaani, enkä minä kieltänyt niitä häneltä." | |
Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: "Älä kuuntele häntä äläkä suostu." | |
Isebel kirjoitti kirjeitä Ahabin nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja lähetti ne vanhimmille ja jalosukuisille, jotka asuivat samassa kaupungissa kuin Nabot. |