header
Sanahaku רע (ra` rah) evil

Löytyi 623 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.

Sananl. 12:13 

Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta.

Sananl. 12:20 

Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa.

Sananl. 12:21 

Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin.

Sananl. 13:17 

Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.

Sananl. 13:19 

Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.

Sananl. 13:21 

Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.

Sananl. 14:16 

Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma.

Sananl. 14:19 

Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla.

Sananl. 14:22 

Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.

Sananl. 14:32 

Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva.

Sananl. 15:3 

Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. [Job 31:4]

Sananl. 15:10 

Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon.

Sananl. 15:15 

Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan.

Sananl. 15:26 

Pahantekijän juonia Herra kammoksuu, lempeät sanat ovat hänelle mieleen.

Sananl. 15:28 

Oikeamielinen malttaa, ennen kuin vastaa, jumalattoman suu syytää pahuutta.

Sananl. 16:4 

Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin -- kohtaamaan kovan päivän.

Sananl. 16:6 

Laupeus ja uskollisuus sovittavat synnin, Herran pelko pitää loitolla pahasta.

Sananl. 16:17 

Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa, henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa.

Sananl. 16:27 

Heittiö penkoo esiin pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli.

Sananl. 16:30 

Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa, joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt.

Sananl. 17:11 

Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.

Sananl. 17:13 

Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.

Sananl. 17:20 

Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.

Sananl. 19:23 

Herran pelko turvaa elämäsi: nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.

Sananl. 20:8 

Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan, hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.

Sananl. 20:14 

"Huonoa, perin huonoa", sanoo ostaja, tekee kaupat ja hykertelee käsiään.

Sananl. 20:22 

Älä sano: "Minä maksan pahalla pahan", luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi. [3. Moos. 19:18; Sananl. 24:29; Room. 12:17; 1. Piet. 3:9]

Sananl. 20:30 

Ilkeä loukkaus iskee syvän haavan, viiltää sydämeen saakka.

Sananl. 21:10 

Jumalaton himoitsee pahaa, lähimpiäänkään hän ei säästä.

Sananl. 21:12 

Oikein tekee oikeamielinen jumalattomille, hän syöksee tuhoon koko joukkion.

Sananl. 22:3 

Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.

Sananl. 23:6 

Älä aterioi pahansuovan seurassa, älä havittele hänen herkkujaan,

Sananl. 24:1 

Älä kadehdi pahoja ihmisiä, älä tavoittele heidän seuraansa,

Sananl. 24:16 

Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

Sananl. 24:20 

sillä pahoilla ei ole tulevaisuutta ja jumalattoman lamppu sammuu. [Job 18:6+]

Sananl. 25:20 

Riisutko vaatteesi pakkasella? Kaadatko lipeään etikkaa? Ilolaulujako laulat murheelliselle?

Sananl. 26:23 

Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.

Sananl. 26:26 

Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.

Sananl. 27:12 

Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.

Sananl. 28:5 

Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.

Sananl. 28:10 

Joka suoran tien kulkijaa viettelee väärään, putoaa omaan kuoppaansa, mutta nuhteeton saa kyllälti hyvää.

Sananl. 28:14 

Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.

Sananl. 28:22 

Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys on jo kintereillä.

Sananl. 29:6 

Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään.

Sananl. 31:12 

Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.

Saarn. 1:13 

Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi. [1. Kun. 5:9-14]

Saarn. 2:17 

Ja minä vihasin koko elämää, sillä kaikki, mitä auringon alla tapahtuu, oli minusta pelkkää pahaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Saarn. 2:21 

Sillä voihan käydä niin, että kaiken, minkä on vaivaa nähden ja viisaasti, taitavasti ja menestyen saanut aikaan, joutuu sitten jättämään toiselle, vaikka tämä ei ole nähnyt siitä lainkaan vaivaa. Sekin on turhuutta ja suuri vääryys.

Saarn. 4:3 

ja näitä kumpiakin onnellisemmaksi ylistin sitä, joka ei ole syntynytkään ja jonka ei ole tarvinnut nähdä sitä pahaa, mitä auringon alla tapahtuu.

Saarn. 4:8 

joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäöllään ei ole loppua eikä hänen silmänsä saa rikkaudesta kyllikseen. "Ketä varten minä näen vaivaa ja kieltäydyn kaikesta hyvästä?" Tämäkin on turhuutta, surkeaa ja turhaa. [Sananl. 27:20; Saarn. 5:9]

Saarn. 4:17 

Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättömyyttään tekevät pahaa. [1. Sam. 15:22+]

Saarn. 5:12 

Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. [Job 20:22]

Saarn. 5:13 

Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään.

Saarn. 5:15 

Juuri tämä on kipeä kärsimys: sellaisena kuin hän oli tullut, hänen oli myös lähdettävä. Mitä hyötyä oli siis siitä, että hän oli nähnyt vaivaa -- tuulen hyväksi!

Saarn. 6:1 

Minä näin auringon alla muutakin onnettomuutta, joka painaa ihmistä raskaasti.

Saarn. 6:2 

Oli mies, jolle Jumala oli antanut rikkautta, omaisuutta ja kunniaa niin ettei häneltä puuttunut mitään, mitä hän saattoi haluta. Mutta Jumala ei sallinut hänen nauttia siitä, vaan kaiken sai nautittavakseen vieras. Tämä on turhuutta ja kipeä kärsimys. [Ps. 39:7+]

Saarn. 7:14 

Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

Saarn. 7:15 

Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan. [Job 12:6+]

Saarn. 8:3 

Älä luovu hänestä vähällä äläkä sekaannu pahoihin hankkeisiin, sillä hän tekee mitä tahtoo. [Saarn. 10:4]

Saarn. 8:5 

Se, joka pitää hänen käskynsä, ei halua tietää juonitteluista. Viisaan sydän kyllä tietää, milloin toimia ja miten,

Saarn. 8:6 

sillä joka asialla on aikansa ja tapansa. Mutta ihmistä painaa kiusaava taakka: [Saarn. 3:1]

Saarn. 8:9 

Tämän kaiken minä havaitsin tarkkaillessani, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen hallitsee toista tämän onnettomuudeksi.

Saarn. 8:11 

Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: [Job 35:15]

Saarn. 8:12 

moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta,

Saarn. 9:3 

Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen -- suoraa päätä vainajien joukkoon!

Saarn. 9:12 

Ihminen ei tiedä aikaansa niin kuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat verkkoon, eivätkä linnut, jotka takertuvat paulaan. Niiden tavoin joutuu myös ihminen saaliiksi, kun hänen hetkensä koittaa. [Job 34:20; Luuk. 21:34,35]

Saarn. 10:5 

Pahan erehdyksen olen nähnyt auringon alla, virheen, joka on vallanpitäjän syytä:

Saarn. 10:13 

Hänen sanojensa alku on typeryyttä ja puheensa loppu sulaa mielettömyyttä.

Saarn. 11:2 

Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle -- ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.

Saarn. 11:10 

Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi -- silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.

Saarn. 12:1 

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä, [Ps. 71:17, 119:9]

Saarn. 12:14 

Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.

Valit. 1:21 

"Kuule, kuinka minä vaikeroin, kukaan ei lohduta! Viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani ja iloitsevat siitä, että sinä sen lähetit. Sinä olet antanut tulla päivän, josta varoitit. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun! [Jer. 50:29, 51:24]

Valit. 1:22 

"Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun tietoosi! Tee sinä heille, niin kuin teit minulle syntieni tähden. Lakkaamatta minä huokaan, sydämeni on sairas." [Jer. 8:18]

Valit. 3:38 

Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä? [Job 2:10+]

Est. 7:6 

Ester vastasi: "Se vainooja ja vihollinen on tuo paha Haman!" Haman alkoi vavista pelosta kuninkaan ja kuningattaren edessä.

Est. 7:7 

Kuningas nousi vihoissaan kesken juominkien ja meni sisäpihan puutarhaan, kun taas Haman jäi paikalle rukoillakseen kuningatarta säästämään hänen henkensä, sillä hän käsitti, että kuningas oli jo päättänyt hänen kohtalostaan.

Est. 8:3 

Sitten Ester otti asiansa uudelleen esille. Hän heittäytyi itkien kuninkaan jalkoihin rukoillakseen häntä torjumaan uhkaavan onnettomuuden ja tekemään tyhjäksi hankkeen, jonka Agagin jälkeläinen Haman oli suunnitellut juutalaisten tuhoksi.

Est. 8:6 

Kuinka minä jaksaisin katsella kansaani kohtaavaa onnettomuutta, kuinka jaksaisin nähdä sukukuntani tuhon?"

Est. 9:2 

Kaikissa kuningas Kserkseen maakuntien kaupungeissa, joissa juutalaisia asui, he kokoontuivat käydäkseen niiden kimppuun, jotka olivat suunnitelleet heidän tuhoamistaan. Eikä kukaan asettunut heitä vastaan, sillä kaikki muut pelkäsivät heitä,

Est. 9:25 

Mutta kuningas oli tästä kuultuaan lähettänyt uuden kirjallisen käskyn, ja niin Hamanin katala hanke juutalaisia vastaan kääntyi hänen omaksi tuhokseen ja hänet ja hänen kymmenen poikaansa ripustettiin hirsipuuhun.

Dan. 9:12 

Sinä toteutit sanasi, jonka olit puhunut meitä ja meidän johtajiamme vastaan, ja tuotit meille niin suuren onnettomuuden, ettei sellaista ole nähty missään muualla taivaan alla kuin Jerusalemissa. [Bar. 2:1-3]

Dan. 9:13 

Meidän osaksemme tuli koko se rangaistus, josta Mooseksen laissa on kirjoitettu. Me emme yrittäneetkään lepyttää sinua, Herra, meidän Jumalamme, emme luopuneet synneistämme emmekä noudattaneet sinun tahtoasi.

Dan. 9:14 

Niin sinä sanasi mukaisesti tuotit meille onnettomuuden. Sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet oikeudenmukainen kaikissa töissäsi, mutta me teimme väärin, kun emme kuunnelleet sinun ääntäsi. [Neh. 9:33; Bar. 2:11,12]

Esra 9:13 

"Pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme vuoksi olemme saaneet kärsiä paljon. Kuitenkin sinä, Jumalamme, olet rangaissut meitä vähemmän kuin olisimme ansainneet ja olet antanut meistä sentään tällaisen joukon pelastua.

Neh. 1:3 

He vastasivat: "Ne, jotka ovat päässeet palaamaan tuohon maakuntaan, elävät siellä suuressa kurjuudessa ja häpeässä. Jerusalemin muurit ovat raunioina, ja sen portit on poltettu." [2. Kun. 25:9,10; 2. Aik. 36:19]

Neh. 2:1 

Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan,

Neh. 2:2 

hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin,

Neh. 2:10 

Mutta horonilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia eivät ollenkaan pitäneet siitä, että nyt oli tulossa mies, joka tahtoi toimia israelilaisten hyväksi.

Neh. 2:17 

Mutta nyt sanoin heille: "Te näette, millaisessa vaarassa olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja. Emme saa enää alistua tähän häpeään." [Sir. 49:13]

Neh. 6:2 

Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: "Tule Kefirimiin Onon laaksoon tapaamaan meitä." Heillä oli kuitenkin paha mielessä.

Neh. 6:13 

Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja noudattaisin hänen neuvoaan. Näin olisin tehnyt väärin ja joutunut häpeään ja pilkan kohteeksi.

Neh. 9:28 

Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen sinua vastaan. Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin, sortajien käsiin. Jälleen he huusivat sinua, ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa. Suuressa armossasi pelastit heidät, kerran toisensa jälkeen. [Ps. 106:40-46]

Neh. 9:35 

Ja vaikka heillä oli oma valtakuntansa ja kaikki se hyvä, minkä olit antanut heille, vaikka heillä oli laaja, viljava maa, jonka olit heille lahjoittanut, he eivät palvelleet sinua eivätkä luopuneet pahoista teoistaan.

Neh. 13:7 

lähteä jälleen Jerusalemiin. Kun näin, millaisen synnin Eljasib oli tehnyt järjestäessään Tobialle huoneen Jumalan temppelin alueelta,

Neh. 13:17 

Minä moitin Juudan ylimyksiä ja sanoin: "Kuinka uskallatte tehdä tällaista syntiä, että häpäisette sapatinpäivän?

Neh. 13:18 

Niin tekivät teidän isännekin, ja siksi Jumala on antanut meille ja meidän kaupungillemme kaikki nämä onnettomuudet. Hänen vihansa kohtaa Israelia entistä ankarampana, kun te ette pidä sapatinpäivää pyhänä."

Neh. 13:27 

Pitääkö nyt teistäkin kuulla, että olette tehneet tämän saman suuren rikkomuksen, hylänneet Jumalamme ja ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia?"

1. Aik. 2:3 

Juudan pojat olivat Er, Onan ja Sela. Kanaanilaisen Suan tytär synnytti hänelle nämä kolme poikaa. Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. [1. Moos. 38:1-7]

1. Aik. 4:10 

Jaebes rukoili Israelin Jumalaa: "Kunpa siunaisit minua ja tekisit suureksi minun maani, tukisit minua kädelläsi ja päästäisit minut onnettomuuksista ja vaivoista." Ja Herra täytti hänen pyyntönsä.
Sivu: < 1 2 3 4 5 6 7>