Raamattu.uskonkirjat.net

Tervetuloa Raamattu.uskonkirjat.net -palveluun
Raamattu.uskonkirjat.net on Raamatun tutkijan aarreaitta, jossa voit lukea useita eri raamatunkäännöksiä, hakea Raamatun tekstejä ja aiheita sekä katsoa heprean- ja kreikankielen sanakirjoja.

Sanahaku (esim. pelastus):		Hakualue:
Sanahaun ohje

Aihehaku (esim. pelastus):
Aihehaun ohje

Raamatunpaikka (esim. Joh. 3:16):		Asiayhteys:
Raamatun kirjojen lyhenteet

Raamatun teksti	Vertailuteksti 1	Vertailuteksti 2

Sanahaku שלח (shalach shaw-lakh' ) send

Löytyi 790 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

1. Moos. 3:22	Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
1. Moos. 3:23	Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
1. Moos. 8:7	ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä.
1. Moos. 8:8	Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta,
1. Moos. 8:9	mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.
1. Moos. 8:10	Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista.
1. Moos. 8:12	Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.
1. Moos. 12:20	Sitten farao antoi miehilleen käskyn toimittaa Abram, hänen vaimonsa ja koko hänen omaisuutensa maasta pois.
1. Moos. 18:16	Sitten miehet nousivat ja lähtivät Sodomaan päin, ja Abraham saattoi heitä kappaleen matkaa.
1. Moos. 19:10	Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat kätensä, vetivät Lootin sisälle ja sulkivat oven.
1. Moos. 19:13	sillä me hävitämme tämän paikan. Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen tätä kaupunkia vastaan, että hän on lähettänyt meidät hävittämään sen."
1. Moos. 19:29	Mutta kun Jumala hävitti tasangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään, ja sen vuoksi hän toimitti Lootin pois tuhon keskeltä ennen kuin hävitti kaupungit, joissa Loot oli asunut.
1. Moos. 20:2	Siellä Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: "Hän on minun sisareni." Niin Gerarin kuningas Abimelek haetti Saaran luokseen. [1. Moos. 12:13, 26:7]
1. Moos. 21:14	Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa.
1. Moos. 22:10	Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa,
1. Moos. 22:12	Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi." [Viis. 10:5; Sir. 44:20; Hepr. 11:17; Jaak. 2:21]
1. Moos. 24:7	Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni. [1. Moos. 50:24; 5. Moos. 1:8; Joos. 1:6; Tuom. 2:1]
1. Moos. 24:40	Hän sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
1. Moos. 24:54	Sitten hän ja hänen seuralaisensa aterioivat, ja he jäivät taloon yöksi. Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: "Sallikaa minun nyt palata isäntäni luo."
1. Moos. 24:56	Mutta palvelija sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua, päästäkää minut palaamaan isäntäni luo."
1. Moos. 24:59	Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet. [1. Moos. 35:8]
1. Moos. 25:6	Sivuvaimojensa pojille hän antoi lahjoja, ja hän lähetti heidät vielä eläessään itään Kedemin maahan, pois poikansa Iisakin tieltä.
1. Moos. 26:27	Iisak kysyi heiltä: "Minkä takia te nyt tulitte minun luokseni, vaikka vihaatte minua ja hääditte minut luotanne?"
1. Moos. 26:29	ettet tekisi meille mitään pahaa. Emme mekään ole tehneet sinulle pahaa vaan pelkkää hyvää ja olemme päästäneet sinut rauhassa menemään. Sinulla on Herran siunaus."
1. Moos. 26:31	Heti seuraavana aamuna he vannoivat valan toisilleen. Sitten Iisak hyvästeli heidät, ja he erosivat hyvässä sovussa.
1. Moos. 27:42	Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luok- seen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. [Viis. 10:10]
1. Moos. 27:45	Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?" [1. Moos. 9:6+]
1. Moos. 28:5	Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob lähti Mesopo- tamiaan aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun eno.
1. Moos. 28:6	Esau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak Jaakobia siunatessaan oli kieltänyt häntä ottamasta vaimokseen kanaanilaista naista.
1. Moos. 30:25	Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: "Salli minun lähteä kotiin, omaan maahani.
1. Moos. 31:4	Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidun- maalle, missä hän paimensi lampaitaan ja vuohiaan,
1. Moos. 31:27	Miksi pakenit salaa minun luotani etkä kertonut minulle aikeistasi mitään? Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, tamburiinein ja harpuin.
1. Moos. 31:42	Ellei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota myös Iisak palvelee, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit lähettänyt minut matkaan tyhjin käsin. Mutta Jumala näki minun ahdinkoni ja työni paljouden ja ratkaisi asian viime yönä."
1. Moos. 32:4	Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan
1. Moos. 32:6	Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vas- taan.'"
1. Moos. 32:19	niin sano: 'Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob itse on tulossa jäljessämme.'"
1. Moos. 32:27	Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." [Hoos. 12:4,5]
1. Moos. 37:13	Israel sanoi Joosefille: "Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen." Joosef vastasi: "Hyvä on, isä."
1. Moos. 37:14	Ja Jaakob sanoi hänelle: "Mene katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle." Hän lähetti Joosefin matkaan Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.
1. Moos. 37:22	Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä." Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.
1. Moos. 37:32	Sitten he veivät sen isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme. Tutki, onko se poikasi puku vai ei."
1. Moos. 38:17	Juuda vastasi: "Minä lähetän sinulle vuohen laumastani." Tamar sanoi: "Hyvä on, kunhan annat minulle pantin siihen asti kun lähetät sen."
1. Moos. 38:20	Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä Hiran viemään vuohen naiselle saadakseen panttinsa takaisin, mutta tämä ei löytänyt naista.
1. Moos. 38:23	Juuda sanoi: "Pitäköön nainen sitten pantin, muuten joudumme suotta naurunalaisiksi. Minä olen yrittänyt toimittaa hänelle tämän vuohen, mutta sinä et ole pystynyt löytämään häntä."
1. Moos. 38:25	Tamaria oltiin jo viemässä, kun hän lähetti apelleen sanan: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä esineet ovat." Ja hän käski vielä sanoa: "Katso, kenelle tämä sinetti ja sen nauha sekä tämä sauva kuuluvat."
1. Moos. 41:8	Aamulla farao oli levottomalla mielellä ja kutsutti luokseen Egyptin kaikki enteidenselittäjät ja viisaat. Hän kertoi heille unensa, mutta kukaan ei osannut selittää niitä hänelle. [Dan. 2:1,2]
1. Moos. 41:14	Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. Hänet haettiin kiireesti vankilasta, hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin, ja hän sai ylleen uudet vaatteet. Sitten hän tuli faraon luo. 1. 41:14,15:[ Ps. 105:20; Dan. 2:25]
1. Moos. 42:4	Mutta Benjaminia, Joosefin täysveljeä, Jaakob ei päästänyt toisten mukaan, sillä hän pelkäsi, että Benjaminille voisi sattua jotakin. [1. Moos. 35:18]
1. Moos. 42:16	Lähettäkää yksi joukostanne hakemaan veljeänne, te muut jäätte tänne vankeuteen. Sittenhän nähdään, oletteko puhuneet totta. Ellette näin tee, te olette vakoojia, niin totta kuin farao elää!"
1. Moos. 43:4	Me lähdemme kyllä Egyptiin ostamaan sinulle syötävää, jos annat veljemme tulla mukaan,
1. Moos. 43:5	mutta jos et aio päästää häntä, me emme lähde sinne, sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne ole mukananne.'" [1. Moos. 42:15,20, 44:23]
1. Moos. 43:8	Juuda sanoi isälleen Israelille: "Päästä poika minun mukaani, niin me lähdemme matkaan. Vain sillä tavoin me voimme kaikki pysyä hengissä, me sekä vaimomme ja lapsemme.
1. Moos. 43:14	Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benjaminin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin."
1. Moos. 44:3	Aamunkoitteessa miesten annettiin lähteä matkaan aaseineen.
1. Moos. 45:5	Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. [1. Moos. 37:28, 50:20]
1. Moos. 45:7	Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta te jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat.
1. Moos. 45:8	Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. [Viis. 10:14]
1. Moos. 45:23	Lisäksi hän lähetti isälleen kymmenen Egyptin parhailla tuotteilla kuormattua aasia sekä kymmenen aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leipää ja muuta matkaevästä.
1. Moos. 45:24	Sitten hän päästi veljensä lähtemään ja sanoi heille: "Älkää riidelkö matkalla."
1. Moos. 45:27	Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi.
1. Moos. 46:5	Jaakob lähti Beersebasta, ja hänen poikansa kuljettivat hänet sekä lapsensa ja vaimonsa Egyptiin niillä vaunuilla, jotka farao oli lähettänyt noutamaan häntä.
1. Moos. 46:28	Jaakob lähetti Juudan edellään Joosefin luo ilmoittamaan heidän saapumisestaan Goseniin. Niin he tulivat Gosenin maakuntaan,
1. Moos. 48:14	Israel ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen.
1. Moos. 49:21	Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniita ovat hänen vasansa. [Tuom. 4:6]
2. Moos. 2:5	Faraon tytär tuli Niilin rantaan peseytymään, ja hänen hovinaisensa jäivät virran rannalle kävelemään. Silloin hän näki kaislikon keskellä korin ja lähetti orjattarensa hakemaan sen.
2. Moos. 3:10	Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."
2. Moos. 3:12	Jumala sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella."
2. Moos. 3:13	Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?"
2. Moos. 3:14	Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."* Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'" [»Minä-joka-olen» (hepreaksi ehje a er ehje) viittaa Jumalan nimeen Jahve (vrt. jae 15). ehje merkitsee 'minä olen', jahve 'hän on'. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla adonaj 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä Jahve. Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.]
2. Moos. 3:15	Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. [Jes. 42:8]
2. Moos. 3:20	Siksi minä ojennan käteni ja kuritan egyptiläisiä monilla ihmeteoilla, jotka teen heidän keskuudessaan. Vasta sitten farao päästää teidät lähtemään.
2. Moos. 4:4	mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään.
2. Moos. 4:13	Mooses sanoi: "Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu."
2. Moos. 4:21	Herra sanoi Moosekselle: "Kun nyt palaat Egyptiin, tee faraon edessä kaikki ne ihmeteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä kovetan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa lähtemään.
2. Moos. 4:23	Minä käsken sinua päästämään poikani minua palvelemaan. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, minä surmaan sinun esikoispoikasi.'" [2. Moos. 11:5, 12:29]
2. Moos. 4:28	Mooses kertoi Aaronille, mitä Herra oli lähettänyt hänet sanomaan, ja puhui ihmeistä, jotka Herra oli käskenyt hänen tehdä.
2. Moos. 5:1	Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Päästä minun kansani viettämään minun juhlaani autiomaassa.'"
2. Moos. 5:2	Farao kysyi: "Kuka on Herra, että minun olisi toteltava häntä ja päästettävä Israelin kansa menemään? Minä en tunne Herraa enkä aio päästää Israelia."
2. Moos. 5:22	Mooses kääntyi jälleen Herran puoleen ja sanoi: "Herra, miksi tuotat onnettomuutta tälle kansalle? Minkä tähden lähetit minut?
2. Moos. 6:1	Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle: vahva käteni pakottaa hänet päästämään israelilaiset. Hän suorastaan ajaa heidät pois maastaan." [2. Moos. 11:1, 12:33]
2. Moos. 6:11	"Mene sanomaan faraolle, Egyptin kuninkaalle, että hän päästäisi israelilaiset lähtemään maasta."
2. Moos. 7:2	Sano sinä Aaronille, mitä minä käsken sinun sanoa, ja veljesi Aaron ilmoittakoon sen faraolle, jotta hän päästäisi israelilaiset lähtemään maasta.
2. Moos. 7:14	Herra sanoi Moosekselle: "Faraon sydän on paatunut. Hän ei suostu päästämään kansaa.
2. Moos. 7:16	Sano hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, lähetti minut luoksesi pyytämään, että päästäisit hänen kansansa palvelemaan häntä autiomaassa. Mutta sinä et ole tähän asti suostunut.
2. Moos. 7:26	hän sanoi Moosekselle: "Mene faraon luo ja sano hänelle: Näin sanoo Herra: 'Päästä minun kansani palvelemaan minua.
2. Moos. 7:27	Ellet suostu päästämään, minä annan sammakoiden vaivata koko maatasi.
2. Moos. 8:4	Silloin farao kutsui luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Rukoilkaa Herraa ottamaan sammakot pois minun ja kansani kimpusta, niin minä päästän kansanne uhraamaan Herralle."
2. Moos. 8:16	Herra sanoi Moosekselle: "Lähde faraota vastaan varhain aamulla, kun hän on menossa joen rantaan, ja sano hänelle: Näin sanoo Herra: 'Päästä minun kansani minua palvelemaan.
2. Moos. 8:17	Ellet päästä minun kansaani, minä lähetän sinun hoviväkesi ja kansasi kimppuun paarmoja, niin että Egyptin talot ja maat tulevat niitä täyteen.
2. Moos. 8:24	Farao sanoi: "Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne. Älkää silti menkö liian kauas. Rukoilkaa minunkin puolestani!"
2. Moos. 8:25	Mooses sanoi: "Heti kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja huomenna paarmat katoavat ahdistamasta sinua, farao, sinun hoviväkeäsi ja kansaasi. Älä kuitenkaan enää petä meitä, vaan päästä kansamme nyt uhraamaan Herralle."
2. Moos. 8:28	Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa lähtemään.
2. Moos. 9:1	Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon luo ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: 'Päästä minun kansani palvelemaan minua.
2. Moos. 9:2	Ellet suostu päästämään, vaan vieläkin estät heitä,
2. Moos. 9:7	Kun farao otti asiasta selvää, hän sai tietää, ettei israelilaisilta ollut kuollut ainoatakaan eläintä. Mutta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa.
2. Moos. 9:13	Herra sanoi Moosekselle: "Astu varhain huomisaamuna faraon eteen ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: 'Päästä minun kansani palvelemaan minua.
2. Moos. 9:14	Muuten minä annan tällä kertaa kaikkien vitsausteni kohdata sinua itseäsi, hovisi väkeä ja koko kansaasi, jotta näkisit, ettei maailmassa ole ketään minun vertaistani.
2. Moos. 9:15	Minä olisin jo nyt voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua ja kansaasi rutolla, niin että olisitte kokonaan hävinneet maan päältä.
2. Moos. 9:17	Jos vielä kerran asetut vastustamaan minun kansaani etkä päästä sitä,
2. Moos. 9:19	Toimita nyt suojaan karjasi ja kaikki mitä sinulla on ulkosalla, sillä ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole korjattu suojaan, kuolevat raesateessa.'"

Sivu: 1 2 3 4 5 6 7 8 >