Löytyi 1655 jaetta Raamattu 1992 tekstistä.
niin kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous, yhtä lailla yksityisten ihmisten kuin koko kansasi Israelin armonanominen, kun palvelijasi onnettomuutensa ahdistamina kohottavat kätensä tätä temppeliä kohti. | |
"Myös voi tulla muukalaisia kaukaisesta maasta. He eivät ole sinun kansaasi, 1. 8:41-43:[ Jes. 56:6,7; Mark. 11:17] | |
niin kuule se asuinsijaasi taivaaseen ja tee niin kuin hän sinulta pyytää. Silloin kaikki maailman kansat oppivat tuntemaan nimesi, kunnioittavat sinua kansasi Israelin tavoin ja tietävät, että tämä rakentamani temppeli on pyhitetty sinun nimellesi. | |
"Jos kansasi lähtee sinun osoittamallesi tielle sotaan vihollista vastaan ja siellä rukoilee sinua ja kääntyy kohti valitsemaasi kaupunkia ja temppeliä, jonka minä olen sinulle rakentanut, | |
Anna kansallesi sen synnit anteeksi, millä tavoin se onkin sinua vastaan rikkonut, ja salli sen päästä vangitsijoittensa armoihin, niin että he säälivät sitä. | |
Onhan se sinun oma kansasi, jonka toit pois Egyptin sulatusuunista. [5. Moos. 4:20] | |
"Olkoot korvasi avoimet palvelijasi ja kansasi Israelin hartaille pyynnöille! Kuule heitä aina kun he huutavat sinua avuksi! [Ps. 121:4] | |
Sinähän heidät erotit omaksi kansaksesi kaikkien maailman kansojen joukosta, kun toit isämme pois Egyptistä, niin kuin olit luvannut palvelijallesi Moosekselle. Herra, minun Jumalani!" [5. Moos. 7:6] | |
Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, joka lupauksensa mukaisesti on antanut kansalleen Israelille turvallisen asuinsijan. Yksikään hänen lupauksistaan, jotka hänen palvelijansa Mooses välitti kansalle, ei ole jäänyt täyttymättä. [5. Moos. 12:10; Joos. 21:45, 23:14] | |
Ja pysyköön tämä harras rukoukseni päivin ja öin lähellä Herraa, niin että hän antaa palvelijalleen ja kansalleen Israelille kaiken, mitä he kunakin päivänä tarvitsevat. | |
Silloin kaikki maailman kansat oppivat tietämään, että vain Herra on Jumala, ei kukaan muu. [5. Moos. 4:35,39] | |
Kahdeksantena päivänä Salomo hyvästeli kansan. Israelilaiset toivottivat kuninkaalle siunausta ja lähtivät kotiinsa tyytyväisinä ja iloisina kaikesta siitä hyvyydestä, jota Herra oli palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille osoittanut. | |
niin minä hävitän Israelin kansan tästä maasta, jonka olen sille antanut. Temppelin, jonka olen nimelleni pyhittänyt, minä hylkään ja hävitän, ja kaikkien kansojen parissa Israelista tulee pilkan kohde ja varoittava esimerkki. [5. Moos. 28:37+] | |
Salomo määräsi, että kaikkien jäljellä olevien amorilaisten, heettiläisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten, kaikkien, jotka eivät olleet israelilaisia, oli tehtävä verotyötä. | |
Töiden valvojina Salomolla oli viisisataaviisikymmentä virkamiestä. Työvelvolliset olivat heidän alaisiaan. | |
Rehabeam sanoi heille: "Menkää nyt pois ja tulkaa kahden päivän päästä uudelleen." Väkijoukko lähti pois. | |
Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: "Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?" | |
He vastasivat hänelle: "Jos sinä tänä päivänä olet kansan palvelija ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin kansa on kaikkina tulevina päivinä sinun palvelijasi." | |
"Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?" hän kysyi heiltä. "Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi." | |
Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: "Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset. | |
Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt. | |
Kuningas vastasi kansalle kovin sanoin. Hän hylkäsi neuvon, jonka oli vanhimmilta saanut, | |
Kuningas ei kuunnellut kansaa. Herra ohjasi hänet tekemään näin pannakseen täytäntöön sanansa, jotka hän silolaisen Ahian suulla oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle. [1. Kun. 11:31] | |
Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin: -- Mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa? Vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku! Niin israelilaiset palasivat kotiinsa. [Sananl. 15:1 | 2. Sam. 20:1] | |
"Vie Rehabeamille, Salomon pojalle ja Juudan kuninkaalle, sekä Juudan ja Benjaminin heimoille ja muulle kansalle tämä viesti: | |
Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo." | |
Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa. [2. Moos. 20:4 | 1. Kun. 13:34, 14:9,16; 2. Kun. 10:29, 17:21,22] | |
Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä. [1. Kun. 13:33,34; 2. Aik. 11:15, 13:9] | |
Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt takaisin väärältä tieltään. Hän otti edelleenkin uhrikukkuloille pappeja tavallisen kansan parista. Jokainen, joka vain halusi, sai häneltä vihkimyksen ja pääsi näin uhrikukkuloille papiksi. [2. Moos. 28:41 | 1. Kun. 12:31] | |
Jerobeam sanoi vaimolleen: "Pane yllesi sellaiset vaatteet, ettei sinua tunneta Jerobeamin vaimoksi, ja mene Siloon. Siellä on profeetta Ahia, joka ennusti, että minusta tulee tämän kansan kuningas. [1. Kun. 11:29, 12:15] | |
"Mene ja sano Jerobeamille: 'Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä nostin sinut kansan keskeltä ja asetin sinut kansani Israelin valtiaaksi. | |
"Vaikka minä nostin sinut tomusta ja asetin sinut kansani Israelin hallitsijaksi, sinä olet kulkenut Jerobeamin tietä ja saattanut kansani Israelin tekemään syntiä. Näiden syntien vuoksi on vihani herännyt. [1. Sam. 2:8; 1. Kun. 14:7] | |
Juudan kuninkaan Asan kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hallitusvuotena Simristä tuli kuningas. Hän hallitsi Tirsassa seitsemän päivää. Sotaväki oli silloin leiriytynyt piirittämään Gibbetonia, joka oli filistealaisten hallussa. | |
Kun piiritysjoukot kuulivat kerrottavan, että Simri oli tehnyt salaliiton ja lyönyt kuninkaan kuoliaaksi, koko Israelin sotaväki heti samana päivänä leirissä julisti Israelin kuninkaaksi Omrin, sotaväen päällikön. | |
Israelin väki jakautui tuolloin kahtia. Toinen puoli kannatti Tibniä, Ginatin poikaa, ja halusi tehdä hänestä kuninkaan, toinen puoli kannatti Omria. | |
Omrin puolella oleva sotaväki pääsi voitolle niistä sotilaista, jotka olivat Tibnin, Ginatin pojan, puolella. Tibni kuoli, ja Omrista tuli kuningas. | |
Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: "Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!" Kansa ei vastannut hänelle mitään. [Joos. 24:15; Tuom. 6:31] | |
Elia sanoi silloin kansalle: "Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. [1. Kun. 19:10] | |
Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala." Väki huusi yhteen ääneen: "Hyvä!" | |
Silloin Elia sanoi kansalle: "Tulkaa tänne luokseni." Kaikki kerääntyivät hänen lähelleen. Elia korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. | |
Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!" | |
Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!" | |
Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen. [1. Sam. 6:14] | |
Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: "Älä kuuntele häntä äläkä suostu." | |
Ben-Hadad lähetti Ahabille uuden viestin: "Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, jos Samariasta jää jäljelle edes niin paljon tuhkaa, että se täyttää sotilaitteni kourat." | |
Ahab katsasti maaherrojen lähettämät nuorukaiset, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi. Heidän jälkeensä hän tarkasti koko Israelin sotaväen, ja sitä oli seitsemäntuhatta miestä. | |
Hän julisti kuninkaalle: "Näin sanoo Herra: 'Sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin määrännyt tuhon omaksi. Niinpä sinun henkesi menee hänen henkensä edestä ja kansasi hänen kansansa edestä.'" [1. Sam. 15:19 | 1. Kun. 22:37] | |
Hän kirjoitti kirjeisiin näin: "Julistakaa paasto ja pankaa kokouksessa Nabot istumaan kaiken kansan eteen. | |
He julistivat paaston ja panivat Nabotin kansanjoukon eteen istumaan. | |
Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: "Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta." Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli. | |
Nyt hän sanoi Josafatille: "Lähdetkö kanssani sotaan Ramot-Gileadiin?" Josafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin." [2. Kun. 3:7] | |
Miika sanoi siihen: "Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani." Ja vielä hän sanoi: "Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!" [Miika 1:2] | |
Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu, vaan kansa teurasti ja poltti edelleenkin uhreja kukkuloilla. [1. Kun. 15:14] | |
Samalla hän lähetti Juudan kuninkaalle Josafatille viestin, jossa hän sanoi: "Moabin kuningas kapinoi minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaretkelle Moabiin?" Josafat vastasi: "Minä tulen mukaasi. Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin." [1. Kun. 22:4] | |
Elisa sanoi palvelijalleen: "Kysy, mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen, kun hän on näin runsaasti osoittanut meille kunnioitusta. Kysy, onko hänellä jotakin pyydettävää kuninkaalta tai sotaväen päälliköltä." Mutta nainen sanoi: "Minähän elän täällä rauhassa omieni parissa." | |
Elisa sanoi silloin: "Antakaa minulle jauhoja." Hän heitti jauhot pataan ja sanoi: "Jakakaa nyt kaikille." Niin he söivät, eikä padassa enää ollut mitään myrkyllistä. | |
Baal-Salisasta tuli mies, joka toi uutisleipää Jumalan miehelle. Hän toi kaksikymmentä ohraleipää, ja pussissa hänellä oli uutta viljaa. Elisa sanoi palvelijalleen: "Anna nämä väelle ateriaksi." 2. 4:42-44:[ Mark. 6:35-44] | |
"Kuinka minä voin jakaa tästä sadalle miehelle?" palvelija kysyi. Elisa vastasi: "Jaa ne heille syötäväksi, sillä näin sanoo Herra: 'Ruoka riittää, ja sitä jää ylikin.'" | |
Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa. Hän oli muurin harjalla, ja niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla katumuspuku ihoaan vasten. [1. Kun. 21:27+] | |
Silloin väki lähti ulos kaupungista ja ryösti syyrialaisten leirin. Sea-mitan parhaita vehnäjauhoja ja kaksi sea-mittaa ohria sai nyt sekelillä hopeaa, niin kuin Herra oli ilmoittanut. | |
Kuningas oli määrännyt seurassaan kulkevan vaunusoturin kaupunginportille pitämään järjestystä, mutta väkijoukko tallasi hänet portissa jalkoihinsa ja hän kuoli. Jumalan mies oli ennustanut näin silloin, kun hän puhui kuninkaalle tämän tultua hänen luokseen. | |
Niin hänen sitten kävi, väkijoukko tallasi hänet portissa jalkoihinsa ja hän kuoli. | |
Silloin Joram meni kaikkine sotavaunuineen rajan yli Sairiin. Hän lähti yöllä liikkeelle ja löi Edomin vaunujoukkojen päälliköt ja joukot, jotka olivat saartaneet hänet, mutta hänen sotilaansa lähtivät pakoon teltoilleen. | |
Niin Jehu nousi, ja he menivät sisälle taloon. Siellä oppilas kaatoi öljyä Jehun päähän ja sanoi hänelle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. | |
Aamulla Jehu meni portille ja sanoi väkijoukolle: "Te olette syyttömiä. Minä olen tehnyt salaliiton herraani vastaan ja surmannut hänet. Mutta kuka on lyönyt hengiltä kaikki nämä? | |
Sitten Jehu kutsui kansan koolle ja sanoi: "Ahab palveli Baalia vähän, minä palvelen häntä paljon. [1. Kun. 16:31,32] | |
Kun Atalja kuuli sotilaiden ja kansan huudon, hän lähti Herran temppeliin väkijoukon luo. | |
Mutta siellä hän näki, että kuningas seisoi korokkeella, kuten tapa oli, ja päälliköt ja torvensoittajat olivat hänen ympärillään ja koko Juudan kansa riemuitsi ja puhalsi torviin. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: "Kapina, kapina!" | |
Jojada, kansa ja kuningas tekivät liiton ja sitoutuivat aina olemaan Herran kansa. [2. Kun. 23:3] | |
Väkijoukko tunkeutui Baalin temppeliin ja hävitti sen maan tasalle. Alttarit ja kuvat murskattiin palasiksi, ja Baalin pappi Mattan surmattiin alttarien edessä. Jojada asetti sotilaita vartioimaan Herran temppeliä [2. Kun. 10:26,27; 2. Aik. 31:1] | |
ja lähti sitten saattamaan kuningasta temppelistä. Hän kutsui mukaansa sadanpäälliköt, kaarialaiset palkkasoturit ja muut henkivartijat sekä koko väkijoukon, ja he menivät Henkikaartinportin kautta kuninkaan palatsiin. Siellä Joas istuutui kuninkaan valtaistuimelle. [1. Kun. 1:46] | |
Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, yhä edelleenkin kansa uhrasi ja suitsutti kukkuloilla. [1. Kun. 15:14] | |
Papit suostuivat siihen, että he eivät enää ottaisi kansalta rahaa, kunhan eivät myöskään joutuisi korjauttamaan temppeliä. | |
Joahasille ei ollut jäänyt kuin viisikymmentä hevosta, kymmenet sotavaunut ja kymmenentuhatta jalkamiestä. Syyrian kuningas oli murskannut hänen sotajoukkonsa, ja Israel oli nyt kuin tomua, jota jokainen polkee. | |
Uhrikukkuloista ei luovuttu, yhä edelleen kansa uhrasi ja suitsutti kukkuloilla. | |
Juudan kansa asetti Amasjan jälkeen kuninkaaksi hänen poikansa Asarjan, joka silloin oli kuusitoistavuotias. 2. 14:21,22:[ 2. Aik. 26:1,2] | |
Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu, yhä edelleen kansa uhrasi ja suitsutti kukkuloilla. | |
Herra löi kuningasta spitaalilla, niin että hänen oli kuolinpäiväänsä saakka asuttava erillisessä talossa. Hänen poikansa Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa. [3. Moos. 13:46+] | |
Sallum, Jabesin poika, teki salaliiton kuningasta vastaan. Hän löi Jibleamissa Sakarjan hengiltä ja nousi kuninkaaksi hänen sijaansa. | |
Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu, yhä edelleen kansa uhrasi ja suitsutti kukkuloilla. Jotam rakensi Herran temppelin Yläportin. | |
Kuningas Ahas antoi pappi Urialle käskyn: "Toimita suurella alttarilla aamun polttouhri ja illan ruokauhri, kuninkaan polttouhri ja hänen ruokauhrinsa sekä kansan yhteinen polttouhri, sen ruokauhri ja juomauhrit. Vihmo polttouhrien ja teurasuhrien veri alttarille. Pronssialttaria minä käytän silloin, kun on tutkittava ennusmerkkejä." | |
Eljakim, Hilkian poika, ja Sebna ja Joah sanoivat ylimmälle juomanlaskijalle: "Me, sinun palvelijasi, ymmärrämme aramean kieltä. Puhu siis meille sitä, älä puhu heprean kieltä, sillä kansa tuolla muureilla kuulee mitä sanot." | |
Mutta kaikki pysyttelivät vaiti eivätkä vastanneet hänelle, koska kuningas Hiskia oli kieltänyt heitä vastaamasta. | |
"Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. | |
Mutta Juudan kansa löi kuoliaaksi kaikki ne, jotka olivat olleet salaliitossa kuningas Amonia vastaan, ja asetti Amonin jälkeen kuninkaaksi hänen poikansa Josian. | |
"Mene ylipappi Hilkian luo ja sano, että hänen on laskettava Herran temppeliin tuotu hopea, kaikki rahat, jotka ovenvartijat ovat kansalta koonneet. 2. 22:4-7:[ 2. Kun. 12:5-17] | |
"Menkää ja kysykää Herralta, mitä meidän on nyt tehtävä, kun tämä kirja on löytynyt. Kysykää sitä niin minun kuin kansani puolesta, kysykää koko Juudan tähden. Herra on varmasti pahoin vihastunut meihin. Isämme ovat herättäneet hänen vihansa, kun eivät ole kuulleet tämän kirjan sanoja eivätkä ole eläneet kaikkien niiden käskyjen mukaisesti, jotka siihen on meitä varten kirjoitettu." [2. Moos. 22:23+] | |
Kuningas meni Herran temppeliin, ja hänen kanssaan menivät kaikki Juudan miehet ja kaikki Jerusalemin asukkaat, papit ja profeetat ja koko kansa, niin ylhäiset kuin alhaiset. Hän luki heidän kuultensa kaiken, mitä temppelistä löytyneessä liiton kirjassa sanottiin. [2. Kun. 22:8] | |
Sitten kuningas nousi korokkeelle ja teki Herran edessä liiton. Sen mukaan heidän tuli seurata Herraa ja kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan noudattaa hänen käskyjään, liitonehtojaan ja säädöksiään. Näin he täyttäisivät sen, mitä kirjassa oli liitosta sanottu. Koko kansa yhtyi tähän liittoon. [Joos. 24:25; 2. Kun. 11:14] | |
Josia poisti asera-paalun Herran temppelistä, ja se vietiin Jerusalemin ulkopuolelle Kidroninlaaksoon. Siellä hän poltti paalun, hienonsi sen tomuksi ja heitti tomun yleiselle hautausmaalle. [2. Aik. 34:4] | |
Kuningas antoi sitten koko kansalle tämän käskyn: "Viettäkää Herran, Jumalanne, pääsiäisjuhlaa siten kuin tähän liiton kirjaan on kirjoitettu." 2. 23:21-23:[ 5. Moos. 16:1-8] | |
Josian miehet toivat kuolleen kuninkaansa vaunuilla Megiddosta Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa. Juudan kansa voiteli Josian pojan Joahasin isänsä jälkeen kuninkaaksi. | |
Jojakim maksoi hopean ja kullan faraolle. Voidakseen maksaa vaaditun summan hänen oli verotettava maataan. Hän keräsi kansalaisilta hopeaa ja kultaa heidän varallisuutensa mukaan, niin että sai maksetuksi veron farao Nekolle. [2. Kun. 15:20] | |
Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki sen päälliköt ja varakkaan väen, kymmenentuhatta yhteensä, ja jokaisen sepän ja kirvesmiehen. Paikoilleen jäivät vain seudun köyhät. [1. Sam. 13:19] | |
Nälänhätä yltyi kaupungissa pahaksi. Sen asukkailla ei ollut enää ruoan murentakaan, ja niin tuon vuoden neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä 2. 25:3-7:[ Jer. 39:1-7] | |
Sitten henkikaartin päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen loputkin, mitä kansasta oli kaupungissa jäljellä. Hän vei nekin, jotka olivat itse siirtyneet Babylonian kuninkaan puolelle, sekä loput kaupungin käsityöläisistä. | |
Niin ikään hän otti kaupungista sen hovimiehen, joka oli sotaväen valvoja, viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka olivat vielä kaupungissa, sotaväen päällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli koota maasta miehiä armeijaan, sekä kuusikymmentä muuta Juudan miestä, jotka olivat kaupungissa. | |
Babylonian kuningas Nebukadnessar asetti Gedaljan, joka oli Safanin pojan Ahikamin poika, hallitsemaan maassa vielä olevaa kansanosaa, jonka hän oli jättänyt jäljelle Juudaan. 2. 25:22-26:[ Jer. 40:7-41:18] | |
Silloin koko kansa pienimmästä suurimpaan, aina sotaväen päälliköitä myöten, lähti pakomatkalle Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia. |